Nyt Kaikuu 1918 Sävelet sdp.suusta ,

Suomen vapaussota 1918
Sosialistien vallankumoushalu johti 27.-28.1.1918 vallankaappaukseen. Punaisten kaappaus onnistui Helsingissä ja eteläisessä Suomessa. Kaappaukseen vaikutti tuntuvimmin Venäjän bolshevikkien esimerkki. Venäläiset sotilaat antoivat myös merkittävää sotilaallista tukea punaisille.​

Vapaussota alkoi, kun laillisen hallituksen armeijan ylipäälliköksi nimitetty Gustaf Mannerheim määräsi 28. tammikuuta aloitettavaksi venäläisten aseistariisunnan Pohjanmaalla. Karjalassa oli aseistariisunta aloitettu ilman ennalta laadittua suunnitelmaa jo 23. tammikuuta.​

Suomen vapaussota 1918
Sosialistien vallankumoushalu johti 27.-28.1.1918 vallankaappaukseen

SDP:n veto oli liikaa – Kokoomuksessa kiehuu: ”Tällaisen kanssa ei samaan hallitukseen”

Kittilän kapina syttyi marraskuussa 1917 : kruununvouti tapettiin ja punakaartilaisesta tehtiin nimismies ; Legenda Eero Kaukosen pukkiturkista elää yhä ; Seppo Kaukonen muistelee isäänsä: "Isä oli valmis vaikka surmaamaan kapitalistin"

Onneksi valkoiset voittivat Vapaussodan.

tammikuuta 1918
1918 SDP aloitti vallakumoksen
Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) aloitti vallankumoksen 26. tammikuuta 1918, kun sen toimeenpaneva komitea päätti liikekannallepanosta ja vallankumouksen aikataulusta. Toiminta päätettiin aloittaa 27. tammikuuta klo 22.

Punaiset aloittivat aseellisen kapinan Suomea vastaan 28.1.1918
Taustaa
Suomessa oli järjestetty vapaat ja rehelliset eduskuntavaalit 1.-2.10.1917. Niissä vaaleissa punaiset, eli sosiaalidemokraatit menettivät enemmistön Eduskunnassa saaden 92 paikkaa ja 44,8% äänistä. Edustajapaikkoja väheni 11.

Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917. Äänestyksen itsenäisyysjulistuksesta voittivat porvaripuolueet äänin 100/88 – sosialistien vastustaessa. Niin, Suomi oli demokratia jo ennen itsenäistymistä.

Venäjä halusi punakapinan
Venäjän johto halusi, että punaiset kaappaavat vallan Suomessa ja johdattavat Suomen takaisin Venäjän vallan alle. Siksi Venäjän johdon edustajat yllyttivät useaan otteeseen suomalaisia punaisia (sosiaalidemokraatteja) nousemaan kapinaan.

Venäjä aseisti kapinalliset ruhtinaallisesti. Siis kapinalliset eivät ostaneet aseita, eivätkä varastaneet niitä, vaan saivat aseensa Venäjän johdon käskystä Venäjän asevoimien varastoista.

SDP:ssä valta vallankumouksellisille
Kaikki suomalaiset sosiaalidemokraatit eivät suinkaan kannattaneet kapinaan nousua, mutta vallankumousta haluavat saivat vallan puolueessa.

26.1.1918 iltapäivällä SDP:n toimeenpaneva komitea päätti liikekannallepanosta ja vallankumouksen aikataulusta. Toiminta päätettiin aloittaa 27.1 klo 22. Onneksi tieto kumoushankkeesta oli kuitenkin vuotanut, joten Suomen laillisen hallituksen jäsenet joko matkustivat Vaasaan tai piiloutuivat. Siten hanke senaattoreiden vangitsemiseksi epäonnistui.

Vallankumousjulistus allekirjoitettiin 27.1.1918
Vallankumousjulistus Suomen kansalle.

