Mikä on viikinkinimesi?

Anonyymi-ap

Testi: Mikä on viikinkinimesi?
Mikä on sinun viikinkinimesi? Voit selvittää sen tällä leikkimielisellä, täysin ei-tieteellisellä testillä.


Viikingit olivat 700­–100-luvuilla eläneitä merenkulkijoita, jotka lähtivät Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta etsimään rikkauksia.

Viikinkien nimet olivat kaksiosaisia, koska kaksiosaisen nimen uskottiin tuovan onnea varsinkin, jos nimessä oli jumalan nimi. Suosituin jumala oli Thor.

Sukunimeä ei käytetty, vaan niiden sijaan toinen nimi muodostettiin lisäämällä isän nimen perään ”poika” (”son”) tai ”tytär” (”dóttir”). Holger-nimisellä miehellä saattoi siis poika, jonka nimi on Holgersson, tai tytär, jonka nimi on Holgersdóttir. Myös kuvaavat ja toiveikkaat lisänimet kuten ”Viisas”, ”Uljas” ja ”Punaparta”, olivat paljon käytössä. Näin nimi saattoi olla vaikkapa Erik Uljas.

Mikä on sinun viikinkinimesi? Voit selvittää sen tällä leikkimielisellä, täysin ei-tieteellisellä testillä. Valitse nimen etuosa syntymäpäiväsi perusteella. Ensimmäinen nimi on tytön- ja toinen pojannimi. Voit vaikkapa valita sen, joka kuulostaa omaan korvaasi paremmalta. Lisänimesi määräytyy syntymäkuukautesi mukaan.

Esimerkki: Syntymäpäivä 4.4. > Ingrid Karhunvoima.

Syntymäpäivä – Tytön nimi / Pojan nimi

1 Nanna/Njal

2 Heidrun/Holger

3 Alfhild/Ansgar

4 Ingrid/Ingolf

5 Signy/Sigurd

6 Thora/Thorvald

7 Ylva/Ulf

8 Gunvor/Gunnar

9 Dagmar/Dag

10 Kolfinna/Koll

11 Birgitta/Björn

12 Anna/Ansgar

13 Freija/Fritjof

14 Finna/ Finnbog

15 Saaga/Sigurd

16 Norna/Knut

17 Lofn/Leif

18 Snotra/Sindri

19 Bertta/Birger

20 Idun/Ivar

21 Eske/Erik

22 Frigg/Fritjof

23 Auduna/Ansgar

24 Valda/Waldemar

25 Gunhilde/Gunlaug

26 Skade/Steen

27 Haralda/Harald

28 Helga/Helge

29 Maria/Magnus

30 Torhild/Trygve

31 Dyrfinna/Draki



Kuukausi

tammi Onnekas

helmi Haaveellinen

maalis Voittoisa

huhti Karhunvoima

touko Liehutukka

kesä Valoisa

heinä Nokkela

elo Mertenkauhu

syys Vanha

loka Uhkarohkea

marras Mietteliäs

joulu Hirmuisa

15

141

    Vastaukset 15

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001
      UUSI

      Kalasteletko tietoja?

      • Anonyymi00002
        UUSI

        Voi hyvä ihme sinnuu 🙄 Sivusta TT


      • Anonyymi00007
        UUSI

        Kalastelee se.


    • UUSI

      Hjalmar Valoisa. Syntymäpäiväni on juhannuksena, mutta en oikein välitä nimestä mitä tarjoaa. Hjalmar on nimeni, oli jo muinoin pidetään se.

      Kuukausi valoisa, luonnekin yleensä valoisa, lasi aina puoliksi täynnä, eikä tyhjä, hymyilen enemmän mitä itken. Se valoisa kelpaa. 👍

      • UUSI

        Hjálmarr Seigr eli Hjálmarr inn seigri, olisi oikea nimi.


      • UUSI

        Völund Valoisa lähettää tervehdyksen :). -son olisi löytynyt vanhasta nimestä ennen muutoksia, tosin vissiin ruåttin puolelta


      • UUSI
        Ex-Lukka kirjoitti:

        Völund Valoisa lähettää tervehdyksen :). -son olisi löytynyt vanhasta nimestä ennen muutoksia, tosin vissiin ruåttin puolelta

        Hemmetin vellikello, kun ei toimi. Menee ohi puolet silmien.

