Täällä on henkilö joka kyselee, mitä tykkäisit jos hän laittaisi sitä tai tuota ruokaa. Vastaan aina niihin.
Olen ajatellut enemmänkin noita pieniä ja isompia arjen tekoja, joilla voi miellyttää toista. On ollut nyt vakityyppi jonkun aikaa. Tulin siihen tulokseen että minulta puuttuu lähes täydellisesti kaikki romanttisuus. En käytä kauniita alusasuja tai yöpaitoja. Mukavia puuvillaisia ne on oltava, järkeviä. En laita kynttiläillallisia herkullisine curmeineen, ei vaan terveellisiä kokojyvävähärasvaisialähessokerittomia koristelemattomia niin ruokia kuin kahvileipääkin niiden on oltava. Terveellisyys ennen kaikkea.
Ei mitään autolla ajoja elokuviin 1.5 kilsan päähän, kävellen saa koko hyödyn tapahtumasta.
Kahdessa suhteessa mies on löytänyt toisen, en ole keksinyt mistä syystä näin järkevä mimmi kannattaa heivata. Sievä olen, siksi kai tulen pokatuksi.
En osaa olla flirttaileva hempukka joka viekoittelee miestä, liehittelee on ihailee hänen olemustaan tai sanomistaan. No ehkä tässä lausessa vähän karrikoin, mutta kun en osaa noita edes vähäisesti.
Pitääkö olla? Naiset, oletko sinä? Miehet, onko se herttainen hykertäjä parempi kuin asiallinen, järkeviä puhuva, koututettu, omilla toimeen tuleva nainen?
Olen ajatellut enemmänkin noita pieniä ja isompia arjen tekoja, joilla voi miellyttää toista. On ollut nyt vakityyppi jonkun aikaa. Tulin siihen tulokseen että minulta puuttuu lähes täydellisesti kaikki romanttisuus. En käytä kauniita alusasuja tai yöpaitoja. Mukavia puuvillaisia ne on oltava, järkeviä. En laita kynttiläillallisia herkullisine curmeineen, ei vaan terveellisiä kokojyvävähärasvaisialähessokerittomia koristelemattomia niin ruokia kuin kahvileipääkin niiden on oltava. Terveellisyys ennen kaikkea.
Ei mitään autolla ajoja elokuviin 1.5 kilsan päähän, kävellen saa koko hyödyn tapahtumasta.
Kahdessa suhteessa mies on löytänyt toisen, en ole keksinyt mistä syystä näin järkevä mimmi kannattaa heivata. Sievä olen, siksi kai tulen pokatuksi.
En osaa olla flirttaileva hempukka joka viekoittelee miestä, liehittelee on ihailee hänen olemustaan tai sanomistaan. No ehkä tässä lausessa vähän karrikoin, mutta kun en osaa noita edes vähäisesti.
Pitääkö olla? Naiset, oletko sinä? Miehet, onko se herttainen hykertäjä parempi kuin asiallinen, järkeviä puhuva, koututettu, omilla toimeen tuleva nainen?
Vastaukset 66
Vanhimmat
Heh, itse olen kuullut noita kauniiden alusasujen toiveita ainoastaan inceleiltä.
Ns. perusmies on silmät kiinni suutelemassa siinä vaiheessa kun riisutaan, eikä hän edes huomaa, millaiset alusvaatteet hän juuri poisti. Yleensä on niin kiire katsoa ja koskettaa kaikkea, mitä niiden alta löytyy. 😄
Tämä on vain minun kokemukseni. Otanta voi olla painottuneempi sellaisten ihmisten suuntaan, jollainen itsekin olen.
Incel-miehet tyypillisesti kieltäytyvät seksistä, niin oudolta kuin se kuulostaakin.
Minulla ei toki ole mitään kauniita alusasuja vastaan, kuten ei varmaan monella muullakaan. Kerron vain omista mieskokemuksistani. Ja siis tosiaan 10 henkilön kanssa olen ollut ilman vaatteita.
