Tytärtään kohtaan. Kokemuksia?
Ylipäätään voi kertoa, myös perhepiirissä ilmenevästä mustasukkaisuudesta.
Eniten kiinnostaisi kuitenkin tuo ensimmäinen kysymys!
Ylipäätään voi kertoa, myös perhepiirissä ilmenevästä mustasukkaisuudesta.
Eniten kiinnostaisi kuitenkin tuo ensimmäinen kysymys!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kokemuksia!! Edes takainen vänkyröinti asioitten kanssa. Kehujen puute. Manipulointi. Tekee sisarusten välille sisaruskateutta.
Tai kehut manipulatiivisia
Äidin oma peli perhepiirissä siis kyseessä?
Kyllä!!!!!
En ole koskaan itse tai lähipiirissänikään törmännyt tuollaiseen. En tietenkään väitä, ettäkö tuollaista ei voisi olla olemassa, mutta ei se kovin yleistä taida olla. Patisuhteessa pitää olla jotakin todella pahasti pielessä ja myös sen äidin päässä pitää olla jotakin pielessä, jos hän kokee mustasukkaisuutta oma lastaan kohtaan.
Sen sijaan äitipuolien kohdalla tuo tuntuu olevan suorastaan hyvin tavallista.
Se mitä murroiässä, ja hiukan myöhemminkin jo kymmeniä vuosia sitten, oma kokemus. Oli se että oma äiti voi olla kateellinen. Ei sitä silloin ymmärtänyt, mikä itsessä on vialla, kun haukkumista tuli ulkonäöstä ja 'neuvoja', jotka olivat lähinnä ilkeilyä sisällöltään. Vasta myöhemmin ymmärsin, että äitini tiesi ihan hyvin, että olin kotoa pois lähdössä oleva, vielä alle 16 v. nuori. Siis elämä edessä, edessä vapaus perheen painolastista.
Hän kyllä teki voitavansa, etten selviytyisi hyvin. Vaati opintorahani itselleen. Lainaa ei ollut, joten melko nälkäinen nuori olin tekemään pikku työkeikka opiskelun ohella. Joskus niitäkään ei saanut, ja nälkä oli vieraana.
Mutta- selviydyin ammattiin. Töihin. Ajoin kortin. Jatkoin töitäni. Löytyi mies. Sain lapsia, tein töitä..
Niinä vuosina sitten tapahtui paljon. Otin omaa elämää galtuun kuin häkistä päässyt elukka.
En oikein osannut pitää äidistäni. En sitä ikinä hänelle osoittanut, mutta hän tiesi. Ja jopa ennen menehtymistään haukkui minut, vaikka ihan olin kiinnostunut hänen voinnistaan, ja soitin. Mitään hän ei siitä tiennyt, että käyn edelleen jossain työsdä, maksan kului itse, ja yritän elää kuten muutkin. Tuntui pahalta se tapanin, ivalliseb vähättelevä, millä jopa nimenikin sanoi. Se sattui.
En minä mikään kilpailija elämän saralla hänelle ollut. Vaan elin omaa.
Ei ole kokemuksia mutta uskon että olet oikeassa.
Siksi on erittäin tärkeää että eroaa vanhemmistaan ( mies ja nainen) silloin kun löytää puolison. Muuten tulee tuskaa ja kurjuutta oikein kunnolla. Se lienee luonnollistakin että kun poikaset kasvaa isoksi että ne lähtee pesästä. Välttäkää niitä ihmisiä jotka jää roikkumaan menneisyyteensä.
Ei ole kokemusta tuollaisesta. Minun äitini on ihan vaan ihmisenä hankala, ei mustasukkainen. Hänellä oli ehkä jotain kateuden tunteita isääni kohtaan aikanaan, kun olin lapsi. Tosin hän oli ilmeisesti kateellinen siitä, että isäni tuli kanssani erinomaisesti toimeen ja äiti itse taas ei oikein kyennyt siihen.
Jos äiti on narsisti ja parhaat päivät auttamatta takana, niin voi tytär raukkoja jos joutuvat asumaan samassa taloudessa tai taloudellisesti on riippuvainen kodista.
Tässä sosiaalitukien maassa?
Irtautukaa ikävistä ihmisistä. Miksi niitä kannatte elämässänne?
Ei tue sinua tavoitteissasi. Se on kipeä asia, jos tukea ei äidiltä ikinä ole tullut oikein mihinkään.
Tätä voi ilmetä, myös muiden perheenjäsenten välillä. Mutta kipein on äidin tuen puute.
Tavoite estää onnesi.
Jos olet aikuinen niin sinulla tulisi olla omat ajatukset ja tavoitteet sekä talous.
Miksi kuuntelet äitiäsi? Toisin sanoen kasva aikuiseksi ja anna äidin nalkuttaa, kyllä hän joskus lopettaa.
Suurin osa äideistä kertoo lapsilleen mikä olisi hyvä ja mikä huono, mutta ei he tarkoita ett pitäisi äidin mukaan elää.
Ne on vaan mielipiteitä, joita tulee kaikkien suusta.
En edes suotu keskustelemaan äiti aiheista. Muutoinkin olen kurkkuani myöten täynnä äitejä, jotka haluavat keskustella kanssani lapsistaan.