Inhoan puhua itsestäni ja en jaksa ylipäätään ihmisiä jotka pohtii, että miksi minä olen tällainen. Sellaiset on mielestäni rasittavia ihmisiä jotka jankkaa, että minä olen tällainen ja ajattelen näin, jaan tämän neuvoni sulle ja suunnilleen määrään sinut ajattelemaan näin, koska olen oikeassa, näin kuuluu ajatella, sitten sinulla on helpompaa asioittesi kanssa. Se on naurettavinta, kun tämän itsestään jankkaajan pohdinta ei yleensä edes johda mihinkään pysyvään muutokseen kenenkään osapuolen kohdalla.
Olen liian suora ja rehellinen. Liian järjellä asioihin ja ihmisiin suhtautuva, mutta silti empatiaa tunteva, mutten kuitenkaan sympaattinen, koska en ole hyväuskoinen. Olen liian oikeudenmukainen! Se on lempiaiheita paasata siitä tulemaan. Toinen ihminen ei saa minussa välittömästi tunnereaktioita aikaan, vaan joudun itse hakemaan tunteeni järjen kautta ja kun löydän mielestäni oikean tunteen ihmistä kohtaan se tulee hyvin syvältä ja intensiivisenä ulos, mutta halutessani saan helposti tunteen laantumaankin. Vaikea selittää, mutta olen lapsesta saakka ollut tämmöinen. En tiedä onko ollut liian paha kiusaamistausta, että minusta tuli tämmöinen😔 vai oonko Greta Thurberg 2.0, sitä näytöstä odotellessa!
Olen liian suora ja rehellinen. Liian järjellä asioihin ja ihmisiin suhtautuva, mutta silti empatiaa tunteva, mutten kuitenkaan sympaattinen, koska en ole hyväuskoinen. Olen liian oikeudenmukainen! Se on lempiaiheita paasata siitä tulemaan. Toinen ihminen ei saa minussa välittömästi tunnereaktioita aikaan, vaan joudun itse hakemaan tunteeni järjen kautta ja kun löydän mielestäni oikean tunteen ihmistä kohtaan se tulee hyvin syvältä ja intensiivisenä ulos, mutta halutessani saan helposti tunteen laantumaankin. Vaikea selittää, mutta olen lapsesta saakka ollut tämmöinen. En tiedä onko ollut liian paha kiusaamistausta, että minusta tuli tämmöinen😔 vai oonko Greta Thurberg 2.0, sitä näytöstä odotellessa!
Vastaukset 24
Vanhimmat
”Inhoan puhua itsestäni ja en jaksa ylipäätään ihmisiä jotka pohtii, että miksi minä olen tällainen.” …ja sitten puhuit itsestäsi noin pitkän tekstin verran.
Juu juu, siksi toinkin sen esille, etten tykkää itsestä puhumisesta, mutta puhunpahan nyt.
Ajattelin samaa kun luin tämän 😅
Anteeksi jos en tuonut selkeästi esille, miksi kuitenkin avauduin nyt itsestäni.
Koska koen vuorovaikutuksen ihmisten kanssa näin, toinen saattaa kokea minut tunne-elämältään epävakaaksi, vaikka mielestäni kyse ri ole siitä. Persoonani koen ehyenä ja yhtenäisenä.
Mut reaktioni ja tunteeni toisia ihmisiä kohtaan voivat tästä syystä voivat olla epävakaita ja ristiriitaisia. Läheisiäni kohtaan olen vakaa ja lojaali❤️
En siis tiedä mitä toista ihmistä kohtaan tulee tuntea, siksi mietin vuorovaikutustilanteissa, että minkä ilmeen otan naamalle ja mitähän tunnetta minulta odotetaan. Joskus tunteeni toinen voi kokea vääräksi, jolloin syntyy tilanne, että reaktiotani ihmetellään. Olen todella ilmeikäs ja todella herkästi luen toisen ilmeitä, mutten tajua mitä niistä tulee ajatella tai miten minun tulee suhtautua toisen ilmeeseen. Mulla itellä voi olla päällä ihan päin vastainen ilme, mitä tunnen tai ajattelen. Asuperger kai?? Mut todella älykäs sellainen, onneksi.. juu diagnoosi hyväksytty! Mut jos 40vuotta tätä on jatkunut, en silmiin pistävän poikkeava ja vammainen ole voinut millään olla, koska diagnoosia ei ole. Ehkä lahjakkuuteni on suojellut minua diagnoosilta.
Aspergeriin minäkin tuon liittäisin..
Mut onneks tämä oireisto ei oo niin vaikea, vaikka tuohon kirjoitettuna voi näyttää kaamealta vammaiselta. Mut oikeasti ONNEKSI se ei ole sitä todellisuudessa!
Minut on myös diagnosoitu joskus maaniseksikin, vaikka jälkeenpäin ajateltuna en ole ollut sitäkään. Vaan paasaukseni on liittynyt stressaavaan ja traumaattiseen elämäntilanteeseen. Ja minun tapa purkaa traumaa ja stressiä on paasata. ajattelen silloin, että ahdistuksesta täytyy löytää jotenkin ulos ja paatoksella etsin ja käsittelen asioita ja tunteita, että trauman aiheuttama tunnemyrsky hellittäis.
