Ja taas perjantai

Ja melkein 13s päiväkin? Onnekasta päivää kaikille!

Tökstöksnöö kirjoitti:

Kiitos, mulla on tänään rakkaan rotan lopetus. Ei tunnu onnekkaalle luopua, mutta kasvaimet tekee hänet sairaaksi ja elämästä kivuliasta. Ei ole muuta vaihtoehtoa, kun antaa hänen nukkua pois.

Voih, otan osaa 😥 Lemmikin hyvästely viimeiselle matkalleen on aina niin vaikeaa. Joskus se on kuitenkin ainoa oikea vaihtoehto ja sen tiedostaminen tuo vähän rauhaa mieleen.

Tökstöksnöö kirjoitti:

Kiitti, just vein eläintuhkaamoon. Nää päivät on aina rasittavia. Moneen kertaan jo koettu, mutta joka yksilö jättää jälkensä. 🥀

Aina se kirpaisee. Jokainen eläin on oma persoonansa ja jättää oman kokoisen tassunjäljen sydämeen.

Muistan kuin eilisen päivän, kun vein viimeisen kissoistani nukutettavaksi. Itkin koko matkan eläinlääkärille, toimenpiteen ajan ja kolme päivää putkeen sen jälkeen. Tiesin, ettei muuta voi mutta miten suuren aukon hän jätti, kuten häntä ennen lähtenyt toinenkin kisuni 😥

Sellaisia ne karvaiset ystävät on, jäävät sydämeen iäksi ❤️

Tökstöksnöö kirjoitti:

Sehän siinä itkettää, kun mielummin parantaisi aina terveeksi. Eikä voi auttaa, kun sitten noin ettei tarvi tuntea sairauden oireita. Tuollakin tänään alkoi takajalat halvaantua oli ihan viiminen hetki viedä lääkärille. Vielä siinä pöydällä oli pystyssä mua vastan killittäen silmiin ja silitin kunnes rauhoittava vaikutti. Lääkäri pisti vatsaonteloon toisen pistoksen ja silittelin taas, kunnes sydän ei enää lyönyt.

En kovin itke, mutta kyllä siinä silmät kastui ja oli raskas olo.

Se on näitten eläinperheen pidon kanssa aina tuo se mikä pysäyttää. Normaaliahan kuolema on, mutta ikävä jää.

Jsokusvtilsnneonbse,bettä ainoa, mitä voi eläimen hyväksi tehdä on tarjota hänelle arvokas loppu. Ettei enää sattuisi eikä joutuisi elämään kipujen kanssa.

Vaatii kaikki voimat olla siinä eläimen vierellä, kun hän ottaa viimeisen henkäyksen, mutta itse koin että minun on oltava siinä vaikka miten sattuu ja tuntui että maa vajoaa jalkojen alta. En olisi kestänyt itseäni, jos olisin jättänyt kissani yksin tuollaisella hetkellä.

Mutta jokainen kyynel kertoo välittämisestä ❤️

Tökstöksnöö kirjoitti:

Siis itse suorittaa lopetus, ettei kukaan muu tee puolesta.

Yksi pahimmista peloistani on, että joutuisin itse lopettamaan eläimen. Pakon edessä tekisin sen, mutta riipaisee sydämestä ajatellakin asiaa. Mutta pahinta olisi jättää eläin yksin tai kärsimään. Sitä en voisi antaa itselleni anteeksi.

Sinusta löytyy kyllä uskomatonta henkistä voimaa tällaisissa asioissa.

Tökstöksnöö kirjoitti:

Se on semmonen psyykkinen tila mikä pitää ottaa haltuun, jos on paljon eläimiä ja tulee hätälopetuksia eikä ole lääkäriä saatavilla tai tilanne on niin paha ettei mihinkään ehdi kiduttamatta. Samahan se ihmisenkin kohdalla olis.

Sota tai tilanne missä tilanne sen vaatisi kun vaihtoehto on kitua siinä ja apua ei takuuvarmasti saa. Eikä ole likikään mistä saisi. Se rakkautta tavallaan antaa se armahtava lähtö.