        Mä mietin jo itselleni peri suomalaista nimeä. Einar Juntti. Juntti Einari. 😅

        On tuota juntin vikaa jonnii verran.


    • UUSI

      Hjálmarr Sinnikäs (muinaisnorjaksi Hjálmarr inn seigri) ei ollut heimon kookkain mies, eikä hänen miekkansa ollut rikkaimmin koristeltu. Mutta kun pohjoistuuli puhalsi jäänaskeleita vuonon yli ja muut miehet hakeutuivat pitkätalon nuotion ääreen, Hjálmarr jatkoi työtään. Hän oli mies, joka ei jättänyt mitään kesken – oli kyseessä sitten laivan kölin veisto tai talven yli kestävä piiritys.


      Eräänä syksynä, kun lehdet olivat jo värjäytyneet verenpunaisiksi, jaarli antoi Hjálmarrille tehtävän. Heidän kyläänsä vuosia piinannut ja karjaa ryöstänyt peto – tarunomainen, harmaakarvainen susi nimeltään Gráulf – oli vetäytynyt korkealle Jylhäkallion taakse, minne yksikään soturi ei ollut uskaltanut seurata sitä ennen talven tuloa.


      "Tuo sen talja nuotioni eteen ennen kuin ensimmäiset lumet peittävät jäljet, Hjálmarr," jaarli sanoi ja ojensi hänelle keihään. "Tai älä palaa lainkaan."
      Hjálmarr nyökkäsi vain kerran. Hän pakkasi mukaansa kuivattua kalaa, pienen leilin simaa ja lähti matkaan, seuranaan vain oma varjonsa.
      Matka oli raskaampi kuin kukaan oli osannut odottaa. Kolmantena päivänä alkoi rankka lumimyrsky, joka peitti kaikki polut ja sokeutti silmät. Kylmyys puri läpi villaviitan ja nahkasaappaiden, ja monet muut olisivat kääntyneet takaisin tai tuupertuneet niille sijoilleen. Mutta Hjálmarrin rinnassa sykkii se, mitä kyläläiset kutsuivat luottamiseksi omaan sisuun. Kun hänen jalkansa pettivät syvässä hangessa, hän nousi ylös. Kun pakkanen yritti nukuttaa hänet, hän puri kieleensä niin lujaa, että veri maistui suussa, ja jatkoi eteenpäin.

      Korkealla vuoren rinteellä, kapealla kielekkeellä, Gráulf odotti. Se oli suuri kuin ratsuhevonen, ja sen silmät kiiluivat nälkää ja vihaa. Kun susi syöksyi lumipyryn keskeltä, se iski Hjálmarrin keihään kahtia yhdellä käpäläniskulla. Hjálmarr lensi hankeen, ja peto painoi hampaansa hänen olkapäähänsä.

      Kuka tahansa muu olisi luovuttanut kuoleman edessä. Mutta Hjálmarr oli Sinnikäs.

      Hän ei huutanut kivusta. Sen sijaan hän tarttui paljain käsin suden paksuun turkkiin, väänsi itsensä pedon alle ja iski vyöltään vetämänsä lyhyen väkipuukon suoraan suden kylkeen. Peto ulvahti, mutta ei irrottanut otettaan. Alkoi repivä taistelu lumessa ja veressä, jossa vastakkain olivat pohjolan villi luonto ja miehen murtumaton tahto. Hjálmarr ei hellittänyt otettaan puukon kahvasta, vaikka hänen voimansa olivat ehtymässä. Hän iski uudestaan ja uudestaan, kunnes peto lopulta lakkasi liikkumasta ja tuuhtui hänen päälleen.
      Kului kaksi päivää. Kylässä jaarli ja muut miehet olivat jo varmoja, että Hjálmarr oli menehtynyt myrskyyn.

