Lupasin ettei aloituksia enää tälle vuidelle, mutta kerta kiellon päälle ja kyllä puhuen helpompi mulle, kun kirjoittaen. Siksi liitän linkin mukaan.
Alustys kuutenkin parisuhteen väljähtyminen, tyhjiö, ahdistus, ei kiinnosta yhdessä olo kuten joskus ennen jne jne.
https://youtu.be/e97dGSBTXaY?is=3MjsZrB3hBHyl6J0
Käytännön kokemuksia ja vinkkejä miten menetellä ja lähteä asiaa ratkomaan ehkä helpoimmin?
Alustys kuutenkin parisuhteen väljähtyminen, tyhjiö, ahdistus, ei kiinnosta yhdessä olo kuten joskus ennen jne jne.
https://youtu.be/e97dGSBTXaY?is=3MjsZrB3hBHyl6J0
Käytännön kokemuksia ja vinkkejä miten menetellä ja lähteä asiaa ratkomaan ehkä helpoimmin?
Vastaukset 89
Vanhimmat
Ei me sinua uskottu, tiesithän tuon.
Eikä uskota nytkään.
Täytyy kuunnella höpötykset, kun tästä on herätty :)
-keinovaginamies-
Nojoo... Etusormi jäykkänä helpompi lässyttää kun tökkiä näyttöä. Sulle tollanen vastaus.. 👍
https://youtu.be/1yekeLNT1BU?is=MN7ZCK0lunemIo56
Oikein oma video, kiitos tästä *tähän semmonen sydän, mitä naiset aina laittaa*
Itse asiahan on vaikea. Tunnepuolen eriytyminen on varmasti raastavampaa kuin tällainen fyysinen, mistä meillä muorin kanssa on enimmäkseen kyse. Vaikka kyllä sekin ainakin minun tunteita latistaa. Tosin ei me kumpikaan varmaan koskaan olla mitään umpirakastuneita oltukaan (siis kehenkään).
Kerran on asumuseroa harrastettu vähän aikaa, ja se johtui siitä, että minä ihastuin nuorempaan naiseen. Reilusti tunnustin asian muorille ja oveahan se alkoi heti osoittamaan, vaikka asian tiimoilta ei mitään ollut tapahtunutkaan. En siis pettänyt tuolloinkaan. Ymmärrän kyllä, että asia tunnetasolla loukkasi häntä. Tämä tapahtui vähän sen jälkeen kun muorin kyky perinteiseen penetraatioseksiin käytännössä loppui.
No, siitä on päästy yli ja kaverisuhteessa käytännössä mennään tietyin sopimuksin.
Just tuossa kympin aamupuurolla rouva taas valitteli, ettei työt nappaa enää vähääkään ja kyseli, että muutetaanko suhdemalli perinteiseen 50-lukulaiseen. Eli hän lupautuu olemaan ehtoisa emäntä, hoitamaan kaikki kotiin liittyvät perinteiset naisen hommat ja minä elätän molemmat. Ehdotin, että hyvää seksiä on varmaan paketissa tarjolla sitten joka päivä, niin ei tullutkaan kauppoja :)) Meni takaisin töihinsä :)
Eihän tästä nyt miksikään ratkaisuksi sulle ollut, eikä ollut tarkoituskaan, mutta joku päällikkö sanoi joskus, että sekin helpottaa kun tietää ettei täällä muutkaan osaa :))
-keinovaginamies-
Se tuli mieleen noista ratkaisuista vielä, että nyt kun olet menossa kohti uutta tutkintoa, niin olet selvästi jo polulla jonka suunnan tiedät itse.
Taloudellinen riippumattomuus luo aina vapautta, vaikkei se olisi muuta kuin siitä puolisosta.
-keinovaginamies-
Mun on hirveän paha ottaa kantaa tuollaiseen yleiseen väljähtymiseen, kun en ole sellaista koskaan kokenut. Mä olen niin tiukasti sitoutuva yksilö, etten oikein edes ymmärrä miten osalle tuollainen on mahdollista.
