Täällä tunnutaan manailevan sitä kun on 30 täytetty ja ei ole yhtään kokemusta naisista. Itse täytin tänä vuonna 40, joten äkkiä se 10 vuotta kuluu lisää ja tilanne voi olla vielä samanlainen, kuten itselläkin on. Tässä iässä jo alkaa miettiä, että onkohan tilanne sama vielä 10, 20 ja 30 vuodenkin kuluttua.
Syinä omaan kokemattomuuteen on nuoruus- ja opiskelut pikkupaikkakunnalla ja kun en siellä liikkunut ravintoloissa ja baareissa, niin mistä niitä naisia olisi voinut saada. Kirjeenvaihtoa tuli yritettyä ja muutamat treffit käytyä alle 25 v. ikään mennessä ja muutamat pakit sain lähestyessäni opiskeluaikojen ihastuksiani.
Sitten muutin 25 vuotiaana pääkaupunkiin ja yritin monet kerrat kirjeenvaihdolla löytää naista, mutta huonoin tuloksin ja pakkeja tuli. Tuolloin 90-luvun alussahan ei ollut mitään internetiä, joten tutustuminen oli hidasta ja kyllästyin sitten kirjeenvaihtoihin vuosikausiksi. Edelleenkään en ole liikkunut pääkaupungin baareissa ja ravintoloissa, kun ei niihin meno yksin kiinnosta. Vuosia siis kului ilman treffejä ja muutamaan työkaveriin ihastuin ja taas tuli pakkeja asian heille kerrottuani ja jokainen ihastuksiltani saamani torjunta on tuntunut pahalta ja vienyt itsetuntoani alemmas. Tosin saamani pakit on useimmiten johtuneet siitä, että ko. nainen on ollut jo varattu ja niinhän ne kaikki minua viehättävät naiset tuntuvat olevan.
Sitten tuli tämä internet ja ensimmäiset nettitreffit koin 32-vuotiaana ja siitä lähtien olen tapaillut noin 30 naista netin kautta, mutta tuloksena vain pari pitempään kestänyttä tapailua, jotka jäi vain ystävyys asteelle. Noita 30 tapaamaani kohtaan on sitten varmaan satoja syystä tai toisesta päättyneitä kirjoitteluja, koska olen tavannut vain sellaisia, jotka ovat minua oikeasti kiinnostaneet. Näin sitä siis on aika kulunut ja 40 vuotta ihan huomaamatta tullut täyteen.
Täällä jo moni tänne asti lukenut mahtaa miettiä, että taidan olla joku rumilus, mutta kun ei asia ole niin. Itse asiassa minusta ei kiinnostuta kuin juuri ulkonäköni takia ja onpa joskus valokuviinikin ihastuttu, mutta tavatessa en sitten ole täyttänytkään muita vaatimuksia. Itse asiassa en ymmärrä miksen saa naisia kiinnostumaan, koska ei minussa mitään erityistä vikaakaan ole. Kaipa se on tämä pääkaupungin naisten korkea vaatimustaso ja kun itsekin toivon naiselta jotain mihin ihastua, niin eihän nuo vaatimukset kohtaa. Kokematon mies ei myöskään yli 30 vuotiaille naisille kelpaa ja jostain ne sen vaistoavat, vaikken asiaa kerrokaan. Olenhan minä aluksi ujo ja itsetunto ei ole kovin vahva naisten suhteen ja tarvisin tutustumiseen aikaa, jota naiset eivät anna, vaan se on yleensä pakit kylmästi heti ekojen treffien jälkeen, jos heille ei tule sitä tunnetta, että "jalat menee alta".
Miltä jostain naisesta kuulostaisi kuulla 40-vuotiaan, ulkonäöltään ok:n miehen olevan kokematon. Nauraisitko ja juoksisit heti karkuun, jos treffeillä kuulisit tuollaista? Entä onko kohtalotovereita? Uskon jonkun naisen olevan minuakin varten, joten jatkan etsimistä, mutta vasta nyt sen on alkanut tajuta miten passiivinen sitä tuli oltua nuorempana ja miten äkkiä ne vuodet onkaan kuluneet.