🦄
Kannustavaa, kiitos.
Minulla on yksi "pieni" ongelma laittautumisen kanssa:
Matkustaessa tavaran määrä on aivan kauhea. Pääasiassa miehet eivät pidä siitä.
Mukana täytyy olla paljon vaatteita, meikkejä, hiustenhoitotuotteita, hiustenkuivain, suoristusrauta ja muuta kaunistautumissälää.
Jos kukaan mies on yhtään käytännöllinen, hän vähintään ihmettelee sitä tavaramäärää ja joskus hermoilee niiden tavaroiden kanssa. Koska minä yleensä pyydän, että mies kantaisi tai vetäisi niistä osaa. 🙈
Mutta sitten kun olen täydessä tällingissä, selostan miehelle, että tämä ei onnistu ilman sitä tavaramäärää. 🤭 Mies yleensä ymmärtää. Tämä on siis tapahtunut muidenkin kuin nykyisen mieheni kanssa.
Että sellaista täällä.
🦄
Niin, ja jos hotellissa on kuntosali, mukana saattavat olla vielä kuntosalivaatteet ja -kengät. 🙈🙈🙈
🦄
Mitään mistä ei olee1
No
No kyllä sitä saakelin kauan sai etsiä, mutta nyt on.
🦄
Lähinnä häiritsee tuo karrikointi. Tulee sellainen fiilis, että pidät itseäsi parempana kuin herttainen hykertäjä, vaikka se ei varmasti olekaan sinun tarkoitus.
Itse olen saanut naisena seuraa, kun muistan hymyillä. Ei minusta mitään hempukkaa saa silti tekemälläkään. Ehkä sellainen hyvä fiilis välittyy kuitenkin muillekin.
🕳️
Ruokajuttuihin suhtaudun kyllä aika rennosti. Mutta ennemmin voi pullaan kuin margariini. Miksi syödä jotain 5 jotka ei maistu, kun syödä 1 maistuva pulla.
Minusta lohenpunaiset mummopöksyt tai narutangat on yhtä seksikkäitä seksikkään naisen päällä. Vaatteet ei tilannetta muuta.
Kikattelee sitten tai on kliinisen jämpti, ei silläkään ole väliä, kunhan kantaa sen itsensä sellaisenaan.
Jos naindn vakuuttaa minut sellaisenaan kun on ja kipinä syttyy, niin eihän se ole kuin menoa sitten.
Tuli mieleen vielä joidenkin kirjoittelusta. Siis romsntisointi ja romantiikka on eri asioita.
Talja lattialla takkatuli, kynttiläillallinen ja pikkuhepenet voi olla romantisointia, mutta romantiikka tulee parille jostain automaattisesti.
Tulee mieleen Jaakko Teppo... se sanoi vaimolleen saunassa, että "lyöhän lökkänä löylyä" ... se oli hänestä romanttista...ja vaikka muita nauratti, se saattoi oikeasti olla heidän juttunsa. 😁
Mitä väliä, kunhan on oma itsensä. Se joko riittää tai sitten ei
Järkimies. Olen täysin samaa mieltä miehistä. Kuka haluaisikaan katinkultaa?
Onhan voisilmäpulla ja kahvikin huomaavaista.
Vilma
Sämpylälläkin ovat päivän palkkana aapeeäijä pärjäilleet
Nainen voi olla melkein mitä tahansa omasta puolestaan, saatan näyttää molemmilta. Riippuu täysin toisesta osapuolesta miten hän arvioi sen. Ainut mikä ratkaisee on livetapaaminen.
Minä olen hyvinkin romanttinen sydämeltäni, mutta minulle romanttisuus ei tarkoita pitsihepeniä ja kynttiläillallisia. Aito romanttisuus tulee tunteista ja tunnelmasta, ei siitä, että on rekvisiitta kohdillaan. Minulla ei sinänsä ole mitään pitsihepeniä vastaan, mutta ne ovat yhdentekeviä, jollei kemia ja yhteys ole kohdillaan.
