Hei! Onko muita jotka ovat moiseen urakkaan ryhtyneet. Oikeastaan yh-elämää viettelen, mies käy nukkumassa ja haukottelemassa. Ei sillä että valittaisin, itsehän tätä halusin, välillä vaan ahdistaa. Mulle voi meilailla [email protected]
rakentaminen ja pieni vauva
jane
61196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Riippuu täysin pariskunnan luonteesta, onnistuuko vai ei. Meillä oli "uusiosuhde", oli tunnettu kolmisen vuotta, minulla entisestä avoliitosta 5v poika ja kun rakennuspuuhiin ryhdyttiin, olin 5. kuulla raskaana. Rakennusprojekti sujui hyvin, vaikka minusta ei konkreettisesti fyysistä apua raksalla ollutkaan, sattuneesta syystä=) Mies tuumasikin talon valmistuttua, että tehtiinköhän tässä jotain väärin, kun suhde ei ollut kertaakaan kovilla, vaikka siitä niin joka puolella toitotettiin ja varoiteltiin. Ehkä me sitten vaan sovitaan niin loistavasti yhteen?! Häät tulossa ensi kesänä, eli sama aurinko paistaa edelleen=)))
Tuiskahti otsikko ja nimimerkki väärin päin - sou not?!
Meillä rakennettiin omakotitaloa kun kolmas synyi, isommat olivat 2 ja 3 vuotiaat. Mies oli päivät töissä, kävi syömässä ja lähti raksahommiin, tuli sitten yömyöhällä kotiin. Joskus tuntui, että voi apua. En olisi varmaan jaksanut ellei meillä olisi toiminut ihana "hiekkalaatikkopiiri" . Naapureissa oli paljon lapsiperheitä ja aina kun ulos meni, oli juttukaveri valmiina, se auttoi paljon.
Nyt nuorimmainen on jo 6v ja omassa kodissa on asuttu kohta 5 vuotta. Näin jälkeen päin tuntuu ihmeelliseltä että sen kaiken jaksoi mukisematta. Kai se auttoi, kun tiesi, että mitä ahkerampi mies on, sitä nopeammin päästään muuttamaan.
Koitahan vaan jaksella, lähde syksyllä äiti-lapsi kerhoon tai vastaavaan, saat ainakin aikuisseuraa.
Meillä tulee talopaketti lokakuussa. Mies rakentaa nyt autotallia. Vauva syntyy elokuussa ja lisäksi on tokaluokkalainen ja eskarilainen. Usein olen miettinyt, olenko hullu!?
meillä tyttö täytti juuri vuoden ja eilenkin mies tuli kotiin vasta kahdeltatoista.. aamulla lähtee ensin normaaleihin töihin viimeistään puoli seitsämän, joten paljoa emme näe toisiamme. helmikuussa pitäisi talo olla valmis, nyt teemme kattoa..
välillä haluaisi omia miehen itsekkäästi vain itselle, mutta minkäs teet, kun on aikataulu, jonka pitää pysyä kuosissa.
ja toisinaan tyttö välillä hermostuttaa, kun oma tahto on jo kova! mutta ihana päivänsäde tyttö on silloin kun ei ole väsynyt, enkä vaihtaisi mihinkään ajatusta omasta talosta perheellemme.
kyllä mieskin pitää välilä pari tuntia vapaata, jolloin saa söpötellä. viime viikolla ihan itse ehdotti, että mennään syömään ihan kahdestaan. =)
se on nyt vaan sääli, ettei mies kovin tytärtämme näe, mutta illalla jaksaa vielä leikkiä hetken tytönkin kanssa:)
me ollaan tehty se kaks kertaa.
kolmannen kerrankin vielä rakennetaan,mut sit ei enää oo vauvaa...