Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa nyt noin 3 vuotta. Viimeiset 3kk ovat olleet helvettiä.
Pääsin armeijasta noin 3kk sitten ja sen jälkeen naisystäväni on ollut hyvin tyly minua kohtaan? Seksiharrastuksemme on loppunut kuin seinään ja hän ei halua viettää aikaa kanssani vaan istuu mielummin äitinsä luona kotona.
Hän on koko kesän reissanut äitinsä kanssa rannoilla, kaupoissa yms. Ja itse olen yleensä vain aamulla jäänyt istumaan kotiin kun tyttöystävä on lähtenyt aamuvarhain.
Olen yrittänyt huomauttaa häntä asiasta, mutta hän on aina sanonut että voin tulla heidän mukaansa.
No en ole varsin innokas viettämään aikaani anopin kanssa ja olen koittanut puhua hänelle että tehtäisiin yhdissä jotain. Sitten ollaan muutamaan otteeseen sovittu että tänään tehdään sitä ja sitä ja joka kerralla hän on tehnyt oharit.
Sitten päätin loppujen lopuksi kysyä, että onko niin hirveen vaikeeta ajatella välillä että mitä mä haluaisin ja siihen tyly vastaus että mä olen mimmonen mä olen jne...
Minusta tuntuu, että tyttöystäväni elämä on ollut hänelle hyvin helppo, hänen äitinsä on antanut hänelle kaiken aina mitä hän on halunnut ja näin ollen hänestä on tullut aika itsekeskeinen henkilö. Ja kaikkein surullista asiassa on kun rakastan tuota naista vaikka kuinkalailla mutta hän haluaa viettää kaiken aikansa äitinsä tykönä ja itse saan yleensä tylyn eih vastauksen joka asiaan.
On mennyt koko kesä pilalle asian takia. En ole hirveen hyvä puhumaan ja yleensä vetäydyn sitten omiin oloihini. Masentaa. Ei minua häiritse edes se ettemme harrasta seksiä, kun vain olisimme yhdessä. Olen yrittänyt keksiä tekemistä meille mutta yleensä vastaus on Eih ja välillä voidaan suostuakkin mutta sitten tehdään oharit.
Mitä tässä niinkuin kannattaisi tehdä. Mulla alkaa loppumaan ässät hihasta.
Ja ihmettelen vielä miten suhde voi yht äkkiä muuttua noin vain? Se tapahtui melkein heti kun pääsin armejasta. Ja intin ajan tyttöystäväni on siis viettänyt äitinsä kanssa. En tiedä, enkä uskalla edes ajatella.
Pääsin armeijasta noin 3kk sitten ja sen jälkeen naisystäväni on ollut hyvin tyly minua kohtaan? Seksiharrastuksemme on loppunut kuin seinään ja hän ei halua viettää aikaa kanssani vaan istuu mielummin äitinsä luona kotona.
Hän on koko kesän reissanut äitinsä kanssa rannoilla, kaupoissa yms. Ja itse olen yleensä vain aamulla jäänyt istumaan kotiin kun tyttöystävä on lähtenyt aamuvarhain.
Olen yrittänyt huomauttaa häntä asiasta, mutta hän on aina sanonut että voin tulla heidän mukaansa.
No en ole varsin innokas viettämään aikaani anopin kanssa ja olen koittanut puhua hänelle että tehtäisiin yhdissä jotain. Sitten ollaan muutamaan otteeseen sovittu että tänään tehdään sitä ja sitä ja joka kerralla hän on tehnyt oharit.
Sitten päätin loppujen lopuksi kysyä, että onko niin hirveen vaikeeta ajatella välillä että mitä mä haluaisin ja siihen tyly vastaus että mä olen mimmonen mä olen jne...
Minusta tuntuu, että tyttöystäväni elämä on ollut hänelle hyvin helppo, hänen äitinsä on antanut hänelle kaiken aina mitä hän on halunnut ja näin ollen hänestä on tullut aika itsekeskeinen henkilö. Ja kaikkein surullista asiassa on kun rakastan tuota naista vaikka kuinkalailla mutta hän haluaa viettää kaiken aikansa äitinsä tykönä ja itse saan yleensä tylyn eih vastauksen joka asiaan.
