Olitko pikkuvanha?
Onko kaikkea nähty ja koettu jo riittävästi?
Mitä jos on saavuttanut jo sellaisen tilan, että on valmis lähtemään milloin tahansa, eikä mikään jäänyt harmittamaan, koettu tai kokematon?
Jos elämännälkää on jäljellä, niin varmasti vaikeaa ymmärtää tällaisen ihmisen maisemaa.
Nyt joku tulee väittämään, että olen vain masentunut, mutta minulla on kahden psykologin teettämät testit ja lausunnot siitä, etten ole.
Onko kaikkea nähty ja koettu jo riittävästi?
Mitä jos on saavuttanut jo sellaisen tilan, että on valmis lähtemään milloin tahansa, eikä mikään jäänyt harmittamaan, koettu tai kokematon?
Jos elämännälkää on jäljellä, niin varmasti vaikeaa ymmärtää tällaisen ihmisen maisemaa.
Nyt joku tulee väittämään, että olen vain masentunut, mutta minulla on kahden psykologin teettämät testit ja lausunnot siitä, etten ole.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Selkärangassa vikaa.
No mä olen ihan happy, ettei elämää oletusarvoisesti ole enää 30 vuotta enempää, sekin ihan maksimi. Tällä pallolla on niin sekopäistä sakkia, ettei kauheesti maita masentunut tai ei.
Kaikki ihana on vielä kokematta. Paskaa puolta on koettu kuluneen kymmenen vuoden aikana loppuelämän tarpeiksi. Olisiko pikkuhiljaa ilon, rakkauden, onnistumisen ja menestymisen kokemusten vuoro? Kyllä olisi.
En todellakaan olisi valmis lähtemään tai jäisi todellakin paskan maku suuhun ja kaikki kesken.
Tyhjiö ei täyty ennenkö annat elämäsi Jeesukselle alkaen uskoa häneen.
Jeesusta tyhjiöön?
Sokea luottamus on tässä
kohtaa se oudoin neuvo.
Mapalloelämän sietämättömyys.
Tunnistan ilmiön. Eikä kuulu vastausta, miksi täältä ei pääse vielä pois.
Valmistaudu kohtaamaan se porukka,
joka väreilee sellaista minkä tulkitset rakkaudeksi
ja niiden edessä et osaa edes puolustautua.
Ne jotka saa elää ns hyvän elämän, jaksaa ehkä maratoonin.
Olen menettänyt niin paljon kavereita, että tiedän minkälaista on 90-vuotiaana. Välillä tuntuu siltä että muutenkin on jo kaikki koettu.
En ole ollut lapsena pikkuvanha, tuntuu että on sitä lapsen herkkyyttä ja uuden oppimisen riemua paljon sydämessäni.
Alkoi kiinnostamaan, että eikö sua enää kiinnosta mikään? Et ole utelias joistain uusista asioista, halua oppia jotain lisää?
Mulla on vielä sellainen elämän nälkä. Nyt kun kalkkiviivat häämöttävät, tuntuu että aika loppuu kesken.
Kuolemaa en pelkää, mutta haluaisin elää. Vielä.
Hrrrr 🦝
Jotkut asiat kiinnostavat semisti.
Mitään intohimoa, poltetta tai tavoitetta ei enää ole.
Olen oppinut luopumisen taidon ja vuosikymmeniä sitten.
ap
No siis elämä on yhtä luopumista, ei kai siinä mitään opittavaa ole. Vai?
Menetetyn tilale tulee jotain uutta. Se taas on omasta asenteestakin kiinni, miten kaikkeen suhtautuu.
Hrrrr 🦝
Tää on kiinnostava aihe,
jos ajattelee esim. juoppoaja tai narkkeja,
niiden elämä on superpaskaa. Ne tekee siitä
itse vieläkin paskempaa, kemikaaleilla.
Selvinpäin olisi edes jotain mahdollisuuksia,
mutta huumemaailma on yksisuuntainen tie helvettiin.
Siinä ei ole mitään glamouria.
Miksi ne haluaa silti elää?
Ei ne halua, muttei ne uskalla olla elämättäkään. Jos vaikka joku ihme tapahtuisi ja pelastaisi heidät. Toivo.
