Päivän sanani, uskonnollinen vakaumus

Koivuniemen herralla risuista asiaa?

Ei tarvitse. Kiitti moiiii

No niin.. nyt lähtee. Jeesus todella on ollut olemassa, jos sitä ei joku usko. Se pitää sanoa alkuun.

Suomessa onneksi on uskonnonvapaus, ajatuksiaan voi tuoda julki ja myös pohtia yhdessä. Tämä paatokseni ei ole horjuttaa kenenkään vakaumusta. Puolesta ja vastaan keskutelua otan vastaan ja en halua tyrmätä sitä ihmistä, joka lohtua saa uskosta. Vakaumus voi olla ihan hyväkin asia ihmiselle jolla on haasteita elämässä, se voi auttaa pysymään ryhdissä elämänsä kanssa edes jollain lailla. Mutta nyt varmaan tiedätte jo, en ole uskonnon varsinaisessa merkityksessä uskovainen. Tiedän kyllä, että Raamatun uusi testamentti on sinällänsä totta osittain, pidän sitä lakikirjana sen ajan ihmisille. Ihmiset täytyi saada ruotuun jollain lailla ja uskonnolla pelottelu oli keinon ja jotkut neropatit kirjoitti Raamatun puhtaaksi kerättyjen aineistojen perusteella. Kenties narsistinen Jeesuskin oli lavastettu vain uskottelemaan ihmisille, että hän on kuningas ja siinä sivussa hänessä tehtiin lakikirjaa. Hän oli lahjakas mahtava karismaattinen ihminen, joka sai ihmiset puolelleen. Hän oli sen ajan profeetta, pyhimys, johon haluttiin turvautua, koska hän veti ihmisiä puoleensa. Jeesusta ihailtiin. Pidän siis Jeesusta osittain vedätyksenä. Mutta hienosti hän ja ympärillä oleva jengi, hoiti homman ja sai kirjoitettua mahtavan kirjan, jonka sanoma on kantanut näihin päiviin. Raamattuun paljolti pohjautuu edelleen länsimaissa monet lain kohdat. Raamattu on oivallinen kirja ihmisen moraalin oppimisen kannalta. Hienoa!

Olen syntynyt syvällisesti uskovaiseen, hengellisyydeltään konservatiiviseen perheeseen. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että uskoa ei saa kyseenalaistaa, se nähdään syntinä. Jo ala-aste ikäisenä pohdin yksin ja kyseenalaistin vakaumustamme. Yläasteella en enää uskonut kunnolla, kävin uskovaisten tapahtumissa kyllä, mutta vähän kuin naureskellen, en siis syvällisesti ottanut sanomaa vatsaan, koska en ymmärtänyt edes miten se otetaan. Kävin rippikoulun ja olin ihan hämilläni mitä tämä on. Mielessäni kyllä kävin asiaa läpi ja siitä on syntynyt näkökantani uskontoon, joka vielä tänäkin päivänä minua kantaa. Kantani on vankkumaton, mutta jos joku viisaampi yrittäisi tulla päätäni kääntää, saa tulla ja sitten keskusteltaisiin asiasta. Tuon kantaani uskontoon tässä ketjussa esille. Ap.

Sulta on jäänyt Uusi testamentti lukematta, ellet tiedä että se ei ole lakikirja, vaan armon kirja.
Vanha testamentti on täynnä lakia, jota ihminen ei ilman Jumalan apua pysty noudattamaan. Syntiinlankeemuksessa Jumalan luoma täydellinen ympäristö tahraantui, joten tarvittiin Jeesus Kristus syntymään maan päälle, eli Jumala laskeutui tänne ylhäältä taivaasta kärsimään kaiken mahdollisen ihmisen synnin, kivun ja kärsimyksen. Kun ihminen nyt hyväksyy Jeesuksen tarjoaman pelastuksen ja lähtee seuraamaan häntä, Jumalan Pyhä Henki laskeutuu ihmisen ylle ja ihminen voi alkaa toteuttaa elämässään Jumalan tahtoa. Silloin hänen elämässään alkavat näkyä myös hengen hedelmät: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Ne ovat heijastusta taivaan valtakunnasta, joka on kristittyjen sydämessä jo täällä maan päällä. ❤️❤️❤️

Elikkä nyt varmaan joitain ihmisiä saattaa kiinnostaa, miksi en usko Jeesuksen sanomaan pelastuksena. Miten olen pohtinut asiaa.