Myös kuormittuneena päivän tapahtumista esim. liiasta määrästä ihmisiä, melua tai paineita minulla saattaa yks kaks mennä kuppi nurin ja huudan kuin palosireeni. Enkä mä välttämättä huuda siksi, että kohdistaisin kiukkuani toiseen, vaan huudan, koska pääni on helisemässä kuormituksesta ja haluan tilanteesta pois.
Masennus ja ahdistus pakko oireet on ennen olleet tapani sulkea kamala maailma pois ympäriltä käpertymällä itseeni. Olen pahimmillaan näyttänyt todella sulkeutuneelta silloin. Mut kun masennus ja ahdistus hellittää olen aivan eri ihminen, olemukseni muuttuu silmiinpistävästi.
Maniaa ei edes voisi diagnosoida sellaisessa tilanteessa, kun ensimmäisen kerran se diagnoosiin. Ja se jäi ihmisten pompottelun välineeksi minua kohtaan
Olen myös kova paasaamaan kiinnostuksen kohteistani ja sekin koetaan maanisena, mut miten mania voi mennä ohi, kun puheyhteys toiseen katkeaa. Tai en tee mitään muuta maanista. Ei pelkän kiinnostuksen kohteesta paasaaminen voi olla maniaa, se vaatii paljon muitakin oireita semmoinen tila.
Mutta salaa olen ylpeä itsestäni, olen salaa kiitollinen älystäni ja olen salaa onnellinen, että saan olla juuri minä! Jos sanon sen ääneen, saan jostain syystä muiden kanssa riidan aikaiseksi😂
Mut helppoa elämäni aina ei ole, mut ei varmaan kenenkään! Olkaa muutkin ylpeitä itsestänne!
Minulle sanotaan että mulla on poikkeava katsekontakti, pälyilevä tai liian intensiivisesti katson toista. Silloin, kun itse selitän asiaani minun on helpompi katsoa silmiin, ja kun olen tällainen intensiivinen puhuja tietysti myös katsekontaktinikin koetaan itsenssiivisenä. Jos toinen ihminen puhuu minulle, en tiedä miten katsekontaktia pidetään luonnollisesti yllä ja saatan alkaa pälyilemään. Joskus joittenkin ihmisten kanssa en katso silmiin lähes ollenkaan, jos ihminen on minusta t y h m ä tai epämiellyttävä. Jos minä puhun tällaiselle ihmiselle saatan katsoa ihan muualle, tämä ei ole minulta ylimielisyyttä, vaan itsesuojelua, etten purskahtaisi esim. nauruun. Koen katsekontaktiasian inhottavana, koska siitä on mulle aina sanottu. Kun siitä on aina huomautettu mulle, se vaan vaikeuttaa luonnollisen katsekontaktin opettelua, koska silloin katsekontaktia miettii liikaa ollessaan vuorovaikutuksessa toisen kanssa, eihän se silloin luonnollinen ole. Mutta opettelu tekee mestarin, hahahahaahaaa, sitten muut ei enää pääse huomauttelee minua siitä, taitaa olla heiltä pois 😂 Katsekontakti on minusta kiusallista!
Ja tää ei tarkoita ettenkö olis empaattinen t y h m iä kohtaan… jos voi purskahtaa nauruun tällaisen ihmisen kanssa, voiko olla??!voi, koska nimenomaan toin esille, että suojelen itseäni katsomalla muualle, etten purkahtaisi nauruun. sisälläni voi liikkua monenlaisia ajatuksia t y h m ää kohtaan, niin vaara on, että nauraisin.
Tiedän olen jälkeen jäänyt tässä asiassa.
Älykkyys on yliarvostettua. Erittäin älykkäillä ja luovasti lahjakkailla on usein mt ongelmia ja nepsy-piirteitä. He eivät todellakaan pärjää yhteiskunnassa useinkaan toivotulla tavalla, eikä heidän potentiaali tule aina käyttöön. Tutkimuksia on tehty, että erittäin lahjakkaita on n. 1% väestöstä, 50000 ihmistä siis Suomessa. Kukaan tutkimukseen osallistuneesta luovasta nerosta ei saavuttaneet mitään merkittävää taitojensa vastaavaa menestystä elämänsä aikana. Tämä yhteiskunta ei suosi neroja, ennen vanhaan kyllä. Nykyään kaikki tehdään niin tiimityönä, ettei yksin pähkäilevälle epäsosiaaliselle älypäälle löydy väyliä hyödyntää ominaisuuksiaan…. No yliopistolle aina, jos sinne asti neropatti edes selviää tässä nykyisessä maailmassa.
Heillä voi olla myös hyvin epätasainen kykyprofiili, mikä luo haasteita päästä kykyjään vastaavaan asemaan. Eli he ovat silloin erittäin älykkäitä, mutta nerous ulottuu kapealle alueelle.
Mutaatioita, suvussa monenlaista….lopputulos tämä🤔
Ei ne ihan normeja oo. Päivänselvä asia
Nosto
Jos joskus jatkaa
…..
Jankuti
Niin.