Et vain tiedä kuinka moni tavallinen ihminen jonka tunnet käyttää huumeita tai juo runsaasti. Uskot että se näkyy aina päältä. Se on aika tyhmää se.
Olen pikkuvanha. Yritän myös ajatella, että jokainen päivä voi olla elämäni viimeinen.
Thinksy
Mielestäni ainoa oikea tapa elää on tuo. Nauti hetkestä.
ap
Kiitos samoin <3
Thinksy
Niinhän sitä pitäisi elää että olisi joka hetki valmis lähtemään. Ettei olisi mitään riippuvuuksia tähän materian maailmaan. En kaipaa itsekkään mitään fyysisiä kokemuksia tai omistamista.Ainoastaan henkistä oppimista/ kehittymistä. Sitä suorastaan janoan. En koe siten olevani vielä valmis.🤷♀️
Henkisen puolen tiedostaminen on mielestäni hyvä asia. Tahdon kuitenkin kokea jokaisen päivän vahvasti myös fyysisesti. Uskon, että kun lähdön hetki täältä tulee, siirryn aineettomaan ja elämä jatkuu. Who knows…
Thinksy
Ylikypsyn, kun ihmisten perusluonne tulee näkyviin. Negatiivinen.
Silloin ajattelee, että kumma kyllä ilman heitäkin elämä sujuu ihan hyvin.
Menetetty ystävyys, mitä se on? Helpotus sen päättyessä?
Ihmissuhteita on katkennut, kun en ole toiminut heidän määräämällään ja vaatimallaan tavalla.
Se minä-hahmo on niin määräävä, etteivät näe metsää puilta.
Eli aikuisilla on hiekkalaatikko ja ämpärikinaa.
Jos et anna toisen leikkiä keltaisella ämpärillä ja lapiolla, ei leikitä ollenkaan.
Nm. Ylen ylikypsä
Ok, oma ohjeeni itselleni on: älä ota sitä niin vakavasti. Eteenpäin on elävän mieli.
Thinksy
En ottaisikaan, mutta toiset osapuolet kuristelevöt hampaitaan.
Ei vaan jaksa.
Sepä on goo bye
Ylen ylikypsä
Olitko pikkuvanha?
- En mielestäni, vaan olin peruspositiivinen, huoleton ja lapsellinen.
Onko kaikkea nähty ja koettu jo riittävästi?
- Ei ole nähty. Vielä on uteliaisuutta jäljellä ja halua kokea/ nähdä uusia asioita.
Mitä jos on saavuttanut jo sellaisen tilan, että on valmis lähtemään milloin tahansa, eikä mikään jäänyt harmittamaan, koettu tai kokematon?
- Minun on vaikea ymmärtää tuollaista tilaa. Ei kiitos! Itse koen täysin päinvastoin. Vielä on edessä elettävää elämää ja olen valmis uusille kokemuksille.
Kiitos gallupista! ☺️🌸
Itse ajattelen, että pikkuvanhuus ei tarkoita, ettei ihminen osaisi pitää hauskaa, leikkiä tai olla lapsellinen. Hänellä voi olla vain tavallista kypsempi tapa ajatella ja nähdä maailmaa. On nähty maailmaa riittävästi, on kokemusta ja kypsyyttä, mutten näe tuota uteliaisuuden puutteena tai haluttomuutena kokea/nähdä uusia asioita.
On vain valmistautunut myös lähtemään tästä maailmasta, kun sen aika on.
Thinksy
Pikkuvanha voi olla myös epävarma itsestään ja omasta toimintamallistaan, siksi hän on valinnut kaavan, jonka kokee toimivaksi. Eikä hän uskalla/ halua laajentaa omaa ajatusmaailmaansa.
En tykkää puhua kuolemasta ja elämästä luopumisesta. Voiko siihen koskaan täysin valmistautua?
Tämä on aihe, joka minulla itselläni on edelleen käsittelemättä. Tämän pohtiminen vetää surulliseksi.
Siirryn iloisempiin aiheesiin.
Niin, voi kai olla näinkin.
