Auttakaa minua, en ymmärrä. 🥵
Miten on mahdollista, että joku ei pidä pähkäilystä ja älyllisestä ponnistelusta?
Minusta mikään ei ole mukavampaa kuin vähän pähkäillä ja ponnistella ja sitten korjata siitä jokin "palkinto", oli se sitten arvosana, palkka tai tunnustus.
Miten voi olla, että joku ei pidä siitä? Miten voi olla, että koululaiset eivät pidä siitä?
🦄
Miten on mahdollista, että joku ei pidä pähkäilystä ja älyllisestä ponnistelusta?
Minusta mikään ei ole mukavampaa kuin vähän pähkäillä ja ponnistella ja sitten korjata siitä jokin "palkinto", oli se sitten arvosana, palkka tai tunnustus.
Miten voi olla, että joku ei pidä siitä? Miten voi olla, että koululaiset eivät pidä siitä?
🦄
Vastaukset 150
Vanhimmat
Satulla keulii tähkäpää ja yksisarvinen
REPEEN
Hmm. Tälle yhtälölle ei ole olemassa ratkaisuja.
🦄
Pakko kommentoida sivusta, kieltämättä aloitus vaikuttaa vähän omakehulta. Kuin älyllinen ponnistelu olisi jokin hyve mitä kaikkien pitäisi luonnostaan jo tavoitella. Jotain, mitä aloittajalla jo on ja alkaa olla yksinästä siellä mensaboksissa.
Itse ponnistelen muiden hyveiden parissa joten voimia ei jää ylimääräisten pulmien pariin pakertamaan vaikka se olisi kuinka palkitsevaa sisäisesti. Ulkoiset palkkiot ovat sen verran heikot ettei niillä laskuja maksella tässä tapauksessa. Ja kaiken kukkuraksi se mensaporukka on laskeutunut sieltä luutornista minun askareitteni pariin. Havittelevat duunarin paikkaani ja palkkaani kun on sakset heiluneet.
Vastauksena viimeisimpään kysymykseesi; koululaisena en pitänyt siitä koska juuri kun olin saanut kysymykseen jotakin tolkkua, en saanut edetä omaan tahtiin vaan joku nopeampi Näsä kailotti vastauksen ilmoille. Rakastin pulmia ja kimurantteja tehtäviä kun sain keskittyä niihin kaikessa rauhassa. Se into on nakerrettu juuri koulussa pois minusta. Siksi.
"Kuin älyllinen ponnistelu olisi jokin hyve mitä kaikkien pitäisi luonnostaan jo tavoitella."
Kysymyksen inspiraatio syntyi siitä, että osa selittää Pisa-tuloksia oppilaiden kärsimättömyydellä ja haluttomuudella ponnistella.
En tehnyt aloituksessa väitettä siitä, millaisia ihmisten pitäisi olla. Minulla ei ole valtuuksia määrätä sitä eikä kiinnostusta vaikuttaa siihen.
Minä aidosti pidän pähkäilystä. Minun näkökulmastani on vaikea ymmärtää, että joku ei pidä siitä.
En pidä siitä, että omassa mielikuvituksessasi lisäät tekstiini asioita, joita en ole ilmaissut.
🦄
Kukapa tykkäis kattella tilinsä hupenevan älyttömiin ponnisteluihin.
Kenen tiliä urkit
Kysykää siitä pankista
Kai sillä joku esimies on. Poliisillehan toi menee
Tässä teille kuusisataa kuvakaappausta keskustelupalstalta. Pankaa sinne supertietokoneeseen ja selvittäkää kuka
Tai "tämä ketju lähtee nyt poliisille" selvittäkää täten ketä anonyymiä tässä rienataan eniten kiitos t kansalainen
Mikä ihana suojatyö olisi lukea netin foorumien ketjuja päivät pitkät jos tukarimindset olisi osa todellisuutta vai oisko?
Vähän ku sketsisarjasta ko visio, mutta totta toki toinen puoli koska
Kuin sellainen kukkien kastelija Roba sarjasta
Tiedoksi: tämä ketju ei ole urpoille. Menkää muualle tappelemaan. Haluan vastauksia, en mitään sekavien ihmisten tajunnanvirtaa.
🦄
Eikös kryptisten vastauksien purkaminen ole juuri sitä älyllistä pähkäilyä?
Enimmäkseen taitaa tuo nk kenohymiösetä, eli just se :/- tyyppi olla ketjusi osallinen mm huuhaaprofiileilleen kirjautuneena välilehdeltä toiselle pomppien. T naiselta
Sisällön puolesta luulis alkaneen hiljalleen käydä jopa vaivaannuttavan selväksi.
No siksi, että se on ihan helvetin raskasta. Ei sellaista koko ajan jaksa. Mutta että jaksaisi edes vähän ja silloin, tarvitaan motivaatio.
Huomasitko että mainitset motivaatiotekijöinä pelkästään ulkoisia asioita? Luulisin, että mielenterveyden kannalta on kivempi motivoitua sisäisesti.
Eihän se ole raskasta. Vaan nimenomaan mukavaa!
Minä pidän sekä ulkoisista että sisäisistä palkinnoista.
🦄
Samaa mieltä kuin scrg.
Huonoja motivaattoreita mainitset.
Tunnustus tai arvosana on menettäneet jo kauan sitten merkityksensä. Palkka vielä vähän merkitsee, mutta vuosi vuodelta vähemmän, luonnollisista syistä.
Mutta jos oppii jotain, tai ennen kaikkea saa jotain vanhaa toimimaan tai uudella taidolla jotain uutta rakennettua/tehtyä, niin se motivoi.
-keinovaginamies-
Itseasiassa yksinäisillä miehillä sitä kognitiivista kuormaa riittääkin tosiaan "enemmän kuin tarpeeksi".
Todellavaikeeta
Kyllä, ikävä kyllä koulutukseenkin voi käytännössä pyyhkiä p**seensä. Sillä ei tee käytännössä mitään esimerkiksi pe-la iltana kun menee ulos etsimään naista.
Todellavaikeeta
Minkä ikäinen sinä oikein olet?
Muistan joskus poikavuosina kun kaverit yrittivät tehdä baarissa vaikutusta naisiin jollain käyntikorteilla tai vastaavilla tavoilla.
Paras varmaan oli, kun oli yhdellä jonkinasteista yhdennäköisyyttä tiettyyn urheilijaan, niin sillä sitten vedätti ja toinen siinä siivellä tietysti.
Kyllä sinäkin naisen löydät, kunhan unohdat tällaiset höpötykset ja muut katkeruudet.
Itsetuntoa vaan kuntoon, jo olet oma hurmaava ja lupsakka itsesi.