Syinä omaan kokemattomuuteen on nuoruus- ja opiskelut pikkupaikkakunnalla ja kun en siellä liikkunut ravintoloissa ja baareissa, niin mistä niitä naisia olisi voinut saada. Kirjeenvaihtoa tuli yritettyä ja muutamat treffit käytyä alle 25 v. ikään mennessä ja muutamat pakit sain lähestyessäni opiskeluaikojen ihastuksiani.
Sitten muutin 25 vuotiaana pääkaupunkiin ja yritin monet kerrat kirjeenvaihdolla löytää naista, mutta huonoin tuloksin ja pakkeja tuli. Tuolloin 90-luvun alussahan ei ollut mitään internetiä, joten tutustuminen oli hidasta ja kyllästyin sitten kirjeenvaihtoihin vuosikausiksi. Edelleenkään en ole liikkunut pääkaupungin baareissa ja ravintoloissa, kun ei niihin meno yksin kiinnosta. Vuosia siis kului ilman treffejä ja muutamaan työkaveriin ihastuin ja taas tuli pakkeja asian heille kerrottuani ja jokainen ihastuksiltani saamani torjunta on tuntunut pahalta ja vienyt itsetuntoani alemmas. Tosin saamani pakit on useimmiten johtuneet siitä, että ko. nainen on ollut jo varattu ja niinhän ne kaikki minua viehättävät naiset tuntuvat olevan.
Sitten tuli tämä internet ja ensimmäiset nettitreffit koin 32-vuotiaana ja siitä lähtien olen tapaillut noin 30 naista netin kautta, mutta tuloksena vain pari pitempään kestänyttä tapailua, jotka jäi vain ystävyys asteelle. Noita 30 tapaamaani kohtaan on sitten varmaan satoja syystä tai toisesta päättyneitä kirjoitteluja, koska olen tavannut vain sellaisia, jotka ovat minua oikeasti kiinnostaneet. Näin sitä siis on aika kulunut ja 40 vuotta ihan huomaamatta tullut täyteen.
Täällä jo moni tänne asti lukenut mahtaa miettiä, että taidan olla joku rumilus, mutta kun ei asia ole niin. Itse asiassa minusta ei kiinnostuta kuin juuri ulkonäköni takia ja onpa joskus valokuviinikin ihastuttu, mutta tavatessa en sitten ole täyttänytkään muita vaatimuksia. Itse asiassa en ymmärrä miksen saa naisia kiinnostumaan, koska ei minussa mitään erityistä vikaakaan ole. Kaipa se on tämä pääkaupungin naisten korkea vaatimustaso ja kun itsekin toivon naiselta jotain mihin ihastua, niin eihän nuo vaatimukset kohtaa. Kokematon mies ei myöskään yli 30 vuotiaille naisille kelpaa ja jostain ne sen vaistoavat, vaikken asiaa kerrokaan. Olenhan minä aluksi ujo ja itsetunto ei ole kovin vahva naisten suhteen ja tarvisin tutustumiseen aikaa, jota naiset eivät anna, vaan se on yleensä pakit kylmästi heti ekojen treffien jälkeen, jos heille ei tule sitä tunnetta, että "jalat menee alta".
Miltä jostain naisesta kuulostaisi kuulla 40-vuotiaan, ulkonäöltään ok:n miehen olevan kokematon. Nauraisitko ja juoksisit heti karkuun, jos treffeillä kuulisit tuollaista? Entä onko kohtalotovereita? Uskon jonkun naisen olevan minuakin varten, joten jatkan etsimistä, mutta vasta nyt sen on alkanut tajuta miten passiivinen sitä tuli oltua nuorempana ja miten äkkiä ne vuodet onkaan kuluneet.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Venäjältä tai jostain muualta. Onhan noita sivuja minkä kautta voi tutustua ihmisiin muualta maailmassa. Ehkä osaavat arvostaa eri tavalla sinua kuin suomalaiset naiset.
osaavat hommansa ja ovat hintansa arvoisia.
Mun mielestäni toi sun tarinasi kertoo siitä, että naiset eivät ole yksinkertaisesti kiinnostaneet sua tarpeeksi nuoruusvuosina. Kuinka usein muuten masturboit ollessasi noin parikymppinen?