Otankin siis kantaa siihen, että suhteessa on hiertäviä asioita. Sellaiset voivat saada minullekin aikaiseksi tunteen, etten halua viettää aikaa yhdessä ja ahdistaa. Niiden kanssahan ei auta muu kuin nostaa se kissa pöydälle ja yrittää keskustella. Asiat pitäisi pyrkiä käsittelemään, ennen kun ne kasvavat liian suuriksi ja molemmilla tulee olla halua löytää siihen ratkaisu. Sekin on tullut koetuksi. että toinen ei halua tai kykene, ennen kun on liian myöhäistä. Niin kauan kun molemmilla on sekä tahto ymmärtää toisiaan, että jatkaa yhdessä, niin ratkaisut kyllä löytyvät. Sitten jos tuo tahtotila alkaa heikentyä, niin homma muuttuu vaikeaksi.
Aina niin ja sori, en edes avannut linkkiä. Mä en ikinä jaksa täällä videoita availla. Niille on sitten mulla oma aikansa.
Sepä se kun on voitu puhua monet kerrat ja mikään ei vaan muutu, eikä sitten lopulta jaksa enää jauhaakkaan.
Tiedän tunteen. Puhuminen pelkän puhumisen vuoksi on varsin turhaa. Pidemmän päälle se pikemmin tekee tilanteen vain huonommaksi, jos kaikesta puheesta huolimatta tilanne ei parane.
En mä teidän tilannetta tiedä kuin sen mitä sä olet sitä täällä avannut. Kertomasi perusteella vaikuttaa melko pattitilanteelta. Ymmärtääkseni erohan ei ole vaihtoehto ja jollei se ole, niin lopulta kovin suurta painetta ei ole muutoksellekaan. Ei se eron uhka toki välttämättä sen paremmin sitä muutosta edistä, mutta ratkaisu on silti olemassa, vaikkei se hyvä ratkaisu ehkä olekaan.
En nyt siis kannusta eroon. Pointti on, että jollei sitä vaihtoehtoa ole, niin eipä silloin voi kuin sietää ja etsiä niitä ratkaisuja ja keinoja omasta itsestä. Toista ei pysty pakottamaan tekemään mitään muutoksia, vaikka kuinka voisikin pakottaa puhumaan. Henkilöille, joille kädenlämpöinen yhteiselo kelpaa, ei tuossa tietenkään ole mitään ongelmaa. Sinusta mulle ei kuitenkaan ole koskaan tullut sitä käsitystä, että tuo olisi kovin toimiva vaihtoehto.
Juu, ei haittaa. Oli vaan mulle helpompi puhua asiaa kun kirjoittaa. Mä olen oikeasti enemmän puhuja tyyppiä.
Ei mullekaan se puhuminen ole se ongelma. Mä en vain aina jaksa kuunnella. 🙂
Juu, en mä tästä tykkää enkä ole onnellinen. Lähinnä rimpuilen muiden vuoksi pitäen pakettia kasassa.
Jep. Eikä silloin tarvi kun ei jaksa.
Näin hieman ääniherkälle se, että on kotona yksin ja ainoa ääni on huriseva jääkaappi, on hetkittäin melkein paratiisi. 😁
Ymmärrän hyvin. Täällä nyt meillä kuuluu aina jotain rapellusta ja juoksupyörän kitinää taustalla, kun eläimiä on talo täynnä. Ne on kodikkaita ääniä. 😄
Niin. Silloinhan sun täytyy lähteä niistä keinoista, jotka helpottavat sun oloasi ja tekisivät olemisestasi siedettävämpää. Onko järkevää pitää itseään tuossa välikädessä, siihen en ota kantaa. Sä itse tiedä miltä sinusta tuntuu.
Oliko höllääminen mitään? Se, että olisit itelles armollisempi? Ei aina tarvii paahtaa kuin sähköjänis, vaikka kuinka olis touhuaja. Hukutatko sä ehkä omaa pahaa oloasi siihen, että teet koko ajan jotain ja pysähdyt aina vasta kun kroppa sanoo ei? Tämä ihmiseltä, joka on ehkä itse joskus sortunut tuohon. Sä sanoit, että oot alottamassa opinnot. Kuulostaa minusta hyvältä, saat aivoille muuta tekemistä ja itselles oman jutun, johon toisinaan keskittyä ihan täysillä ja johon et edes ajattele, että sen toisen osapuolen kuuluisi osallistua.
