Niin, opitko virheistä tai oletko oppinut kaiken ilman virheitä?
Opitko virheistä?
Anonyymi-ap
54268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Opin nimenomaan virheistä. Mitä isompi moka (omasta mielestä), sitä tehokkaampi oppi. Pienemmissä asioissa pitää mokailla riittävän monta kertaa, että oppi menee perille. Näin se menee meikäläisellä.
Mokailuihin!
Varovainen ja epäileväinen muita kohtaan hyvä olla, liika hyväuskoisuus kostautuu yleensä aina. Elämä opettanut tämänkin. Mieluiten enemmän järjellä kuin tunteella > hyvä edetä.
Hei.. yllätytkö, että ollaan samiksia..?
Mä mokailen ihan hitokseltaan.. kävelevä moka jos asian voisi noin ilmaista. Pikkumokia pitää tosiaan tehdä useita ja isoja riittää vähempi.
🤣🤣🤣
Ei enää oikein päässyt yllättämään 😁
Ennemmin oppisin ilman virheitä tai tee ensin ja korjaa sitten meininkiä, sillä silloin mieleen jäisi ensimmäisenä "paras" tapa tehdä.
Virheistäkin oppii, mutta useimmiten kyse on työskentelytapa- ja näkemyseroista, kuin varsinaisista virheistä.
Itse en saa mitään pelkästä suorittavasta työstä, enkä siksikään edes yritä keskittyä toistuvaan tai monotoniseen rutiininomaiseen työskentelyyn ja tällöin teen huolimattomuusvirheitä. Toisaalta en edes välitä, jos mokailen kyseisissä töissä, koska ne eivät juurikaan merkitse minulle mitään.
Minua itseäni ei häiritse se etten ole kiinnostunut rutiininomaisesta tai ns. yksinkertaisesta työstä enkä siksikään koe, että minun tarvitsisi korjata tylsyydensietämisen kykyäni. Ennemmin keskityn siihen, että hakeudun töihin, jotka pitävät mielenkiintoni yllä ja kehitän niitä osaamisia ja taitoja, jotka ovat minulle merkityksellisiä.
Kyllä pyrin oppimaan.
Vielä parempi jos pystyy oppimaan toisten virheistä. Internet, liikkuva kuva ja YouTube on kyllä opettanut monenmoista. Varmasti säästänyt muutamalta virheeltäkin.
Tosin viimeksi oli kyllä aika p.ska idea jonka sain youtubesta.
Ei mitään maata kaatavaa, mutta n 200-300 euron työkone rikki väärin käytön johdosta, minkä idean siis kaivoin tubesta :))
No, aina ei voi voittaa.
-keinovaginamies-
Vaikka olen aika jääräpää, kyllä opin virheistäni. Ne ovat parhaita opetuksia ikinä. Virheiden mukana tulee myös nolous/ häpeä ja vankka päätös, etten ikinä enää möhli samalla tapaa.
Olisi todella hälyttävää, ellei oppisi omista virheistäni mitään. On syytä muuttaa totuttuja toimintamalleja ja kehittää itseään.
Virheet auttavat meitä eteenpäin. Uuden toimintatavan opettelu vaatii tietoista vaivaa ja pysähtymistä.
Yleensä opin jo toisten virheistä tekemättä niitä itse. Mutta viimeistään omista virheistänikin asap.
Ihan sama, mutta minulta ei paljon nuorempi voi koskaan saada anteeksi sitä mitä kauan hän aiheutti pahaan oloa ja mikä pahinta hänen takiaan menetin itselleni mahdollisuuden saada tehdä töitä minulle niin rakkaassa työpaikassa!
Joskus anteeksi antaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Minulta saa helposti anteeksi, mutten unohda koskaan tehtyjä töppöilyitään.
Jää muistiin ja toimii alerttina.
Kyllä juuri noin se on! Minä en anna koskaan anteeksi häirikölle!
No mitens se trolliäijä muutenkaan- ei kai kukaan muukaan sellaisten kanssa kumbayaa laula nuotiokitaran ääressä?
Mutta se ei auta mitään, jos kestää vuosia oppia jotain niistä virheistään ja siitä että menetin asumisrauhan vuosien ajaksi! Ja se, että jos oman lapseni ikäinen haluaisi olla ystäväni ei ole koskaan mahdollista!
Ihmissuhteissa kyllä.
En mä mitään opi, jos en koe...
