Sinkkunainen mitä olis

En koskaan syö aamupalaa.

Jospa sinä kertot välillä miksi tämä fiksaatio ruokaan? 😆

Minä syön elääkseni, en elä syödäkseni.

Hakisin litukasta kananmunia, jotka keittäisin kovaksi.

Lisäksi tuoreita maalaiscroissantteja, pensasmustikoita ja appelsiinitäysmehua.

Täyttäisin croissantit kurkulla, tomaatilla, juustolla ja leikkeleillä.

Tarjoisin tuotetta kahvia kyytipojaksi. Simppeliä, mutta toimii.

Munakasta, pekonia, lisukkeita, itse puristettua appelsiinituoremehua. Kahvia tai yrttiteetä hunajalla.

Tänä aamuna vietettiin aamupalahetki. Ei siinä mitään curmeeta tarvita. Cittarista juustopatonki. Voita ja mustaleimaa päälle tai ei edes voita. Jotain kasvista, paprikaa, tomaattia, kurkkua. Ja kahvia tietenkin. Ois voinut olla tyrnimehua tai edes appelsiini, ei nyt sattunut. Sillä lähdettiin päivän puuhiin kumpikin minne sattuu asiaa olemaan ja sitten omaan kotiin päiväruoat syömään.
Tulee illalla uudestaan. Tee ja juustonäkkärit. Aamulla samantyyppinen murkina kuin tänään, ehkä ruisleipää. Kun kauppaan menen, ehkä päädyn johonkin enempään kuin tänään.

Hemmottelua on se, ettei tarvitse tehdä, eikä edes miettiä mitään aamupalaa. Eli viikonloppuna ei sitäkään aamupalaa mitä arkena.

Teetkö koskaan mitään muuta kuin syöt tai ajattelet syömistä?

- Sheena

Minä olen mies ja sunnuntaisin en laittaisi aamupalaa ollenkaan, eikä naisenikaan laittaisi, vaan veisin hänet sunnuntaibrunssille. Vähän parempaan paikkaan kuin ABC. Vedettäisiin pitkän kaavan mukaan eli pari tuntia rauhassa herkuista nauttien ja lepposista asioista keskustellen. Älypuhelimet jäisi kotiin.

Olet siis näitä perinteisiä " tie miehen sydämmeen käy vatsan kautta" onnea kyllä mä ainakin panon mielummin valitsen kun aamupalan

Oletusarvo on se, että mieskin osaa laittaa ruokaa, joten aamupala laitetaan yhdessä.

Jos kyseessä spessuaamu, kuten isänpäivä tai syntymäpäivä niin veisin aamupalle johonkin tai reissussa hotellin aamiaiselle. Tärkeintä siinä olisi kuitenkin yhdessä vietetty aika eikä se mitä on aamupalaksi.