Ymmärrän tuon ajatuksen ja nimenomaan noin se on, että armollisempaa on poistaa toisen kivut, jos tilanne on sellainen, ettei toivoa enää ole.

Jos on paljon eläimiä, todennäköisyys kasvaa, että tuollaista voi joutua tekemään. Siihen pitää vaan osata suhtautua oikein ja se vaatii henkistä kanttia.

Tökstöksnöö kirjoitti:

Kiitos, mulla on tänään rakkaan rotan lopetus. Ei tunnu onnekkaalle luopua, mutta kasvaimet tekee hänet sairaaksi ja elämästä kivuliasta. Ei ole muuta vaihtoehtoa, kun antaa hänen nukkua pois.

Kuulostaa hyvältä luopua kärsivästä eläimestä. Vaikka siinä on samalla paljon tunnetta läsnä. Aina on hyvä osata asettua myös toisen asemaan ja helpottaa toisen oloa, jos tuntee toisen kärsivän.

Tökstöksnöö kirjoitti:

Eka kerta on vaikein. Sitten sen psyykkaamisen kyllä ikävä kyllä oppii. Kuolemaan ei vaan pidä suhtautua rangaistuksena, vaan lahjana. Ei se ihan kaikille ehkä aukea.

Alkoi eilen niin itkettämään aihe, kun tuli omat kisut mieleen, että täytyi pitää tauko. Ja nyt alkoi itkettämään taas 🫣

Niin vaikea ajatus kuin se onkin, niin kuolema on osa elämän kiertokulkua ja se pitää oppia hyväksymään. Joskus kuolemaa on vain vaikea hyväksyä, jos siihen liittyy jotain, mikä tuntuu väärältä.

Mieleeni tulee hetki, kun ollessani lapsi kissamme synnytti pennut, joista yksi oli muita pienempi ja selvästi heikkokuntoinen. Yritimme hetken auttaa pientä, mutta lopulta pentu kuoli kädelleni. Se oli niin pieni ja avuton ja kaikki tuntui niin epäreilulta. Tein sille pienen pahvilaatikon, johon laitoin pumpulia pohjalle ja käärin sen lämpimästi ennen kuin se haudattiin. Yksi lapsuuteni surullisimmista hetkistä.

Tökstöksnöö kirjoitti:

Sulla on kaunis sydän ja sielu. Sä tunnet myötäelämisen tuskaa ja näät elämän kauneuden, sen vastakohta on se kaikki mikä meitä satuttaa ja tekee lohduttoman olon.

Noi kokemukset on mieleenpainuvia. Muistuu kun näin meidän ekan kouran huutavan tuskissaan sängynalla kuolemaansa vastaanottaen. Juoksin kuten oli käsketty naapurille kertomaan, jos kouralle tulee jotain oireita. No jouduin järkyttymäön, kun he ei tulleetkaan auttamaan kouraa, kuten oletin vaan istuttivat pari tuntia mua siellä ja odotettiin, että koura kuoli sillä välin.

Muistan miten vihainen ja rikki olin. Juoksin pitkin lähimetsiä itkua huutaen ja vihaani samalla. Piti auttaa, ei jättää auttamatta. Se soti mun pikku ihmisen mieltäni vastaan.

Luultavadti mitään ei olis voitu tehdä ja se tuska mikä koiralla oli näkyi silmistä. Sen jälkeen oon tuijottanut kaikkia silmiin. Opetellut lukemaan silmistä tunteet.

❤️ Tuollaiset kokemukset jättävät jälkensä syvään, koska ne sotivat omaa arvomaailmaa vastaan.

Voin kuvitella, miten pahalta sinusta on tuona hetkenä tuntunut, kun jouduit kohtaamaan rakkaan eläimen kipua etkä saanut apua. Vaikka lopputulos olisikin ollut sama, olisi silti pitänyt yrittää auttaa koiraparkaa.

