Toivottavasti joku nyt jaksaa lukea tämän loppuun ja tehdä rakentavia ehdotuksia.
Kesäloman lähestyessä loppuaan, olen alkanut miettimään onko nykyisissä touhuissani mitään tolkkua, mitään järkeä. Ja mitä minun pitäisi tehdä, että pääsisin jotenkin rauhallisempaan olotilaan. Vai onko oikeastaan mitään, mitä minä voisin tehdä. Pitäisikö vain löytää "se oikea"? Ehkä joku, jolla on vähän vastaava tausta tai muuten muut osaisi antaa vähän suuntaviivoja. Miten irtoseksin kierre katkaistaan? Vai hyväksynkö vain sen, että elän jatkuvasti erilaisten irtosuhteiden kierteessä?
Olen vähän yli kolmekymppinen mies. Useamman vuoden ajalta minut voi varmaan lukea sinkuksi. Muutamia kuukausia pidempiä parisuhteita minulla ei ole ollut. Seksisuhteideni määrää en ole laskenut, mutta niitä on kuitenkin ollut useampia satoja. Ulkoisesti tiedän olevani hyvännäköinen. Taloudellisesti olen menestynyt erinomaisesti. Mutta pidempien parisuhteiden osalta olen täysi nolla.
Toki parisuhteita olen yrittänyt. Niissä on vain aina käynyt niin, että viimeistään muutamien kuukausien jälkeen jotenkin kyllästyn. Tai sitten joku työasia tai vastaava on ollut sellaisessa vaiheessa, että en ole ollut oikein valmis sitoutumaan, työt ovat vieneet liikaa aikaa tai jotain vastaavaa. Minä en yksinkertaisesti ole jaksanut panostaa suhteisiin. Ne kyllästyttävät liian pian.
Mutta esimerkkinä siitä, mistä tahtoisin eroon, voisi olla vaikkapa toissaviikko.
Olin torstaina Kallessa, kokemuksesta tiesin törmääväni tuttuihini. Ehdin olla sisällä ehkä vartin. Olin baarissa kun yksi neiti tuli tanssimaan reittäni vasten. Aluksi hän ei ihmeemmin kiinnostanut. Kiertelin kapakassa ympäriinsä ja juttelin parin naisten kanssa. Kun tunnin sisällä mitään mielenkiintoisempaa ei löytynyt, menin alakertaan, etsin alussa tapaamani naisen ja tein ehdotuksen. Lähdimme kotiini, jossa tapahtui mitä arvata saattaa. Harrastimme päihtynyttä seksiä vielä perjantai-aamuna. Vaihdoimme numeroita, sovimme soittavamme, enkä minä taatusti soita. Tuli perjantai-ilta. Lähdin Hamletiin. Alle tunnissa poistuin taas kotiini uuden naisen kanssa. Tällä kertaa nainen tanssi minulle niillä Hamletin korokkeilla, vinkkasin hänet luokseni ja lähdimme pois. Lauantaina pudistelin päätäni. Istuin kotona ja luin. Sunnuntaina meinin teatteriin parin kaverini kanssa. Törmäsin tällä kertaa varsin viehättävään naiseen, joka kovasti hymyili minulle Kellobaarissa. Juttelimme ja poistuimme molemmat omille teillemme. Tapasimme sitten ensitapaamistamme seuraavana maanantaina ja menimme sänkyyn. Tämä suhde on nyt kestänyt melkein kaksi viikkoa. Suhteen ainoa ongelma on se, että nainen on naimisissa. Enkä ole varma, kuinka pitkään hän kiinnostaa minua.
Tämä ei ole sitä mitä haen. Tämä on juuri sitä, mistä tahdon eroon.
Kieltämättä minulla on ollut erinäisiä pettymyksiä omissa parisuhteissani. Ehkä kerran vuodessa joku viehättää enemmän, mutta tuntuu siltä, että aina joku menee pieleen. Tai sitten alan ajattelemaan, että joku voisi olla paremmin. Tai että joku nyt ei vaan natsaa. En tiedä.