Itse olisin varmaan "kuollut puutteeseen", jollen olisi tehnyt asialle jotain täytettyäni 20v... Hormonit hyrräsi valtavan kovaa ja olin sentään ollut sukukypsä mies jo kahdeksan vuoden ajan. Sekalaisten kirjeenvaihtoyritelmien jälkeen päätin ratkaista ongelman kertaheitolla ja kävin huorissa. Sillähän se sitten ratkesi - rahaa meni ja kokemus sinänsä oli tähän päivään mennessäkin yksi huonommista seksikokemuksista (oli muijalla vähän huono asenne), mutta silti se kannatti. Pahin paniikki oli ohi, ja tuon jälkeen alkoi kokemuksia "tavallisten" naisten kanssakin kertyä, seuraava heti parin kuukauden päästä.
Mutta kyllähän koko mun nuoruusikäni on ollut taistelua puutteessa elämistä vastaan, ja sama varmaan pätee aika moniinkin miehiin. Naisten vonkaaminen ei todellakaan ole mitään helppoa, jos on jonkinlaiset laatuvaatimukset... Seurustelukokemuksia ei hirveästi ole (muutama melko lyhyt), mutta sängyssä olen ollut kymmenen vuoden aikana noin sadan naisen kanssa (joista pieni osa maksullisia, joita tuli 90-luvun puolella joitakin kertoja käytettyä).
Miltäkö kuullostaisi 40v kokematon mies? Tässä tulee rehellinen vastaus naiselta eikä mitään lässytystä.
Jos sen ikäisellä miehellä ei juurikaan ole seksikokemuksia niin olisin hyvin yllättynyt koska en ole ikinä tavannut vastaavaa. Miettisin että ehkä ei pahemmin ole seksuaalisia tarpeita (sellaisiakin miehiä on; hormonijuttuja tms.). Tai sitten on jotain pahoja estoja, henkisiä lukkoja tai vastaavia ongelmia. Tai sitten jotain fyysisiä ongelmia, ei toimi, joku sairaus. Tai sitten vaan yksinkertaisesti ei koskaan ole ollut niin kovaa tarvetta etteikö ilmankin pärjäisi. Jos ikää olisi alle 25v niin en välttämättä ihmettelisi mutta jos jo 40 niin se on niin harvinaista että väkisinkin tulee mieleen että mistä kysymys. Ja sellainenkin juttu tulee mieleen että joutuisiko sellaista miestä paljon opettamaan seksimielessä. Tosin paljon kokeneenkaan kanssa ei välttämättä onnistu jos ihmiset ei vaan matchaa yhteen.
Jos taas on seksikokemuksia mutta ei seurustelu niin olettaisin miehen olevan sitoutumaan kyvytön/haluton tai ei ole vaan löytänyt sopivaa kumppania (ehkä liian korkeat vaatimukset tai vaan huono tuuri). Seurustelemattomuus vaikuttaisi 40v kyseessä ollessa arveluttavalta. Tai sitten kyseessä harvinaisen huono tuuri mikäli kuitenkin kiinnostusta asiaan on.
Jos taas on seurustelu/seksi kokemuksia mutta ei avo/avio/kihlaus/lapsia tai pitempiä seurustelusuhteita niin sitä en ihmettelisi mitenkään. Nimimerkillä kokemusta on.
Nämä ajatukset tulisivat alkuun mieleeni toki jos paremmin tututustuisi varmaankin muuttuisivat paljonkin matkan varrella.
Olen N40. Kirjoituksesi oli alaviritteinen ja surullinen. Haluan kertoa sinulle mietteitäni siitä. Loukkaantumisen riski on olemassa, mutta tahallani en tahdo sinua taakoittaa.
Mies, jolle ei ole kertynyt seksuaalisia kokemuksia 40 ikävuoteen mennessä lainkaan (niin kuin ymmärsin), saa minut ensinnäkin kysymään: Miksi?! Ajattelisin, että "onko jokin vialla?". Ajattelisin, että onko mies mahdollisesti kiinnostunut miehistä. Ajattelisin, onko miehellä "kokoluokkaongelma". Ajattelisin, että "nyt koko homma kaatuu minun niskaani", eikä se houkuttelisi jatkamaan. Ajattelisin, että mihin ihmeeseen miehen kaikki vuodet ovat menneet! Ajattelisin, että mikä on voinut olla tärkeämpää, kuin naisen läheisyys, kainalo, kosketus, hellät suukot ja intohimoiset kielisuudelmat, suloinen rakastelu ja "oksat pois" -seksi.. seurustelu ja pysyvä suhde.. jaettu arki rakkaimpansa kanssa..