En tiedä, voiko kuolemaan olla koskaan täysin valmis. Sen tosiasian siirtää mielellään syrjään jos se pelottaa.
Itsekään en ajattele kuolemaa aktiivisesti, mutta aihe ei herätä itsessäni ahdistusta. Käännän asian positiiviseksi siten, että nyt olen elossa ja nyt voin tehdä kaikkea sitä, mitä ajattelen, että kannattaa eläessään tehdä.
Thinksy
Jos sanoo (tai kirjoittaa), että on valmis lähtemään milloin vaan, niin ei se tarkoita sitä, jotta ajattelisi aktiivisesti kuolemaa koko ajan tai välttämättä lainkaan.
ap
En tiedä, miten paljon maassa vallitseva ilmapiiri vaikuttaa ihmisiin.
Kaikkia asioita söhelletään ja sekoitellaan.
Kuten on kirjoitettu, ei ole luottamusta.
Ja suomalaiset vaikuttavat jotenkin pöljiltä, pöljemmiltä kuin aiemmin.
Vilma
Minun mielestä suomalaiset on aina olleet vähän pöljiä, jos verrataan vaikkapa Skandinavian kansoihin.
-keinovaginamies-
Koettavaa varmasti olisi paljonkin mutta missä mielenkiinto?
Näistä mun pilvistäni puuttuvat kyllä hopeareunukset, minne lie kadonneet ...varmaan myyty tai lainattu ja jääneet palauttamatta :)
Voisiko mielenkiinnon löytää juurikin siitä ajatuksesta, että jos tänään olisi elämäni viimeinen päivä, miten tahtoisin sen käyttää? Mitä sanoa läheisille tai vähemmän läheisille. Tämä on vain yksi tulokulma aiheeseen.
Thinksy
Kyllähän se joskus aina käy mielessä että jokos se viimeinen olisi menossa, olen yleensä tyytynyt toteamaan seuraavana päivänä että ei se sittenkään ollut vielä eilen se vimppa päivä...jäädäänpäs odottelemaan seuraavaa :).
Liekö jonkin sortin fatalismia
Niin no kunhan ei samaan aikaan köyttä rasvaile ;)
Thinksy
Makoilkoon tuolla varaston perillä köysi rasvoineen, pölyttököön kaikessa rauhassa :)
Hyvä, ettei ajatukseen astu…josko vaikka roskiin sitten :)
terv. Thinksy
jos katsoo urheilukilpailuja TV;stäkin bniibn ei tarvitse itse urheilla kun toiset urheilevat puolestasi.
Ten days rentoutumisaikaa sitten taas mentävä, laitettava Lennox, Annie Lennox..
Mutta jooh huvituspeliä jokilaivassa Spin-And-Play pokrupelissäkin
"Nice Bluff"
Elämännälkää on jo siinä että monta maata käymättä. Monta uutista kuulematta. Monta kehityspylvästä näkemättä. Arvostan tutkimista ja siitä syntyvää uutta. Ihan kaikkea uutta en välitä itse ottaa käyttöön mutta yleistieto niistäkin on hyvä olla. Tarjolla saa olla, vaikka taas toisaalta voisi paikallaankin pysyä (lehmät, maito ja perusruoka), ei ihan kaiken ole tarpeen uudistua, ihminen pysyköön lähes samana, uudet munuaiset ok, mutta uudet aivot - ei kai niitä.
Nähdä miten lapset pärjäävät. Joo maailmssa monta on ihmeellistä asiaa ja tulee olemaan.
Täytyy myöntää, että kyllä noissa ajatuksissa tuttuja haikuja on.
Itse kun kävin työterveyden psykologilla kolmannen kerran, niin sanoi ettei tarvi enää tulla, vaikka viisi käyntiä yhdellä lähetteellä työnantaja maksaa.
Mitä bisnestä se sellainen on?
-keinovaginamies-
No se vasta bidnestä onkin! Kuitenkin rahastanut viidestä kerrasta ja kahden viimeisen aikana lätkinyt golf-palloa kentällä.
Hrrrr 🦝
Kaikkea on koettu ja nähty, mut ei ennen vielä tätä Kokoomuksen meppiä, joka kaupittelee poistumista.