-keinovaginamies-
Hauska tuo urheilijajuttu. 🤭
Niin! Ja kuvittele: MINÄKIN löysin miehen olemalla oma itseni. 😄
🦄
Tietääkö tämä mies itse tästä hommasta? T
Tuo tarkoittaa vain sitä, että et käytä päätäsi tarpeeksi.
Ajattele,
Illalla pääset sänkyyn huippu-urheilijan kanssa ja aamulla totuus valkenee.
Varmaan olet otettu, kun tapasit näin taitavan pelimiehen :))
-keinovaginamies-
Kyllä monet nuoret ja aikuiset pitävät pähkäilystä, aivojensa kuormittamisesta ja vastapainona siihen toimii vaikka musiikin kuunteleminen ja urheileminen.
Just tunti sitten tulin takas kotio jälkikasvun harrastuksista. Ensin hällä oli kaksi tuntia fyysistä, jonka jälkeen tunti pyhitettyä "korkeakulttuuria".
Mjoo, kysyin vielä oliko mukava päivä, hän vastasi todella mahtava.
Hän opiskeleekin nyt jo jotain mitä ei vielä peruskoulussa opeteta.
Ei siis yleistetä koska tunnen todella monta luovaa innokasta nuorta.
Parempiahan he ovat oppimaan mitä useat lapset koskaan aikaisemmin. Huippu ihmisiä.
AV
Kyllähän se riippuu tilanteesta, seurasta ja fiiliksestä milloin on kiva pähkäillä ja pohdiskella ja milloin on mieluummin toimija ja tekijä.
Samoin opintojen suhteen. Osa kursseista on suorituksen takia puurtamista ja osa myös omaksi iloksi. Kaikki toki myös tulevaisuuden työelämää ja osaamisen kartuttamista varten. Verkostoituminen jne.
En tiedä miten sinulle voisi selittää asian, jonka on sinulle perustavanlaatuisesti käsittämätön. Itseäni eivät esim. ole koskaan kiinnostaneet mitkään palkinnot. Minulla on niin olematon kilpailuvietti, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Toisaalta kun tottui saamaan kaikesta täydet pisteet tekemättä oikeastaan yhtään mitään, niin mikäpä saavutuksen tunne siitä edes olisi voinut tulla? Rehellisesti ... en minä saanut sen kummempia hyvän olon väristyksiä niistä Laudatureistakaan.
"En tiedä miten sinulle voisi selittää asian, jonka on sinulle perustavanlaatuisesti käsittämätön."
Niin. Juuri tämän takia tein aloituksen... 🤔
Taidan olla vähän dopamiiniriippuvainen! 🤩🚀
🦄
Jos olisin saanut niistä jotakin väristyksiä, niin olisin varmasti kirjoittanut niitä vielä useamman. Minä taas en kertakaikkiaan tajua miksi kukaan tuhlaa aikaansa kirjoittaakseen 14 laudaturia. Mielestäni melko kaistapäistä ajanhukkaa. Ei niillä tee yhtään mitään.
"Taidan olla vähän dopamiiniriippuvainen! 🤩🚀"
Ensiksi vaadittaisiin se, että ko. asia ylipäänsä aiheuttasi dopamiiniryöpyn. Minulle se ei aiheuta.
Elämäsi kuulostaa tylsältä. 🤔
🦄
Väärä kuvitelma. Vaikka toki on mahdollista, että se olisi sinusta tylsää. Olen myös melko varma, että sinun elämäsi olisi minusta tappavan tylsää. Ainakin siltä se usein kuulostaa.
Epäilen juurikin samaa! Että sinun elämäsi olisi minun mielestäni tylsää, ja että minun elämäni olisi sinun mielestäsi tylsää.
Johtopäätös: on hyvä, että sinä olet sinä ja elät sinun elämääsi, ja että minä olen minä ja elän minun elämääni. 👆🤭
🦄
Tuo hymiösekvenssi on muuten anatomisesti mahdoton.
🦄
Ei anatomisesti vaan semanttisesti. Tietokoneella tämä oikeanlaista merkitystä kantava hymiö näkyy outona. ☝🤭 En ymmärrä, miksi se toimii oikein vain puhelimessa. 😵
No, tämä ei todennäköisesti ole sinun mielestäsi kiinnostavaa. Mutta minä olen opiskellut erästä kieltä tekoälyn kanssa tänä iltana, ja se on ollut ihanaa. 😍
🦄
"No, tämä ei todennäköisesti ole sinun mielestäsi kiinnostavaa. Mutta minä olen opiskellut erästä kieltä tekoälyn kanssa tänä iltana, ja se on ollut ihanaa. 😍"
Miksi ei olisi? Minäkin pidän kielten opiskelusta. En kuitenkaan opiskelun itsensä tai oppimisen vuoksi, vaan lopputuloksen - kielen osaamisesta on minulle hyötyä. En ikinä opiskelisi kieltä, josta ei olisi minulle jotakin käytännön hyötyä.
Tuo kielten opiskelun "hyöty" on monimutkainen kysymys. Minäkin olen opetellut venäjän kieltä, mutta se on taas toinen juttu, missä määrin siitä on ollut mulle "hyötyä" ja missä määrin myös "haittaa". Tämä "haitta" on ainakin selvimmin ilmennyt siinä, jos olen kuvitellut, että pääsisin "helpommalla" naisten kanssa "vähemmän" tasa-arvoisista maista ja tämän takia kiinnostunut kielistä, joita puhutaan "vähemmän" tasa-arvoisissa maissa. Myöhemmin olen kuitenkin joutunut pettymään, vaikka kielitaidosta olisikin tutustumisen yhteydessä ollut jonkin verran apua.
Kokemukseni mukaan, jos kielten opiskelusta haluaa jotakin "hyötyä", kannattaa kokonaan unohtaa kielten opiskelu. Masennut vain liikaa, kun lopulta huomaa kuinka "kaikki" on niin äärimmäisen epävarmaa.
Todellavaikeeta
Aiheuttaahan pornon katselukin dopamiiniryöpyn, mutta se on sitten toinen juttu, onko siitä mitään "hyötyä".
Todellavaikeeta
Kenelle aiheuttaa ja kenelle ei. Mnusta porno on tylsää.
"Tuo kielten opiskelun "hyöty" on monimutkainen kysymys"
Sinulle se voi olla monimutkaista, mutta minulle se ei ole. Imen opiskellut kieliä, joille minulla onnollut valmiina käyttö.
Minä aikoinaan "addiktoiduin" siihen ja kyllä oli kova taistelu päästä siitä irti.