Silmistä näkyy paljon. Ihmiset eivät aina ymmärräkään, miten paljon pystyy pelkästään katseesta lukemaan.

Nyt on pakko tehdä jotain, on itku ollut vähän herkässä tämän aiheen tiimoilta..

Tökstöksnöö kirjoitti:

Mulle tulee sitten ankea nälkäpäivä. 😄

Nenäpäiväähän sä ootki linkkeines viettäny jo koko "elämäs".

Tökstöksnöö kirjoitti:

Mitä sä olet sitten tehnyt sen ajan? Jollet vahtinut mua?

Mitehän päin se vahtiminen menikä?
Rotta-Ongelmas päälle vaa Luhdan LA-kanaa, ni kyl sä sillä sakkaat sivun ku sivun. Toisten laitteilta. Näköjää.

Tökstöksnöö kirjoitti:

Vedä nyt vittu päähäs jo.

Kyl se oot sä, joka sitäkin "toisten puolesta" levität. Kilautetaanpa pikkusen isommille ihmisille, ja kysytään miten sun kanssa jatkossa "toimitaan". ;)

Tökstöksnöö kirjoitti:

Jospa nyt vaan häivyt siitä pörräämöstä. Mua ei nyt huvita minkään mänttien seura.

Mauri kuulemma odottaa sua jo Metson lähikuppilassa apelsiinien kanssa, että pääsette taas dreenaamaan. PS. Omat pillerit mukaan, ni saatte vaihto-Päät taas tulille, ja kiesiinne lisää tilaa. ;)

Anonyymi00004 kirjoitti:

Nenäpäiväähän sä ootki linkkeines viettäny jo koko "elämäs".

Onko sulla poika parka ollut vuosiin mitään muuta elämää kuin palsta, guben linkit ja suttuiset tod naurettavat salaliittoteoriasi? T naiselta

Tökstöksnöö kirjoitti:

Juu, miten kukin ehtii. 👍

Joo, nyt ehdin vasta tänne lähempänä ilta kymmentä. Anteeksi viivästyminen, sillä unohdin koko palstakirjoittelun.

Mitä kuuluu?

Tökstöksnöö kirjoitti:

Kaikki kuuluu mikä kuuluville tuodaan. 😄

Itselleni kuuluu hyvää. Olen tällä hetkellä onnellinen, sillä huutonetistä huusin postimaksuineen 11,90 eurolla 19 Aku Ankka taskaria + 6 Roope-Setä lehteä + muutaman ekstran. Lahjotin 5 taskaria, Roope-Sedät ja ekstrat lapsiperheelle. Perheen isä on kavereitani. Sain halvalla hupia monelle ihmiselle! Olen onnellinen, sillä Aku Ankka -paketti tuli tänään! :)

Tökstöksnöö kirjoitti:

Pienestäkin voi olla suuri ilo. Mä olen iloinen lähinnä tulevaisuuteni visioista. Että rullat alkoi viimein rullaamaan ja asiat etenee.

"Pienestäkin voi olla suuri ilo. Mä olen iloinen lähinnä tulevaisuuteni visioista. Että rullat alkoi viimein rullaamaan ja asiat etenee."

Jo pienestäkin voi iloita. Missä asiassa alkoi rullaamaan ja mikä asia etenee?

Tökstöksnöö kirjoitti:

Mä taidan tarkentaa vasta sitten, kun asiat varmistuu. Tykkään pitää itselläni sen aikaa.

Kerro sitten, kun haluat ja on ajankohtaista. Itse kyllä saatan olla 1-2 viikkoa kerralla poissa täältä, joten en ole välttämättä heti kuulemassa uutisiasi heti paikan päällä.

Pidän peukkuja pystyssä, että asiat menee suotuisasti sinun kannalta. :)

Tökstöksnöö kirjoitti:

Entäs ensi viikolla, sama? 😉

Luultavasti kyllä.

https://www.youtube.com/watch?v=iYH6JCNxmrk&list=RDiYH6JCNxmrk&start_radio=1

Ai. Huijasit tarkotuksella?