Suomen työväenluokan suuren vallankumouksen hetki on lyönyt.
Tänä päivänä on pääkaupungin työväki uljaasti kukistanut sen synkän harvainvallan päämajan, joka alkoi verisen sodan omaa kansaansa vastaan.
Rikoksellisen senaatin jäsenet valmistelivat maan pääkaupungissakin inhoittavaa veljesveren vuodatusta ja salakavalaa hyökkäystä Suomen järjestäytyneen työväen kimppuun. Samalla he tekivät itsensä syypäiksi niin julkeaan valtiopetokseen, että pyysivät vieraiden valtioiden monarkistisia hallituksia lähettämään murhajoukkoja Suomen työtätekevää kansaa teurastamaan. Koko kansamme vapaus ja elämä oli täten suuressa vaarassa.
Nyt on lahtarisenaatilta otettu valta pois. Sen rikoksellisen jäsenet olemme määränneet vangittaviksi, missä ikinä heidät tavataan, sillä vankilassa olisi aikoja sitten ollut sellaisten kansan vihollisten paikka.
Kaikki valtiovalta on päätetty ottaa tämän maan työtätekevän kansan omiin luotettaviin käsiin.
——
Sosialidemokratien Puoluetoimikunnan valtuuttamana Suomen työväen vallankumouksen korkeimpana elimenä me nyt julistamme, että
kaikki vallankumouksellinen valta Suomessa nyt kuuluu järjestyneelle työväelle ja sen vallankumouselimille.
Maan sosialidemokraattinen v a l l a n k u m o u s h a l l i t u s muodostetaan nyt heti. Sen jäsenistä julkaistaan tieto ensi tilassa.
—–
Työväen vallankumous on ylevä ja ankara. Se on ankara röyhkeille kansan vihollisille, mutta avulias turva kaikille sorretuille ja puutteenalaisille.
Luottakaa työväen vallankumouksen voimaan! Sen on vielä toisilla seuduilla taisteluja tehtävä. Mutta vastustamattomasti se vie nyt lippunsa voittoon!
Uskomme varmasti, että työtätekevän kansamme niin nykyiset kuin tulevatkin polvet vielä moneen kertaan siunaavat tätä vallankumousta, josta on alkava Suomen uusi, onnellisempain olojen aika.

Helsingissä, 27 päivänä tammikuuta 1918.

Suomen Työväen Toimeenpaneva Komitea.

Eero Haapalainen

puheenjohtaja

28.1.1918 Kapina on tosiasia
”Kun punaiset joukko-osastot yöllä ja aamulla tammikuun 28:tta vastaan tunkeutuivat Helsingin keskusosiin, eivät ne missään tavanneet vähintäkään vastarintaa, laukaustakaan ei ammuttu eikä ainoatakaan vihollista näkynyt. Tämä seikka oli omiaan saattamaan punaisen ylijohdon pahoin hämille. Siltasaarella oli viime päivien kuluessa yhä varmemmin arvioitu, että vallankumous tulisi käymään jokseenkin samaan kaavamaiseen tapaan kuin maaliskuun- ja marraskuun-mullistukset Venäjällä tahi kuten useimmat historian suuret vallankumoukset yleensä: lyhyesti mutta tulisesti kamppailua pääkaupungin kaduilla – venäläisten avustuslupauksiin luottaen arveltiin voitavan olla varma tuloksesta – vallattaisiin hallitusrakennukset, senaatin jäsenet vangittaisiin ja uusi hallitus julistettaisiin, jonka jälkeen toivottiin voitavan piankin nujertaa mahdollinen vastarinta maaseudulla. Mutta kun odotettua vastustusta ei Helsingissä syntynytkään, oli kadonnut pääedellytys tämän suunnitelman toteuttamiselta.

Hallituksenmuutosta ei enää voitu toimittaa siinä psykologisesti vaikuttavassa muodossa kuin oli ajateltu, ja punaisten joukkojen näytelmäntapainen esiintyminen ynnä toimeenpanevan valiokunnan veriuhmaa uhkuvat julistukset olivat – kilpistyessään kaupungin levollista ja passiivista tunnelmaa vastaan – pikemminkin omiaan saattamaan uudet vallantavoittelijat naurettavaan valoon.”[i]

Punakaartien tekemiä murhia
”Vangitsemiset ja vangittujen murhat alkoivat heti kapinan puhjettua, niin Helsingissä kuin muuallakin punaisten valtaan joutuneilla alueilla. Tällainen kiireinen toiminta noudatti sosialistien ohjelmajulistusta toisen osapuolen, eli porvariston poistamisesta historian näyttämöltä, kuten esimerkiksi Kansan Ääni vuoden 1917 syyskuun lopulla julkaisemassaan artikkelissa oli julistanut.”[ii]

”Niitä ammutaan kuin kulkukoiria, rauhallisia miehiä, joilla ei ole muuta syytä kuin että ovat kuuluneet suojeluskuntaan. Toisia etsitään heidän kodeistaan ja murhataan.”[iii]

”Varkauden punakaartilaiset olivat ampuneet heti kapinan puhkeamisen jälkeen tammikuun 29. päivän illalla kaksi henkilöä, kaupanhoitaja Taavetti Ryhäsen ja Lehtoniemen tehtaiden insinöörin Harald Staffansin. Helmikuun alussa he uhkasivat ampua panttivangeiksi ottamansa suojeluskuntalaiset, mikäli valkoiset yrittäisivät valloittaa kaupungin.”[iv]

Venäjä yllytti suomalaisia punikkeja nousemaan kapinaan
Täydennetty 1.11.2006, 25.11.2007, 8.6.2010 Juhani Putkinen