Joo kuvailet mua kyllä täydellisesti. Ja kai mä olen alkanut jo rakentamaan "uutta elämää" opiskellen työllistyminen mielessä. Ja saa muuta ajateltavaa, etäisyyttä tunkioon.
Itsenäisyys on ollu mulle aina tärkeää ja olen elänyt liian pitkään kädestä suuhun jotta kaikki toimii. Mutta mun elämä jää toimimatta niin...
Se, että rakennat pikkuhiljaa, voi hyvin olla sulle toimiva ratkasu. Varsinkin, kun haluat vielä antaa ajan kulua. Toisaalta sun kannattaa varautua siihen, että sä saatat yllättää myös itsesi ja olla valmis nopeammin kuin oletitkaan. Saako kysyä, että tiedätkö sä sen toisen ajatukset noin mahdolliseen eroon liittyen? Ei tarvii kertoa mitä se miettii, mutta tiedätkö sä mitä se miettii. Miehille jostain syystä tuppaa noi erot kuitenkin tulemaan puskista, vaikka asiasta olis puhuttu kymmenen vuotta.
Sä olet ilmeisesti samanlainen kun minä toisinaan, että jatketaan, vaikka pelkällä sinnillä, kun on kerran hommaan alettu. Mä ite aikanaan katselin melkein kymmenen vuotta pidempään kuin oli tarpeen touhua, joka sai mut voimaan pahoin. Olin valmis lähtemään viiden vuoden jälkeen, lähdin vasta melkein viidentoista. En suosittele kenellekään. Mä lähdin vasta siinä kohtaa kun tajusin, että pistä itteni köysikiikkuun kohta tai hyppään avantoon, jollei jokin muutu.
Tiedän, että jääkylmää kyytiä edessä jos ero tulee. Eikä vain mulle vaan muillekin. Helvetti irti..
Joo, joskus on parempi sammutella pieniä paloja kun sytyttää kokonaisia viidakoita tuleen. Ymmärtänet vertauskuvan.
Mä en kiikkuun menis, on lapset ja eläimet jotka tarvii mua ja vielä enemmän jos asiat kärjistyy. Silleen vahvempi osapuoli joka kestän pettymyksiä riehumatta.
Tiedän. Eli toisin sanoen hän ei ilmeisesti halua erota (mikä on taas näitä asioita, useinmiten miehissä, joita en tajua). Ehkä heillä sitten ei ole paha olla. Ei tuolla minunkaan eksälläni ollut. Miksi olisi ollut, kun en mä tehnyt mitään sellaista, joka olisi hälle ahdistusta aiheuttanut. Jälkikäteen ajatellen, olis varmaan pitänyt aiheuttaa. Hän olis halunnut jatkaa ja teki siitä hyvästä mun elämästäni vaikeeta vielä kolme vuotta erosta eteenpäin. Sitä ei muuten muuttanut edes uusi nainen. Eli älä lasken sen kortin varaan mitään. Meillä kuitenkaan ei ollut lapsia ja se on ratkaiseva ero näissä tilanteissa.
Tuossa tilanteessa minä varmaan miettisin, että mitkä on ne kaikkein isoimmat kitkaa aiheuttavat asiat ja keskittyisin niihin. Sillon kun ärsyttää ja tilanne on tulehtunut, niin sillonhan ärsyttää kaikki. Kuitenkin yleensä on olemassa sellasia asioita, jotka ärsyttää kaikkein eniten ja jo se, jos niitä sais jotenkin lievitettyä, voi helpottaa oloa ainakin hetkeksi.
En minäkään varmaan niin järjestelyjä vaativaa olisi koskaan tehnyt, mutta onnettomuus voi tapahtua hetken mielijohteesta. Mä olin silloin niin masennuksen sumussa, etten muista siitä edeltävästä kesästä mitään. Olin siellä hiivatin korvessa päivät niin, ettei mulla ollu edes autoa pihassa.
Jälkikäteen sitä tunnistaa ne hetket, kun olis pitänyt jo tajuta. Sen kun vielä teki ja jakso ja sen kun "selkä katkes".
Tökstöksnöö
31.10.2026 klo 20.55
Kannattaa alkaa erakoksi kuten minä, niin vähemmän näkee hulluja. 😂
Tökstöksnöö
31.10.2026 klo 18.11
Viimisin 10 vuotta on mennyt hyvinkin leppoisasti ihan kaikkien kohtaamieni miesten seurassa ja lähellä. Ihan bokaisen ventovieraankin. En tiedä sitten onko se ulkonäkö vai olemus mikä vaikuttaa, mutta en ole kohdannut mitään ikävää miehiltä 10-15 vuoden aikana.