Tietenkin voisin sanoa uusille suhteille "ei". Mutta ei minusta ole siihen. Minä nautin siitä, että lähtiessäni kapakkaan voin vaikka törmätä "siihen oikeaan". Joka tietenkin on yhtä todennäköistä kuin neulan löytäminen heinäsuovasta. Toisaalta koen sen imartelevana, että useimmiten naiset tekevät aloitteen minua kohtaan ja haluavat seksiä kanssani.
Tulipahan avauduttua. En minä tiedä mitä teen. Tahtoisin parisuhteeseen. Tahtoisin lapsia. Mutta en tiedä voinko luonnolleni mitään. Eikä siitäkään ole kauheasti apua, että suhteita on kertynyt sen verran, että joku uusi ja mahdollisesti kiinnostava on jonkun entisen kaveri tai jotain.
Äh. Tämä on toivotonta. Ehkä joku osaa kuitenkin sanoa jotain järkevää.
Kesäloman lähestyessä loppuaan, olen alkanut miettimään onko nykyisissä touhuissani mitään tolkkua, mitään järkeä. Ja mitä minun pitäisi tehdä, että pääsisin jotenkin rauhallisempaan olotilaan. Vai onko oikeastaan mitään, mitä minä voisin tehdä. Pitäisikö vain löytää "se oikea"? Ehkä joku, jolla on vähän vastaava tausta tai muuten muut osaisi antaa vähän suuntaviivoja. Miten irtoseksin kierre katkaistaan? Vai hyväksynkö vain sen, että elän jatkuvasti erilaisten irtosuhteiden kierteessä?
Olen vähän yli kolmekymppinen mies. Useamman vuoden ajalta minut voi varmaan lukea sinkuksi. Muutamia kuukausia pidempiä parisuhteita minulla ei ole ollut. Seksisuhteideni määrää en ole laskenut, mutta niitä on kuitenkin ollut useampia satoja. Ulkoisesti tiedän olevani hyvännäköinen. Taloudellisesti olen menestynyt erinomaisesti. Mutta pidempien parisuhteiden osalta olen täysi nolla.
Toki parisuhteita olen yrittänyt. Niissä on vain aina käynyt niin, että viimeistään muutamien kuukausien jälkeen jotenkin kyllästyn. Tai sitten joku työasia tai vastaava on ollut sellaisessa vaiheessa, että en ole ollut oikein valmis sitoutumaan, työt ovat vieneet liikaa aikaa tai jotain vastaavaa. Minä en yksinkertaisesti ole jaksanut panostaa suhteisiin. Ne kyllästyttävät liian pian.
Mutta esimerkkinä siitä, mistä tahtoisin eroon, voisi olla vaikkapa toissaviikko.
Olin torstaina Kallessa, kokemuksesta tiesin törmääväni tuttuihini. Ehdin olla sisällä ehkä vartin. Olin baarissa kun yksi neiti tuli tanssimaan reittäni vasten. Aluksi hän ei ihmeemmin kiinnostanut. Kiertelin kapakassa ympäriinsä ja juttelin parin naisten kanssa. Kun tunnin sisällä mitään mielenkiintoisempaa ei löytynyt, menin alakertaan, etsin alussa tapaamani naisen ja tein ehdotuksen. Lähdimme kotiini, jossa tapahtui mitä arvata saattaa. Harrastimme päihtynyttä seksiä vielä perjantai-aamuna. Vaihdoimme numeroita, sovimme soittavamme, enkä minä taatusti soita. Tuli perjantai-ilta. Lähdin Hamletiin. Alle tunnissa poistuin taas kotiini uuden naisen kanssa. Tällä kertaa nainen tanssi minulle niillä Hamletin korokkeilla, vinkkasin hänet luokseni ja lähdimme pois. Lauantaina pudistelin päätäni. Istuin kotona ja luin. Sunnuntaina meinin teatteriin parin kaverini kanssa. Törmäsin tällä kertaa varsin viehättävään naiseen, joka kovasti hymyili minulle Kellobaarissa. Juttelimme ja poistuimme molemmat omille teillemme. Tapasimme sitten ensitapaamistamme seuraavana maanantaina ja menimme sänkyyn. Tämä suhde on nyt kestänyt melkein kaksi viikkoa. Suhteen ainoa ongelma on se, että nainen on naimisissa. Enkä ole varma, kuinka pitkään hän kiinnostaa minua.