Ensinnäkin, jos ajatellaan koko maailmaa, niin valtauskontojakin on monenlaisia.
Kaikki uskonnot toitottaa omalla tavallaan kuoleman jälkeisestä pelastuksesta, eli tämä on ainut tie heidän mielestä autuuteen. Ihmiset saattaa kaiken hämmennyksen keskellä olla ahdistuneita asiasta, koska eivät osaa ratkaista heidän mielessään olevaa isoa mysteeriä.
herää siis kysymys miten voi olla, että vaikka valtauskontojakin monia, mutta juuri minun uskolla pelatuu, tämähän ei sovi millään järkeen? Miksi juuri minun uskonto on parempi, kuin tuon toisen maanosan uskonto? Miksi juuri minä voin vihata muiden maiden uskontoja ja silti pelastua? Miten minä todistan olevani oikeassa? Tämä on loputon taistelu, jopa sotia! oikea vastaus on ajattele järjelläsi! Kaikki sellainen on hölynpölyä mitä järjellä ei voi selittää ja jos asia ei ole edes todistettavissa millään todenperäisyydellä, kuin pelkästään vetoamalla ihmisten tunteisiin, eihän se ole uskottavaa, ainakaan minusta!

Jos asiaa lähdetään pohtimaan siltä kannalta, että mitä järkeä nykyään ihmisille kristinuskon maissa on. Miksi ylipäätään pitää olla uskovainen? Ihmisen moraalin opettelu pohjautuu nykyään enemmän yhteiskunnassa olevaan lakiin, kuin Raamatuun. Terve moraali tulee ihmisen sydämmestä, eikä uskonnon kautta. Raamatun merkityshän on koko ajan himmentymässä, jos vertaa tilannetta esim. vielä 70vuotta takaperin, eli mitä lähempänä Jeesuksen aikaa oltiin, sitä uskovaisempia ihmiset oli. Siis uskonnon merkitys himmentyy sitä mukaan, kun yhteiskunta kehittyy, koska on saatu muita välineitä maan lainsäädännöllä. Yhteiskunnan kehitystähän ei voi sysätä ihmisten harteille, eli ei voi mitenkään uskovainen vedota, että yhteiskunnan kehitys johtuisi synnistä, elämmehän lopunaikoja. Tämä on ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa. Jeesus antoi lahjana ihmisille järjen, mutta sitten kun ihminen kehittyy ja käyttää järkeä, Jeesus sanookin tämä ei olekaan uskovaisen touhuja, sitä ei saakkaan käyttää vaan tulimeri kutsuu ja maailman loppu rytisee. Ei ihminen tahallaan epäile uskonnon todenperäisyyttä, ne ajatukset tulee ihmisen älykkyyden mukana. Ei se ole älykkään vika jos hänen päähän tulee ajatus, että tämä ei paikkaansa voi pitää, vaan löytää uskontoon järjellisemmän selityksen. Jos järki leikkaa liian hyvin, Jeesus vetääkin maton alta, ja sanoo, olet syntinen tee parannus, se on loputon suo ja kehä tehdä parannusta omasta älyllisestä kapasiteetistaan. Sitten on myös armo, mutta armoa ei tunnetakaan jossain kohtaa ja toinen ihminen voi jopa omalla manipuloinnillaan viedä toisen armon pois ja toinen jää pahimmillaan rypemään syntiin ja sanoo, en jaksa uskoa, lieskat kutsuu . Näitä ristiriitaisuuksia on loputtomasti Raamatussa. Mikähän tilanne 100v päästä kristinuskolla on, ehkä uskonto voi silloin olla pelkää kulttuurillinen asia, mutta toivottavasti ei historiallinen. Senhän ajan ihmiset palaa h l vetin lieskoissa nykyisten syvällisesti uskovien mielestä, koska syvää uskoa ei ole enää silloin olemassa lähes kenelläkään. Jos ajatellaan, että 100v päästä vauva syntyy uskonnottomaan maailmaan, ei se hänen syy voi olla. Ei sellainen voi edes tietää kunnolla koko elämänsä aikana mitä uskonto syvimmiltään on. Miten sellainen ihminen voi h l ve ttiin edes joutua, jos ei tiedä mihin joutua? Kyllä luulen, että jonkilainen kuoleman jälkeisen kirkkauden toivo tulee pysymään ihmisten mielissä vielä vuosituhansia, mutta se tulee muuttumaan aikojen kuluessa, ehkä yksilöllinen ajattelu tulee korostumaan.

Ois paljon vielä ajatuksia, mutta minusta niin tylsä ja laaja aihe…ap.

Rakkautta perjantai-iltaan kaikille niille, jotka haluavat sen multa vastaan ottaa❤️

Pitää pysyä kärryillä, jos aikoo jatkaa

Ehkä jos jaksaa vois tänään jatkaa tätä

Jatko osaa ehkä luvassa

Vois tänään paasata

Onkohan liian tradikaali nosto tähän kohtaan? Olis kiva jatkaa…

Ei kiitos. Uskontoihin perehtyminen ei kiinnosta teoriassa eikä käytännössä.

Jos on kova tarve dissata kristinuskoa, saattaa olla uskoontulo lähellä. Paavalikin vainosi kristittyjä, kunnes Jeesus ilmestyi hänelle ja se oli menoa. Paavalista tuli palava Hengen mies, jonka elämään tuli tarkoitus ja suunta ja joka saarnasi evankeliumia pelotta.