En nyt parempaa otsikkoa keksinyt.
Mä oon hieman häpeissäni että vuodatin tänne nykyisen tilanteeni mikä olisi kuulunut muualle selviteltäväksi. Laitoin sen keskellä yötä (en tosin kännissä) valvottuani ensin vähän turhan monia öitä näiden asioiden tiimellyksessä.
- Asiat varmasti saa jotenkin etenemään ainakin jotain kautta. Ja tilanne ei nyt ole kuitenkaan toistaiseksi se vielä pelkäämäni, että tästä tulisi virallisesti hänen oma asuntonsa vaikka hän ei olisi siitä penniäkään pulittanut. Kyllä mä viimeistään jonkun muun tuella saan patistettua hänet korjaamaan omaa kämppäänsä, jos ei muuten ala tapahtua.
- Mä opin tuntemaan isäni ihan kunnolla vasta näiden tiiviiden täällä asuttujen vuosien myötä. Avioeron jälkeen luulin että hän oli ainoa "uhriosapuoli", kun oli vaan niin "kiltti ja hyvä mies" ja äitini se ainoa äkkipikainen osapuoli, koska äitini oli ulospäin huomattavasti "kovaluontoisempi" (rauha hänen sielulleen, muttei hänkään toki täysi "enkeli" ollut). Mä en silloin ihan ollut perillä rahapeliaddiktion vakavuudesta (jo tuohon aikaan) enkä siitä miten äkkipikainen hän itsekin on tai miten äitini itseasiassa tienasi isommat rahat talouteen. Mutta mun äidin mä sentään vielä hänen elinaikanaan kuulin myöntävän että "vikaa on molemmissa osapuolissa", isäni on tänä päivänä sitä mieltä ettei hän ole koskaan toiminut väärin. Avioliiton lisäksi ei edes alkaessaan räyhätessä naapureille tai edes haukkuessaan omaa veljeään kusipääksi.
- Mutta joo, mä alan tehdä muuta kautta tälle asialle jotain.
- Näin muuten täytyy myöntää että mä olen elämäni aikana varsinkin nuorena aikuisena ja sitten kun opinnot loppuivat ja ydinkaveripiiri hajaantui ihan eri mantereille vielä uudemman kerran ollut "naispuoleinen" inceli, koska kokemukset ovat teini-iässä olleet aika samanlaisia kuin ns. "incelimiehillä". En tarkoita nyt incelillä pelkästään vastentahtoista selibaattia, vaan myös kokonaisvaltaista "mä en kelpaa kellekään"/ "ne kaikki haluaa vaan hyvännäköisiä" -kokemusta. Helposti tästä on tullut palstallakin riitaa, kun miehet sanovat että kaikki naiset haluavat vain hunkseja, ja kun taas oma kokemus on ollut että noin parikymppisinä miehetkin haluavat vain kaunottaria. Mutta siinä on helposti unohtunut, että kyllähän nämä kaksi asiaa voivat olla totta yhtä aikaa, eikä välttämättä se naisten pinnallisuudesta valittava ole itse näitä miehiä, jotka "haluavat vain kaunottaria omasta ulkonäöstään välittämättä". Sellaisia ujoja ja kokemattomiakin sekä varsin epäsuosittuja miehiä ON, jotka haluavat vain niitä kauniita naisia. Mutta varmasti jossain siellä on ainakin muutama, joille kelpaa vähäisempikin.
- Aluksi silloin ennen yliopistoon lähtöä tää mun oma inceliys oli eniten sitä, että oli juuri se "en mä yhtään kellekään kelpaa, ihan sama millainen se on" -asenne ja osin "kokemuskin". Tokan kerran inceliys on kummunnut siitä kun on lukenut palstaa ja jokin omassa menneessä elämässä on kaihertanut/ ottanut pattiin ja on tullut vastailtua kärkkäästi saman kokemuksen omanneille miehille.
- Nyt mä yritän olla positiivisempi, ja olla kieltämättä sivuun jääneiden miesten kokemuksia. Yhtä totta nekin voivat olla, vaikka oma kokemus aikanaan olisi ollut päinvastainen. Ja posiviitisempi muitenkin asioiden suhteen. Kyllä nää järjestyy kun alkaa yksi kerrallaan niitä hoitamaan.
- Mä pidän tän yhteenvedon jälkeen vähän taukoa täältä, ja palaan sitten kun oikeasti asiat ovat edenneet ja kun osaan ottaa palstan positiivisemmin.
Mä oon hieman häpeissäni että vuodatin tänne nykyisen tilanteeni mikä olisi kuulunut muualle selviteltäväksi. Laitoin sen keskellä yötä (en tosin kännissä) valvottuani ensin vähän turhan monia öitä näiden asioiden tiimellyksessä.
- Asiat varmasti saa jotenkin etenemään ainakin jotain kautta. Ja tilanne ei nyt ole kuitenkaan toistaiseksi se vielä pelkäämäni, että tästä tulisi virallisesti hänen oma asuntonsa vaikka hän ei olisi siitä penniäkään pulittanut. Kyllä mä viimeistään jonkun muun tuella saan patistettua hänet korjaamaan omaa kämppäänsä, jos ei muuten ala tapahtua.