Anonyymi00005 kirjoitti:

Ai. Huijasit tarkotuksella?

En. Tämä oli semmoinen tapaus joka luuli tuntevansa ja lähti sitä kautta juttelemaan. Tein kyllä selväksi että huti tuli, tunnisti vaarin väärin :).

Valitettavasti en ollut taaskaan mielenkiinnon kohde, ainakaan se alkuperäinen että tuplahuti oikeastaan nyyh...Taivaan Tuuliin.

Linkitänkö vielä lisää melankoliaa tähän lisäksi? No en nyt viitsi :)

Tökstöksnöö kirjoitti:

Tollastakaan ei varmaan usein käy, että tulee jonkun kanssa tilanne missä luullaan joksikin toiseksi. Vieläpä ihka elävässä elämässä. Olitkohan nk. kaksoisolento? 🙂

Jäin vähän tuumimaan jälkikäteen ja luultavasti äkkäsin kenet oli ottanut vertailuun. Ilmi tulleen työpaikan perusteella arvasin, samaa kyllä löytyy mutta jos vierekkäin laitetaan niin eroja löytyy.
Rakenne samantyyppinen, olen vain kokoa verran isompi.

En pistänyt pahakseni, fiksuun tyyppiin vertasi 😂

Tökstöksnöö kirjoitti:

No sentäs fiksuun. 😅👍

Mutta hei, ulkonäkökään ei voi ihan turnnoffi olla, kun sekin veti puoleen. Vaikka nyt välillä koitatkin vaatimaton olla.

No se sai ainakin selityksen miksi katseli pehmoisesti muutama päivä aikaisemmin ja kumpi oli lopuksi aiemmin se alkuperäinen kohde, minä vai se toinen.
Jäi mieleen kun satuin kerrankin olemaan hereillä 😄

Vanha kääkkähän minä, kumma kyllä silloin tällöin joku tuntuu huomaavan

Ja missähän sitä livekameraa voi seurata?

Tökstöksnöö kirjoitti:

Hyvää viikonloppua. Toiset kuuntelee toiset ei. Idea on olla seurana.

Mites se oma kitarointi maittaako vielä?

Kitaraa vähemmän, koskettimia enemmän. Mutta kyllä sitä tulee säännöllisesti soiteltua, että pysyisi yllä se jonkinlainen soittotaito ja rentous. Koskettimilla ja studiosoftilla pystyy taas toteuttamaan kaikenlaista yksin, saa luotua aika hienoja äänimaisemia eikä tarvi kinastella siitä kenenkään muun kuin itseni kanssa :D. Tässä syksyn aikana pukkaan jossain vaiheessa uuden omakustanteen pihalle. Instrumentaalilevy tälläkin kertaa kun en oikein keksinyt mitään sanottavaa ja laulettavaa siihen. Kaikki on jo käytännössä valmista, liian laiska vaan säätämään sitä digitaalista julkaisua eri alustoilla.

Mut mieti! Tämäkin biisi känselöitäisi tänäpäivänä liian seksistisenä. :D

https://youtu.be/rRiayGI1GN4?si=keacyUnOfjVpEQlr

Tökstöksnöö kirjoitti:

Hyvähän se edellinenkin setti oli minkä loihdit. Koskettimet on niin moniulotteisia nykyään, kun saa vaikka mitä efektiäkin luotua, mutta kitara on tietysti aina kitara. Mua harmitti nuorempana, kun sormet on lyhyet ja kämmen pieni kitaran kaulan ympäri. Olis ollut niin kiva oppia soittamaan kitaraa, akustista kuin sähköistäkin.

Mutta kun ei. Kuunnellaan sitten sujuvasti. 😄👍

Tuo on muten tärkeää huomioida myös ohjauksessa omille lapsille?