Todellavaikeeta
Lisään ....minulle se, että etsisin kumppania juuri tietystä maasta, ei ole syy opiskella kieltä. Jo olemassa oleva kumppani taas voisi olla.
Mistä voit tietää, että kielten opiskelu "hyödyttää" pitemmän päälle?
Todellavaikeeta
Niinkai se on kaikista addiktioista. Minä Taas en ymmärrä miksi kukaan tuhlaa aikaansa sellaisen tylsän roskan katseluun.
Juurihan sanoin. Olen opiskellut vain kieliä, joille minulla on ollut jo käyttö olemassa. En mieti mitään "pidemmän päälle". Enhän minä edes välttämättä ole elossa "pidemmän päälle", joten tuollainen ajattelu on minusta melko turhaa.
No en kyllä gubbe osaa sanoa. Kitaran soiton opettelu tai päin perustaminen saattaa olla myöhäistä esim sinulle. T naiselta
Miten matka meni? Olikin koko viikonlopun kumman hiljaista täällä
No meitä on aika monta miljardia ihmistä ja kaikki erilaisia. Sinun intohimosi lienee älyllisiin asioihin painottuvaa sorttia, jollain toisella se on jotain muuta. Ihan sama kuin se, että joku tykkää kahvista ja toinen teestä, tai että yksi haluaa edetä urallaan korkealle ja joku toinen on kovin tyytyväinen, kun saa maalata taloja, ei se sen kummempaa ole minun mielestäni.
Itselleni esimerkiksi riittää, että tiedän itse tehneeni loistavan suoritteen jossain työtehtävässä, en kaipaa siihen keneltäkään kehuja tai muutakaan palkintoa. Minä tiedän, se riittää. Vapaus, valta ja vastuu kulkevat tällä hetkellä liki täydessä harmoniassa ja sen arvo on itselleni suurempi kuin massiivinen palkka ja upea titteli. Enkä kaipaa tämän pidemmälle työurallani, tämä on varsin hyvä näin, vaikka paljon pidemmällekin voisi kurkotella ja aika helpostikin.
Ei tämä auttanut ymmärtämään yhtään. 😄
🦄
No se ei yllätä, koska en ole kovin hyvä yrityksissäni availla em. kaltaisia asioita. Ja jotta edes itse ymmärtäisin toista ihmistä, siten kuin aloituksessa yleisellä tasolla kuvailit, minulla voi mennä hyvinkin pitkä aika, jopa loppuelämä. Mutta se kuuluu elämään, aivan kaikkea ei voi ikinä ymmärtää, siihen ei nykymittaiset ihmiselämät riitä, eikä ole tarkoituskaan.
Pähkiminen on kivaa vain silloin, kun sillä voi ratkaista jonkin käytännön asian helpommin, kuin pähkimättä tai huonoksi todetulla kaavalla. Muuten olis kivaa, jos voisi sammuttaa aivot.
Niin.. emme ole klooneja, vaan yksilöitä. Erilaisuuksia.
Yksi tykkää yhdestä ja toinen ei voi sietää sitä.
Simppeliä. Kaivaa sen fokuksen pois sieltä omasta navasta, niin homma on helppoa ymmärtää.
Tuo viimeisessä virkkeessä esittämäsi toimintamalli ei yksinkertaisesti ole kaikkien kohdalla mahdollista.
Senhän huomaa helposti esim. täällä.
-keinovaginamies-
Mielestäni se taasen on yksi maailman helpoimmista asioista. Elä ja anna toistenkin elää.
Se, ettei ap ymmärrä kuin itseään on hänen heikkoutensa, sehän on tullut jo kyllä harvinaisen selväksi, että egonsa on valtava. Se nyt on vain iso osa hänen persoonallisuuttaan.
Elämä on kaikessa kauneudessaan hyvin yksinkertaista ja nähdäkseni hyvin helppoa saavuttaa. Ei tarvitse kuin luopua ja sillä saa enemmän kuin koskaan voisi kuvitellakaan.
Minä ja minuus on se itseisarvo joka vie ihmisiä eteenpäin ja jokainen sulkeutuu sen luomaan boxiin ja onkin ihan itsestä kiinni jääkö sen boxin vangiksi vai oppiiko näkemään elämää laatikon ulkopuolelta.
Joillekin se minä on myös turvasatama. Sitä boostaten luodaan valheellinen kuva itsestä ja omasta arvosta.
Se, kun iskee hetki, jolloin tajuaa, että minuus kuolee, häviää, katoaa, loppuu.. se on se hetki kun alkaa pelkäämään väistämätöntä.
Kun ihminen oikeasti hiffaa kuolevansa, arvomaailma muuttuu oleellisesti. Harmittavaa monelle, jotka tajuavat sen vasta kuolinvuoteellaan.
Elämän tulisi olla elämänmakuinen. Sä ymmärrät. Kuulut niihin harvoihin.
Sinunkin elämäsi kuulostaa tylsältä. 😄
🦄
Multinikkimiehellä on vain nämä profiilinsa, vieraillutkin aloituksessasi jo muutamalla esittämässä osaamisrepertuaariaan😏
Tuo on vielä liian helppo: "anna toistenkin elää" ja että: "näkee elämää oman boxinsa ulkopuolella"
Toisten lähestymiskulmia elämään pitäisi vielä osata ymmärtää, ei pelkästään hyväksyä.
Sisäistää ei sentään tarvitse kuin se oma rakas malli :))
-keinovaginamies-
Ääh.. toisten ymmärtäminen on aikalailla ajanhukkaa. Senkin ajan ja vaivan voi sijoittaa paremmin. :)
Minulla on hyvinkin tylsä elämä ulkopuolisesti ajateltuna.. sisäinen maailmani on rikas ja se riittää minulle. Olen hyvin tyytyväinen elämääni.
Minunkin elämäni lienee tylsää joidenkin mielestä, ei tietenkään minun.
Mutta sisäinen maailmani ei ole sillä tavalla rikas, että minä kyllä tarvitsen paljon luettavaa pysyäkseni onnellisena.
🦄
Virikkeellisyys. Niin.. sen tarve on yksilöllistä.
Oli minullakin joskus sellainen aika, että jopa rengaskatalogit oli parempaa kuin ei mitään luettavaa.
Mitä luet mieluiten?
Aivojumppa on välillä ihan mukavaa, mutta pitkässä juoksussa tuo kuluttaa. Se saa aikaan fyysisen ja henkisen väsymyksen.
Vaikka haasteet ovat joskus viihdyttäviä, ei tuota jaksa kovin pitkään.
Esim: pidän visoista ja testeistä, mutta en jaksaisi/ pystyisi joka päivä tekemään jotain Mensan testejä. Liian raskasta ja kuormittavaa.