      Pitkätalon ovet pidettiin tiukasti suljettuina kylmyyttä vastaan.
      Yhtäkkiä ovi paiskautui auki. Sisään astui hahmo, joka näytti enemmän jääveistokselta kuin mieheltä.

      Hjálmarrin kasvot olivat paleltumien ja kuivuneen veren peitossa, ja hän ontui raskaasti. Mutta hänen katseensa oli kirkas. Hän laahasi perässään valtavaa, harmaata suden taljaa, jonka hän pudotti suoraan jaarlin nuotion loimuun.

      Tarina osittain nimestä sinnikäs.

      • UUSI

        Tupa hiljeni laakista. Vain nuotion rätinä ja Hjálmarrin raskaat, höyryävät henkäykset rikkoivat hiljaisuuden. Jopa jaarlin malja pysähtyi puoliväliin matkalla suulle, ja sahtikauhat jäivät roikkumaan miesten käsiin. Nuotioon pudonnut suden turkki alkoi käristä, ja pitkätalon täytti palaneen karvan ja veren haju – tuoksu, joka kertoi selviytymisestä, jollaista kukaan ei uskonut mahdolliseksi.


        Jaarli laski hitaasti maljansa sarvipöydälle, nousi ylös ja astui lähemmäs. Hän katsoi valtavaa taljaa, sitten Hjálmarrin verestä kankeita vaatteita ja lopulta miehen silmiä, joissa paloi yhä sama villi liekki, joka oli pitänyt tämän hengissä pakkasessa.

        "Óðinnin silmä", jaarli kuiskasi, ja hänen äänensä kaikui hirsinen seinien välissä. "Sinä tapoit Fenririn heimon vahvimman yksin, ilman keihästä tai kilpeä."
        Hjálmarr ei vastannut heti.
        Hän horjahti askeleen, ja moni luuli hänen jo kaatuvan, mutta hän tarrasi luisevilla sormillaan pitkänpöydän reunasta kiinni. Hänen huulensa olivat haljenneet ja siniset kylmyydestä, mutta kun hän puhui, ääni oli kuin murenevaa graniittia.

        "Myrsky ei minua ottanut, jaarli. Eikä ottanut tämäkään."

        Pitkätalon miehet kohahtivat. Joku takarivistä löi nyrkillään pöytään, ja pian koko tupa alkoi pauhata. Miehet hukuttivat hämmästyksensä huutoihin, takoivat miekankahvoja kilpiinsä ja vaativat Hjálmarrille paikkaa jaarlin oikealta puolelta. Eräs vanha soturi, joka oli nähnyt satoja talvia ja vielä useampia kuolemia, astui esiin ja osoitti Hjálmarria sormellaan.

        "Hjálmarr seigri!" vanhus huusi, ja tupa hiljeni kuuntelemaan. "Hjálmarr Sinnikäs! Sillä vain mies, jonka tahto on kiveäkin kovempi, kävelee takaisin Helheimin porteilta sudennahka harteillaan!"

        Nimi jäi elämään. Jaarli viittasi orjia tuomaan kuumaa simaa ja lihaa, ja Hjálmarr autettiin nuotion ääreen, missä veri alkoi hitaasti sulaa hänen iholtaan. Mutta kun hän katsoi liekkeihin, hän tiesi, että tarina ei päättynyt tähän suden nahkaan. Jäljet lumessa olivat johtaneet jostain paljon syvemmältä vuoristosta – ja se, mikä oli ajanut noin suuren pedon ihmisten ilmoille, odotti yhä tuolla jossain.

        Semmonen oli Hjalmari Sinnikäs. Semmonen olen yhä. 😉


      • Anonyymi00008
        UUSI
        Tökstöksnöö kirjoitti:

        Tupa hiljeni laakista. Vain nuotion rätinä ja Hjálmarrin raskaat, höyryävät henkäykset rikkoivat hiljaisuuden. Jopa jaarlin malja pysähtyi puoliväliin matkalla suulle, ja sahtikauhat jäivät roikkumaan miesten käsiin. Nuotioon pudonnut suden turkki alkoi käristä, ja pitkätalon täytti palaneen karvan ja veren haju – tuoksu, joka kertoi selviytymisestä, jollaista kukaan ei uskonut mahdolliseksi.