On mennyt koko kesä pilalle asian takia. En ole hirveen hyvä puhumaan ja yleensä vetäydyn sitten omiin oloihini. Masentaa. Ei minua häiritse edes se ettemme harrasta seksiä, kun vain olisimme yhdessä. Olen yrittänyt keksiä tekemistä meille mutta yleensä vastaus on Eih ja välillä voidaan suostuakkin mutta sitten tehdään oharit.
Mitä tässä niinkuin kannattaisi tehdä. Mulla alkaa loppumaan ässät hihasta.
Ja ihmettelen vielä miten suhde voi yht äkkiä muuttua noin vain? Se tapahtui melkein heti kun pääsin armejasta. Ja intin ajan tyttöystäväni on siis viettänyt äitinsä kanssa. En tiedä, enkä uskalla edes ajatella.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä tuollaista haikailet. Bänet näyttävät väistämättömiltä. Löydät varmaan uuden suhteen. Onnea Sinulle.
Mä haluisin uskoa, että tämänki vois hoitaa puhumalla.. Ehkä mä toiveajattelen vaan.. Emt. Oon ollu ihan sekasin, en oo nukkunu viime yönä ollenkaan. Vituttaa olla tällane saatanan herkkä jätkä mutta sellane mä vaan olen. Täytyy elää sen kanssa..
Ja kun tyttöystäväni kanssa on vaikea puhua mistään koska se menee samantien syyttelyksi ja tappelemiseksi. Vaikka oikein yritän rauhassa puhua. Aina muka syytän häntä jostain tai vähättelen/pilkkaan häntä.. Tässä alkaa omatunto ja oma mielenterveyskin pian heittää
Tyttö haluaa sinusta eroon, sehän on selvä. Haluatko todella roikkua ihmisessä, joka ei rakasta tai kunnioita sinua. Et tunnu itsekään kunnioittavan itseäsi, kun jatkat tuollaisen suhteen perään.
"Roikun" hänessä koska rakastan häntä.
Mutta totta puhutte kyllä se alkaa tuntumaan siltä, että Naista ei enää kiinnosta. Tosin ihmettelen miksei hän voi ilmoittaa sitä minulle. Silti hän haluaa joka yö viereeni nukkumaan.
Ehkä mun olisi aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja vähän taistella oman hyvinvointini puolesta.
sinua kun olit pois. Hänen on vaikea kertoa sulle siitä,ja rakkaus on hiipunut.
Hän ei halua loukata sinua kertomalla ja hän "roikkuu" sinussa. KYSY SUORAAN,mitä tapahtui??
Miksi mä olen ikinä edes alkanut seurustelemaan. Miten ihminen voi kestää tällasta tuskaa ja kipua. On niinku en henkee sais ja meinaa lentää laatta. Ja koko ajan hirvee, kamala ja hermostunut olo.
Mahtaisiko tuntua näin pahalta enää jos vain juttelisin hänen kanssaan ja pistäisin poikki.. Silti se tuntuu niin vitun kamalalta vaihtoehdolta..
Itse olen ollut aivan samanlainen käytökseltäni kuin tyttöystäväsi. Käyttäydyin niin siksi koska kiinnostus poikaystävääni kohtaan oli lopahtanut. En osannut sitä hänelle sanoa, mutta löysin aina parempaa tekemistä äitini tai kavereitteni kanssa. Lopuksi jätin poikaystäväni. Älä roiku perässä turhaan =( Löydät vielä sen oikean =)
Ihmiseen on sisäänrakennettu huoli lajin säilymisestä. Sen takia ihmiset alkavat seurustella. Usein siitä seuraa vakiintunut parisuhde ja lapsia syntyy maailmaan.
Ite olin aika samanlaisessa tilanteessa parisen vuotta sitten. exäni rupes viettää aikaa äitinsä ja siskonsa kanssa. Mulle ei tullu aikaa kuin joku päivä viikossa. Olin varsin onneton sillon, joten jätin hänet (ei kuulemma kiinnostanut yhtään ollaanko yhdessä vai ei). Tuska oli aika kova, mutta kavereiden kanssa vietetty aika ja uuden harrastuksen hankkiminen autto kyl tosi paljon eteenpäin.