Romanttista voi olla vaikka se, että laittaa aikaisin aamulla töihin lähtiessään kumppanin auton lämmitykseen, kun tietää, että toinen on lähdössä autolla myöhemmin. Se, että siivoaa kodin, kun kumppanilla menee töissä myöhään. Käy toisen puolesta katsastamassa auton. Ostaa kaupasta toisen lempijugurttia. Nostaa käden ja kutsuu kainaloon sohvalle ilmaisten, että haluaa toisen olevan juuri siinä. Ylipäätään se että ajattelee toisen hyvää.
Minulle arki on siis hyvinkin romanttista, kunhan tunne on kohdillaan. Arkeen mahtuu myös mielestäni flirttiä ja muuta, mikä ylläpitää eroottista värinää. En kutsuisi tätä minkäänlaiseksi hykertelyksi vaan se on osa parisuhteessa olemista minulle.
Aletheias
"Aito romanttisuus tulee tunteista ja tunnelmasta, ei siitä, että on rekvisiitta kohdillaan. Minulla ei sinänsä ole mitään pitsihepeniä vastaan, mutta ne ovat yhdentekeviä, jollei kemia ja yhteys ole kohdillaan."
Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä sairasta ajatusta miten pitsi tekisi naisen reiden, säären tai takamuksen jotenkin seksikkäämmäksi. Puhdas paljas iho on sexyimmillään. Siihen kannattaa naisen pukeutua.
Itse en tarvitse naisen päällä pitsiä, haluan naisen pitsittömänä.
AV
Olen samaa mieltä. Keho on kauneimmillaan ja kiihottavimmillaan paljaana. Ja jos joku vaate näyttääkin toisen päällä kiihottavalta, se johtuu siitä ihmisestä niiden vaatteiden sisällä ja silloinkin parasta on, kun saa riisua toisen.
Aletheias
No tuo on ilmeisesti juuri sitä arkista mitä aloittajana tarkoitan. Kiva että löytyi toinen. Mies kertoo kuinka edellinen oli romanttinen, järjesti näitä iltoja ja aina keksi uusia tapoja ihastuttaa miestä eikä kyse ollut pelkästään seksistä. Yhtenä iltana laitoin matot nurkkaan ja tanssimme tunnin verran, opettelimme eri tanssien askelia. Oisko siinä vähän alkua, tosissani tietenkin askeleetkin otin, mitään värinää tai flirttiä siinä joutanut.
Jokainen suhde on omanlaisensa. Edellistä suhdetta ei kannattaisi verrata nykyiseen. Jokaisesta suhteesta oppii sekä itsestään että ihmissuhteista aina jotain, mutta uuden ihmisen kanssa ollaan silti uuden äärellä ja suhteelle pitäisi antaa rauha kehittyä omanlaisekseen ilman vertailuja menneeseen.
Sinulla on oikeus olla omanlaisesi, kuten on tietysti kumppanillasikin. Kummankaan ei pitäisi joutua liikaa joustamaan tai taipumaan siitäkään huolimatta, että suhteessa pitää tulla toista myös vastaan. Kummallakin pitää silti säilyä tunne siitä, että on hyväksytty omana itsenään. Sinun ei siis pitäisi joutua väkisin olemaan romanttisempi tai järjestelemään jotain pitsihepene-iltoja, jos se sinusta tuntuu väkinäiseltä.
Minulle romanttisuus on pitkälti sitä tunnetta ja yhteyttä, mikä suhteessa vallitsee. Romanttista voi olla vaikka jo se, kun toinen tulee eteiseen vastaan ja ottaa haliin, kun tulee töistä. Toisen ilahduttaminen on minulle kyllä tärkeää ja teen mielelläni asioita, joista tiedän toisen tulevan iloiseksi tai nauttivan, mutta se ei ole koskaan mitään väkinäistä.