Sivsn turhaan joku koettaa selittää...ei uppoo kaaliin. 😆
Eikä se uppoo kokemallakaan aina, kun miettii väärää juttua mistä se nuija löi otsaan...😁
Opin virheistä, mutta itseään yksinkertaisempaa esimiestä en pysty opettamaan virheistä, sillä hän pitää alaisiaan yksinkertaisina. Joskus voi jopa onnistua, mutta esimies saattaa vaihtua ja aloitettava sama alusta perehdyttämällä esimiestä alkeisiin hyvin varovasti, ettei ego vahingoitu.
Haluaisin tietää miksi YouTube syöttää vain amerikkalaisia asmr artisteja?
Eikö kukaan muu tuota asmr vai johtuuko siitä että firma on amerikkalainen vai jotenkin omista valinnoistani?
Eihän niissä vikaa ole ja välillä saan tingles ja välillä en. Uusi asmr artisti tuottaa aina jonkin aikaa helposti kunnes siihen tottuu.
Rentoutua voi ilmankin.
Riippuu virheistä.
Paljon nuorempi ainakaan oppinut mitään virheistään, koska ei koskaan sanonut minulle mitään, vaikka se olisi ollut hänen tehtävänsä ensin!
Siksi hän ei voi koskaan olla edes ystäväni!
rakkaus on luusereille kuin ahneu on vaeakkaille.
Opin toistenkin virheistä
Ei kai kukaan opi kaikkea tekemättä koskaan virheitä?
Opin monella tavalla. Virheitäkin saa tehdä, mielellään toki hallitusti. Sehän on yksi keino selvittää toimiva tapa tai löytää riskit.
Opettamalla, opiskelemalla, virheistä, ja kun kokemus karttuu niin ihan päättelemällä aikaisempien oppien perusteella.
Sitten on niitä virheitä, joita teemme uudestaan ja uudestaan ihan mielellämme. Pitäähän sitä elämässä vähän kierrettäkin olla. Mutta niistä ei saa sitten valittaa 😄
Nöf 🐷
Ne mieluiset virheet onkin usein just ne mitkä muut näkee meissä virheinä, mutta itse emme. Meille ne on valintoja. 😅
Mulle voisi esimerkiksi joku huomauttaa pukeutumisetiketeistä. Jonkun mielestä en osaa niitä noudattaa, kun kyse ei ole suinkaan osaamisesta kohdallani vaan valinnastani haistattaa putkät niille etiketeille. Ne on älyttömiä keksintöjä enkä tule ikinä noudattamaan mitään älyttömyyksiä.
Ihan sama miten joku ne virheikseni kirjaa. Ei kiinnosta paskan vertaa. 😀
Hauska, miten eri mielipide sulla on. Itse en voisi vaikka hautajaisiin pukeutua mihinkään muuhun kuin tummiin, jos vainaja ei ole eläessään erikseen muuta pyytänyt.
🕳️
Kuten ei sekään missä kädessä pidetään haarukkaa, veustä tai lusikkaa. Kunhan se kädessä pysyy ja menee sinne minne on tarkoitus mennä. Maailma on täynnä kaikenlaista ihan älytöntä ja perusteetonta shaibaa. Ei niitä tarvitse noudattaa.
Tummakin voi olla yhtä hyvin harmaa, sininen. Ei sen tarvitse musta olla. Eikä edes yksivärinen. Mä olen ollut aina sitä mieltä, että osallistuminen on tärkeintä eikä habitus.
Ihmistä kunnioitetaan läsnäolemalla, ei habituksilla.
Koodisto on keksitty kauoallisuuden hyväksi. Ei sillä mitään muuta ideaa ole.
Tulee tilaisuuksia ja etiketti vaatii vaatevarastoa, johon palaa rahaa. Tai joku astiastokin. Pitää olla vaikka mitä, että etiketti on kaupallisesti kattava. Pelkkää törsäilyä ja esittelyä varten kaikki.
Ja mun mielestä juurikin kaupallisuus vääristää niitä oikeita ja tärkeitä ihmisarvoja. Ei eläimetkään hae kaupasta pukuja kun kaveri kuolee, kyllä nekin silti surra osaa ja olla vainajan vierellä. Nähty monen monta kertaa. Aitous vaatii sydäntä ei etikettejä.
Kyllä opin ja yritän aina myöntää virheeni sekä korjata.
Mutta naurattaa vähän kun mietin exää. Kaikki suhteet kariutunut nopeasti. Ja monta suhdetta/tapailua takana. Aina vika toisessa ihmisessä eikä hänessä. Vaikka ainoa yhdistävä tekijä joka suhteeseen on hän.
Meitä on joka lähtöön.