Pitäisikö sinun tökstöksnöö varata aikaa skitsofreniatutkimuksiin?
Masennuksesta vasta jotenkin selvinneenä ehkä eniten pelottaakin, ettei se vaan uusi. Se on aika pieni hetki kun päässä naksahtaa ja ikuisuus alkaa, sen tiiän omasta päästänikin. Se houkutus on ollu joskus suuri.
Kääntää ratin vaan kohti kalliota ja talla pohjaan ja mähän en vauhtia ole ikinä pelännyt.
Ja siis vaikka mitään riskiä siitä, että tekis tarkotuksellisesti itelleen jotakin, ei olekaan, niin ei jatkuvasti koholla oleva stressitaso tee kenellekään hyvää. Itellä tosiaan se viimenen puoli vuotta siinä parisuhteessa, mä en muista siitä oikein mitään.
Meepäs nyt vaikka tonne alemmas ketjuun kirjottelemaan. Hus hus!
Joo jos kysyy mikä tässä mättää, ei musta ole pahaa sanaa sanottavana. Paitsi joka päivä jotain mistä vittuilla muuta ei osaa. Kai se on miehille parempi tila tyytyä pahaan oloonkin kun myöntää, että ei tää toimi ja jäädä yksin. Tuntuu se yksin jääminen olevan se pahin epäonnustuminen. Ei niinkään ne muut asiat mitkä siihen johtaa. Jotenkin vammainen tapa kelata asioita, mutta minkäs voi.
Juu. 👍
Tuossa jokusen kerran ehdottanut, että josko joku muu nainen olisi mieluisempi kun minä vaan oon niin tyhmä enkä osaa mitään. Ei kehun sanaa tipahda, ei millään ihan sama mitä tekee mutta voi vittu kun et osaa, ei tollee ei tällee...
Älä koske, älä mene, älä lähde, jos lähdet en kaipaa ja padkanen nauru perään... Katkeraa mutta pakko vaan katella, ei oo varaa toiseen naiseenkaan. 💀
Masennuksella on suuri taipumus uusiutua, jos et pääse rauhaan itsesi kanssa henkisesti. Tarvitset uusia ja toimivampia keinoja käsitellä asioita. Yrität puskea entisillä toimimattomilla keinoilla vaikka sinun pitäisi nyt pysähtyä ja oppia. Ihmiset oppivat ja kasvavat henkisesti kuolemaansa saakka ja henkiseen kasvuun kannattaa panostaa.
Niin no, ei se tollasessa tilanteessa vaihtamalla muutu. Siksi kai se minunkin eksäni mussa vielä kolme vuotta roikkui, kun ei häntä kukaan muu katsellut. Ainakin pari uutta yritystä hänellä siinä välissä oli, mutta muilla palo hermo paljon nopeammin kuin mulla.
Pelkkä stressi tekee jo kipuja, lihottaa, uuvuttaa. Paska kierre.
Missä oikeaoppiset sitaatit, aapeeäijän tekstiä todella tuoreella saat teellä referoiva? Koita tilata niitä tutkimuksia yksityishenkilöille esim Suomen jepareiden tai huolimaalituslomakkeen kautta. Vähän höperön kuvan saatat itsestäsi antaa, mutta all in yksisarvinen
Heh, ehkä mies tietää itsekin sen ettei toista yhtä lejmänhermoista löydä ja tulevat ongelmat hirvittää, kun tosiaan naisia on jotka iskee tikarin suoraan sydämeen silmää räpäyttämättä. Kaikki ei ole kuten me jotka yrittää rakastaa viimiseen asti.
Pelko
No nyt meni vähän överiksi. Taidan olla kasvavimmasta päästä tässä jengissä. Ei pahalla.