Tämä ei ole sitä mitä haen. Tämä on juuri sitä, mistä tahdon eroon.
Kieltämättä minulla on ollut erinäisiä pettymyksiä omissa parisuhteissani. Ehkä kerran vuodessa joku viehättää enemmän, mutta tuntuu siltä, että aina joku menee pieleen. Tai sitten alan ajattelemaan, että joku voisi olla paremmin. Tai että joku nyt ei vaan natsaa. En tiedä.
Tietenkin voisin sanoa uusille suhteille "ei". Mutta ei minusta ole siihen. Minä nautin siitä, että lähtiessäni kapakkaan voin vaikka törmätä "siihen oikeaan". Joka tietenkin on yhtä todennäköistä kuin neulan löytäminen heinäsuovasta. Toisaalta koen sen imartelevana, että useimmiten naiset tekevät aloitteen minua kohtaan ja haluavat seksiä kanssani.
Tulipahan avauduttua. En minä tiedä mitä teen. Tahtoisin parisuhteeseen. Tahtoisin lapsia. Mutta en tiedä voinko luonnolleni mitään. Eikä siitäkään ole kauheasti apua, että suhteita on kertynyt sen verran, että joku uusi ja mahdollisesti kiinnostava on jonkun entisen kaveri tai jotain.
Äh. Tämä on toivotonta. Ehkä joku osaa kuitenkin sanoa jotain järkevää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heti ensimmäisenä mieleeni tuli, että sinulla taitaa olla aikamoinen sitoutumiskammo.
Kerroit haluavasi kuitenkin parisuhteen, mikä on erittäin positiivista. Ei ole kuitenkaan olemassa täydellisiä ihmisiä. Olen kuitenkin varma, että voit löytää ihmisen joka on sinulle "täydellinen". Ihminen joka täyttää sinun tarpeet, jos vain annat sen tapahtua ja uskallat elämän antaa siihen mahdollisuuden.
Pidemmän päälle varmasti kyllästyttää lukuisat seksisuhteet, kun niistä jää puuttumaan tunnepuoli. Ehkä et ole vain vielä tavannut sitä naista, joka vie sinulta jalat alta. Kun sen kohtaat niin se on menoa!
Luulisin, että kaikkien ei ole tarkoitettukaan löytävän sitä oikeaa parikymppisenä. Siispä vielä ei ole myöhäistä kohdata sitä elämäsi naista :)
Onnea etsintöihisi!
paitsi, että minä en halua parisuhteeseen. Mutta samaa harrastavan neuvona sanoisin, että jos todella haluat pysyvän suhteen rakentaa sun pitää suhtautua pikapanoihin niinkuin raitistumista haluavan juopon viinaan. Siis yksinkertaisesti kiellät ne itseltäsi. Jos et siihen pysty, et tule pystymään myöskään pysyvään parisuhteeseen.
Sinä olet juuri sellainen hiirimies! Moraalisi kanssa täysin eksyksissä ja onneton. Haaveilet Siitä Oikeasta, muttet uskalla sitoutua kun pelkäät että jossain voi olla joku vielä parempi... Mieti mitä elämältäsi haluat ja millainen mies oikeasti haluaisit olla! Tee ihan oikeasti vähän tarkennusta omiin arvoihisi ja periaatteisiisi - ja ala sitten elää niiden mukaisesti. Vain niin saatat nähdä Sen Oikean jonain päivänä. Niitä Oikeita on muuten jokaiselle olemassa useampikin kuin yksi mahdollinen - olet kuule kulkenut Citymarketissakin monen sielunystävän ohi tätä tunnistamatta! Sitä saa mitä tilaa, muista se!
liikaa Cosmoa !
...parisuhteen kestävyyden kannalta aivan oleellinen asia, jota et ole varmaan oivaltanut oikein, nimittäin haet parisuhteesta tiedostamattasi vääriä asioita/tarkoitusta, etkä osaa tyytyä siihen kaikkeen, mikä olisi saavutettavissa.