Eroottinen värinä on minulle suhteessa tärkeää. Se näkyy katseissa, kosketuksissa, tavassa olla toisen kanssa eli minulle se ei ole pelkkää seksiä vaan kokonaisvaltaista yhteyttä mieheen. Se on pieniä hetkiä arjessa, mutta myös intohimoista ja voimakasta nautintoa. Tämän takia kaipaan mieheltä kypsää ja tunneälykästä suhtautumista seksiin, sillä jos seksi on miehelle yhtä kuin viiden minuutin pano joka toinen lauantai, niin suhteessa vallitsisi tällöin sovittamaton ristiriita.
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseesi, niin toivottavasti löydätte suhteeseenne teille molemmille oikeanlaisen tavan ilmentää romantiikkaa välillänne. Pysy uskollisena itsellesi, mutta ole samalla avoin myös uudelle 😊
Aletheias
Ei kai kukaan maanläheinen ihminen elä minkään käsikirjoitusten mukaan mitä pitää olla ollakseen jotain? Ai, elää?
Okei, no minä en elä. Kirjoitan omat kässärini ja elämänohjeeni enkä kyllä kuuntele yhtään muita, tunnustan. Oli aika kun koitin elää muitten ohjeilla ja vituikshan se meni. Oli aina paska olo ja en sovi tähänkään laatikkoon.
Heit vittuun kaikki laatikot ja ohjeet. Elä, älä mieti oletko enemmän vai vähemmän jotain jos et tottele muitten lokeron ohjeita.
Ei ole mitään mies nainen muumi saa elää näin. Elä. Älä kysele. Jos jotkut tykkää elää elämänsä ohjekirja ja oppaat käsussään eläköön uskonsa mukaan, muttei kenenkään ome minään pakko. Vapauttavaa?
Sopivasti romantiikkaa arkea piristämään, mutta ei romanttisten eleiden tarvitse olla valtaisan suuria. Itsekin sorrun liikaan arkipäiväisyyteen vaikka eipä romantiikkaa ja rakkaus liiemmin kuki, jos unohtaa, että joskus kylkikiehnääminen on tärkeämpää, kuin keskeneräiset hommat.
Sun ei tarvitse olla yhtään mitään muuta kuin oma itsesi.
Mutta sulta puuttuu itsekunnioitus. Mun mielestäni sun pitäisi arvostaa itseäsi ja unohtaa toisten miellyttäminen.
Anna toisen miellyttää sinua! Mistä itse pidät, ilman muihin vertaamista ja "paremman minän" esittämistä?
Nöf 🐷
Soidinmenoista...
Palstalla on tullut ilmi, ettei kaikilla ole sellaista vaistoa, miten tavallaan liehitellään kiinnostavaa mahdollista tulevaa kumppania.
Tavat ovat varmaan kaikilla erilaisia, persoonan mukaan. Ehkä sillä tavalla löytyy itselle sopivampi tyyppi. Yksi tosiaan hykertelee, kikattaa, työntää tissejä eteen ja esittää (?) bimboa. Toinen katsoo sekunnin kauemmin silmiin, hymyilee ystävällisesti ja juttelee fiksuja. Molemmista tyyleistä saa kyllä hyvin selvää että saattaa kiinnostaa. Ja jos tässä vaiheessa selviää, ettei kiinnostakaan sillä tavalla, ainakin viimeksi mainitusta voi vielä vetäytyä fiksusti ihan pelkälle asialinjalle.
Nöf 🐷
Hienovaraisista merkeistä on ollut paljonkin kirjoituksia mediassa. Kiinnostavia juttuja.
Ehkä sellainen tyrkky tyyli toimii paremmin pelkän seksiseuran haussa.
