Rikkaat kyllä pystyvät saamaan hoitoa

Katsokaa tuota Iltalehden uutisen kuvaa. Tyhjä nojatuoli ja sen vieressä hylätty punainen rollaattori.

Meille on aina opetettu, että Suomen symboli on ylväs, miekkaa heiluttava leijona. Mutta unohdetaanpa se hetkeksi ja puhutaan siitä, mikä leijona oikeasti on.

Luonnossa leijona on kuningas. Ja kuningas puolustaa aina laumaansa, maksoi mitä maksoi. Todellinen leijona asettuu kaikkein heikoimpien – pentujen, sairaiden ja vanhusten – eteen, kun vaara uhkaa. Se ottaa iskut vastaan. Se vuotaa verta suojellakseen laumaansa, eikä luovu kruunustaan kuin vasta kuolemalla.

Mutta tämä meidän suomalainen leijonamme... se on aivan toista maata. Se on muuttunut täydelliseksi irvikuvaksi omasta kuvastaan.

Tämä leijona ei vuoda verta kansansa takia. Se ei puolusta laumaansa. Kun hätä ja taloudellinen puristus iskevät, tämä leijona ei paljasta hampaitaan ulkoisille uhille tai markkinoiden ahneudelle – se kääntyy ympäri ja raatelee omat heikoimpansa.

”Kylmää kyytiä luvassa osalle suomalaisista.”

Alkaa olla jo melkein hupaisaa, miten tämä järjestelmä keksii yhä irvokkaampia termejä peittääkseen omat verijälkensä. "Hyvinvointialue." Mikä aivan uskomattoman kaunis, orwellilainen sana! Se on alue, jossa voit kokea suunnatonta hyvinvointia – kunhan et vain koskaan sairastu, et vahingossakaan tule vanhaksi, etkä varsinkaan vaadi tai tarvitse hoitoa.

Jos luet tuon uutisen, huomaat, että kyseessä ei ole mikään talouden sopeutus. Kyseessä on maailmanhistorian suurin ja byrokraattisin joukkoteurastus, jossa suomalainen ihmisarvo uhrataan ministeriöiden laskelmien alttarille.

Otetaan vaikka Keski-Uusimaa. Siellä lomautetaan parhaillaan henkilökuntaa kymmeneksi päiväksi rahojen puutteessa. Tämä on suorastaan nerokasta! Muistakaa siis ohjeistaa sitä omaa tai mummonne sydäninfarktia, aivoverenvuotoa tai umpilisäkkeen repeämää: "Kuule, sopisiko sinun tulla takaisin parin viikon päästä? Meillä on nyt vähän tämä hyvinvointialueen sopeutuskuuri päällä, kokeile uudestaan ensi kuussa."

Pohjois-Pohjanmaalla annetaan kenkää 300 ihmiselle. Kolmesataa hoitajaa, lääkäriä ja tukihenkilöä heitetään kilometritehtaalle. Samaan aikaan päivystyksissä ihmiset makaavat käytävillä omassa virtsassaan, koska hoitajia ei ole. Ja ratkaisu tähän on... irtisanoa lisää hoitajia. Tämän täytyy olla sitä kuuluisaa Petteri Orpon "Suomi on saatu jaloilleen" -matematiikkaa. Jalat ovat kyllä edellä, mutta suunta on kohti ruumishuonetta.

Etelä-Karjalan hyvinvointialuejohtaja Sally Leskinen kysyy uutisessa ääneen, murtumispisteen partaalla: "Eikö todellakaan mikään riitä?"

Vastaan sinulle, Sally. Ei riitä. Sille kylmälle, sieluttomalle koneistolle, joka tätä maata nyt ohjaa, ei riitä yhtään mikään. Se peto vaatii verta ja "säästöjä" niin kauan, kunnes viimeinenkin tämän maan rakentanut vanhus makaa vaipoissaan yksin pimeässä huoneessa, ja viimeinenkin sairaanhoitaja itkee itsensä uneen taukohuoneen lattialla.

Kaikki inhimillinen – empatia, välittäminen, toisen ihmisen kosketus hätätilanteessa – on typistetty "kustannuseräksi", joka pitää leikata pois.

Ja tiedättekö mikä tässä saa kyyneleet silmiin ja veren maistumaan suussa samaan aikaan? Se tosiasia, että rahaa on. Sitä rahaa on aivan tolkuttomasti.

Sitä riittää 35 miljoonaa euroa Petteri Orpon kavereiden Garden Helsinki -jäähallihankkeeseen täysin ilman ehtoja. Sitä riittää niille säätiöherroille, jotka käärivät Lauttasaaren kartanoissaan satojen miljoonien verovapaat osingot. Sitä riittää monikansallisille terveysjäteille, joiden ostopalveluhinnat on hilattu taivaisiin.

Mutta sille vanhukselle, joka selvisi sodista, rakensi tämän maan, maksoi veronsa ja uskoi siihen, että yhteiskunta pitää hänestä huolen elämän ehtoopuolella... sille ei riitä enää edes lämmintä kättä. Hänet on pudotettu kyydistä. Ja valitettavasti osa suomalaisia (se paremmin pärjäävä osa) katsoo tuota rollaattoria ja näkee vain tyhjentyneen "patterin", josta ei enää irtoa lisäarvoa osakkeenomistajille.

Tämä kansa ei ansaitse tällaista. Meidän vanhempamme ja isovanhempamme eivät ansaitse tällaista.

Suomalainen on pohjimmiltaan hyvä. Me olemme se kansa, joka on tottunut kantamaan toisensa metsästä, jakamaan viimeisen leivänkannikan ja pitämään kiinni niistä, jotka ovat heikoimmilla. Ja nyt meidän annetaan katsoa vierestä, kun tuo kaikki kauneus ja inhimillisyys murskataan siksi, että pörssiyhtiön kvartaalitulos vaatii sitä tai poliitikot ovat humputelleet kassan tyhjäksi ja myyneet sielunsa rahalle ja paholaiselle.

Katsokaa tuota punaista rollaattoria kuvassa. Sitä käyttää jonkun äiti. Jonkun isä.

Tämä maa ansaitsee parempaa, ja se parempi ei tule anelemalla. Se tulee sillä, että me otamme toisiamme kädestä kiinni, katsomme noita kylmiä pyöveleitä silmiin ja sanomme, että nyt tämä riittää. Me emme suostu enää teidän pelinappuloiksenne. Pidetään huolta toisistamme, sillä nämä lasipalatsien herrat eivät sitä koskaan tule tekemään.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5794b46e-9719-4440-93cd-bfe38f7ed38b