Kyllä miehetkin yleensä ne omat vikansa tietää ja tunnistaa, vaikka eivät voisi niitä ääneen myöntääkään. 🙂
Loppupeleissä kai on niin, että sun täytyy kliseisesti valita ne taistelusi ja katsoa onko niistä saatavissa joku järjellinen lopputulos. Mietit mikä on välttämätöntä, että sä voit elää siinä ja jollei se onnistu, niin mikä se sun vaihtoehtos on. Kyllä ne ratkasut sun sisältäs löytyy, vaikkei ne helppoja oliskaan. Ja kyllä asiat aina lopulta järjestyy. Vaikeinta on tehdä ne päätökset, varsinkin kun ne vaikuttavat myös muihin. Muista kuitenkin se, että lapset on sitkeitä, lapset on fiksuja ja lasten on hyvä olla, kun vanhemmat voivat hyvin.
Mun on pakko nyt tehdä vähän töitäkin.
Ihan vaan sokeus ja se, ettei tilannetta tunnista, kun se pahenee pikkuhiljaa. Käy kuin sille sammakolle siellä hitaasti kuumenevassa kattilassa.
Ei ole skitsofreniaa, olen sitäkin joskus kysynny päälääkäriltä. Se nauroi että ei skitsot tollasia kysy.
Se totes että olen vaan erityisherkkä ja herkkyys ei ole sairaus, mutta pitää muistaa se voi sairastuttaa jos ei osaa rajoja vetää.
Mäkin rupeen kattelee tehtäviä. Kiitos sulle rakentavasta keskustelusta. Sain vöhän mietittävää ja tuli parempi olo.
Eipä kestä. Hyvä jos ainakin mieli vähän parani.
Työn iloa sinne(kin).
Ääni💓🫦
No jopas. 😅❤️
Niin. Vaikea sanoa, jos on pelkästään kyllästyminen. Riippuu monesta muustakin asiasta.
Joskus on tietysti molemmille hyvä lähteä lompsimaan eri suuntiin. Älä kysele täältä, vaan juttele puolisosi kanssa.
Jos haet täältä vahvistusta, niin olet jo päättänyt ja toivot tukea päätöksellesi. Ei, se ei kuulu muille kuin sinulle ja puolisollesi. Älä viitsi olla teini.
>Simiti<
Heh, lähinnä kelaan miten muut asiat tekee. Onko yhtä vaikeeta pistää pistettä.
Ja kyse ei ole siitä ettei olisi juteltu. Mä olen vaan niin vitun kiltti ja suedän siedän siedän ettei muutten tarvi kärsiä.
Yhdesti on yhteisellä päätöksellä lähdetty eri suuntiin. Yhdesti puoliso löysi toisen ja yhdesti mokoma lähti taivasjoukkoihin.
Tilanteita on yhtä monta kuin eroakin. Olen edelleen sitä mieltä, että täältä et löydä vastausta/vahvistusta.
>Simiti<
Ihan sama mitä löydän tai en löydä, kysyn kumminkin.
Se oliskin helppoa, kun löytäisi toisen. En minä siis vaan toinen osapuoli. Täytyy hakea joku tipu tohon pyörimään. 😅
Lapsenvahti viikonloppuun kun itse lähtee mummolaan. 😜
Sinun mielikuvasi itsestäsi on erilainen, kuin mitä oikeasti olet. Kommenttiesi perusteella valehtelet paljon, erityisesti itsesi eduksi, et ole looginen. Puhut saman asian puolesta ja vastaan samana päivänä eri ketjuissa, olet vihamielinen, menetät hermosi joka kommentista ja räyhäät, et osaa lainkaan arvioida itseäsi tai omia tekemisiäsi jne. Kiltteys tulee viimeisenä mieleen kirjoituksistasi ja sietokykysi on nolla.
