Sananvapaus ei tarkoita rankaisemattomuutta – mutta ei myöskään rikosprosessia jokaisesta loukkaantumisesta
Some-alustoilla ja keskustelupalstoilla käytävä sanailu koetaan yhä useammin niin loukkaavaksi, että siitä tehdään tutkintapyyntö poliisille. Moni pettyy, kun vastaus kuuluukin: asiaa ei tutkita. Päätös ei kuitenkaan ole osoitus siitä, että viranomainen vähättelisi kokemusta loukatuksi tulemisesta – se on seurausta oikeusvaltion perusperiaatteista, joita kannattaisi ymmärtää paremmin ennen kuin niitä arvostellaan.
Esitutkintalaki edellyttää, että esitutkinta aloitetaan vain, jos on syytä epäillä rikosta. Pelkkä loukkaantuminen ei riitä; kirjoituksen on objektiivisesti arvioiden täytettävä jonkin rikoksen tunnusmerkistö. Perustuslaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus turvaavat sananvapauden myös silloin, kun mielipide on kärjekäs tai epämiellyttävä. Yhteiskunnallinen keskustelu, poliittinen arvostelu ja julkisen vallankäytön kommentointi saavat olla terävää – muuten keskustelu köyhtyy ja itsesensuuri lisääntyy.
Tämä ei tarkoita, että verkossa saisi kirjoittaa mitä tahansa. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan, vakavat uhkaukset ja tahallinen maineen tuhoaminen ovat edelleen rangaistavia tekoja, ja niistä kannattaa aina ilmoittaa. Raja kulkee kuitenkin siinä, ylittääkö kirjoitus rikoksen kynnyksen vai onko kyse – vaikka kuinka ikävästä – mielipiteestä, jonka kanssa on vain elettävä.
On myös hyvä muistaa, että esitutkinnan aloittamatta jättäminen ei ole lopullinen sana. Päätöksestä voi valittaa syyttäjälle, ja monissa tapauksissa siviilioikeudellinen tie – esimerkiksi vahingonkorvausvaatimus – on rikosprosessia toimivampi keino silloin, kun teko ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä mutta on aiheuttanut todellista haittaa.
Toivoisin, että keskustelu tutkimatta jättämispäätöksistä käytäisiin useammin tästä lähtökohdasta: kyse ei ole viranomaisen välinpitämättömyydestä, vaan siitä, että rikosoikeudellinen järjestelmä on tarkoitettu vakavimpien tekojen käsittelyyn – ei jokaisen loukkaantumisen korjaamiseen.
Kirjoittaja seuraa oikeusprosesseja ja sananvapauskeskustelua.
Some-alustoilla ja keskustelupalstoilla käytävä sanailu koetaan yhä useammin niin loukkaavaksi, että siitä tehdään tutkintapyyntö poliisille. Moni pettyy, kun vastaus kuuluukin: asiaa ei tutkita. Päätös ei kuitenkaan ole osoitus siitä, että viranomainen vähättelisi kokemusta loukatuksi tulemisesta – se on seurausta oikeusvaltion perusperiaatteista, joita kannattaisi ymmärtää paremmin ennen kuin niitä arvostellaan.
Esitutkintalaki edellyttää, että esitutkinta aloitetaan vain, jos on syytä epäillä rikosta. Pelkkä loukkaantuminen ei riitä; kirjoituksen on objektiivisesti arvioiden täytettävä jonkin rikoksen tunnusmerkistö. Perustuslaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus turvaavat sananvapauden myös silloin, kun mielipide on kärjekäs tai epämiellyttävä. Yhteiskunnallinen keskustelu, poliittinen arvostelu ja julkisen vallankäytön kommentointi saavat olla terävää – muuten keskustelu köyhtyy ja itsesensuuri lisääntyy.
Tämä ei tarkoita, että verkossa saisi kirjoittaa mitä tahansa. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan, vakavat uhkaukset ja tahallinen maineen tuhoaminen ovat edelleen rangaistavia tekoja, ja niistä kannattaa aina ilmoittaa. Raja kulkee kuitenkin siinä, ylittääkö kirjoitus rikoksen kynnyksen vai onko kyse – vaikka kuinka ikävästä – mielipiteestä, jonka kanssa on vain elettävä.
On myös hyvä muistaa, että esitutkinnan aloittamatta jättäminen ei ole lopullinen sana. Päätöksestä voi valittaa syyttäjälle, ja monissa tapauksissa siviilioikeudellinen tie – esimerkiksi vahingonkorvausvaatimus – on rikosprosessia toimivampi keino silloin, kun teko ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä mutta on aiheuttanut todellista haittaa.
Toivoisin, että keskustelu tutkimatta jättämispäätöksistä käytäisiin useammin tästä lähtökohdasta: kyse ei ole viranomaisen välinpitämättömyydestä, vaan siitä, että rikosoikeudellinen järjestelmä on tarkoitettu vakavimpien tekojen käsittelyyn – ei jokaisen loukkaantumisen korjaamiseen.
Kirjoittaja seuraa oikeusprosesseja ja sananvapauskeskustelua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varmaan valitat sellaisista tilanteista ,asioista, jotka ei oikeudessa riittäisi ja joutuisit itse maksumieheksi käräjäkulut ym
Poliisi vaan neuvoo, että unoha sie koko homma, että se ei tule sulle kalliiksi
Yle 100 vuotta tänään, onnea!
Luotettava laatujournalismi on väkevää vastalääkettä yhteisen todellisuuspohjan rapautumiseen. Se kaivaa tietoa, tarkistaa faktat, kuulee eri osapuolet, vahtii vallankäyttöä ja asettaa tapahtumat oikeisiin mittasuhteisiin.
"Kirjasto on ihmisen paras ystävä."