Nöf 🐷
"Palstalla on tullut ilmi, ettei kaikilla ole sellaista vaistoa, miten tavallaan liehitellään kiinnostavaa mahdollista tulevaa kumppania."
Tämä on vähän yksinkertaistettu väite.
Kaikki eivät pidä liehittelystä tai liehitellyksi tulemisesta sillä tavalla, kuin sinä sen ehkä ymmärrät.
Minä arvostin miehessäni sitä, että hän kyseli tarkasti läpi tulevaisuuden suunnitelmani sen varalta, sovimmeko yhteen. Myönnän, että tunne oli hieman kuin työhaastattelussa, mutta olin kuitenkin iloinen! Kerrankin löysin henkilön, joka suhtautui asiaan järkevästi! 😍 Hänen kattavasta kysymyspatteristostaan tiesin, että hän on vakavissaan kanssani! ❤️
🦄
Miten te edes päädyitte keskustelemaan keskenänne tuollaisista asioista? Sehän tässä on oleellista.
Nöf 🐷
Sinä luulet, että täällä jossain on joku mies sinulle jossain
Juttelimme niitä näitä, ihan kuin kenen tahansa kanssa. Jossain vaiheessa iltaa se taisi mennä vähän pusuttelun ja silittelyn suuntaan. 🤭
Hän halusi vaihtaa yhteystiedot. Sitten minä otin ne tehokkaaseen käyttöön ja pyysin häntä vierailulle. 😄
🦄
Ja minä en pidä liehittelystä sillä tavalla miten sinä sen ehkä käsitit 😄
Nöf 🐷
Ja en tosiaan vielä saman illan aikana pyytänyt häntä vierailulle. 🤭
🦄
Eli teillä oli toisillenne sopiva tyyli soidinmenoillenne.
Nöf 🐷
Se on tullut selväksi.
Halusin vain huomauttaa, ettei liehittely siinä mielessä kuin sinä sen ymmärrät ole universaali "taito", joka kaikkien täytyisi osata. Ellei se ole osa omaa kommunikaation tapaa, kannattaa miettiä sen opettelun järkevyyttä. Kukaan ei jaksa loputtomiin kommunikoida itselleen vieraalla tavalla.
🦄
Mistä sin tiedät miten minä sen ymmärrän? Mainitsin median kirjoittelut aiheesta. Kyllä ne kiinnostuksen osoitukset ovat aika universaaleja (eläimiä me ihmisetkin ollaan). Osin varmasti tiedostamattomiakin. Kun en nyt millään viitsisi etsiä noita juttuja.. Etsi sinä. Mutta sellaisia pieniä eleitä, peilaamista yms.
Nöf 🐷
Sinä kun käytät sujuvasti tekoälyä, niin katsohan sieltä 👍
Nöf 🐷
"Toinen katsoo sekunnin kauemmin silmiin, hymyilee ystävällisesti ja juttelee fiksuja."
Minä en muuten ikinä ymmärrä, miksi minulle ehdotetaan joskus hyvin yllättäen fyysistä tuttavuutta.
Mies sanoi, että hän kyllä ymmärtää. 😄 Normaali mukava jutusteluni on ilmeisesti niin ystävällistä ja tuttavallista, että sen ymmärtää helposti väärin. 😂
🦄
Tuo alempi kommenttini varmasti selventää asiaa: saatan lähettää noita signaaleja ihan normaalissa keskustelussa tietämättäni. 🙈🙈 Ja sitten tulee aina joku ehdotus. 🍩🍆😅 Sitä tapahtuu nytkin kun olen varattu. Viimeksi eräs yli 70-vuotias ehdotteli lähempää tuttavuutta. 😅
Mutta ei se ole minulle soidinmenoa. Minulle soidinmeno on sitä, että selvitetään verbaalisesti, sovitaanko yhteen.
🦄
Ulkonäköön panostaminen on yksi keino herättää kiinnostusta. Muistan, että laittaudut usein pitkän kaavan mukaan.
