Isä ... päästä pahasta

Kaavamaiset toistot palvelusmenoissa
ovat vähän sellaisia,
että annan niiden vaan mennä ohi
ja odotan itse julistusta.

Isä meidän rukouskaan
ei ymmärtääkseni ole tarkoitettu
kaavamaisesti toistettavaksi.

Minulla oli aikoinaan pitkä
päivittäinen työmatka.

Ei siihen tunnin ajo riittänyt.
Joskus kuuntelin sen ajan
Uutta Testamenttia kaseteilta.

Joskus rukoilin Isä Meidän rukouksen.
Ja joka kerta rukoukseni oli erilainen.

Joskus en päässyt edes
loppuun asti
tuon toista tuntia kestäneen
rukouksen aikana.

Eli kun aloitin:
"Isä meidän"
niin sitten minä jatkoin
vuodattaen sydäntäni
ja kertoen kuinka ihanaa on,
että minulla on Isä.
Ja kuinka suuriarvoista minulle on se,
että saan olla lapsi Jumalan.

Monesti meni kymmeniä minuutteja,
ennenkuin pääsin seuraavaan kohtaan
eli siihen,
että Isä on taivaassa.
Ja minä vielä maan päällä.
Ja sitten vuodatin
tästä aiheesta sydäntäni.
Jne.

Siinä oli sitten jo
paljon ja monenlaista
aina käyty läpi
Sydämeltä Sydämelle,
ennenkuin tulin kohtaan:

"äläkä saata meitä kiusaukseen;
vaan päästä meidät pahasta"

Kun tuohon osaan pääsin,
niin mielessäni eivät niinkään
olleet esimerkiksi syntikiusaukset,
vaan edessä olevat päivän koettelemukset.

Taas on edessä yksi päivä
elettäväksi täällä maan päällä,
jossa meillä
Jeesuksen lupauksen mukaan
on ahdistus.

"Maailmassa teillä on ahdistus;
mutta olkaa turvallisella mielellä:
minä olen voittanut maailman."

Tänä päivänä tuo ahdistus
on hyvin konkreettinen.

Vaatii suurta rohkeutta avata
uutissivuja ja tarkistaa,
joko paholainen on saanut
sytytetyksi maailmansodan.

Oli koettelemuksemme
mikä tahansa,
niin ratkaisu
omalle selviämisellemme on,
että annamme anteeksi niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

"ja anna meille
meidän velkamme anteeksi,
niinkuin mekin annamme anteeksi
meidän velallisillemme;
äläkä saata meitä kiusaukseen;
vaan päästä meidät pahasta [---]
Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille
heidän rikkomuksensa,
niin teidän taivaallinen Isänne
myös antaa teille anteeksi;
mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi,
niin ei myöskään teidän Isänne
anna anteeksi teidän rikkomuksianne."

Katkeruus on yksi pahan kahle,
ja siitäkin meille luvataan pääsy vapaaksi.

Ja tilalle on tarjolla
vanhurskaus, rauha ja ilo
Pyhässä Hengessä.

Siis tällekin päivälle
Jumalan Valtakunta
eli
Jumalan Hallitusvalta.

Tuon rukouksen loppuhuipennus
on kehystetty anteeksiantamisella
edestä ja takaa,

Alkutekstin ilmaisu voidaan
ymmärtää paitsi syntikiusaukseksi
myös muuksi pahan vallan
aikaansaamaksi koettelemukseksi.

Ihminen,
joka viruu vankilassa kidutettavana
uskonsa tähden,
tuskin on kovin suurissa
syntikiusauksissa,
mutta rukoilee varmasti
tuota rukousta
hyvin painokkaasti
juuri tuossa loppukohdassa.

Päästä minut pahasta
eli pahan vallasta.
Ja Jumalalla on tietenkin
valta se tehdä.

Pietari sai sen kokea,
vaikka oli jo
valmistautunut siihen,
että ensin hänen
itsensä uhoama
henkensä antaminen
Jeesuksen tähden
ja sittemmin
Jeesuksen vahvistama lupaus
Pietarin kuolemasta marttyyrina
tapahtuu ihan kohta,
ja nukkui vankityrmässä niin sikeästi,
ettei mikään muu kuin enkeli
saanut häntä hereille.

Ja itse asiassa hän
luuli edelleen nukkuvansa
ja näkevänsä unta,
kun enkeli kuljetti
häntä ohi vartioston jne.

Mutta ei se ollut unta.
Ei ollut vielä aika
pahan vallan täyttymiselle,
ja Jumalan Paratiisiin siirtymiselle,
vaan Jumala päästi hänet siitä sillä kertaa.

Tuo paha tuon rukouksen lopussa
on paholaisen valtaan viittaava.

Paholainen riehuu ja saa seuloa meitä
niinkuin nisuja.

"Simon, Simon,
katso,
saatana on tavoitellut
teitä valtaansa,
seuloakseen teitä niinkuin nisuja;
mutta minä olen rukoillut
sinun puolestasi,
ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään.
Ja kun sinä kerran palajat,
niin vahvista veljiäsi."

Pietari eli lähellä Jeesusta.
Siksi paholainen kiusasi häntä
suurilla luuloilla itsestään.

Niille,
jotka elävät vähän etäämmällä,
paholainen järjestää toisenlaisia kiusauksia.

Daavidinkin lankeemus tapahtui,
kun jäi pois taistelusta lepäämään,
ja naapurin vaimon mies oli taistelussa.