No nyt on diippiä ja yhteiskunnallisesti merkittävää analyysia aapeeäijän olemuksesta koko ns seurakunnan edessä. Ta To
Jotkut muut tekevät asian niin, että puhuvat asioista niiden omilla nimillään jo silloin, kun ensimmäiset ongelmat alkavat esiintyä. Esim. vittuilusta keskustellaan niin, että mietitään mistä vittuilun tarve tilanteessa tuli ja mite se vittuilijaa palkitsee. Asiasta voi keskustella yhdessä ja erikseen myös pariterapeutilla. Mikäli vittuilija ei ole halukas yhteistyöhön, saati muuttumaan, niin silloin se henkilö, jolle vittuillaan päättää alkaa arvostamaan itseään ja lähtee pois vahingoittavasta suhteesta. Näet saman itsessäsi, kuin miehessäsi eli kun joku täällä ehdottaa sinulle peiliin katsomista, niin sinä et halua, eikä kukaan voi sinua muuttaa, vaan sinun pitää itse haluta muuttaa itseäsi. Sinun pitää usklataa katsoa peiliin ja myöntää virheesi itsellesi, se on vaikeaa. On helpompi suuttua ja rähjätä ja pitää egostaan kiinni. Samoin sinä et voi muuttaa kumppaniasi, vaan kumppanisi pitäisi ensin myöntää ongelman olemassaolo ja sitten haluta muuttaa itseään. Miksi hän tekisi niin, kun on helpompaa suuttua, rähjätä ja pitää egostaan kiinni.
Jos olet tavannut hänelle ongelman auki niin, että lapsikin sen ymmärtäisi, eikä hän hlua muuttua, niin ei ole mitään tehtävissä. Silloin on parempi erota ihmisestä, joka tuottaa pahaa mieltä.
Siis että mitenkä aapeeäijä? Tuliko ehkä vähän kyseenalainen lapsus perheenäitiä performoidessa? Emmää siis tuomitse mutta
Tule kylään äläkä sielöä sössötä. Pääset tutustumaan muhun kasvokkain.
Sä oot kyllä kuutamolla enemmän kun kuu ukko itse. Ei pienintäkään ihmistuntemusta.
Kuule kultu vihellä pilluus. Älä pyörry hajuun.
Ai sullakin gubbe paloi proput. Parempi päivä ku ois alkuun voinu luulla
Ei ne pala, ne kuumenee.
Ootko koskaan nähny miten proppujen käy kun ne ylikuumenee? Mä olen.
Linkkivinkki
https://youtu.be/9ZtTW0IpG94?is=SGzEBDs_SNjBgAWF
Tyhmää tehdä tuollaisia lupuksia siksi, että ei kestä kritiikkiä. Suosittelen jatkamaan nonyyminä, niin ei tarvitse kiukkuilla niin paljon egosi perään kommenteissasi.
Egoni kestää sinunkin aivopierut, mutta sun ego ei kestä mun. Niin päin.
Jaa ookko nä taas aapeeäijälle jotain ihan vaan pientä kevyttä kritiikkiä luupannu? Lähinnä siksi kun psy koosiin kuuluu kuvitella kaikkia sen sekundahahmoja tietyksi henkilöksi. T naiselta
Tässä on kysymys siitä, että sinä estät itse itseäsi. Ei se ole minulta pois, vaan sinulta itseltäsi. Sitten kun jonain päivänä ymmärrät, niin harmittelet hukkaamasi aikaa. Sekään aika ei ollut minulta pois, se oli sinun omaa aikaasi pois sinulta itseltäsi.
Voitko vaan mennä pois. Olet kuin mun mies ylimielinen ego.
Kirjoitat julkiselle foorumille, jossa kaikki voivat osallistua keskusteluun.
Joo sama koskee vihamarsu minun kommenttiraitaa aapeeäijän hahmojen systemaattisen härkintäsi suhteen. T naiselta
Voitko silti jos oot niin hieno ihminen kun esität olevasi, etkä koulukiusaaja.
Miksi sinä olet ulottanut lonkerosi tänne sinkut puolellekin? Eikö ikävässä riitä kommentoitavaa enää? Vai onko tämä vaan joku uusi aluevaltaus?
susimusta
Eron kieltä puhuu ja aika vahvastikin jo, samoja on tullut läpikäytyä lopputuloksena ero. Ei ne keskinäiset jutut enää korjaannu siinä vaiheessa kun ei ole enää edes halua korjata niitä.
Kaikkihan siinä uusiksi menee ja kuormitus on aika kova ekan vuoden aikana, lisäksi kun on vielä muista vastuussa niin se mutkistaa aika tavalla. Talouspuoli askarruttaa jne + miljoona muuta pikku asiaa.
Eroamaan en toki kehoita mutta jos semmoinen tulee niin riitelyä kannattaa välttää, järjen kanssa sopimalla niin kyllä se siitä suttaantuu.