Alussa joku tuntuu jotenkin liialliselta, mutta kun johonkin hommaan lapsen laittaa on lapsi kysymässä saisiko tätä nyt enemmän?! Outoa, koska itse ajattelin ettei ole järkevää "rasittaa" lasta, mutta jos tykkää jostain ei kysymys taida olla enää rasituksesta?!

Itse kontrolloin, tai yritän kontrolloida mitä omalle lapselle kuuluu suhteessa hyvinvointi. Hän harrastaa urheilua ohjatusti 8-9 tuntia viikossa ja musiikkia 3 tuntia viikossa.
Ajattelin ensin että tuo on liikaa koulun ohessa, mutta nyt hän pyytää koulun ulkopuolisia asioita lisää..odottaa ja janoaa jo loma aikana.

Sairasta, sanon minä:)

Mutta, musiikki ja sen opinnot ovat aina hyvästä. Onhan musiikki aina kummunnut ihmisten sieluista, ilman pönttöjä analyytikkoja...poliittisella puolella. Harmi kun maapallo on taas menossa väärään suuntaan, ne jotka ovat vallassa ovat täysin lahoja.

AV

Tökstöksnöö kirjoitti:

Hyvähän se edellinenkin setti oli minkä loihdit. Koskettimet on niin moniulotteisia nykyään, kun saa vaikka mitä efektiäkin luotua, mutta kitara on tietysti aina kitara. Mua harmitti nuorempana, kun sormet on lyhyet ja kämmen pieni kitaran kaulan ympäri. Olis ollut niin kiva oppia soittamaan kitaraa, akustista kuin sähköistäkin.

Mutta kun ei. Kuunnellaan sitten sujuvasti. 😄👍

Tää seuraava on parempi, vaikka itse sanonkin. Ensimmäisen tein käytännössä kahdessa kuukaudessa psykoosissa :D. Tämän toisen kanssa on mennyt vähän enemmän aikaa kun alkoi oppimaan vähän miten tehdään jne. Ei voinut enää tyytyä sellaiseen vasemmalla kädellä vedettyyn.

On mulla kolmaskin projekti jo tulilla, aika vaan kortilla. Tarttis taas pitää sellainen 3-4 kuukauden taiteilijaloma, jotta saisi tehtyä sillekin jotain. Se on kuitenkin aikalailla kokopäivähommaa kun alkaa tekemään ja haluaa saada jotain kelvollista tehtyä. Työelämä vaan tuppaa häiritsemään sitä tekemistä kun vie liikaa aikaa. Työelämä taas kustantaa toivotun elintason. Vähän sellaisia valintakysymyksiä. Mut en enää tässä iässä rupea nälkintyyneeksi taiteilijaksi, joka jahtaa unelmaansa... :D

Mutjoo. Mä lähen nyt tästä taas muualle.

Tässä minun mielestäni meidän sukupolven ehkä hienoin ja lahjakkain muusikko. John Frusciante. Tyyppi on taikuri.

https://youtu.be/vvfWewLU7N0?si=PKXr4f7R7poJ2CUu

Tökstöksnöö kirjoitti:

Nojuu, kunhan se tulee omasta halusta ja janosta tarttua soittimeen. Tulee sielusta kuten pakana puhuu... 😅

Mä oon aina rakastanut musiikkia, kävelemäönkin ooin telkkarin edestä musiikin perään kynnyksen yli liikkeelle lähtien. On ryskätty rumpuja ja kitaroita, laulettu ja tanssittu. Mutta parhaiten multa sujuu laulaminen ja tanssiminen. Transsintanssi. 😄

Sitten ipanat on tullu isäänsä, evvk musiikki. Taino teini kuuntelee Metallicaa ja muuta vanhempaa, ei siedä yhtään nykymusaa. Minunkin musat on paskaa. 😅👍

Oletko ajatellut sitä että lapsesi voisivat luoda uutta musiikkia ihan itse?
Oma lapsuuteni meni miten meni, osasin soittaa jotan diskanttiharmonikkaa kolmennella luokalla.