- Mä opin tuntemaan isäni ihan kunnolla vasta näiden tiiviiden täällä asuttujen vuosien myötä. Avioeron jälkeen luulin että hän oli ainoa "uhriosapuoli", kun oli vaan niin "kiltti ja hyvä mies" ja äitini se ainoa äkkipikainen osapuoli, koska äitini oli ulospäin huomattavasti "kovaluontoisempi" (rauha hänen sielulleen, muttei hänkään toki täysi "enkeli" ollut). Mä en silloin ihan ollut perillä rahapeliaddiktion vakavuudesta (jo tuohon aikaan) enkä siitä miten äkkipikainen hän itsekin on tai miten äitini itseasiassa tienasi isommat rahat talouteen. Mutta mun äidin mä sentään vielä hänen elinaikanaan kuulin myöntävän että "vikaa on molemmissa osapuolissa", isäni on tänä päivänä sitä mieltä ettei hän ole koskaan toiminut väärin. Avioliiton lisäksi ei edes alkaessaan räyhätessä naapureille tai edes haukkuessaan omaa veljeään kusipääksi.
- Mutta joo, mä alan tehdä muuta kautta tälle asialle jotain.
- Näin muuten täytyy myöntää että mä olen elämäni aikana varsinkin nuorena aikuisena ja sitten kun opinnot loppuivat ja ydinkaveripiiri hajaantui ihan eri mantereille vielä uudemman kerran ollut "naispuoleinen" inceli, koska kokemukset ovat teini-iässä olleet aika samanlaisia kuin ns. "incelimiehillä". En tarkoita nyt incelillä pelkästään vastentahtoista selibaattia, vaan myös kokonaisvaltaista "mä en kelpaa kellekään"/ "ne kaikki haluaa vaan hyvännäköisiä" -kokemusta. Helposti tästä on tullut palstallakin riitaa, kun miehet sanovat että kaikki naiset haluavat vain hunkseja, ja kun taas oma kokemus on ollut että noin parikymppisinä miehetkin haluavat vain kaunottaria. Mutta siinä on helposti unohtunut, että kyllähän nämä kaksi asiaa voivat olla totta yhtä aikaa, eikä välttämättä se naisten pinnallisuudesta valittava ole itse näitä miehiä, jotka "haluavat vain kaunottaria omasta ulkonäöstään välittämättä". Sellaisia ujoja ja kokemattomiakin sekä varsin epäsuosittuja miehiä ON, jotka haluavat vain niitä kauniita naisia. Mutta varmasti jossain siellä on ainakin muutama, joille kelpaa vähäisempikin.
- Aluksi silloin ennen yliopistoon lähtöä tää mun oma inceliys oli eniten sitä, että oli juuri se "en mä yhtään kellekään kelpaa, ihan sama millainen se on" -asenne ja osin "kokemuskin". Tokan kerran inceliys on kummunnut siitä kun on lukenut palstaa ja jokin omassa menneessä elämässä on kaihertanut/ ottanut pattiin ja on tullut vastailtua kärkkäästi saman kokemuksen omanneille miehille.
- Nyt mä yritän olla positiivisempi, ja olla kieltämättä sivuun jääneiden miesten kokemuksia. Yhtä totta nekin voivat olla, vaikka oma kokemus aikanaan olisi ollut päinvastainen. Ja posiviitisempi muitenkin asioiden suhteen. Kyllä nää järjestyy kun alkaa yksi kerrallaan niitä hoitamaan.
- Mä pidän tän yhteenvedon jälkeen vähän taukoa täältä, ja palaan sitten kun oikeasti asiat ovat edenneet ja kun osaan ottaa palstan positiivisemmin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No hei, mitää peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Älä huolehdi :)
Oon joskus itse laittanut jonnekin toisaalle melkoista törkytekstiä, kun ei ollut ketään tai mitään paikkaa missä puhua.
Toivon kovasti, et sun jutut selviää. Aikaahan ne vaatii ja aika parantaa. Voimia ❤️
Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Hoida asiat kuosiin. Palsta ei katoa mihinkään.
Kiva kuitenkin että piipahdit, olen ihmetellyt poissaoloasi. Mutta asiat tärkeysjärjestykseen.
Tsemiä ja sylin tädeltä rakkautta.
Höh.. sylin täydeltä..
Tämähän voi olla ihan hyvä paikka avautua anonyymisti.
Ei siinä aiemmassa mitään ongelmaa ollut. Ja tsemppiä projektiin.
Ja minusta on ihan hienoa, että täällä käy joku tunnistettava nainenkin välillä, joka jollain tavalla "ymmärtää" ainakin täysjärkisten incel-miesten asemaa/kohtaloa.
-keinovaginamies-
Ota iisisti pikkunen, sulla on taas aika paljon lautasella pureskeltavaa. Vaikkei se ehkä aina näy, moni täällä ajattelee sua kaikella rakkaudella ja kaipailee, ja kyllä, myös niiden ajoittain terävien mielipiteiden muodossa, kumpusivat ne mistä tahansa syystä, ihmisiä tässä vaan kaikki ollaan.
Voimia koitoksiin ❤️
Se on se jatkuva harmaus mikä sekoittaa pään.
Nyt yritän olla asiallinen.
Sun tilanteesi on hankala, koska kyseessä on noinkin läheinen henkilö. Välien rikkoutuminen ainakin hetkellisesti on varmasti se seuraus, mikä asioiden ratkaisusta seuraa.
Sinä olet rohkea, kun kirjoitit asiasta tänne. Ole rohkea, määrätietoinen ja vahva myös asiasi toimeenpanon kanssa.
Nötköt 🥫
(Aina minä toistan samoja sanoja kun teen montaa muutakin asiaa samanaikaisesti. En haluaisi kirjoittaa noin huonosti. Ehkä tsemppi kuitenkin tuli perille.)
🥫