Sille se tuntuu ja näyttää. Joo, riitely on paha. Se tekee kaikille vaan helvetin.
joskus ehkä pithää kääntää uus sivu elämässä. En tiä mut parisuhdeterapeutti vois auttaa asiaa??
Useimpien tällaisten ketjujen ongelmana on aloittajan vahvistusharha.
Se on kognitiivinen vinouma, jossa ihmismielen taipumus käsitellä tietoa puolueellisesti, voittaa.
Eli aloittaja lukee vain kommentit, joissa ollaan samaa mieltä hänen kanssaan ja torjuu muut. Se johtaa siihen, että vahvistusharhasta kärsivä ihminen ei koskaan saa muutettua elämäänsä. Elämänmuutos vaatii pelkojen kohtaamista, turvallisesta (totutusta) luopumista ja uuden omaksumista.
kiusaatteko häntä?? Minä en kiusaa.
nimittäin ootte viime aikoina ottaneet osa täällä kommentoijista hänet hampaisiin. Se ei ole oikein tuo lähes jatkuva hänen häirintä&kritisointi. Vahvakin ihminen saattaa alkaa kärsimään henkisesti tuollaisesta. Sitten kadutte varmasti jos hänelle kävisi huonosti elämässä. Ei kannata siis tuollainen. Muistakaa tämä; ette tunne häntä 100% hyvin ja hän on kuitenki ihminen kuten me kaikki olemme ja meil sama ihmisarvo.
Vahvistusharha voi saada kokemaan, että häntä kiusataan. Silloin voi kokea, että jokainen kommentti, jossa ei vahvisteta hänen omaa ajatteluaan, on kiusaamista. Ketjun vastauksissa on kuitenkin ihan yleisiä ja tunnettuja ajatusmalleja. Pelkkään myötätuntoon on turvallista, mutta haitallista uppoutua.
Voitte jauhaa vahvistusharhasta sun muista pointeista mutta perusongelma on edelleen; te ootte ottaneet hänet hampaisiin.
Voisitte pikkuhiljaa jättää hänet rauhaan. Mä en pidä tuosta tavastanne.
Kerrotko vielä miksi jokaisen pitäisi hyväksyttää viestintinsä sinulla ennen sen lähettämistä? Oletko kenties väkivaltainen ja kontrolloiva henkilö hoidon tarpeessa? Suomi24.fi:llä on 2-2,5 miljoonaa kävijää joka kuukausi ja ajattelit määrätä jokaiselle mitä on suotavaa sanoa ja mitä ei?
Minusta parisuhteessa yksi surullisimmista asioista on se, kun kaksi ihmistä alkaa vähitellen muuttua toisilleen vieraiksi, vaikka elävät edelleen saman katon alla.
Ensimmäiseksi pitäisi varmaan selvittää, kokeeko toinen samanlaista etääntymistä. Ja ennen kaikkea, onko molemmilla vielä halua löytää se yhteys uudelleen.
Pelkkä asioista puhuminenkaan ei aina riitä, jos mikään ei sen jälkeen muutu. Tarvitaan myös tekoja, yhteistä aikaa, läheisyyttä ja kiinnostusta toista kohtaan. Joskus pitäisi ehkä yrittää löytää uudelleen se ihminen, johon aikanaan rakastui.
Mutta yhtä tärkeää on ymmärtää, ettei parisuhdetta voi korjata yksin. Siihen tarvitaan kaksi ihmistä, jotka molemmat haluavat yrittää.
Ja ehkä kaikkein vaikeinta on tunnustaa itselleen, jos toinen ei enää haluakaan.
susimusta/tekoäly
Luin nyt enemmänkin vastauksiasi, ja niiden perusteella tilanteesi kuulostaa huomattavasti vakavammalta kuin mitä alkuperäisestä aloituksesta saattoi päätellä.
Minusta tässä ei ole enää kyse pelkästään parisuhteen väljähtymisestä tai kadonneesta kipinästä, vaan myös siitä, millaiseksi oma elämä ja hyvinvointi suhteessa ovat muodostuneet.
Jos joutuu jatkuvasti kokemaan arvostelua ja vähättelyä eikä asioista puhuminen johda muutoksiin, alkaa se väistämättä vaikuttaa myös tunteisiin. Läheisyyttä ja rakkautta on vaikea ylläpitää, jos ei koe tulevansa arvostetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Ymmärrän myös sen, että perheen koossa pitäminen voi tuntua tärkeämmältä kuin oma onnellisuus. Mutta missä vaiheessa itsensä uhraamisesta tulee liian suuri hinta? Eikä jatkuva tyytymättömyys ja paha olo välttämättä ole hyväksi muillekaan perheenjäsenille.
