Aina on jotain rikki

Olisipa, mutta ei ole (ainakaan vielä).
Käsiplasmalla ja harpilla leikkasin kiekon ja sitten sorvissa siistin sen tuohon muotoon.
Sitten jakolaitteella porakoneneen pöydällä kohdistin poraukset.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Joo, se on aina työlästä kun vähänkin paksumpaan pitää saada siisti iso reikä.

Kyllähän ne tekijät näyttää rakentavan itsekin koneohjattuja plasmapöytiä käsiplasmasta.

-keinovaginamies-

Tuo on kymmenmillistä ja juuri tuon kehnotehoisen plasmalaitteen ylärajalla.

Sellainen itse väkerretty on suunnitteila ja pääpaino siinä, että se pitää saada taitettua kasaan varastoimisen helpottamiseksi.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Voin lohduttaa sillä, että mulla ei ole edes sorvia, joten käsityön jälki välillä näkyy :)

Toki jos oikeasti pitää saada toleransseihin ja siistiä, niin esim. Oulun palametalli auttaa kohtuuhintaan. Taitavat leikata laserilla.

-keinovaginamies-

Täällä on lähistöllä laserfirma, mutta en tunne sen nykyisistä ihmisistä ketään.

Kulmavaihteen kiinnitysalusta, eli ei tarvitse olla tiivis, mutta pitää olla hyvin kiinnitetty, sillä siihen kohdistuu suuria voimia.

(mukavampaa kuitenkin olisi, jos tuo kone olisi ollut töissä tämän remontin ajan, mutta olen kyllä tyytyväinen siihen, että nyt se on alkuperäistä kestävämpi)

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ai kone ei ollut töissä?

Noh. Olen tavannut sellaisen porakoneen, jonka toinen akku ei ollut olut töissä koskaan. Itse olisin palauttanut sellaisen varallaolijan heti kättelyssä pestuupaikkaansa. Jouduin sitten odottamaan sen yhden ja ainoan yhteistyökykyisen voimaantumista.

Kone tuli päivällä kuntoon ja oli töissä iltaan asti.
Hyvin näytti toimivan ja varsinkin kestävän.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Niin sitä pitää! Se on hieno homma nähdä vanha kaveri työnteossa ja sinäkin pääsit iltapalalle. Liian vähän pystyy nykyisin itse korjaamaan. Mietin sitä akun avaamista, mutta totesin liikaa riskejä. Siihen löytyy kyllä akku netistä, vaikka malli vanha onkin.

Litium-akuissa on itse kootessa se ongelma, että kontaktiliuskoja on hankala saada kiinni vahingoittamatta akkua. Siis pitäisi olla asiaan soveltuva minipistehitsauslaite, tai muutoin akku saattaa myöhemmin hermostua ja tuhoutua runsaasti kuumentuen.
Niitä pistehitsauslaitteita on kyllä tehty itsekin.

(eikä se ole vanha kone, sillä on vasta 4 vuotta sitten hankittu, mutta vaikka tehdas on yrittänyt tehdä parhaansa, niin silti eräitä kohtia olisi pitänyt tehdä vahvemmiksi)
((olen jo antanut pari vuotta sitten vinkkejä tehtaan edustajalla ja ilmeisesti osa parannuksista on jo tuotannossa))

Ei minulla sentään ole louhosta.
-oikoo mäkkäristä jaettua prinsessakruunuaan-

Alkuperäinen on ihan tavallista rautaa ja sen rikkoontuminen johtui siitä, että se oli hitsattu vain yhdeltä puolelta ja kun kulmavaihteen kiinnityspultit olivat päässet värähtelyn takia löystymään, niin laippaan kohdistui monen suuntaista vääntöä, joka vähitellen väsytti sekä laipan että sen hitsauksen irtonaiseksi. Molemminpuolisella hitsauksella ongelma olisi todennäköisesti vältetty ainakin toistaiseksi (mutta olisi se särkynyt silti myöhemmin, sillä 8mm paksuutta on tuohon liian vähän).
Osasyynä pulttien löystymiseen oli se, että niiden kiristäminen oli hyvin hankalaa, sillä laipan toinen puoli on vaikeasti saavutettavissa (mutta nyt ongelma on poissa, sillä hitsasin pulttien kantoihin ulokkeet, joten ne eivät mahdu pyörimään vapaasti, eikä toiselle puolelle siten kaivata ketään pulttiavaimen kanssa).

Uuden laipan materiaali on tuntematonta, sillä veljeni haki eteensä sattuneen 10mm palan romukaupasta ja se paljastui erittäin hyvin työstettäväksi, sillä sorvissa jälki oli heti priimaa ilman säätämistä.
(ehkä pitäisi hakea se loppukin mitä sinne jäi)

Ei tarvinnut olla niin tarkka ja paikalle hitsattuna se joka tapauksessa on hiukan vinossa johonkin suuntaan, eli ihan vain maalausta varten hioin sen kulmahiomakoneen lappulaikalla.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Näyttikin rälläkällä hiotulta.. meinasin vaan että jos sorvasit sitä, ni olisit saanut hienoilla hipsuilla jo yhdensuuntaiset pinnat molempiin puoliin. Toinen toki olisi ollut tuo tasohiomakone.

En ihan ymmärrä laipan käyttökohdetta,ni vaikeaa se on nähdä minkälaisia speksejä se laipalle asettaa.

Jos matsku oli helposti sorvattavaa ja lastu lohkesi hyvin, on tod näk automaattiterästä. Haisiko se miltään kun sorvasit sitä? Toki jos käytit sorvatessa muljua, niin hajua ei erota.

Ei ollut mitään hajua (ihan kuivana sorvasin).
Sorvissa jos olisi ollut magneettipakka, niin olisin hyvin voinut siistiä tasopinnat sillä, mutta täällä ei ole sellaista (ja tavallisten kanssa siinä olisi mennyt liikaa aikaa).

Siis kulmavaihteessa on hiukan tuota laippaa pienempi laippa päädyssä ja sen akseli kulkee keskireiästä läpi koneen toiselle puolelle. Kuormitus on vaihtelevaa ja siinä on äkillisiä nykäyksiä ja värähtelyä, eli laipan pitää olla riittävän kestävästi kiinnitetty.