Itse olen ajatellut sitä miten hankalaa tuo oli ilman ammattimaista opetusta. Tämä on syy miksi olen johdonmukaisesti ohjannut oman tyttäreni musiikin piiriin jo yksi vuotiaasta saakka, ammattilaisten opetukseen.

Hän tuskin omasta valinnastani minua vanhempana syyttää, koska tunnen omien vanhemien olleen vähän "niin ja näin" omien opintojeni suhteen. Käytännössä mitään apua ei saanut.

AV

Tökstöksnöö kirjoitti:

Olen mä tarjonnut heille vaikka mitä. Mutta kun musiikit on mielummin muuta luovia kädentaitoja heille. Ne onkin kyllä ilmiömäisiä luomaan tyhjästä priimaa. Jotenkin koen, että omaa sydäntä on seurattava, mun vaan oltava valmiina mahdollistamaan se.

Tuo on myös tärkeää havaita, jokaiselle löytyy se omin kiinnostuksen kohde. Olkoon kysymys urheilusta, musiikista tai kuvaamataiteesta luomistöineen. Hyvä jos jokaista voisi mukanaan kuljettaa jonkun matkaa, ei siittä mitään pahaakaan seuraisi.

AV

Tökstöksnöö kirjoitti:

Sitä vartenhan me vanhemmat ollaa, että saatellaan lapsemme itsenäiseen mielummin hyvään ja antoisaan itsensä näköiseen elämään, kun päinvastoin.

Niinpä, ja vaikka koko homma tuntuisi joskus vähän oudolta.
Omalla tyttärellä on jokin helkkarin halu opetella seisomaan käsillään. Jo muutamien viikkojen ajan hän on harjoitellut käsinseisontaa ilman tukea.

Pakkohan tuollainen hölmöys on kyseenalaistaa jo huomenna. Vien treeneihin jossa katsotaan miksi ihmiset kävelevät jaloillaan, ei käsillään....

AV

Anonyymi00023 kirjoitti:

Niinpä, ja vaikka koko homma tuntuisi joskus vähän oudolta.
Omalla tyttärellä on jokin helkkarin halu opetella seisomaan käsillään. Jo muutamien viikkojen ajan hän on harjoitellut käsinseisontaa ilman tukea.

Pakkohan tuollainen hölmöys on kyseenalaistaa jo huomenna. Vien treeneihin jossa katsotaan miksi ihmiset kävelevät jaloillaan, ei käsillään....

AV

Minulla oli 21-vuotiaana halu myös seisoa käsillään, mutta sitten se meni ohi. Silloin treenasin melko hyvän lihaskunnon ja teki mieli kokeilla käsillä seisontaa. Eli ilmeisesti AV tyttäresi villitys ohi menevää sorttia?

Hyviä syksyjä!

Anonyymi00023 kirjoitti:

Niinpä, ja vaikka koko homma tuntuisi joskus vähän oudolta.
Omalla tyttärellä on jokin helkkarin halu opetella seisomaan käsillään. Jo muutamien viikkojen ajan hän on harjoitellut käsinseisontaa ilman tukea.

Pakkohan tuollainen hölmöys on kyseenalaistaa jo huomenna. Vien treeneihin jossa katsotaan miksi ihmiset kävelevät jaloillaan, ei käsillään....

AV

Minulla oli ystävä, joku +12v joka osasi seisoa käsillään ja tehdä kärrynpyöriä. Olin kyllä kateellinen, kun en tainnut yhtä hyvin. Käsillä kyllä osasin seisoa, vaan en kävellä, joka oli taidon huipennus. Muistan vieläkin, miten jalkojen paino piti asettaa vähän pään etupuolelle kaarelle jostamaan, että tasapaino säilyi. Lihakset vaativat strapetsilla kävelyä ja hulavanteita, jonglööriä palloilla. En tiedä vieläkään mista se johtui, oli kai vaan liikaa energiaa ja elämäniloa. Sen lisäksi leikittiin teatteria ja etenkin taskulampun "valokiilassa" musiikkiesityksiä :)