Opin virheistä. Olen jo monista oppinut niin että osaa välttää. Mutta lisää tulee joskus. Viimeksi aloin typerästi jankata kun ihminen ei ymmärtänyt mitä kysyin mutta vastasi toiseen asiaan. Se on hyvin tavallista, että toisen on vaikea sanoa ettei osaa vastata vaan yrittää tavallaan vähätellä kysymystä ja samalla kysyjää. Menee maltti ja ja minä pöhkö alan sitten tivata asiaa tarkemmin, menee yli ja muuttuu jankkaamiseksi. Voi että perästä päin harmittaa, miksen vaan anna olla, hyväksy hiljaisesti ettei se toinen ymmärrä ja kysyisin asiaa vaikka tekoälyltä.
Tämä on nimenomaan johtamiseen liittyvä ongelma.
Todella pitkään on valittu esimistehtäviin aina ekstroverttejä, joilta puuttuu substanssiosaaminen.
Mitä muuta voi odottaa ilman asiantuntemusta olevalta esimieheltä, jonka ego edellyttää määräämistä ja pätemistä? (Retorinen kysymys).
Ymmärsit heti mistä on kyssäri.
Tekoäly on hyvä työkaveri.
Kauhujen skennaariossa esimistaso ajaa tekoälyllä asintuntijatason dokumentteja. Se sujahtaa kuin sukka putkeen ja menee kuin häkä esimieheltä toisen esimiehen päähän. Vain posket punoittavat molemmilla onnesta.
En ole varma opinko.
Minusta tuntuu, että tiedostamattaankin oppii.
Jos kaatuu talvella ja jaloissa on tietyt kengät, kattelee niiden käyttöä.
Ihmisissä lähtökohtaisesti avoin mieli ja hyväksyntää, kunnes toisin todistetaan, ettei olekaan syytä. Pettymys suuri. Omat mielikuvat liian positiivisia. Onko se virhe. Positiivinen asenne vai erehdys tulkinnassa.
Virhe, jos samoin arviointi pettää.
Väitetään, että ihminen toistaa itseään, siis virheistä ja errhtymättömyydessäkin.
Ken tietää.
Vilma
Jaa, minähän en muuta teekään kuin opi virheistä ja kantapään kautta nimenomaan, suosittelen :)
Opin parisuhteestani sen, etten halua edes ystäväkseni sellaista miestä koskaan, jonka puhetaidot ovat olemattomat! Ja se päätös pitää! Mieluummin olen aina yksin, jos puhetaitoista suunnilleen ikäistäni miestä ei löydy!
Ihmiskunta-poloinen ei opi ikinä virheistään vaan sodat toistavat itseään.
Kun on todettu että keppi ei auta säästötoimissakaan, niin porkkanaa ei tullut mieleenkään, turmion kätyrit hallitus.
Maiden, England - Can I Play With Madness.
Virheellisiä johtajia?
Opin ja en opi. Riippuu asian osatekijöistä.
Se mikä on erikoista minussa, en pelkää virheitä. Kaikki mokaa joskus niin töissä kuin siviilissäkin. Virheet kuuluvat osana elämää.
Virheet ja mokat joita teen, eivät aiheuta nolostumista tai häpeän tunnetta vaan tarpeen korjata tilanne mitä pikimmin tai vain luovuttaa ja myöntää, että nyt on moka käynyt.
Töissäkin olen ensimmäisenä ilmoittamassa jos huomaan tehneeni edes mahdollisen virheen jotta se voidaan korjata.
Fakta on, että kaikki kämmää joskus.
Ihmissuhteissani teen myös virheitä ja niitä en kadu. Jos ihmissuhteeni kaatuu inhimilliseen virheeseeni, sen ei kuulunutkaan kestää sitten. Elämää ei sen enempää. Ihmisiä tulee ja menee läpi elämän. Mikään ei ole ikuista.
Se, miten opin virheistäni riippuu tosiaankin asianyhteyksistä.
Hienoa. Ilman virheitä ei olisi mahdollisuutta kasvaa saati kehittyä.s Suurinta rohkeutta lienee myöntää omat keskeneräisyydet. 🤷♀️
Täällä eri uskonnot kieltää omakohtaisen oppimisen. Se on pelottavaa näille narsuille hallitsijoille. Pitää asettaa raamit mitä saat tehdä ja mitä et. Et missään nimessä saa löytää totuutta omasta sydämmen tietoisuudesta eli itsestäsi.👎🤷♀️
Ihan validi pointti sulla tuosta keskeneräisyydestä..
Näkemykseni eroaa tosin aikasta paljon kuitenkin tuosta rohkeudesta.