Sinulta on jäänyt kokematta paljon kaunista. Vaikuttaa siltä, että naiset, joihin olet tutustunut, ovat vaistonneet kokemattomuutesi. Yleensä sellainen on havaittavissa. Se näkyy miehen epävarmuutena, vaivalloisena käyttäytymisenä, jämähtäneisyytenä (nainen tahtoo, että asiassa edetään.. ei riuhtomalla, vaan kauniisti ja korrektisti; varmoin, mutta hellin ottein), huonona itsetuntona, kumarana tai liian jäykkänä ryhtinä, laahusteluna, yli-innostuksena, lapsellisuutena, ujosteluna naurunpyrähdyksineen, sivulle vilkuiluna, "emmäätiiä"- ja "sinäsaatpäättää" -lauseineen.. Kaikki tuo on naiselle raskas vastuu aikuisesta miehestä mahdollisessa suhteessa, jota tapaamiseen on tultu kartoittamaan.
Se jolla on ulkonäköä, erehtyy helposti luulemaan, että ihastuminen perustuu ulkonäköseikkoihin (itse ainakin luulin niin nuorempana). Kiinnostun miehessä ennen kaikkea hänen persoonallisuuteensa, siihen, että hänen kanssaan on luontevaa keskustella asioista kuin asioista. Empaattinen ja rauhallinen, mutta samalla miehisen jämäkkä olemus vetoaa.. ainakin minuun. Mies on puoleensavetävä, kun hän on sinut itsensä kanssa. Teeskentelemätön olemus rentouttaa ilmapiiriä oleellisesti! Ja ketäpä naista ei kiinnostaisi puhdas ja huoliteltu mies, mutta senkään suhteen ei pidä tehdä ylilyöntejä! Ulkonäkö ei näyttele suurta roolia itse "päätöksen teossa". Lopulta luonne ratkaisee ja se, että kaksi luonnetta sulautuvat mukavasti yhteen. Itse varsinaisessa seurustelussa tulevat sitten esiin toisen niin vahvuudet kuin heikkoudetkin. Kun pohja perustuu toisen kunnioittamiseen ja rakastamiseen, silloin suhteella on ajan myötä vahvat edellytykset vain voimistua entisestään.
Jos aikomuksesi on löytää nainen netin, tai kirjeenvaihdon kautta, niin kirjoita hänelle ongelmastasi hyvissä ajoin ennen kuin päädytte tapaamaan toisenne. Jos otat asian esille vasta treffeillä, niin se (ainakin minulle) olisi perääntymiseen vahvasti vaikuttava aihe, ainakin minun pitäisi ottaa silloin aikalisä. Uutinen olisi äkkiseltään liian iso yllätys. Oletko muuten ajatellut jotain Kansalaisopiston kurssia, tai muu vastaavaa.. esim. ilmaisutaidon kurssia, jossa olisi myös naisia mukana.. Saisit naisiin tuntumaa ja naiset saisivat sinusta oikeanlaisen kuvan yhteisen keskustelun ja tekemisen yhteydessä pikku hiljaa kurssin edistyessä.
Toivon, ettet mene maksullisiin naisiin. Työkseen seksiä tekevät naiset ovat laittautuneet työhönsä ja he paneutuvat siihen, jotta saisivat asiakkaita ja jotta yksinkertaisesti kävisivät siten paremmin kaupaksi ja saisivat sitä mukaa siitä elantonsa. Totuudenmukainen kuva niin naisista kuin kauniista seksistäkin hukkuu silloin työntekoon. Kyllä työkseen seksiä tekevä nainenkin on nainen siinä missä kuka tahansa nainen, mutta maksullisen naisen naiseus on paljon syvemmällä, kuin mitä hän antaa asiakkaittensa nähdä ja ymmärtää.
Naiseus on naisen omaa, haavoittuvaa aluetta, jonka luoksepääsyyn tarvitaan luottamussuhdetta.
