eli mun suurin suru ja murheeni meijän suhteessa on se kun poikaystäväni asuu niin kaukana.... eli me nähää aina lomilla jos sillonkaa...ja nyt kun se saa ajokortin niin nähää enemmän mutta onko tälläsessä suhteessa mitään järkee nähä toista aina sillon tällöin????!!!! auttakaa mä en tiedä mitä tehdä... me molemmat rakastetaan toisiamme aivan älyttömästi.... mut eihän tälläsessä ole mitään järkee vai onko??? me ollaan käyty tää keskustelu aika monta kertaa läpi... ja aina ollaan päädytty siihen et jatketaan ja katotaan mihin tää on menossa... muuten ei ole ikinä pettänyt tai mitään muutakaan... enkä minä... mut mä olen aika hukassa.... mut se on ainut ihminen jota rakastan niin kauheesti...
onko järkee jatkaa suhdetta????
en tiedä mitä teen
71893
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täysin sama tilanne, ajokortinkin saan kuukauden sisällä, mutta junalla kannattaa mennä jos on oikeasti kaukosuhde ja varsinki jos on opiskelija saa alennusta junasta (tulee halvemmaksi entä auto). Pahin on itsellä se karmiva ikävä mikä tulee kun ei pääse pitkiin aikoihin näkemään rakasta naistaan. Valitettavasti en voi enempää neuvoa, olen yhtä sekaisin asiasta kuin sinäkin.
..sama juttu täällä.Tavattiin n. kuukausi sitten ja sitten hänen täytyi muuttaa kauas, kun sai opiskelu paikan ja oman asunnon.en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä?
Niin, onhan se totta, että kaukosuhteessa ikävä toista ja suurin murhe on juuri tuo pitkä välimatka. Itsekin olen monen monet kerrat miettinyt, että onko kaukosuhteessa mitään järkeä. Miksi surea ja ikävöidä, kun periiaatteessa helpommallakin voisi päästä hankkimalla itselleen kullan hieman lähempää? Heh, kuulostaa aika karulta ja yksinkertaiselta tuo äskeinen lausahdukseni.. Jos tarkemmin pohdin tuota, en missään nimessä voisi kuvitella jättäväni hyvin rakasta poikaystävääni vain sen takia, että pääsen helpommalla hankkimalla itselleni kullan, joka asuu lähellä -ja toisaalta en usko, että löytäisinkään ihan niin helposti ketään niin ihanaa kuin oma rakkaani. Ja se kaikki ikävä unohtuu ja muuttu niin suureksi iloksi ja onneksi sitten kun saa viettää aikaa oman kultansa kanssa.
Suhteemme alkuaikoina olin itsekin hyvin epäileväinen ja pohdin kannattaako suhdetta jatkaa, mutta nyt -miltei vuoden seurustelun jälkeen- en voisi lopettaa suhdettamme. Yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat, haaveet ja ne ihanat tapaamiset antavat minulle, tai meille molemmille, voimaa jaksaa, ja odottaa sitä päivää, jolloin vihdoin asumme lähekkäin ja saamme nähdä toisiamme päivittäin.
Mielestäni siis suhdetta ei aknnata lopettaa pelkän välimatkan takia. Jos toista rakastaa paljon, jaksaa kyllä odottaa toisen tapaamista. Onnea ja jaksamista!
Itse olen elänyt kaukosuhteessa noin vuoden, välillä ollaan kuitenkin erottu ja sitten taas päätetty jatkaa. Ei vaan pysty lopettamaan, vaikka se olisikin kaikkein paras ratkaisu. Rakastan poikaystävääni, mutta en jaksa tätä välimatkaa...
Haluaisin kertoa teille, et ite seurustelin kaks ja puoli vuotta mieheni kanssa kaukosuhteessa, eli välimatkaa reilu 200km. Itse olin 17v ja mieheni 21v, eli autolla kävi luonani ja minä linja-autolla. Suhteemme kesti hyvin koska rakastimme toisiamme. Nyt olemme olleet naimisissa kaksi ja puoli vuotta ja perheen lisäystäkin on. Rakkaus vaan syvenee välillämme ja olemme erottamattomat. Jos rakastatte toisianne, olkaa yhdessä!
kiitoksi kaikille jotka ovat jaksaneet ja viittineet kirjoittaa mielipiteistänne... se on ollut tosi suuri apu... tsemppiä niille jotka ovat samanlaisessa tilanteessa!!! kiitoksia vielä kerran... hyvät kesät teille...
Jos rakkaus on aitoa, se kestää kaikki karikot, tosin riippuu karikoista, mutta välimatka ei ole este suhteille mutta hidaste se valitettavasti on, mutta sehän vaan lujittaa suhdetta ja itselläkin kasvaa pitempää pinnaa, kun ei aina ole siinä silloinkuin haluaisi.Tsemppiä suhteelle ja koittakaa kestää..Rakkaus antaa voimaa ja uskoa tulevaan :)