Lainaus: "Asuessaan syyskuuhun 1917 saakka Helsingissä Lenin yllytti Suomen sosialisteja kiihkeästi vallankumoukseen ja vakuutti kuten aina suostuvansa Suomen itsenäisyyteen."[i]

Se puhe Suomen itsenäisyydestä oli tietenkin valhetta. Lainaus: "Karl Marxin tavoin Lenin katsoi, että sosialismin säilyminen riippui maailmanvallankumouksesta. Kun proletariaatti saisi vallan Venäjän kaltaisessa suuressa maassa, muiden maiden sosialistien velvollisuus olisi tukea sitä. Nationalististen ennakkoluulojen vuoksi oli kuitenkin julistettava, että Venäjään kuuluneilla mailla oli täysi oikeus irtautua siitä. Tästä ei olisi vaaraa sosialismille, jos näissäkin maissa toteutuisi köyhälistön diktatuuri, koska ne palaisivat silloin neuvostojen hallitseman Venäjän yhteyteen. Tätä kansallisuusoppiaan Lenin sovelsi myös Suomesta puhuessaan, ja sen muistaminen on aivan välttämätöntä, jotta maamme tapahtumat 1917-18 voitaisiin ymmärtää oikein."[ii]

"Bolsevikkien selvänä tarkoituksena taas oli liittää Suomi neuvostotasavaltojen federaatioon, myöhempään Neuvostoliittoon. Juuri sitä varten Lenin tuki Suomen kapinallisia alusta alkaen minkä kykeni. Samaa hän yritti sittemmin myös Baltian maissa ja hyvällä menestyksellä Ukrainassa ja Kaukasiassa."

Ja yllytys jatkuu: "Lenin puolestaan lähetti Suomen sosiaalidemokraateille innokkaan viestin heti otettuaan vallan Pietarissa: "Nouskaa, nouskaa viipymättä ja ottakaa valta järjestyneen työväestön käsiin!" Helsingissä pidettiinkin marraskuun 8. päivänä kokous, jossa olivat läsnä muun muassa Kullervo Manner, O.W. Kuusinen ja Edvard Gylling. Bolsevikkeja edustivat muutamat sotilaat ja Leninin Suomeen lähettämä pietarilainen bolsevikki, metallityömies Jukka Rahja. He vaativat suomalaisia tekemään vallankumouksen, ja Kuusinen vakuutti sen tapahtuvan jo samalla viikolla."[iv] Täydennetään lainausta: Kyseisen 8.11. kokouksen isäntinä olivat venäläiset Smilga, Dybenko ja 8 muuta bolshevikkia. Demareista paikalla olivat mm. Kuusinen ja Manner - venäläiset saivat suomalaiset lupaamaan vallankumouksen.[xiii]

Ja jatkuu sosialidemokraattien puoluekokouksessa 25.11.1917: "Lenin oli muistanut kokousta kirjeellä, jossa hän jatkoi yllytystään vallankumoukseen, ja Helsinkiin saapui hänen lähettinään kansallisuusasioiden kansankomissaari Josif Vissarionovitsh Stalin, alkuaan Dzugashvili (1879-1953), karski georgialainen bolsevikki. Hän lupasi neuvostohallituksen tukevan Suomen vallankumousta ja maan itsenäisyyttä. Stalin puhui tosin myös "Venäjän kansojen yhteenliittämisestä yhdeksi armeijaksi", mikä hätkähdytti kuulijoita, kun puhuja tuntui lukevan suomalaisetkin näihin kansoihin."[v]

Stalin yllytti Helsingissä 27.11.1917 punikkeja kapinaan, luvaten venäjän avun. Kaikkien Venäjän kansojen (ml. Suomi) piti liittyä yhteen yhdeksi armeijaksi.

Stalin yllytti Helsingissä 27.11.1917 punikkeja kapinaan, luvaten venäjän avun. Kaikkien Venäjän kansojen (ml. Suomi) piti liittyä yhteen yhdeksi armeijaksi.[ix]

Venäjän hallituksen edustaja Suomessa Smilga yllytti 20.12.1917 Helsingin Izvestijassa Suomen punikkeja ”kukistamaan porvaristo”. Piti tehdä vallankumous niin kauan kun venäläinen sotaväki oli tukemassa. Punikit protestoivat sotaväen poissiirtämistä vastaan.[x]

Lenin ja Venäjän ulkoministeri Trotski yllyttivät 27.12.1917 punikkeja nousemaan kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan.[xi]
SDP:n puoluesihteeri Turkialle luvattiin Pietarista aseita 2-3 vaunullista siinä tapauksessa, että SDP todella ryhtyisi vallankumoukseen.[xiv]