Nöf 🐷
Oliko tämä minulle?
"Sinä kun käytät sujuvasti tekoälyä, niin katsohan sieltä 👍"
Minua eivät kiinnosta tuollaiset asiat. Tiedän mikä minua sytyttää. Minä taas en halua olla teennäisesti feminiinisempi kuin mitä olen luonnostani.
🦄
Äh... Ajatteletko että eläimet feikkaavat päästäkseen pukille?!
Tunnusta pois vaan, olet nyt väärässä! 😄
Nöf 🐷
Anteeksi, nyt en ymmärrä kommenttiasi. 😅
Mutta siis minun elekieleni ja käyttäytymiseni on luonnostaan melko maskuliinista. Kaikissa "liehittelyvinkeissä", poikkeuksetta, neuvotaan naisia olemaan feminiinisiä.
Feminiinisyys olisi minulle feikkaamista.
🦄
Nämä ovat kyllä mielenkiintoisia, miten erilaisia me ihmiset olemme.
Minä tapailin jokin aika sitten miestä, joka kyseli asioista juurikin vähän siihen tapaan, kuin olisin jossain työhaastattelussa parisuhteeseen. Minua tuo alkoi ärsyttämään jostain syystä, vaikka tietenkin tapailun tavoite on selvittää yhteensopivuus parisuhteen kannalta. Minusta se tuntui kuitenkin väkinäiseltä. Haluan tutustua mieheen luonnollisesti, rauhassa, omalla painollaan. Kyllä ne asiat sieltä sitten itsekseen keskustelujen lomassa selviävät.
Minulle tuli tunne, että tarkastelemme vain jotain yhtensopivaisuuksia paperilla, täytämme jotain check-listaa. Siinä jäi tunne ja kemia aivan toisarvoiseen asemaan.
En jatkanut tapailua tuon miehen kanssa, ottakoon haastatteluun jonkun muun 😄
Aletheias
Niin. Ymmärrän sinua sitä kautta, että tämä on minulle nimenomaan se luonnollinen tapa:
"Minulle tuli tunne, että tarkastelemme vain jotain yhtensopivaisuuksia paperilla, täytämme jotain check-listaa. Siinä jäi tunne ja kemia aivan toisarvoiseen asemaan."
Kaikki muu tuntuu minulle teennäiseltä. 🥴
🦄
Tuollainen työhaastattelumetodi itselleni kielii epävarmuudesta.
Kyllä jostain arvoista voi keskustella ja vaikka sun mistä muusta toiveista, haaveista jne. tapailuaikana.
Mutta yksityiskohtainen tenttaaminen on tosiaankin jonkun listan läpikäymistä. 😁
Ja jotenkin olen itse huomannut, että ihmiset näkee saman asian aina aika erikantilta, väkisinkin. Joten sama lähestyminen asiaan ei ole mikään ihme tai syy erilaiseen mielipiteeseen.
Parempi itse huomioida toisessa asioita, kuin kysellä. Pitää luottaa omaan arvostelukykyyn. Jos homma rokkaa, niin se rokkaa... jos ei, niin sit ei. 😁
Tuo johtunee siitä, että sinä tarkastelet asioita hyvin faktapohjaisesti ja järkevästi. Minä pidän järjen mukana jos teen esim asuntokauppoja, mutta romanttisissa yhteyksissä minua ohjaa eniten tunne. Tietysti järki pysyy mukana siinä määrin, etten nyt pelkän tunteen pohjalta lähde toimimaan pohtimatta seurauksia, mutta tarvitsen sen tunteen, kemian, jonkinlaisen yhteyden, jotta näen järkeväksi jatkaa koko touhua.
Enkä siis missään nimessä tarkoita, että tapasi olisi väärä tai huonompi, erilainen vain kuin omani.
Aletheias
Kemiaa en ole kokenut kenenkään kanssa kauan sitten tapahtuneen eroni jälkeen!
