Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta josta kome naimisissa ja meillä on yksi lapsi.Viimeisin vuosi on mennyt päin persettä.Mieheni käy juomassa(etenkin kesäaikaan)3kertaa kuussa.Monille muille se ei olisi liikaa mutta minusta se on koska lapsi on niin kovin pieni vielä.Se tarkoittaa myös sitä että minä olen aina lapsen vahtina kotona,eipä silti,minua ei se meneminen niin kiinnosta kuin tosi harvoin.Itse hän selittää menemisen sillä ettei tarvitse kuunnella lapsen iltakiukuttelua ja tavallaan ymmärränkin häntä.Tyttäremme käy vaan nukkumaan vasta 21jälkeen joten kahdenkeskeistä aikaa meillä on todella vähän.En halua omistaa miestäni ja ymmärrän sen että kaverit on tietyssä määrin tärkeitä mutta olen huolissani omasta mustasukkaisuudesta.Alan aina vtuileen miehelle tyyliin: ..ai,laitatko tuon paidan päälle et saisit paremmin naisia ja laita nyt oikein sitä partavettä että naiset kaatuu.Lisäksi minua ahdistaa näissä juopottelureissuissa se,että miksi joillakin naisilla on oikeus olla porukassa mukana vaikka kyseessä olisi poikien ilta?Omaa miestäni se ainakin ärsyttää kun ei kunnolla pääse poikien kans vaan aina on jonku nainen mukana.Olen yrittänyt hakea apua ongelmiini mutta silloin ongelmaani vähäteltiin.Ei nyt varsinaisesti sanottu ääneen mutta ylenkatsottiin kuitenkin.Tiedän että minulla on heikko itsetunto ja nyt kysynkin että miten saisin itsetuntoni nousemaan?Koska en haluaisi olla tällainen mulkku miehelleni.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän ja vastata asiallisesti.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän ja vastata asiallisesti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heti tuli mieleen pari juttua, joista saattaa olla apua.
Mitä, jos menisitte joskus ihan kahdestaan ulos, niinkuin varmaan teitte ennen lapsen syntymää.
Mieluummin jonnekin muualle, kuin missä ne miehen kaverit käy, että voisitte tosiaan olla kahden.
Toiseksi, vois tehdä hyvää, jos mies jäisi lasta hoitamaan ja sinä menisit ulos tapaamaan omia kavereita ja yrittäisit sitä kautta saada itselles jotain kodin ulkopuolista elämää. Rivien välistä luin, että elät vain miehen ja lapsen kautta. Pitäneekö paikkansa? en tiedä.
On aina enemmän tai vähemmän rankkaa kun perheeseen tulee lapsi. Väistämättä jompikumpi vanhemmista on lapsen kanssa enemmän ja toinen tekee asioita kodin ulkopuolella. Vaikka lastaan kuinka rakastaa, jokaisen tulisi säilyttää myös kodin ulkopuolinen elämä.
Teksistäsi saa hiukan sellaisen vaikutelman, ettet käy missään etkä tee mitään mikä olisi vain Sinun juttusi. Tai et siitä ainakaan maininnut mitään. Miehesi varmasti on lapsen kanssa, jos hankit itsellesi jonkun mukavan harrastuksen. Kerran, pari viikossa aivan omaa aikaa tekee todella hyvää. Jos liikaa on kotona lapsen kanssa ottamatta sitä omaa aikaa, tuo mustasukkaisuuskin hiipii kuvioon mukaan aika nopeasti. Ja sehän ei ole kenellekään hyvä asia eikä tee ketään onnelliseksi.
Et kertonut miksi sinulla on huono itsetunto, joten siihen on vaikeaa keksiä mitään ratkaisua. Voisi kuvitella, että kauniit vaatteet ja itsesi hemmottelu voisi auttaa. Jonkinlainen urheiluharrastus tekee mielelle ja kropalle hyvää, ja saa näyttämään kauniimmalta ja ryhdikkäämmältä.
Panosta itseesi, eikä aina vaan perheeseen. Ole myös terveellä tavalla itsekäs. Ota itsellesi aikaa ja kuvittele mielessäsi olevasi kuningatar, joka ansaitsee vain parasta. Kun saat itsesi uskomaan siihen, että olet juuri tuollaisena ihana, mukava ja kaunis, niin olosi paranee ja säteilet tyytyväisyyttä.