”Trotski -- lähetti Suomen sosiaalidemokraattiselle puolueelle kategorisen sähkeen 15 000 miehen keskittämisestä viipymättä Helsingin ympäristöön ja vallan ottamisesta työväestön käsiin.”[xii]
Yllytys jatkui myös Suomen itsenäistymisen jälkeen: "Sosiaalidemokraattien lähetystö: Kullervo Manner, Eetu Salin ja Evert Huttunen, pohjusti asiaa käymällä Leninin puheilla, ja työläis- ja sotilasneuvostojen toimeenpaneva keskuskomitea tunnusti Suomen itsenäisyyden tammikuun 4. päivänä 1918. Tämä oli Leninin kansallisuuspolitiikan mukaista ja välttämätöntä siitäkin syystä, että Suomen työväki oli hyvin kansallishenkistä. Toisaalta Lenin neuvoi SDP:n lähetystöä taas kerran, että Suomessa tulisi tehdä viipymättä vallankumous, ja ihmetteli harmistuneena, miksei sitä ollut tehty jo marraskuussa."[vi]

Jatkuva yllytys Venäjän taholta, punikkien aseistaminen Venäjän taholta ja Venäjän avunlupaukset punikeille johtivatkin sitten siihen, että punikit nousivat kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan. Lainaus: "Venäjän bolsevikkien esimerkki sekä Leninin jatkuva yllytys ja avun lupaukset rohkaisivat punakaartia ratkaisevasti. Työväen saamista liikkeelle helpotti suuresti, että kapina päästiin tekemään sosiaalidemokraattisen puolueen nimissä. Sitä työläiset olivat tottuneet kunnioittamaan ja rakastamaan, se oli oma joukko, johon oli vaikea olla liittymättä. - - Moni työmies hyväksyi kapinakäskyn uskoen että tavoitteena oli kansanvalta: "otettaisiin herroilta vähän valtaa pois", kuten muuan suoraluonteinen renkimies myönsi ajatelleensa kesällä 1918"[viii]

SDP:n johto halusi Venäjän sotaväen pysyvän maassa. Se muodosti voiman, jonka Lenin ja Smilga olivat luvanneet suomalaisten toverien käyttöön.[x

1918 sisällissodassa alkuvaiheessa punainen puoli syyllistyi noin 2000 teloituksen tai murhaan ja valkoiset loppuvaiheessa teloitti ja murhasi noin 10000, joukossa lapsia ja naisia,jopa raskaana olevia.
Lisäksi punavankileireillä kuoli nälkään ja kulkutauteihin 11000 ihmistä.
Näistä tapahtumista edelleen puhutaan suvuissa joiden jäsenet on kokeneet nämä kohtalot.

cccczc

Työväki sai vapautensa 1918 se oli työväen vapausota joka kannatti.

ccc

Menkää nyt jo vihdoin hoitoon ja siirtykää 2000-luvulle, sillä sitäkin ollaan eletty jo reilut 26 vuotta.

cxcx

Tytti ei pystynyt tyydyttään anttia se halus Blondia , aivotonta yrittäjää kuin sanna mini hameessa

vvb

Turhan tiukkoja olivat työväestölle. Yhteenotto tuli.

Demareiden haukkumisen vimmassa kannattaisi muistaa, että asevelisosialistien eli asevelidemareiden johtama SDP oli sotien jälkeisenä vaaran vuosina suurin kommunismin vastainen voima Suomessa.
Näitä asevelisosialisteja eli asevelidemareita olivat muun muassa Aarre "Sapeli" Simonen, Kaarlo Pitsinki, Olavi Lindblom, Unto Varjonen ja Mauno Koivisto.
Niinä aikoina sosdemit ja kommunistit taistelivat muun muassa vallasta ay-liikkeessä.

dsa

sda

dsad

sdad

sdad

sadd

sad

sdad

sdad

dsad

sdad

sad

sdsd

asda

sadd

sdsd

sadd

dsa

asd

sdasa

sdad

dsad

sdd

sad

sdsa

sadd

dsa

sda

SDP tilaa itärajan takaa miljoona Afkaania vapauttamaan Suomalaiset Porvareitten riistolta. Tytti Tuppuraisesta tehdään Kansankomissaari.

dsd

dsa

dssda

sdd

sdad

dsa

sadsa

sdd

sadd

sasd

dsa

sdds

sdad

sdfg

ggfd

fdg

dfg

fgf

fgdf

dfgd

dfgdf

dfg

gdf

dfg

gfd

fdg

fdg

dfgd

fgfd

dfg

fgg

dfgf

dfg

dfg

fdg

fgdf

ffdg

fgd

fgfg

hsfh

tytyty

yty

ysr

asyyyyyy

fgf

gfzdg

fgd

gfdg

dfg

dgz

fdz

fgg

fff

ffg

fgf

gffd

fgfg

fgdfz

fzg

fgf

fgg

fgf

gfzgf

fzdg

fzg

fdzg

gffg

fadg

fgf

gfdg

gfg

dfg

dfg

fgd

dffg

fdgf

dfg

dfg

fdg