Sinäkin täällä kirjoittelet säännöllisesti. Minä säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nyt on tullut taas vähän kirjoiteltua.
Ja sitten asiaan. Kirjoitit:
"Aivojumppa on välillä ihan mukavaa, mutta pitkässä juoksussa tuo kuluttaa. Se saa aikaan fyysisen ja henkisen väsymyksen."
Kyllähän sitä silloin joskus nuorena, kun oli innostunut jostakin aisasta, jossa oli muita ikätovereita "parempi", motivoi myös tekemään töitä, mutta pitkässä juoksussa kyllä kuluttavaa varsinkin, jos ei koskaan "saa mitään". Jos elämästä puuttuu "liikaa tärkeitä asioita", seurauksena on lopulta tämä, että "kaikki menettää merkityksensä".
"Vaikka haasteet ovat joskus viihdyttäviä, ei tuota jaksa kovin pitkään."
Me ollaan hyvin erilaisia, toisille joku asia on suurikin haaste, toisille lähes itsestään selvää. Ikävä asia vaan, jos joku "hyvinkin tärkeä" asia on jollekin toiselle "täysin itsestään selvää", kun joku toinen joutuu tekemään aivan järjettömän paljon ponnisteluja ja nämä ponnistelut ovat jopa välttämättömiä edes tyydyttävän elämän laadun saavuttamiseksi.
Todellavaikeeta
"Aivojumppa on välillä ihan mukavaa, mutta pitkässä juoksussa tuo kuluttaa. Se saa aikaan fyysisen ja henkisen väsymyksen."
Tämä on muuten totta minullekin. Mutta se ei vähennä asian mukavuutta.
🦄
Onko multinikkimies ihan britneyn kuva?
Jonnethan suorastaan rakastaa koulua ja koulunkäyntiä kun monet niissä on ties missä peukkupäissään 👍 riehumassa koulujensa pihoilla iltaisin. Maleksimista, tihu-töitä, peukkua, huutelua yms. Eli jos kerta vapaa-ajalla viettää aikaa vapaaehtoisesti koululaitoksensa piirissä niin silloin henkilö HALUAA viettää siellä koko elämänsä.
Voisiko opetuksen yleinen taso ja pisatulokset saada sillä tavoin nousuun että pistetään niille häi-riintyneimmille tapauksille pakkopaita ja suukapula? Kellopeliappelsiinin metodeja voinee käyttää soveltuvin osin, "whatever it takes" 💪. -💊-.
Kaikki ei ole loogis matemaattisesti älykkäitä, jos et ole huomannut.
He voivat sitten olla taitavia räppäreitä, jotka ponnistelevat sen mikä rimmaa joujoujoun kanssa: "Meitsi on mahti räppäri joujoujou, eikä mulle kelpaa mikään houhouhou".
Ei se ole hölmö, joka myy pskaa, vaan se, joka siitä maksaa ja nauttii.
Hyvän "pähkäilyn merkitys korostuu kuvataiteessa, kun joidenkin mielestä toisen hyvä kuva on toiselle huono. Ikuinen kysymys ,millainen taulu on taideteos,mikä on sommittelun salaisuus, pystytäänkö se sanomaan?
Ajattelu ja pähkäily on sinulle niin helppoa ja hauskaa koska et koskaan mene syvälle ja kyseenalaista sinulle opetettuja asioita. Pysyttelet aina mukavuusalueellasi etkä poistu siltä. On helppoa kun vaan ottaa helpoimman vastauksen eikä tarvitse sitä miettiä sen enempää.
Todellinen ajattelija kyseenalaistaa KAIKEN.
"Todellinen ajattelija kyseenalaistaa KAIKEN."
Onko tämä vain tekosyy olla ajattelematta ollenkaan? 🤭
🦄
Hihihihiiii......
Miten sinä tämän teesinsä koet? T naiselta sivusta tuttavallisesti
Minä olen taasen tavannut pentuja, jotka ajattelemattomuuttaan kyseenalaistaa kaiken.
Iha hyvä piirre mm kauppaopistossa
Olen syrjäytynyt johtuen omien aivojen käytöstä. Paha on olla.
Käytä tekoälyä, se auttaa.
Niin olisihan sinusta gubbe parhaimmillaan voinut ihan hyvä novellisti tulla, mm mitähän vihtua lehdessä
Ääripään ihmisiä on aina ollut. Ja heillä on aina ollut oma tehtävänsä ihmiskunnassa. Monesti ääripään ihmiset luovat jotakin uutta, joka hyödyttää ihmiskuntaa kokonaisuutena.
Mutta suurin osa ihmisistä ei kuulu johonkin yhteen ääripäähän. Jos kaikki istuisivat päivät pähkäilemässä, kuka tekisi käytännön työn pähkäilijöiden ideoiden toteuttamiseksi? Siksi jokaisella on ihmiskunnan kehityksen kannalta oma tehtävänsä.
Tarvitaan ajattelijoita ja tekijöitä ja kaikkia muita mahdollisia ihmistyyppejä, jotta maailma pyörii.
En nyt sanoisi että olen missään ääripäässä... Ihmettelen vain asiaa, joka on ollut tapetilla Pisa-tulosten vuoksi.
🦄
Maailma pyörii rahalla. Raha vain nyt sattuu vaikuttamaan kaikkeen. Jos koulutuksesta otetaan rahaa, lopputulos on tämä. Samoin kuin nuorten mielenterveyspalveluista on karsittu ja nyt meillä on ennätysmäärä 25-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä.
Aikaisemmat sukupolvet ovat käyttäneet velkaa ottamalla jo tulevien sukupolvien rahavarat. On siis turha ihmetellä, että mikä nykynuoria vaivaa, kun me itse olemme sen vaivaamisen lähde. Itse sentään sain kouluaikoina elää yltäkylläisyyden aikaa. Nyt yhteiskunnan tilanne on aivan eri, mutta pääsin kuitenkin hyötymään yltäkylläisyyden ajasta.
Jos luokkakoko on 50 oppilasta, huonoista kotioloista tulevat ja heikkolahjaiset jäävät väistämättä jalkoihin.
Niin, nuo kaikki ovat rahallisia panostuksia, joiden tulos näkyy viiveellä. Mutta näkyy kuitenkin.
🦄
"Arvosana, palkka tai tunnustus."