        Jaarli laski hitaasti maljansa sarvipöydälle, nousi ylös ja astui lähemmäs. Hän katsoi valtavaa taljaa, sitten Hjálmarrin verestä kankeita vaatteita ja lopulta miehen silmiä, joissa paloi yhä sama villi liekki, joka oli pitänyt tämän hengissä pakkasessa.

        "Óðinnin silmä", jaarli kuiskasi, ja hänen äänensä kaikui hirsinen seinien välissä. "Sinä tapoit Fenririn heimon vahvimman yksin, ilman keihästä tai kilpeä."
        Hjálmarr ei vastannut heti.
        Hän horjahti askeleen, ja moni luuli hänen jo kaatuvan, mutta hän tarrasi luisevilla sormillaan pitkänpöydän reunasta kiinni. Hänen huulensa olivat haljenneet ja siniset kylmyydestä, mutta kun hän puhui, ääni oli kuin murenevaa graniittia.

        "Myrsky ei minua ottanut, jaarli. Eikä ottanut tämäkään."

        Pitkätalon miehet kohahtivat. Joku takarivistä löi nyrkillään pöytään, ja pian koko tupa alkoi pauhata. Miehet hukuttivat hämmästyksensä huutoihin, takoivat miekankahvoja kilpiinsä ja vaativat Hjálmarrille paikkaa jaarlin oikealta puolelta. Eräs vanha soturi, joka oli nähnyt satoja talvia ja vielä useampia kuolemia, astui esiin ja osoitti Hjálmarria sormellaan.

        "Hjálmarr seigri!" vanhus huusi, ja tupa hiljeni kuuntelemaan. "Hjálmarr Sinnikäs! Sillä vain mies, jonka tahto on kiveäkin kovempi, kävelee takaisin Helheimin porteilta sudennahka harteillaan!"

        Nimi jäi elämään. Jaarli viittasi orjia tuomaan kuumaa simaa ja lihaa, ja Hjálmarr autettiin nuotion ääreen, missä veri alkoi hitaasti sulaa hänen iholtaan. Mutta kun hän katsoi liekkeihin, hän tiesi, että tarina ei päättynyt tähän suden nahkaan. Jäljet lumessa olivat johtaneet jostain paljon syvemmältä vuoristosta – ja se, mikä oli ajanut noin suuren pedon ihmisten ilmoille, odotti yhä tuolla jossain.

        Semmonen oli Hjalmari Sinnikäs. Semmonen olen yhä. 😉

        Siis kirjoititko tuon itse?

        Aletheias


      • UUSI
        Anonyymi00008 kirjoitti:

        Siis kirjoititko tuon itse?

        Aletheias

        Osittain ja annoin tekoälylle sitten siivet jatkaa. 🙂

        Mä olen saanu äikästä 9 vain ainekirjoutusteni takia, en kieliopin. 😅


      • Anonyymi00009
        UUSI
        Tökstöksnöö kirjoitti:

        Osittain ja annoin tekoälylle sitten siivet jatkaa. 🙂

        Mä olen saanu äikästä 9 vain ainekirjoutusteni takia, en kieliopin. 😅

        Hieno tarina joka tapauksessa 😊 Pääsin ihan tunnelmaan mukaan. Jatko-osaa odotellessa 😄

        Aletheias


    • Anonyymi00003
      UUSI

      Ei ole sun tiedot aiheesta ainakaan ajan tasalla. Väärää tietoa levittelet.

    • Anonyymi00004
      UUSI

      Todellinen viikinkinimi

      Nimeni Aslak on moderni skandinaavinen versio viikinkiaikaisesta nimestä Ásleikr/Áslákr, joka on samaa sukua anglosaksisen nimen Óslác kanssa. Nimi Ásleikr koostuu osista Ás 'Aasa-jumala' ja leikr 'leikki, peli, urheilu, taistelu; uhraus'. Versio slákr 'taistelu', siis Ás-slákr 'Aasa-jumalien taistelu', jolloin etuosan s on assimiloitunut jälkiosan s:ään.

