..Niin tässä kovasti yritän ajaa että saatais yhteishuoltajuus ja lapsen elämä pidettyä mahdollisimman hyvänä.. Mutta nyt sitten mieheni keksi jostain että jos lapsi on sitten aina viikon ja viikon toisen luona niin hän hommaa lapselle toisen tarhapaikan toisesta tarhasta. Lapsi on nyt erityisryhmässä lievän autismin ja dysfasian takia, että tuskin saisi edes erityisryhmää mistään..
Mutta siis onko toi edes oikeasti mahdollista? lapsihan menee ihan sekaisin jos sitä pompotellaan paikasta toiseen.. Kai sentään lastenvalvojat samaa mieltä kuin minä että yksi päiväkoti ainoastaan lapselle.
Mikä siinä on että heikon itsetunnon omaavat miehet heittäytyvät niin järjettömikisi erotilanteessa.. On uhkaillut jäävänsä työttömäksi tahallaan ja että pistää elämänsä pilalle tahallaan ym. Haloo! se on sitten hänen valintansa, ei kuulu enää minulle.
Mutta siis onko toi edes oikeasti mahdollista? lapsihan menee ihan sekaisin jos sitä pompotellaan paikasta toiseen.. Kai sentään lastenvalvojat samaa mieltä kuin minä että yksi päiväkoti ainoastaan lapselle.
Mikä siinä on että heikon itsetunnon omaavat miehet heittäytyvät niin järjettömikisi erotilanteessa.. On uhkaillut jäävänsä työttömäksi tahallaan ja että pistää elämänsä pilalle tahallaan ym. Haloo! se on sitten hänen valintansa, ei kuulu enää minulle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
no ei todellakaan onnistu, et suostu. Lapsihan menee aivan sekaisin ja väistämättä alkaa oireilla enemmän. erityisesti miehesikin pitäisi ymmärtää että jos täysin tervettäkään lasta ei voisi noin sekoittaa, niin lapsenne erityistarpeet varmaan pitäisivät hänelllekin olla sen verrran selvät...... AAAAAAARRRRGGGGHHH!
Mitä kaikkea me vanhemmat lapsillemme teemmekään.
Sitäpaitsi ainakaan kunnalline päivähoito ei takuulla lähde tuohon kuvioon mukaan. Yleistyksesi oli muuten aika raaka. Olen itsekin eronnut mies ja en todellakaan toiminut niin kuin kerroit, todettakoon tosin että aika moni mies näyttäisi sekoavan aivan täysin erotilanteessa, kaippa siinä itsetunto tosiaan kolhiutuu. Naisethan eivät ala erotilanteessa laihduttaa, käydä kampaajalla, uusia garderobiaan, harrastaa lantionpohjan lihasten kuntoutusta jne jne.... eiväthän? :)
Anteeksi että yleistin.. Ei pitäis..
Sitähän minä itsekin ajattelin että ei voi oikeasti olla mahdollista edes toi järjestely, ajattelin vain varmistaa, ettei mitään näin järjetöntä pääsis mitenkään tapahtumaan.. Tapella en haluaisi, mutta jos on pakko niin ei ole mitään mitä en tekis lapseni puolesta.
Kun haluaisin vain että lapsella olisi nyt kaksi hyvää kotia joissa hänen hyvä olla vaikka äiti ja isä eivät voikaan toisiaan sietää, se ei hänen vikansa!! Jos ei mieheni siihen nyt pysty ja jaksa, niin ehkä sitten myöhemmin, ajan yhteishuoltajuutta vaikka olisinkin käytännössä yh. Onko järkeä??
Tukiviittomatkin piti opetella jotta lapsi ymmärtäisi puhetta edes vähän, mutta mies ei kai voi myöntää lapsen olevan vammainen, eli ei käytä taikka edes opettele niitä. Kai se on isälle kova paikka kun oma poika ei olekaan ihan normaali.
Niin ja tosta ulkonäkö hässäkästä ym. minä itse olen ainakin koko ikäni harrastanut urheilua, pitänyt ulkonäöstäni huolta ja käyttänyt kauniita vaatteita, että minulla ei siihen eroa tarvita.. Jatkan samaa rataa edelleen.
Kunta on velvollinen järjestämään lapselle hoitopaikan jos etävanhempi tarvitsee (työssäkäynnin tms) tällaista. Tästä on olemassa ihan virallinen päätöskin. Lapsille tuskin on hyvä tuollainen.
Lastenvalvoja ei voi tuosta päättää - ainoastaan vanhemmat. Miksei lapsi voi olla koko ajan samassa päiväkodissa? Jos vanhemmat asuvat kaukana toisistaan niin vuoroviikkosysteemihän ei onnistu. Voiko jompikumpi teistä muuttaa lähemmäksi?
... on kyse erityislapsesta. Että tuskin lähdetään siirtämään. Sehän on näille lapsille se pysyvyys sellanen tärkee juttu ja uskoisin viranomaistenkin ottavan tämän huomioon.
Mies asuu viereisessä kunnassa, välimatkaa 21km, molemmilla on autot. Enkä mä tosiaan ymmärrä miksi pitäisi hankkia toinen päiväkoti?? että taitaa sitten olla vaan vittuilua lapsen kustannuksella.
Lain mukaan miehen kotikunta on velvollinen järjestämään hoitopaikan jos mies hakee hoitopaikkaa lapselleen...