Nuo eivät ehkä motivoi minua. En tarvitse tunnustusta muilta, en ole rahanahne, mutta joissain tapauksissa arvosanat (mitattavat kehittyvät lukemat ajanotossa tai painoissa 🏋️) motivoivat minua. En ole kilpailuviettinen, mutta hurjan sisukas jotain todella halutessani. Haastan itseäni. Suunnittelen työn sujuvaksi, ratkon (mahdollisia) tulevia uhkia ja ongelmia etukäteen. Saan hyvän mielen, kun hyvin suunniteltu toimii kuten pitikin (hyvä minä! 🤗)
Taidat viitata pisa-tuloksiin. Eihän koululaisten tarvitse ponnistella. Ruoka tulee eteen vaikka tuijottelisi tiktokkia kännykästä. Mitään ei enää tarvitse edes yrittää, koska adhd, autismi, lumihiutale ja masennus. Ennen erityisten oli pakko selvitä tekemällä enemmän töitä asioiden eteen kuin mitä muiden piti.
Sitten se, että kaikki oppilaat on lykätty samaan tilaan. Siis vajukit, häiriköt, tavalliset ja älyköt. Lopputulos: jotain löysää.
Nöf 🐷
"Ennen erityisten oli pakko selvitä tekemällä enemmän töitä asioiden eteen kuin mitä muiden piti."
Totta. Olipa se erityisyys mitä vaan haastetta, kuten mulla esimerkiksi heikko terveys, paljon sairaspoissaoloja. Ei siitä mitään armon alennuksia saatu, vaan päinvastoin potkittiin entistäkin kovemmin perseelle. Sun täytyy pystyä samaan, kun muutkin.
Ja kyllä on helvetti koettukin miten koville on täytynyt laittaa ittensä heikkouksineen, että kelpaa yhtään mihinkään.
"Ja kyllä on helvetti koettukin miten koville on täytynyt laittaa ittensä heikkouksineen, että kelpaa yhtään mihinkään"
Miten ajattelet tuosta nyt jälkikäteen? Tekikö se sulle hyvää vai pahaa, vai molempia?
Ihmisten tieto on lisääntynyt aika paljon mun kouluajoistani. Mullakin oli täysmlkku opettaja. Sille ei jälkeenpäin voi mitään, eikä olis voinut silloinkaan, mutta opinpahan lukemaan ihmisiä jalkaterän asennosta ja mikroilmeistä. Tai ehkä olisin oppinut ilmankin? Ilmapiiritutka pyörii vieläkin tehokkaasti, kun joudun ihmisten pariin. Osaan olla myös näkymätön. Musta tuli selvittyjä.
Nöf 🐷
Jos yritän ajatella mitä musta olisi voinut tulla, jos... Niin silti päädyn siihen, että kuitenkin hyvä että näin kävi ja olen juuri tässä missä nyt olen.
Paljon on asioita ja tapahtumia mitä en muistele. Eivät ole sen arvoisia, että saisivat aikaani. Jos niitä nostelisi sieltä muistin jätelavalta nykyaikaan, nykyajan mittareilla mitattavaksi, niin.., no, ne kuuluvat sinne menneisyyteen ja sen ajan mittareilla mittailtaviksi. Pysykööt siellä jätteissä. Ajat muuttuu, nyt on nyt.
Nöf 🐷
No se ja kaikki muukin äärimmilleen ja ylikin itseni venyttäminen kaikessa elämässäni, ei vain opiskeluissa on luultavasti tehnyt musta luonteelta hyvin vahvan. Fyysisesti voin olla näennäisesti ainakin ja todellakin heikoimmillani heikompi heittelevän terveyden takia, uupunut ja rättiväsyneenä yritän suoriutua kaikesta mistä pirteemmätkin.
Joten kyllä mä koen, että luonne siinä kovenee, mutta myös kehittyy vahvemmaksi, kun niillä jotka vaan luistaa kaikesta läpi elämänsä.
Että jos on vähän äänensävy totisempi, se tulee siitä ettei ole päästy elämässä helpolla.
Pahaa tekee silloin, kun kaipaisi vähän ymmärrystä ja armoa vaatimuksiin. Eikä niitä keltään saa. Oikeasti ei saa. Silloin miettii mikä ihmisiä vaivaa, niitten heikkoudet pitäisi paapoa, mutta heidän ei tarvi huomioida muita samoin. Eli ottavat antamatta mitään...
Hyvää ettei oienet asiat kaada mua. Mihin moni muu jo halvaantuu.
Mä jos mietin mitä musta olis voinu tulla, niin luovuttaja ilman käytyjä kovaa kouluja.
Maailma ei ole reilu. Se on ollut ihan hyvä oppia jo aikaisessa vaiheessa.. Sitten on oppinut erilaisia keinoja selvitä. Oppinut suhteuttamaan asioita. Sivuuttamaan yhdentekeviä ja huomioimaan tärkeitä. Toki myös erottamaan noita toisistaan.
Sulla on ollut hankalia sairauksia, se on ihan eri asia kun mun hankaluuteni. Minä en omistani puhu, enkä halua ajatellakaan enempää. Enää. Mennyttä. Haluan ajatella mukavampia juttuja. Kun menneeseen en voi vaikuttaa enää kovin paljoa, mutta nykyisyyteen ja tulevaisuuteen vähän voin.
Nöf 🐷
Juu, koulukiusaaminen ja työpaikjakiusaaninen nyt ehkä ne muut ongelmat joista on jäänyt epäluittamusta ihmisiin paljonkin.
Seksuaalinen ja muu väkivalta ei ole mua satuttanut yhtä pahasti, kun henkinen väkivalta. Molempia olen joutunu kokemaan, mutta traumat jäi henkisestä väkivallasta ainoistaan.
Toki fyysinen väkivalta on tehnyt musta häikäilemättömän vastuksen, jos on ihan pakko turvautua väkivaltaan. En epäröi sekuntiakaan. En ole helppo uhri enää. En peloteltavissa, vain suututettavissa.
Jotkut sanoo, että siinä voi sattua ja kuolla, jos puolustautuu. Niin vastaan heille, niin siinäkin voi ettei puolustaudu. Win win situation.
Ja jotkut sanoo, voi joutua vankilaankin jos puolustautuu ja toista sattuu tai kuolee siinä. Vastaan heille, ilmainen elatus, majoitus jikusen vuoden. Eikä tarvi murehtia mitään mitä vapaalla jalalla tarvii. Cool. Kyllä sen kestää.
Tuossa on kyllä jotain. Väkivaltaa vastaan väkivaltaa. Tätä pitää ihan ajatella...
Nöf 🐷
Sitä vaan, että jos jotain tapahtuu, siinä ei ole enää aikaa miettiä. Se päätös on tehtävä etukäteen.