Kun aika kuluu haaveiluun, haave romantisoituu. Kohteesta tehdään epärealistinen palvonnan kohde, jossa ei ole virhettä ja jolla ei ole erehdyksen päivää. Naiset eivät ole joitain ihmemysteeriolentoja, vaan ihmisiä siinä missä miehetkin. Mies, joka kuluttaa aikaansa pornoa seuraten, saa naisesta epätodellisen kuvan. Niin on myös sen miehen laita, joka miettii yksin kammiossaan naisen "salaisuutta", ihmisyyttä, joka kuitenkin on vain keskustelun päässä..
Toivon Sinun tapaavan ymmärtävän, mukavan ja ihanan naisen, jonka kanssa kokea kaunista ja herkkää yhdessäoloa. Toivon Sinulle pysyvää, ehjää suhdetta, sekä onnellista tulevaisuutta.
Anteeksi etukäteen jo röyhkeä kysymykseni, mutta oletko kovin laiha ja "pikkupoikamainen"? Onko äänesi kuin pojalla eikä miehellä? Olen tavannut/törmännyt muutamaan tällaiseen mieheen. Heillä on ilmeisesti liian vähän testosteronia veressä, ja jotkut saavatkin hormonipistoksia saadakseen tarpeeksi testosteronia. Tällaiset miehet monet naiset kiertävät kaukaa, vaikka muuten miehet olisivat kivannäköisiä, hyvinkoulutettuja ja luonteeltaan ihania.
Täällä on kommentteina ehdotettu ulkomaalaisen naisen etsimistä, prostituoidun käyttämistä, on epäilty ettei naiset minua kiinnosta, olen impotentti, minulla on pahoja estoja ja henkisiä lukkoja tai joku sairaus, olen homo, minulla on "kokoluokkaongelma" ja ties mitä.
Kirjoitin viestini ihan vaan kommenttina, kun täällä niin moni "vasta" kolmekymppinen valittaa kokemusten ja seurustelemattomuuden puutetta, että samaa voi olla edessä vielä 10:n vuoden päästäkin, jos ei pistä töpinäksi. Olen itse itsenäinen ihminen, joka kenties on tarkoitettu yksineläjäksi, vaikka en sitä vieläkään ole hyväksynyt, vaan yritän etsiä sitä elämäni naista.
Kaipaan nimenomaan sitä henkistä yhteyttä naiseen enemmän kuin seksiä, vaikka minulla on ihan normaalit tarpeet senkin suhteen. Ulkomaalainen nainen ei siis tule kyseeseen, prostituoidulta sitä seksiä saisi, mutta mitäpä se auttaisi. Toisi ehkä hetken helpotuksen, mutta ei poistaisi sitä tarvetta löytää läheinen ihmissuhde naiseen, joka oikeasti välittäisi.
Eniten olen ihmetellyt naisten asennetta ja vaatimuksia miehen suhteen, kun nainen odottaa mieheltä valmista kaikessa, kokemusta, itsevarmuutta yms. ja naisen tehtävä on vaan odottaa kuinka mies hänet valloittaa. Naisen ei siis tarvitse tehdä parinmuodostuksen eteen mitään muuta kuin hymyillä ja odottaa sitä prinssiään.
Itselläni on omat toiveeni ja vaatimukseni naisen suhteen ja sellaiset naiset, jotka omat vaatimukseni täyttävät ovat yleensä varattuja tai jos ovat vapaita, niin en heitä ole osannut valloittaa, enkä viedä heiltä "jalkoja alta". Jos tässä parinmuodostuksessa olisi edes jotain tasa-arvoista eli naisetkin joutuisivat näkemään saman verran vaivaa kuin miehet ja myös yrittämään valloittaa miehen, niin eiköhän moni meistä sinkuiksi jääneistä miehistä olisi löytänyt naisen jo ajat sitten. Ei minussa siis mitään vikaa ole ja osaan keskustella helposti naisten kanssa, en ole vähä-älyinen, estynyt, impotentti, homo, enkä sairas, vaan odotan sitä oikeaa ihmistä elämääni, vaikka sitten sitä ei koskaan löytyisikään. Mikään epätoivoinen naisen etsijä en myöskään ole, koska ilman naista olen näinkin pitkään jo pärjännyt ja pärjään siis varmasti tulevaisuudessakin.