Juuri noin, se joko ottaa tulta alleen tai sitten ei 😄
Tietysti on tärkeää keskustella asioista, millaisia tulevaisuudensuunnitelmia on, mistä haaveilee jne, mutta kokemukseni mukaan tuollaiset tulevat ikään kuin itsestään tutustuessa esiin. Tutustumisen täytyy tuntua helpolta, siltä että on mukava olla toisen lähellä, haluaa oppia lisää toisesta, mutta ilman check-listoja.
Aletheias
Minulla ei ole enää minkäänlaista kaipuuta romantiikkaan! Ei ole ollut enää sen jälkeen koskaan kun aikoinaan erosin!
Hyviä pointteja. Noista kuitenkin vähemmän vaivaannuttava on toi jälkimmäinen.
"Toinen katsoo sekunnin kauemmin silmiin, hymyilee ystävällisesti ja juttelee fiksuja."
Suosisin tätä 👍
Jokaisella on omat tarpeet ja toiveet. On ihan ok olla kaipaamatta romantiikkaa elämäänsä.
Aletheias
Checklist, kyllähän minäkin sen teen. Mutta hienovaraisesti jo mielummin ennen mitään varsinaisia treffejä, jutellen niitä näitä. Ettei sitä ehkä edes huomaa, että kartoitan persoonaa ja arvomaailmaa.
Että jos jotain ylitsepääsemätöntä tulee vastaan sieltä jutuista, niin ei sitten turhaan haaskaa kummankaan aikaa sen enempää.
Teen sitä ihan aina ihmisten kanssa, vaikkei mun listani ole jyrkkiä ja automaattisesti syrjäyttäviä, niin haluan kyllä aina tietää minkälaisen otuksen kanssa olen tekemisissä.
Tuo toinen tapa tuntuu ehdottomasti luontaisemmalta kuin kikattelu ja bimboksi tekeytyminen. Vaivaannuuttaa jo ajatus 😄
Täytyy silti sen verran myöntää, kun tätä mietin, että kyllä minussa jokin muuttuu, jos vastapuolena on mies, joka on herättänyt kiinnostukseni. Ne ovat hyvin hienovaraisia muutoksia, katse hieman pehmenee, kehonkielessä on jotain erilaista, olen joskus huomannut sipaisevani hiuksiani korvan taakse (mikä juttu tuokin on? 😄).. Eli jotain vaistomaisesti muuttuu käytöksessäni. Muutoin olen yleisesti ottaen kaikille ystävällinen, hymyilevä, katson silmiin jne mutta jokin lisäkerros siihen tulee, jos mies herättää kiinnostukseni.
Aletheias
"Tuollainen työhaastattelumetodi itselleni kielii epävarmuudesta."
Se on ok, että ajattelet niin. Minä ajattelen juuri päin vastoin: minusta on pelkuruutta ja tehottomuutta jättää keskustelemassa tärkeistä asioista.
Minua ärsyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka tekevät minusta päätelmiä ilman, että keskustelevat kanssani. Ne päätelmät menevät yleensä väärin, ja sitten minusta muodostetaan vääränlainen kuva ilman, että ajatuksiani ja motiivejani otetaan huomioon.
En myöskään halua muodostaa toisesta ihmisestä mielikuvaa muutoin kuin keskustelun kautta.
🦄
Se on erilainen tapa. Minulle ei kerta kaikkiaan edes SYNNY tunteita, ellei rationaalinen pohja ole tarpeeksi vankka.
🦄
Tiedän että sinun tapasi on yleisempi. ☺️ Sitä on varmasti useamman helpompi ymmärtää, ja samaistua siihen.
🦄
Se on se femiini siellä sisälläsi mikä reagoi maskuliiniin minkä aistit vaikuttavan sun enegiakenttääsi. Joillain se vaatii sukupuolen, joillain riittää se fem/mask. lataus.