Nöf 🐷
Ei minussa ole henkisesti sadistisia piirteitä takaisin päin, gubbe
Niin liskollehan sinä saddlesniffermies päätyisit kaltaistesi joukkoon piileskelemään. Cool
Kyllä käppäukko karma vielä korjaa sinut satuilemasta heikkolahjaisille
Pähkäilystä tykkään. On suurenmoista kun saa ratkaistuksi jonkun käytännön asian ihan itse. Hyvä mieli on paras palkinto ja koen itseni viisaaksi.
Älyllistä ponnistelua on niin monenlaista, kuten on älykkyyden esiintymismuotoa.
Sinä saat kicksit ratkoessasi ongelmia? Minä saan kicksit, kun keksin jonkun hyvän riimin.
🕳️
Saako myyrälle vähän riimitellä? Tarkoitus ei ole varastaa kicksejä sinulta. Riimittely vain on mukavaa.
Myyrällä on pieni kolo
Sieltä kurkkii myyrä-polo
Kolossa on hyvä olla
Hieman rasittuu vain polla.
(Huomaa intertekstuaalisuus.)
🦄
Saa, kiitos riimeistä!
🕳️
Ole hyvä. Linkitän sinulle vielä erään kiusall... köh köh, siis, erittäin miellyttävän kappaleen. Kun tämän katsot ja kuuntelet, toivot ettet olisi ikinä... siis että olisit nähnyt tämän jo paljon aiemmin. 😊 Kappale, jota et saa mielestäsi, eli korvamato. 🤩
En voi sille mitään, että tuollainen reikä on minun aivoilleni aina jonkin maassa asuvan eläimen koti. 🤔
https://www.youtube.com/watch?v=WnNVdGjQPxI
🦄
Köh. Kiitos madoista.
🕳️
Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut eikä sanonut minulle noin, siis "Kiitos madoista". 🤩
Mutta se voi olla meriitti, jota sinä et arvosta. 🤔
Videon taiteellista toteutusta voisin kommentoida siten, että videolla näkyvä matojen porautuminen maahan yhdistää minusta hyvin luonnollisella otteella saksalaista insinööritaitoa ilmentävän tehokkaan rotaation ja aikuismaisen taiteen vihjailevan liikekielen. Rytmikäs musiikki tuo teokseen kevyitä robottisia kerrostumia.
🦄
Siksi kun niistä puuttuu kuvitus
Siksi kun heillä on muut mielenkiinnon kohteensa.
Tilanne on vastaava kuin heikkokuntoisten kanssa, jotka eivät pidä lenkkeilystä.
Heikkokuntoinen voi aloittaa sykemittarin kanssa. Jos sykkeen pitää välillä 120 - 130, niin ei varmasti ole epämukavaa. Hikeä varten tarvitaan varmaan enemmän, mutta jos miellyttävyyttä hakee, niin 120 - 130 on KEHOKOHTAINEN mittari siitä, että ei mennä liian lujaa.
🦄
Kävin eilen tapaamassa työttömyys viranomaista, jissa mukana sossun, kelan jne edustaja. Kartoittivat tilannettani, nyt tuli sitten ehdotus lähteä korkeakouluun. Ja parin viikon päästä löhdetään selailemaan tutkintoja mukä maistus, mihin pääsis kun äly kuulemma riittää. Ja terveys.
Saas nähä mikähän mustakin tulee, joku terapeutti. 😂
Haista paska terapeutille voisi olla kysyntää kyllä. Se sujuis multa hyvin. 👍
Vaikka vähän pystypainienkin.
"löhdetään selailemaan tutkintoja mukä maistus, mihin pääsis kun äly kuulemma riittää"
Sanoisin että lattianlakaisijan apulainen olisi sopivan haastava älyllisesti sinulle.
Joka ammatissa hp-tekijöille riittää tilausta.
Tarpeeksi kun puhuu, niin täydestä menee.
Viimeksi kun minä olin terapeutilla istuntosarjaa käymässä, niin jo kolmen kerran jälkeen terapeutti totesi, että terve mies, eikä tarvi tulla enää.
Jäin ihmettelemään, kun työnantaja olisi maksanut lisääkin istuntoja ja yleensä ne tuollaisessa yksityisessä työterveydessä kyllä ottavat kaiken laskutettavan hoidettavakseen ja mielellään laskuttavat.
Jälkeen on tullut mieleeni, että alkoikohan terapeutinkin tasapaino järkkyä jutuistani ja passitti menemään :))
-keinovaginamies-
Mulla on toimitilahuoltajan ammattikoulutus jo ja olin luokan priimus 😂
Heh, nojuu. Minullekin psyk. sairaanhoitaja suositteli alaansa, kun olen niin fiksu. Kivaa olla "autettavana". 😅
No eipähän tuon alan osaaminen mitään ihmeitä tarvi. Jollekin voi olla vaikeaa, en kyllä ymmärrä mikä siinä vaikeaa olisi.
Mä itseasiassa jo sain paikan yhdeltä AMK kurssilta johon hain. Sen enempää erittelemättä. Saapahan sitä edes opiskella, jos ei töitä saa.
Yhden tuttavan mielestä ikiopiskelu / aikuisopiskelu on yksi tapa hankkia yhteiskunnallinen hyväksyntä.
Eihän ne koskaan mitään oikeita töitä ala tekemään, ikuiset alanvaihtajat, mutta sillä puuhailulla saa hyväksynnän muiden silmissä :)
-keinovaginamies-
No ne on oma lukunsa, minä taas tykkään opiskella silloin kun koen saavani siitä hyötyä enemmän kun haittaa. Voihan sitä työpaikkaa etsiessä käyttää työttömyytensä opiskeluunkin. Tuokin on mulle varsin tarpeellinen mihin ilmoittauduin.
Täälläkin on yli 10 000 työtöntä ja vain reilu 300 työpaikkaa. Niistä on varmasti aika kova kilpailu. Mitä alaa nyt kaikki sitten onkin. Suurin osa jotain markkinoinnin paskaa, mihin minä en lähde ikinä mukaan.
Menestystä opintoihin!
🦄
Kiitos. Onneksi nykyään voi etäopiskella. Jäisi muuten helposti opiskelematta, jos pitäisi ajaa joka päivä Helsinkiin tai muualle 100km kauemmaskin vielä. 👍
Mahtavaa aloittaja, että kokeilet edelleen taistella tällaisella elitistimin eetoksella palstaäijän hahmoja mutta suttuisessa päässäsi infernaalisen katkeruuden kohdetta vastaan. Tarkoitan, että onnea opintoihin. Hyvä seivaus oli oikein emojin kera.T naiselta
Anonyymi00070:n viesti ei ollut aloittajalta.
🦄
Eipä tietenkään juu..
Voi rakas kultaseni.. omasta mielestäni sinä olet ihan liian empaattinen ryhtyäksesi terapeutiksi.