Minusta kyllä kuulostaa siltä, että ehkei sulla sittenkään ole ihan "normaalit" miehiset tarpeet seksin suhteen, vaikka niin väitätkin. Kuten sanoin, itse olisin luultavasti hyppinyt seinillä ja lopulta "kuollut puutteeseen", ellen olisi parikymppisenä vihdoin saanut... Seksi on miehelle paitsi fyysisen tyydytyksen lähde, myös henkisten tarpeiden toteutumisen väline. Mies "toteutuu" seksissä.
Toisaalta jos ja kun sinun seksidraivisi on hieman normaalia laimeampi, ehkäpä tämä vaikuttaa jonkin verran myös naisten iskemiseenkin... Tavallisellakin miehellä tilapäisesti alentunut testosteronitaso tai vaikkapa yli-innokas käteenveto aiheuttaa "välinpitämättömyyttä" naisten suhteen, eikä oikein enää jaksa samalla tavalla vaivautua... :)
Mikä hassuinta ja ehkä jopa tottakin, nainen saattaa kaiken lisäksi "haistaa" miehisen kiiman feromonien välityksellä... Ja tämä luonnollisesti herättää naisessa kiinnostusta hänen itsensä sitä tajuamatta.
Ja aina ei pidä ajatella liikaa. Joskus pitää vain toimia.
Ehkä sinulla on vähän "prinsessasyndrooma" eli naisen pitäisi olla täydellinen (siis juuri sellainen täydellinen kuin sinä toivot).
Ehkä noille 30 v on paras neuvo, että antakaa mennä! En nyt suosittele ihan mahdottoman ihmisen kanssa suhdetta, mutta jonkun vähän ei-pontentitaalisen... eli sitä rimanalennusta.. silti rehellistä peliä toista kohtaan.
Kun hakee täydellistä ihmistä ja täydellistä tunnetta, niin saattaa juuri käydä niin, että ei kelpuuta ketään koskaan.
Yöllinen visertäjä täällä jälleen, hei:)
Kuulehan.. Sinähän nimenomaan pyysit kommentteja tilanteestasi ja kun sait niitä, niin närkästyä älähdät. Höh. Näitä asioita voi käsitellä silkkihansikkain tiettyyn rajaan asti, mutta jotta sanottava tulisi mahdollisimman selväksi, täytyy korulauseet karsia siitä pois.
Totuuden sanominen on rakkautta ja jos siitä ei tahdo ottaa onkeen, niin ylpeyshän siinä vaan pääsee rehottamaan entistä enemmän. Me muutamat tässä ketjussa tahdomme sanoa sinulle neuvomme kukin omalla tavallamme.
Se mitä ajattelen miehestä, joka on kokematon vielä nelikymppisenä, ei tarkoita suinkaan sen olevan sama kuin totuus! Ensivaikutelma ja siitä sikiävät ajatukset ovat monet, mutta todellinen tieto on aivan oma lukunsa. Kyse oli siis nimenomaan ensivaikutelmasta!!
Kirjoitit: "Eniten olen ihmetellyt naisten asennetta ja vaatimuksia miehen suhteen, kun nainen odottaa mieheltä valmista kaikessa, kokemusta, itsevarmuutta yms. ja naisen tehtävä on vaan odottaa kuinka mies hänet valloittaa. Naisen ei siis tarvitse tehdä parinmuodostuksen eteen mitään muuta kuin hymyillä ja odottaa sitä prinssiään." Tiedätkös.. samalla tapaa ne sanat, joita me muutamat olemme tässä sinulle antaneet ja jotka ovat kai mielestäsi täyttä ymmärrystä vailla veistettyjä (sait ainakin minun ymmärtämään niin), niin tämä suora lainaus kirjoituksestasi on samalla tapaa avaruudesta. Earth is calling, man! Sanasi ovat syntyneet vaikutuksen pohjalta, eivät tiedon! Olen sinkku, mutta minulla on takanani jokunen pitkä, vuosikausia kestänyt suhde. Viimeiset pari vuotta olenkin sitten ensimmäistä kertaa päässyt oikein nauttimaan sinkkuudestani, joka on kuitenkin käsittänyt myös miesten antamaa läheisyyttä. Jos olisin vain hymyillyt kotonani istuskellen odottaen elämäni prinssiä (haaveilen hänestä toki!), olisin kokematon minäkin. Oma-aloitteellisuutta ja luovaa toimintaa.. se on minun reseptini seuran saantiin:)
Tasa-arvo syntyy ensin omassa mielessä. Ei sitä pidä ujuttaa toisen mieleen väkisin. Naista ei pidä syyttää siitä, että mies on jäänyt sinkuksi. Mitä yleensä voitetaan syyllistämällä toista, varsinkin ihmissuhdeasioissa? Ei tietääkseni mitään. Semmoinen vain kasvattaa juopaa miehen ja naisen välillä.