Ihan luonnollista. 🙂👍
Tutkijat huomasivat, että mitä narsistisempi tai perfektionistisempi ihminen on, sitä todennäköisemmin hän saa varhaisessa vaiheessa suhdetta ylitsepääsemättömän tunteen siitä, että kumppani on epäsopiva. Tällaiset ihmiset sietävät huonosti säröjä ja epäkohtia.
– Perfektionisti voi asettaa yhtä korkeita vaatimuksia kumppanilleen kuin itselleen, mikä tarkoittaa, että pienet puutteet saavat hänet menettämään halunsa. Narsisti puolestaan haluaa tulla ihailluksi ja näyttäytyä hyvässä valossa, mikä tarkoittaa, että kumppanin koettu asema ja maine voivat olla ratkaisevia, selitti psykologi David Waskuri Aftonbladetissa.
Narsisti ja narsistinen ovat eri asioita. Luin tuon jutun myös jostain.
Tuon mukaan kaikki tutustumisvaiheessa lempatuksi tulleet voivat syyttää vastapuolta narsistiseksi😉. Ja hei, me kaikki ollaan narsistisia enemmän tai vähemmän. Harva kuitenkaan on varsinainen narsisti.
Nöf 🐷
Perfektionistin kumppanin kanssa elämä on helvettiä. Todella jäykkää ja kaavamaista.
Itse saan ick näppylän, kun huomaan ihmisessä liiaksi menevää perfektionismia. En voi sietää välullä omaa puolisoanikaan, kun hän heittäytyy pilkunviilaajaksi.
Ja usein vielä ihan sellaisissa asioissa missä sillä nyt ei ole vitunkaan väliä edes, joku oma päähänpinttymä vaan, että vain näin se on perfecto. Muilla tavoin ei ole.
Ja toisella muksulla on isältään siirtynyt tämä piirre. Hänessä se näkyy niin, että ei uskalla edes ryhtyä johonkin asiaan, kun pelkää epäonnistuvansa jo kokeilematta edes.
Eikä auta koittaa selittää, että koita edes ensin. Sitten vasta voi alkaa arvioimaan miten muovailla hyvään lopputulokseen. Jarrut on pohjassa niin jarrut on pohjassa. Ärsyttävää.
Puolisossa se näkyy vain päänaunomisena, kun hän osaa ja muut ei. Sitten kun koittaa tarjota jotain uutta juttua mitä ei ole ikinä kokeillut, ehkä edes tullut aatelleeksi niin puhuu kyllä ittensä ulos vaikka millä.
Ettei vaan joudu mitään sellaista tekemään mistä ei ole ihan varma.
Voin sanoa, että mieheni olisi TODELLA iloinen, jos olisin tuollainen kuin sinä.
En ole koskaan tavannut miestä, joka jotenkin erityisesti pitäisi romantiikasta.
Eivät nuo erot ainakaan alusvaatteista ole olleet kiinni.
En ole minäkään kyllä tavannut yhtäkään romanttisuuden perään miestä, kun aloin miettiä.
Tai sitten ei ole edes ehditty tutustua, kun joku ick on käynyt.
Eipä sillä, en edes tiedä miten mulle voisi olla romanttinen. Ehkä huomioimalla mun aamupalan ja lounaan. Keittämällä mulle kahvit ja petaamalla edes joskus sängyn. 😆
Mä kyllä kuulemma olen ollut joidenkin mielestä liian romanttinen. En kyllä enää muista miten. Lopetin lahjonnankin oitis, kun lahjat oli miehelle ick. Puolesta maksaminen oli ick.
Romanttisuus vai arkisuus, noista kumpikaan ei sovi minulle! En halua enää koskaan asua yhdessä minulle vieraan ihmisen kanssa. joten jäljelle jää vain se mahdollisuus että harrastaisimme liikuntaa yhdessä 70+ ikäisen miehen kanssa!
Varmaan on arkista...