Mielestäni sinulla on loksahtanut jotenkin väärään arvomaailma ja arvoajattelu.
Jos haet parisuhteelta täydellisyyttä, ettei milloinkaan tarvitsisi kokea vastamäkeä, kyllästymisen tunnetta, ym. niin et koskaan tule löytämään kestävää parisuhdetta.
Parisuhdehan on oppimista tyytymään siihen kaikkeen, mitä on ja näkemään sen kaiken hyvän, mitä se sisältää, eikä olemalla tyytymätön siihen, mitä ei ole.
Sinä tiedostat, että olet täysi nolla parisuhteissa ja jos jatkat samalla tavalla, kuin tähän asti, niin kohta menee miinuksen puolelle ja sieltä nouseminen voi olla sata kertaa työläämpää, kuin tästä tilanteesta.
Voit muuttaa itseäsi, jos oikeasti haluat muuttua. Mikään ei tule muuttumaan, ellet itse aloita muutosta itsessäsi. Kuuntele hyvä mies omaa sisintäsi, rikot sitä koko ajan lisää ja lisää.
Usko pois, teet joka tapauksessa omien arvovalintojen mukaisesti ja siksi sinun olisi syytä miettiä, mikä on arvomaailmasi ja sen järjestys.
Kaikkea hyvää sinulle ja muista myös se, että meistä jokainen tekee virheitä tavalla tai toisella, vaikka ei haluaisikaan.
Miesolento(yli 30wee)
en edes huolisi moista miestä, jolla on lukuisia suhteita takana. Huolisitko sinä sellaisen naisen?
Olisit miettinyt aiemmin.
Vähän sama pulma, ikävä kyllä. Ikää mulla on reilusti enemmän, takana pari avioliittoa ja niistä pari lasta. Erosta aikaa noin kuusi vuotta ja sen jälkeen olen seurustellut enemmän tai vähemmän vakituisesti lähes jatkuvasti. Seurustelussa on ollut menossa koko ajan vähintään kaksi naista, mutta joskus myös neljä, mikä kyllä on kaatunut fyysiseen väsymykseen jo muutaman kuukauden jälkeen. Olisi parasta olla vain yhden ja sen oikean kanssa, mutta varmaan jokin henkinen vamma saa minut käyttäytymään näin. Em. seurustelujen lisäksi on vielä haettava satunnaista seuraa ravintolista, netistä, töistä tai missä nyt ihmisiä yleensä tapaakin. Itse koen, että luottamus naisiin on mennyt, minkä vuoksi saman aikaisia suhteita on pakko pitää ja uuta seuraa hakea vanhojen lisäksi. Toisaalta tuntuu, että monet suhteet kaatuvat koska kehenkään ihmiseen ei tule panostettua tosissaan. Olisi tietysti ihannetilanne tavata ihminen joka vähän heilauttaisi sydäntä ja joka tuntuisi merkitsevän jotain, mutta en ole kovinkaan toiveikas enää. Tein tässä yön tunteina yhteenvetoa 47 vuoden aikana eletystä elämästä, eli vähintään 33 kpl yli kuukauden kestäneitä "suhteita" ja muuten voi laskea, että noin 19 sinkkuvuoden vuoden aikana per 12 satunnaista suhdetta vuodessa tekee vajaat 300 partneria ikävuosina 17-44. Alkoholi on tietysti ollut monesti kuvassa mukana ja useista partnereista en muista nimeä tai kasvoja, lähinnä kyse on ollut kai vaan kaadoista. Ei voi kuin hävetä aiheuttamaansa mielipahaa, vaikka silkkihanskoin olen yrittänyt kohdellä jokaista.
Olet oivaltanut jotain keskeistä mutta nyt yrität yhteiskunnan painostuksesta kamppailla sitä vastaan. "Normiyhteiskunta" määrittelee sanattomin lausein, että ihmisen tulisi pariutua ja perustaa jokin perheentapainen. MIKSI? Miksi ihmeessä haluaisit tällaisen painostuksen alla pariutua sitovasti ja perustella perhettä? Haluatko varmasti taakaksesi sellaisen ikeen?