Sanot, ettei sinussa ole mitään vikaa.. huh. (En tiedä, tarkoititko vastineesi "hyökkäyksillemme", vai tarkoitatko virheettömyyttäsi yleensä). Olen saanut "täydellisestä", "virheettömästä" ja "aina oikeassa olevasta" miehestä esimakua ja silloin otin koivet mennä! Ihminen joka tunnustaa oman vajavaisuutensa ja hyväksyy sen, on armahtavainen myös toista kohtaan.. ja sellainen ihminen saa kummasti myös seuraa.
Loppuhuipennuksestasi juolahti mieleeni sanonta "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista kun ei niihin yltänyt".. koska uhittelet pärjääväsi ilman naista varmasti myös tulevaisuudessa, koskapa näinkin pitkälle olet pärjännyt ilman. Siihen mihin ei yllä, tai tässä tapauksessa - josta ei ole kokemusta, saa nyrpistämään nenänsä asialle, joka todellisuudessa on kuitenkin tavoittelemisen arvoista, kaunista ja ihanaa.
Kaikkea hyvää sinulle:)
Vaikuttaisi vähän siltä, että sinä närkästyit yhteisesti kaikille kommentoinneille laatimastani kommentista. Tarkoitin tosiaankin sillä ettei minussa ole vikaa lähinnä noita viesteissä tulleita arvailuja. Ymmärtäisin vialla lähinnä jonkin sairauden, mutta puutteita minussa, kuten kaikissa muissakin varmaankin on.
Ei minun tarvitse uhitella pärjäämisellä ilman naista, koska sehän on se todennäköisin vaihtoehto ja olen jo asennoitunut niin, ettei minun osalleni ole ehkä tarkoitettu perheen perustamista. Täällä moni nainen kirjoittaa ettei tunne mitään useimpia tapaamiaan miehiä kohtaan ja miehet eivät sytytä ja minullakin on aina ollut vähän sama ongelma, kun aika harvat naiset saavat minut kiinnostumaan. Tunnustan siis olevani vähän ronkeli ja sitten kiinnostun sellaisiin naisiin, joilla on sitä kysyntää niin paljon etten ole tähän asti pärjännyt kilpailussa. Toki rima on minullakin laskenut vuosien myötä ja en pidä omia toiveitani nykyään enää yhtään ylimitoitettuina ja hyväksyn sen, että naisillakin saa olla vastaavasti omat vaatimuksensa.
Minusta naiset vaan ovat liian passiivisia treffaillessa ja tietysti jotain aktiivisuutta on mennä paikkoihin joissa on miehiä tai vastata miesten ilmoituksiin, mutta tuon tehtyään naisten ei sitten tarvi paljon muuta tehdäkään kuin odottaa miten mies tekee valloituksen. Tietenkin poikkeuksiakin on ja eihän tuo kaikkia koske, mutta jos nainen on miesten silmissä kiinnostava ja omasta viehätysvoimastaan tietoinen, niin ei hänen tarvitse kovin oma-aloitteinen olla, pikemminkin hätistellä ympäriltään liiat tunkeilijat.
Kiitos vaan kommenteistasi ja hyvää jatkoa sinullekin. :-)
et kykene luomaan henkistä yhteyttä toisenmaalaisen naisen kanssa? Voihan hän oppia suomea, tai sinä hänen kieltään, ja on kommunikointi muutakin kuin täsmällisiä sanallisia ilmaisuja ja sanavivahteiden ymmärtämistä synnynnäisen puhujan tavalla.