Sulla hajoaisi mieli siihen kuormaan mitä asiakkaat kaataisivat sinun niskaasi.
Olet myötäeläjä ja ottaisit mielestäni liikaa omille harteillesi kuormaa.
Tämä nyt vain mun mielipiteeni.
Riippuu vähän mitä se terapia olisi. Kivusta olisi kyllä kokemusta ja empatiaa. 😂
Toisaalta on työkalujakin mitä oppinut 33 vuodessa ainakin kipukroonikkona.
Sulla on niin suuri sydän, että pelkään että se halkeaisi ihmisten kanssa työskennellessä.
Sä olet fiksu, en tosiaankaan epäile, ettetkö pärjäisi opiskeluissa, mutta ole pitkänäköinen ja valitse ala tarkoin.
Ja kun aloitat opiskelut jollekin alalle, siitä on helpompi vaihtaa opiskelujen pääainetta sit jos ei tunnu omalta.
Se on haljennut jo. Mennyt rikki monta kertaa myötäsurusta, siksi mä olenkin halunnut erakoitua. Ja siksi, että hyvin usein ne ihmiset joita on sattunut on muiden ihmisten satuttamia ja se tieto on särkenyt minunkin sydämen. Siksi ja omakohtaisten kokemusten takia mun on vaikeaa tykätä ihmisistä ilman, että heti syväluotaan ja skannaan ihmisen sisimpään.
Pintahan voi olla vaikka miten mukavaksi kuorruteltu, mutta kun sokeria vähän raaputtaa päältä paljastuu rumuuksia sisimmästä. Ja minä loittonen oitis.
Tiedän mä sen itsekin, että olisi vaikeaa olla mielen puolella terapeutti. Kun taas jalkaterapeutti olis jo paljon mutkattomampaa.
Ja toisaalta tukihenkilönä kipuryhmissä olis helppoa olla, kun ymmärtää omakohtaisesti toisen helvetin, haasteet ja paineet yhteiskunnassa, ihmissuhteissa kipusairailla. Siinä tuskin särkisin itseäni, olisinhan vertainen. Vertaistuki.
Ja rottaterapiaa, nythän on jo koiraterapiaa. 😄
Terapiaahan noi eläimet on mullekin. Tehokkaampi särkylääke kun mikään synteettinen eikä tuu sivuoireita. Just silittelin tunnin verran marsua ja sitä ennen rottia. Harjailin vauvaharjalla piuhapyllyjä. Kaksi kävi nukkumaan kädelle boglailtuaan ja narskuteltuaan.
Siihin aina vastaan, niin mäkin rakastan sua, elävä jalokiveni, rotalle. 😅
No jos mietit koululaisia ja nuoria yleensä, niin liian moni miettii ja vertailee itseään toisiin. Siihen menee se ajatustyö.
Sosiaalinen media lisäksi vielä korostaa tuota edellämainittua ja toisaalta taas vie terveen itsetunnon.
Syytön minä olen muiden tyhmyyksiin. En voi ymmärtää tuollaista. 😄
🦄
Persoonallisuudet oat erilaisia. suurin osa todennäköisesti pähkäilee toisinaan, mutta se ei ole heille/meille suurin elämän ilo vaan kumpuaa esim. tarpeesta löytää ratkaisu johonkin. Kyse ei ole silloin pohdinnasta ja mietiskelystä itseisarvona.
Minä nautin toisinaan pohdiskelusta, mutta kyllä se yleensä kumpuaa tarpeesta ratkaista tai ymmärtää jotakin, mutta ei pohdinnan ilosta itsestään.
Toisaalta esimerkiksi työn suhteen inhoan töitä, jotka ovat pelkkää fyysistä suorittamista (siivous, tiskaaminen, pelkkien ohjeistusten seuraaminen). Eli tuotantoesineenä ja koneena käytetyksi joutumista, sillä en erityisemmin saa iloa pelkästään käden jälkeni näkemisestä tai käytännön toteuttamisesta ellei mukana ole myös luovuutta, suunnittelua, organisointia jne. Osa pitää töistä, joissa tehdään ja työpäivän jälkeen ei tarvitse miettiä työjuttuja.
Minulle henkilökohtaisesti työ, josta ei nouse mieleen vapaa-ajalle inspiraatioita tai muutoin halua olla kehittävä ja luova, ovat ajan tuhlaamista. Eli tunteja, jotka on käytetty turhuuteen. Siivoustyössä esim. miettisin sitä, että tuhlaan kahdeksan tuntia vuorokaudesta työhön, jota vihaan ja joka ei tuo mitään tai kehitä minua yhdelläkään haluamallani tavalla. itseasiaa olen ollut siivoustyössä ja vähintään puolet työajasta mietin sitä kuinka tylsää työ oli ja kuinka paljon vihasin kyseistä työtä. Toisen puolen ajasta haaveilin tulevaisuuden työstä, jota saisin tehdä ilolla.
"Toisaalta esimerkiksi työn suhteen inhoan töitä, jotka ovat pelkkää fyysistä suorittamista (siivous, tiskaaminen, pelkkien ohjeistusten seuraaminen)."
Juu, nuo eivät työnä ole niin mukavia.
Mutta kotityönä ne ovat mukavia! Ne ovat kivaa ja rentouttavaa aivojen tuuletusta!
🦄
Minulle aivojen tuulettaminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun koti ei tarvitse siivousta tai tiskausta ja menen vaikka lenkille tai kuntosalille. Itseasiassa stressaan hitosti kodin siistinä pitämistä, koska se on niin pakertamista. Vaikka nautinkin puhtaasta kodista ja juuri vaihdetuista lakanoista, on kodinhoito minulle äärimmäisen vaivalloista ryhtymistä.
Usein suorittavissa töissä on se ongelma, ettei niissä ole mahdollisuutta mihinkään muuhun. Esim. yrittäjä saattaa päättää, että tänäänpä otan vähän lunkimmin ja tiskailen tms. mutta tiskariksi palkattu on ja pysyy positiossaan eikä työpäivissä ole muuta vaihtelua, kuin se kuinka kiireistä on tai onko pohjaanpalaneita kattiloita vai ei. Siinä on erittäin tiukasti määritellyssä slotissa, jossa ei ole mahdollisuutta luovuuteen tai työskentelytahdin määrittelemiseen, edes silloin tällöin, vaan kaikki on määritelty ulkoapäin.
Toki on luoviakin töitä, joissa työtahti ainakin hetkittäin on tiimin ja aikataulun määrittelemä, mutta se jotenkin kuuluu asiaan. Usein suunnittelu ja kehittelyvaiheessa riittää, että pitää kiinni deadlineista ja reagoi tarvittaessa kiirehtimällä.