      Aslakin nimipäivä on Suomen almanakassa 23. helmikuuta (vuodesta 1973 alkaen). Vuoden 2019 loppuun mennessä nimi on annettu Suomessa hieman alle 1 900 henkilölle.
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Aslak

    • Anonyymi00006
      UUSI

      Höh. Olen Lois vanha. Enkä ole edes nainen, tai hirmu vanha.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hallituksen järjestämä spektaakkeli tuo vessanpyttykeissi

      Että olisi kymmenien kansanedustajien kodeissa käyty ihan tuosta vaan, eikä kukaan kansanedustaja kerro niin käyneen, va
      Maailman menoa
      442
      1723
    2. Sysmän "ilon päivä"

      Ja taas palaa hirveä määrä verorahoja, ihan turhaan soopaan. Eikö nämä jotka kuntapolitiikassa valittavat ja tuhoaa vaan
      Sysmä
      95
      1156
    3. Timo Vornanen.

      On siinäkin yksi täystampio. Eipä ihme, että persukannattajat sen eduskuntaan äänestikin.
      Maailman menoa
      94
      960
    4. Uskon, että saataisiin kaikki selvitettyä

      Mutta yhteys on jäissä, minä olen jäässä, enkä osaa tai uskalla enää lähestyä. Se vaan on niin. Naiselta Jos ei ole hyvä
      Ikävä
      63
      889
    5. Riitastako pelastaja

      Riitta jätti hakemuksen. Hyvä niin. On ainakin yksi mistä ottaa. Pertsa ei taida aikuistua koskaan ja Pekka hoiteli silt
      Kemijärvi
      49
      798
    6. Joka ilta mietin

      sua❤️Mitä teet, missä meet? Kaipaatko yhtään? Yön tullen toivotan mielessäni sulle hyvää yötä ja aamuisin huomenet. Joka
      Ikävä
      43
      793
    7. Tässä ovat Elämäni biisi -vieraat lauantai 3.10. - Yksi vieras on todellinen suomalaisten suosikki

      Jos menisit Elämäni biisiin, mikä olisi elämäsi biisi ja miksi? Elämäni biisi tulee suorana lähetyksenä Tampereelta. K
      Viihde ja kulttuuri
      11
      773
    8. Pakko myöntää mies

      En mä aina ihan rehellinen sulle ollut
      Ikävä
      123
      763
    9. Mikä kaivatullesi

      On tärkeintä elämässään?
      Ikävä
      60
      740
    10. Kylypylä mätänee

      Kuka sotki uimaaltaan bakteereilla
      Suomussalmi
      39
      739
    11. Huomenta

      Sinulle! Olen miettinyt sinua paljon yön aikana. 🫂
      Ikävä
      61
      707
    12. En voi kertoa meistä kenellekään

      Minulla on ikävä sinua mies.. Oon yrittänyt taas unohtaa, mutta silti tulet mieleeni lähes päivittäin. Eihän meitä voi o
      Ikävä
      37
      627
    13. mielikuva

      Mitä luulet hänen ajattelevan sinusta?
      Ikävä
      50
      626
    14. 45
      577
    15. 34
      575
    16. Luottamus

      Luotan vain siihen mitä tapahtuu IRL. Anonyymipalstan vihjailut eivät merkitse minulle mitään.
      Ikävä
      95
      562
    17. Kadutko mies sitä miten reagoit?

      ..siihen sotkuun, jonka jälkeen mikään ei ole ollut kuin ennen. 🥺
      Ikävä
      49
      557
    18. Olisitko nainen ihan nolona

      Jos et saisikaan sitä nousemaan...
      Sinkut
      92
      556
    19. Onko mulla vielä mahkuja saada sinut M nainen

      Sano joku prosenttiluku?
      Ikävä
      52
      536
    20. Millaisen talvitakin haluaisit?

      Talveen vielä aikaa, mutta talvitakit tulleet kauppoihin. Millainen olisi unelmiesi talvitakki? Itse tykkäisin jostain
      Sinkut
      85
      518
    Aihe