V*ttuilulta tosiaan vaikuttaa. Hän yrittää jollain, edes pienellä keinolla yrittää kiristää tai osoittaa, että hänelläpäs on myös päätäntävaltaa.
Ymmärrän hyvin sun tilanteen ja miltä tuntuu. Meillä on erosta kaksi vuotta ja tyttö saman ikäinen. Yhteishuoltajuushan tulee automaattisesti, ellei toinen siitä halua luopua. Tai ellei siitä tapella oikeudessa saakka. Mun toivemaailmassa on myös, että lapsella olisi hyvä olla molempien vanhempien luona ja että yhteishuoltajuus toimisi, kuten olisi tarkoitettukin. Vanhemmat toimisivat lapsen parhaaksi ja pystyvät pistämään sivuun omat mahdolliset katkeruuden tunteet erosta, kun ollaan lapsen kanssa tekemisissä. Mutta käytännössä olen huomannut, että monesti yhteishuoltajuus on vain tehty äitien kiusaksi. Nimittäin moni asia menisi monella käytännössä yh:lla paremmin, jos ei olisi yhteishuoltajuutta. Ja korostan, että omalla kohdallani haluaisin niin kovasti, että tyttö voisi kokea olonsa niin turvalliseksi, että voisin edes harkita hänen asumistaan pidempiä aikoja isällään.
Meillä tyttö oli vastasyntynyt, kun ex-aviomieheni päätti lähteä. Heillä ei siis ole voinut muodostua niin hyvää ja tiivistä suhdetta, tai ylipäänsä normaalia suhdetta, kun eivät ole päivääkään asuneet (melkein) saman katon alla. Ja vaikka olisivatkin, niin eihän moni mies siltikään tajua oikeasti, mitä se lapsen paras on. Niinkuin vaikuttaa olevan teillä, eli mies haluaa väen vängällä alkaa pompottelemaan poikaanne, joka todellakin tarvitsee entistä stabiilimmat ympäristöt!
Minä en ole kuitenkaan halunnut olla isän ja tytön välissä. Mies sai tulla katsomaan ja hoitamaan tyttöä alusta asti niin paljon, kuin halusi. Ja saa edelleen. Virallinen tapaamisoikeus on kyllä tehty ihan virastoja varten. Mies saisi pitää tyttöä aina, kun haluaisi, esim ne joka toinen vkonloppu. Mutta hänelläpä on esim. kissanristiäiset ja sellaiset tärkeämpiä kuin kahden vietetty aika tytön kanssa. Tyttö on hänelle jokin, mitä on kiva hoitaa, kun ei muuta tekemistä ole, tai kun poikaystävä on työkeikalla... Elatusmaksuja hän ei maksa, jos pitää lomalle lähteä. Ja ylipäänsä jos tarvitsee vaikka uusia vaatteita bileisiin, niin sanotaan, että ei ole rahaa. Baariin löytyy kuitenkin aina ja vaikka uusiin cd-levyihin tai johonkin muuhun turhaan. Jos elatusmaksut menevät ulosottoon, niin nehän otetaan heti ruuan ja vuokran jälkeen. Mutta monelle miehelle nekin ovat siellä listan häntäpäässä, jos jää rahaa... Ja meilläkin mies maksaa pienemmän summan, kuin minimi...
Mä en toisaalta edes haluaisi, että tyttö on vuoroviikoin isällään, koska asuu toisessa kunnassa, eikä kummallakaan ole autoa. En missään nimessä suostuisi tuohon kahden päiväkodin systeemiin. Miten ihmeessä joku viranomainenkaan voi edes kuvitella, että se on normaalia lapselle, vaikka olisi tervekin kyseessä!!! Lapsi tarvitsee aina turvallisen ympäristön iästä riippumatta. Jokainen voi itsekin miettiä, miltä tuntuisi aikuisenakaan vaihtaa kotia viikon välein. Sehän on järkyttävän stressaavaa! Saati työpaikkaa myös. Eikä parane sanoa, että lapsi sopeutuu ja tottuu. Tottahan niin käy, kun ei ole muuta vaihtoehtoa, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi oikein, tai lapselle hyväksi. Kyllähän lapsi sopeutuu väkivaltaankin. Kaikesta toiminnasta näkee tulokset kuitenkin viimeistään vuosien päästä, jos ei samantien esim. unihäiriöinä.
Kannattaa kysellä esim. neuvolasta, perheneuvolasta, tai lastenvalvojalta, että mihin virastoon käännyt asiassa, jos ukko ei hellitä. Että saisit nimittäin psykologin lausunnon, mitä se heittely tekee pojalle. Jos oikeuteen saakka joudutte asian kanssa menemään, niin kyllä sielläkin katsotaan asiantuntijalausuntoja.
Onhan lapsella oikeus molempiin vanhempiin. Mutta lapsella on myös oikeus turvalliseen lapsuuteen. Monesti tuntuu, että näiden päätösten takana on ajateltu enemmän vanhempia kuin lapsia.
Tulipa pitkä sepostus. Toivottavasti tilanne selkiää! Tsemppiä kovasti!
Erossa ei ole suinkaan tarkoitus varmistaa vanhempien etuja lapseen nähden vaan lapsen etuja vanhempiin nähden.
Esim. tapaamisoikeudessa ei ole kysymys siitä, että vanhemmalla olisi oikeus tavata lastaan vaan lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa.
Mikä sitten on lapsen todellinen etu.. se onkin hyvä kysymys... me saatiin onneksi kaikki menemään hyvin.