Rohkeinta on olla itselleen rehellinen mikä on vaikein rehellisyyden muoto. On toki hienoa jos tunnistaa omat vajavaisuutensa, mutta se vaatii ensin sen, että on rehellinen itselleen.
Se, että ymmärtää ikuisen keskeneräisyytensä on myös sen tosiasian myöntämistä, että täydellisyyttä ei ole olemassakaan ja paradoksi minuuudessa onkin, että olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Virheinesi päivinesi.
Valmiiksi tuleminen ihmisenä on mahdottomuus, jota kukaan ei voi saavuttaa. Sen hyväksyminen avartaa mieltä.
Jokainen meistä on ihmisenä elämänsä summa. Ja hyvä juuri sellaisenaan kuin on. Eli täydellinen, vaikka täydellisyys itsessään on harhaa.
Avainasemassa on itsensä ja toisten hyväksyminen. Sellaisina kuin ovat.
Keskeneräisyys on sivuseikka koko asiassa. Sillä ihminen ei valmistu elämästä koskaan. Kuolema korjaa sadon ja tämänhetkisen tiedon mukaan kuoleman jälkeinen elämä on hypoteesi.
Jos jotakin kuoleman jälkeen onkin.. niin mukaasi saat vain itsesi. Henkilökohtaisesti uskon, että minuus häviää ja jos jotakin olisikin kuoleman jälkeen, se ei ole mikään nirvana.
Kaikki saavat vapaasti mielestäni uskoa mihin haluavat, mutta kunhan tiedostavaisivat sen, että kyseessä on usko. Ei fakta.
Elämä, kaikkine vikoineen ja virheineen on siunaus. Uskoni mukaan ei ole uusintoja luvassa. Joten pitää ymmärtää elää tätä elämää. Ainoa todistettavissa oleva fakta on, että elämme. Meillä on tosiasiallisesti elämä käsissämme nyt ja tässä.
Ja on ihan itsestään kiinni, miten tämän elämän käyttää. Kaikki olemme keskeneräisiä. Ja silti samanaikaisesti juurikin niin täydellisiä.
Yksi suurimpia ymmärryksen lähteitä on elämä itse. Mikään ei ole tärkeämpää ja kauniimpaa kuin elämän lahja. Kaikessa epätäydellisyydessäänkin.
Minä olen tästä eri mieltä.
Jokaisen on ehdottomasti juurikin löydettävä oma tiensä elämässään.
Moni jää valmiiksi pureskellun kauralaarin eteen rouskuttamaan, mutta aito ihminen löytää oman totuutensa.
Saa olla erimieltä kanssani.
Kirjoitat hyvin kauniisti. Ja juurikin samoin kun itsekkin ajattelen. Mutta uskon ettei mikään ole tyhjäntärkeää eikä kertakäyttöistä. On laajempi tietoisuus yhteys ja oleminen ja kenesllä on rojkeutta nostaa käsi pystyyn että minussa vika! Minä tein väärin. Minä mokasin. Tämä höttöpöttö oikeassa olemisen kulttuuri ei anna moiseen mahdollisuutta. Sehän on suurin häpeä myöntää oleensa väärässä ja muuttaa omaa ajatusmaailmaansa.🤷♀️
Sinussa on sielukkuutta, pidä siitä kiinni.
Minä uskon laajempaan yhteyteen ja siihen, että kaikki on yhtä. Mutta kyseessä on vain usko. Unelmieni täyttymys olisikin jos kuolemani jälkeen saisin liittyä kollektiiviseen tajunnanvirtaan. Se, että jos sellainen olisikin, ei minua haittaisi minuuden päättyminen.
Vaikka en usko uskontoihin, moni uskoo. Uskonnot on tehnyt ihmismieli ja ne ovatkin kuin kepponen..
Jokaisen tulisi löytää oman elämänsä totuus itse. Se, mikä on oikeasti tärkeää.
Juurihan näin sanoin🤷♀️
Ymmärsin ehkä väärin sinua.
Niin. Onko usko oikeampaa kuin kollektiiviivinen sielu tietoisuus/ tiedottomuus. Kukin saa puolestani taaplata tyylillään. 🤷♀️
Ehkä.🤗🤷♀️
Uskon asioissa ei ole oikeaa tai väärää. Kyse on uskosta. Usko ei ole faktaa.
Uskonasiat ovat kuin mielipiteitä. Ja sehän tiedetään mitä mieltä olen mielipiteistä..
Olen puupää enkä opi kyllä sitä aina luottaa naiseen ja uskoo hyvään