Toimit aivan oikein eläessäsi aistiesi mukaan. Itsekin olin joskus tuollainen mutta sitten otin aikalisää itseni kanssa. Määrittelin tilanteen ja aloin elämään sitä. Nyt olen ONNELLINEN, koska hallitsen elämääni. Yhdyn silloin kun huvittaa ja elän muuten mielenkiintoista elämää. Ei se jatkuva paneskelu ketään onnelliseksi tee.
Viestini on, että jatka samaan malliin mutta älä unohda itseäsi ja sielunrauhaa.
Mielestäni sitoutuminen suhteeseen on vain asennekysymys. Voihan sitä jaaritella "siitä oikeasta" jne., mutta ei se pidemmän päälle kanna jos et ole asennoitunut siihen, että oikeasti haluat kestävän ja pitkän suhteen. Suhteessa tulee väkisinkin vaiheita, jolloin toinen ei voisi vähempää kiinnostaa ja silloin haikailee muiden perään, mutta kun tuon vaiheen yli pääsee niin ollaan taas niin rakastuneita. Tätä oravanpyöräähän se parisuhde on. Toiset, jotka ovat sitoutuneet suhteeseen, vaan jaksavat mennä nuo "vähemmän kiinnostavatkin ajat" läpi ja ne joilta itsekuri puuttuu lähtevät heti etsimään uutta.
Eli niin epäromanttiselta ja arkiselta kuin se kuulostaakin niin vähän itsekuria ja asenne kohdalleen muuallakin kuin puheenlöpinässä, niin etköhän saa sen haluamasi pitkän suhteen jos oikeasti sitä haluat.
Veikkaan että kun vastaasi tulee nainen joka säväyttää tarpeeksi niin se on sitten siinä.. Omat ja oman miehen villit sinkkukuviot kuihtuivat siihen, kun suhde aloitettiin sillä mielellä että mennään vielä jos tekee mieli mennä. Eikä mitään suhdetta ollut aluksi suunnitteillakaan, siihen ajauduttiin seksitapaamisten myötä. Suhteen myötä koko ajan huomasi kiinnostuksen sinkuttamiseen ja irtoseksiin vähentyneen, sitten vielä oikea asenne; pettämisestä tuleva morkkis ja katumuksen tuska ei olisi hetken hurman arvoista, himon kun hillitsee voi olla tyytyväinen ettei tehnyt mitään ja jatkossa hillintä ei edes tuota vaikeuksia. Onhan sitä seksiä toki kiva harrastaa sinkkuna, en usko että sinun tarvitsisi olla hirveästi huolissasi tilanteesta jos olet vain silmät ja sydän avoinna tulet vielä törmäämään siihen naiseen jolle yhteisen yön jälkeen soitat ;)
Ihan vaan vinkkinä sanon sulle, ettet ole mitenkään poikkeava.
Olen minäkin harrastanut kaikenlaista yöjuoksua eron jälkeen ennenkuin tapasin nykyisen mieheni.
Hän on puhtoinen kuin munkki minuun verrattuna.
kai sitä ihminen etsii toista ihmistä -kuka mitenkin.
Itse tein sen virheen, että menin sänkyyn tuikituntemattomien heppujen kanssa.
Mitä se hyödytti -päinvastoin kaduttaa.
Sellainen irtosuhdepitoinen elämäntyyli ei pitemmän päälle huvita yhtään. Pohjimmiltamme etsimme pitkäaikaista kumppania.
Seksi ei ole hyvä aloitus parisuhteelle -mielipiteeni. Nykyisen mieheni kanssa pidättäydyimme joksikin aikaa ja toisiimme tutustuimme keskustelutasolla.
Se oli hyvä pohja ja tuntuu jotenkin oikealta meidän tapauksessamme.
Kun jaksaa katsella tarpeeksi kauan eikä ryntää intiimisuhteeseen heti ensimmäisen tarjokkaan kanssa, voi se oikea löytyäkin.
Jatkoja!