Muista myös omat kaverisi ja vietä heidän kanssaan aikaa. Lähtekää leffaan, kahville, kävelylle tai ihan mitä tahansa.
Tärkeintä olet siis Sinä. Onnea ja jaksamista Sinulle!
Vaikea neuvoa, kun et kertonut esim. lapsesi tai itsesi ikää, oletko ennen synnytystä ollut töissä, opiskellut...?
Kuitenkin kuullostaa siltä, että miehesi on pikkuisen itsekäs, omat tarpeet ennen vaimoa ja lasta. Aika tiheä kuukausittainen ravintolassakäynti, jos suoraan sanotaan. Varsinkin, jos lapsenne on kovin pieni vielä.
Kiinnostaisi tietää, miksi sinulla on huono itsetunto? Tunnetko itsesi lihavaksi, rumaksi, haluttomaksi? Eikö teillä ole isovanhempia tai tuttavia, jotka voisivat tulla lapsenvahdiksi edes joskus, että pääsisitte yhdessä tuulettumaan?
Parasta terapiaa kaikkien kannalta olisi, jos lopetat uhrautumisen ja mustasukkaisen vahtimisen. Ota itsellesi aikaa vaikka väkisin, harrasta liikuntaa-se tuo hyvää mieltä, hanki uusi kampaus, osta itsellesi uusia vaatteita ja meikkejä, hemmottele itseäsi, lähde jonkun ystäväsi kanssa terassille ja jätä miehesi välillä vahtimaan lasta.
Kun sinun itsetuntosi kohenee, niin perheesikin voi paremmin. Ehkä miehesikin näkee sinut uusin silmin!
moi,
tuli vaan mieleen eikö teille olis joku luotettava
lastenvahti että voisitte yhdessä viettää laatuaika?jaksamista sinulle!!
mistä itse nautit ja, missä olet hyvä. Kummasti vaikuttaa itsetuntoon, kun huomaa vaikkapa kättensä työt tai, että on jossakin hyvä:) Eihän tuosta tule yhtään mitään...sinäkään et jaksa mahdottomia. Ota nyt itseäsi niskasta kiinni, ja aloita vaikka kunto-ohjelma (teetä se kuntosalilla), ja vedä se loppuun...:) Tuntuisiko ihan..."hoopolta"...? Voimia sinulle..
Useissa vastauksissa kehotetaan Sinua lähtemään ulos ja jättämään mies kotiin, tai hankkimaan lastenvahti että pääsette ulos yhdessä. Et maininnut kirjoituksessasi oletko niitä jo yrittänyt ja miten miehesi suhtautuu? Olen lukevinani rivien välistä, että miestäsi ei taida edes kiinnostaa sinun seurasi ravintolassa taikka koti-illat sinun ollessa ulkona? Toivottavasti olen väärässä? Faktaa kuitenkin on, että myös miestä voi uusi perhe-elämä 'ahdistaa', eikä saa puhutuksi sinulle. Kuitenkin te olette siinä yhdessä ja miehen olisi hyvä ymmärtää tämä. Oletteko keskustelleet siitä, että perhe-elämä ja lapsi on yhteinen päätös, positiivinen sellainen, mutta vaatii myös veronsa. Siksi teitä on kaksi, että tuette toisianne jaksamaan. Sinä tuet miestä ja mies sinua.
Sinun mustasukkaisuuden ymmärtää ja ei ymmärrä. Onneksi tiedät itsekin, että sillä voi vain pahentaa tilannetta ja pahimmassa tapauksessa ajaa miehen pois luotasi, jopa toisen naisen syliin. Kun vain saisit itsesi hillittyä... ja puhuisitte ennemminkin siitä miten yhdessä jaksaisitte ja nauttisitte perheestänne. Totta sekin, että jos pääsisitte kahdestaan viikoksi lomalle, lapsi luotettavaan hoitopaikkaan ettei tarvitsisi huolehtia. Näyttäisit miehelle että rakastat häntä ja välität hänestä, etkä mainitse ikävistä perheasioista sanaakaan ellei mies halua. Että pääsisitte taas toistenne lähelle ja ettei tilanne lähde käsistä ja aja teitä eroon.