Minusta sinun ei tarvitse tehdä mitään hätiköityjä ratkaisuja. On kuitenkin hyvä, että olet alkanut miettiä omaa tulevaisuuttasi ja mahdollisuuksiasi itsenäisempään elämään. Samalla olisi tärkeää, ettet jäisi kantamaan kaikkea yksin, varsinkin kun kerroit aiemmista mielenterveyden vaikeuksistasi.
Parisuhdetta voi yrittää korjata, mutta siihen tarvitaan kaksi ihmistä. Yksi ei voi loputtomiin tehdä työtä molempien puolesta.
Ja ehkä tärkein asia: sinullakin on oikeus voida hyvin, tulla kohdelluksi kunnioittavasti ja tuntea olevasi rakastettu. Ei vain vanhempana tai puolisona, vaan ihan omana itsenäsi.
susimusta/AI
Yym, ei helppoa. Teinini tuossa jo kesällä sanoi, kun paljon puhutaan ja hän puhuu mulle ominpäin, että hei äiti, hänestä on ihan okei jos mä muuttasin iskän luota pois, kun ei sekään oo okei et jatkuvasti nokitaan eikä mitään muuta ja mikään ei kelpaa. Se mut sai miettimään näitä kesällä jo.
Isosiskollani on vastaavaa väljähtymistä aviosuhteessa ilmennyt, mutta siitä ollaan päästy pitemmän päälle pois eli suhde on parantunut.
Itse yhdessä suhteessa keskustelin asiat läpi yhdessä yhden naisen kanssa, kun hänen olohuoneensa pöytä oli välissä. Oltiin selällään pehmeällä matolla ja keskusteltiin ongelmasta. Sen jälkeen käveltiin käsikädessä puistossa. Keskustelu ja aika paransi ongelman.
No sitähän sitä aina toivoo, kun vartoo että asiat vaan yks kaks olis taas hyvin ja hyvä olla. En mä haluaisi luopua ja luovuttaa, mielummin löytää tien takas sydämeen muttei se enää tunnu realistiselle kun mut torjutaan 24/7.
Jos oot kun läpinäkyvää ilmaa siihen asti kun löytyy valittamista, niin eiköhän se ala olla selvä homma.
Mutta I'm not even done. Pitää jatkaa tehtäviä.
https://youtu.be/dbBUgWzWVDU?is=pQdJ7R_AixQdUz2s
Miten tunnistaa henkinen väkivalta?
Haukkuminen alkaa usein viattoman tuntuisesta "vitsailusta" tai kuittailusta, mutta muuttuu toistuessaan vallankäytöksi. Hälytysmerkkejä ovat:
• Jatkuva arvostelu: Ulkonäön, luonteen, älykkyyden tai tekojen jatkuva mitätöinti.
• Syyllistäminen: Riidat ja kumppanin oma paha olo käännetään aina sinun syyksesi.
• Käytöksen selittely: Kumppani vetoaa väsymykseen tai suuttumukseen ("sait minut raivostumaan"), eikä ota vastuuta omista sanoistaan.
Väestöliiton maksuttomat tukipalvelut
Väestöliitto tarjoaa matalan kynnyksen neuvontaa parisuhteen solmukohtiin ja kriiseihin:
• Parisuhdepuhelin: Voit soittaa maanantaisin klo 14–16 ja keskustella tilanteesta anonyymisti asiantuntijan kanssa.
• Perhepulma-puhelin: Jos perheessä on alle 18-vuotiaita lapsia tai odotatte lasta.
• Verkkopalvelut ja chat: Väestöliiton Parisuhde-sivujen kautta pääset päivystys- ja ajanvarauschatteihin, joissa voit keskustella tilanteesta yksin tai yhdessä kumppanin kanssa. Palvelut toimivat myös osana Hyvä kysymys -verkkopalvelua.
zxilmäl<azidnkäyuffökiedlfgoka<ikilled piliitioille mahsus miljsdxddjs.... silmien käyttökielto .