Jotenkin ei enää kiehdo "pelkkä" fyysisen suoritteen takia itsensä piippuun ajaminen, vaan tarvitaan muitakin täkyjä.
Tässä olisi:
MANIFESTI
Osaamisen katoaminen ja infran rappeutuminen – Täysi kaaos on lähempänä kuin arvaattekaan!
Yhteiskuntamme ajaa silmät ummessa kohti seinää. Samaan aikaan kun miljardeja euroja upotetaan digitaaliseen hattaraan, datakeskusralleihin ja bittimaailman hienouksiin, fyysinen todellisuus ympärillämme lahoaa ja rapautuu.
Katsokaa Lontoota, missä maan alla viktoriaaniset vesiputket paukkuvat rikki toinen toisensa jälkeen. Sama kehitys on käynnissä meilläkin. Tiet murenevat, sähköverkkojen kuormitus ajetaan äärirajoilleen mikä on vaarallista, ja perusinfrastruktuuri jätetään oman onnensa nojaan. Miksi?
Koska kansakunta on pilaamassa aivonsa jatkuvalla taskutietokoneiden romplaamisella.
Älypuhelimet ja ruutujen tuijottaminen ovat murentaneet ihmisten keskittymiskyvyn ja pitkäjänteisyyden. Käsillä tekemisen taito, tekninen ymmärrys ja todellinen ammattitaito ovat katoavaa kansanperinnettä. Kun nuorempi sukupolvi elää virtuaalimaailmassa, virheiden määrä todellisissa töissä kasvaa valtavasti.
Iäkkäitä, oikeita osaajia yritetään epätoivoisesti pitää töissä paikkaamassa repeileviä liitoksia, mutta ihmisen aika on rajallinen. Kun viimeiset todelliset ammattilaiset eläköityvät, tilalle tulee liian vähän niitä, joilla on kykyä tai tahtoa pitää yhteiskunnan rattaat pyörimässä.
Samaan aikaan vanhukset jätetään heitteille ja hätä leipäjonoissa kasvaa, kun rahoja syydetään koneiden huoltamiseen ihmisten sijasta.
Hallitus teki pahasti myös sallimalla alkoholin kotiinkannon. Kun yhteiskunnallinen pahoinvointi lisääntyy, lisääntyy myös päihteiden käyttö – ja pian sitä kannetaan suoraan kotioville asti.
Tämä syventää ongelmia entisestään. Kun tähän soppaan lisätään infran rappeutuminen, talousahdinko ja viranomaisten resurssipula, kasassa ovat todelliset ainekset täydelliseen kaaokseen!
Jos emme herää ja palauta arvostusta todelliselle osaamiselle, käsityölle ja fyysisen infran ylläpidolle, edessä on romahdus. Virtuaalimaailma ei meitä lämmitä tai ruoki, kun todelliset vesiputket paukkuvat ja sähköverkot kaatuvat.
Taistelupari Wintageman & AI
Eivät osaa moista
Älyllinen koeponnistus tänään: ei onnistu.. ei 😩
tänään päivä on uusi 🤳
No, jos ei ole älyä, eikä oikein viitsi laiskuuttaan ponnistellakaan, niin minkäs teet.
Ei vattuakaan kiinnosta teidän älyllinen ponnistelu kun henkinen ponnistelu vie voimat. Arvostan ja ihailen ap sinua ja maallista viisauttasi. Olet rohkealla tavalla röyhkeä ja vähän eri tavalla resonoit kanssani.. 🤷♀️
Älyllinen ponnistelu on sinulle palkitsevaa, koska olet siinä hyvä. Kun voit luottaa onnistuvasi, jaksat yrittää ja lopulta saat nautinnollisen dopamiiniryöpyn, kun saat vaikean pulman ratkaistua. Toiset eivät ole tarpeeksi älykkäitä, jolloin onnistumisen palkintoa ei koskaan tule ja jää vain ikävä olo.
Toisaalta yhtä lailla joku voisi kysyä, miten joku ei pidä fyysisestä ponnistelusta, kun se on niin mukavaa ja siitä tulee hyvä olo. Tai miksi joku ei halua maalata öljyväreillä joka päivä, kun luovuuden toteuttaminen tuntuu niin hyvältä. Tai miksi joku ei halua hoivata ja opettaa lapsia, kun se on niin palkitsevaa. Eri ihmisillä on erilaiset vahvuudet ja he saavat kiksejä eri asioista. Yllättävää, ettet onnistunut tätä pähkinää ratkaisemaan.
Sivullinen tiedottaa
Tuossa taustalla on peruskoululaisten Pisa-tulosten alamäki. Jatkossa tutkitaan lisaa, mikä aiheuttaa nykyajassa yleisen keskittymiskyvyn herpaantumisen,
kaikki aina ruokia myöten haluttaisiin valmiiksi pureskeltuna pikana, että menee läskiksi opit ja muut, motivaatiotasot heikentyvät.
Tietenkin vaan osatotuus, mutta polarisoituminen on tosi ilmiö, toisilla menee hyvin, mutta isompi puoli alkaa se kun vetelöityvät.
Eikös tämä palstakirjoittelu ole enemmänkin sellaista ”aivot narikkaan” rentoutumista? Kirjoittelet täällä välillä, ei tämä voi vaatia pinnistelyä 🤓
-Thinksy
Kyllä, tämä on juuri sellaista.
🦄
Minulla on päivittäin tarve osoittaa itselleni että olen älykäs.
Joskus se tuntuu aika typerältä.
🧸
Kyllä minulle tuottaa älyllisen ponnistelun tuntua jo useamman vuoden jatkunut muslimimiesten minulle lykkäämisyritykset. En tiedä mistä on saanut alkunsa, mutta sen tiedän etten koskaan tule suostumaan, eivätkä he vetoa ulkonäöllisestikään minuun.
Sinänsä jännä, että kaikilla muilla saisi olla kriteerit ja arvomaailmaan liittyvät seikat sekä omat mieltymykset liittyen parisuhteeseen ja parisuhde kumppaniin, mutta minulle yritetään lykkiä ties ketä ja yleensä ehdotukset osuvat päin mäntyä. Enkä käsitä millä perusteella heitä edes ajatellaan kanssani yhteensopiviksi.
Ei tosiaankaan kiinnosta kahdeksankymppiset papat, mutta eipä toisaalta liian nuoretkaan. Sopivasti samanikäinen eli mielellään milleniaalisukupolvea, kuten minäkin.
Kaipa se on tarve olla kiusaksi, olipa kyse mistä tahansa.