Mies "tapasi"

Ihanks totta, DAIJU?!

Asuttiin vaan vähän aikaa erillään, ja sillä aikaa ukolla oli tää nettiystävä. Ihan sallittua ei siinä mitään, enkä koe että mulle olisi tehty vääryyttä, mutta kun se akka vaan kummittelee mun mielessä tai vaivaa. Ukkeli ei oikein suostu mitään tästä kertomaan, asia tuli vähän vahingossa ilmi ja tosiaan sattuneista syistä näin heidän käymät keskustelut kuvia yms. Kaikkein paras oli se että ukolle se oli kuulemma ollut pelkkää hupia, vaikka olivat tapaamistakin suunnitelleet ja viestit oli aika herkkiä. Jotenkin en vaan usko, se on kai tää naisen huono puoli kun analysoi asioita, vaikkei ehkä tarviskaan. Haluisin vaan päästä asian yli, mutta en tiedä miten. Pitääkö ottaa yhteyttä siihen naiseen ja kysyä siltä vai mitä hittoa tässä tekis?

Alkup. kirjoitti:

Asuttiin vaan vähän aikaa erillään, ja sillä aikaa ukolla oli tää nettiystävä. Ihan sallittua ei siinä mitään, enkä koe että mulle olisi tehty vääryyttä, mutta kun se akka vaan kummittelee mun mielessä tai vaivaa. Ukkeli ei oikein suostu mitään tästä kertomaan, asia tuli vähän vahingossa ilmi ja tosiaan sattuneista syistä näin heidän käymät keskustelut kuvia yms. Kaikkein paras oli se että ukolle se oli kuulemma ollut pelkkää hupia, vaikka olivat tapaamistakin suunnitelleet ja viestit oli aika herkkiä. Jotenkin en vaan usko, se on kai tää naisen huono puoli kun analysoi asioita, vaikkei ehkä tarviskaan. Haluisin vaan päästä asian yli, mutta en tiedä miten. Pitääkö ottaa yhteyttä siihen naiseen ja kysyä siltä vai mitä hittoa tässä tekis?

Mitä ihmettä sä siltä naiselta kysyisit? Itse en sinuna osais edes harkita moista ja varmasti se nainenkin olisi äimän käkenä tuollaisesta yhteydenotosta.

Kai sinäkin olet ihmisten kanssa jutellut, jos et netissä niin sitten ravintolassa tai bussipysäkillä? Suotta kiusaat itseäsi ja teet asiasta liian isoa numeroa. Te palasitte yhteen ja siinä muut jää.

Mikset usko miestäsi? Onko itselläsi mielessä joku unohtumattoman ihana tuttavuus eronne ajalta, josta et pääse yli ja siksi uskot että miehelläsikin asian täytyy olla samoin?

Ajattele... kyseessä oli vain kirjottelu! Joillekin ei herkän näköinenkään kirjottelu ole juuri muuta kuin hupia, joillekin taas pelkkä moikkaus järisyttää maailmoja. Oletko aivan varma että miehesikin kuuluu tuohon jälkimmäiseen ryhmään ihmisiä?

Hanki vaikka jokin harrastus tai pistä pystyyn kunnon riita jostain muusta aiheesta, niin mokoma pikkuseikka menettää merkityksensä.

Alkup. kirjoitti:

Asuttiin vaan vähän aikaa erillään, ja sillä aikaa ukolla oli tää nettiystävä. Ihan sallittua ei siinä mitään, enkä koe että mulle olisi tehty vääryyttä, mutta kun se akka vaan kummittelee mun mielessä tai vaivaa. Ukkeli ei oikein suostu mitään tästä kertomaan, asia tuli vähän vahingossa ilmi ja tosiaan sattuneista syistä näin heidän käymät keskustelut kuvia yms. Kaikkein paras oli se että ukolle se oli kuulemma ollut pelkkää hupia, vaikka olivat tapaamistakin suunnitelleet ja viestit oli aika herkkiä. Jotenkin en vaan usko, se on kai tää naisen huono puoli kun analysoi asioita, vaikkei ehkä tarviskaan. Haluisin vaan päästä asian yli, mutta en tiedä miten. Pitääkö ottaa yhteyttä siihen naiseen ja kysyä siltä vai mitä hittoa tässä tekis?

..siltä toiselta naiselta..? Ja mitä kuvittelet sen auttavan?

Tarkoitan, että oma miehesi käyttäytyi kuin sika konsanaan. Ilmoitteli netissä ja käyttäytyi kuin sinua ei olisi koskaan ollutkaan - ts. otatatte 'etäisyyttä' ja se tarkoitti äijällesi samaa kuin, että voi rauhassa sillä välin pelata muiden kanssa.

Tottakai hän sanoo sinulle, ettei se ollut mitään muuta kuin hupia - mitä muutakaan hän sanoisi. On hän saattanut olla myös tosissaankin mutta sitten tämä toinen nainen ei ehkä olekaan halunnut tavata. Tai sitten hän ei oikeasti ole hakenut muuta kuin hupia. Mutta mitäpä sillä on väliä - hakea hupia=vongata vierasta - mitä muuta sinun pitäisi enää saada tietää..?

Miehesi on todistanut olevansa kävelevä m*lkku - miksi tuhlaisit aikaasi enää yhtään kauempaa..? Olitte naimisissa tahi ette, niin mikään ei velvoita sinua jatkamaan suhdetta ihmisen kanssa, joka ei sinusta välitä.

Älä hyvä ihminen mene soittelemaan tälle toiselle naiselle. Mitä se auttaisi? Saisit lisää pahaa mieltä ja vain äänen ja kasvot sille pahalle ololle.

Et voi unohtaa muuten kuin lähtemällä lätkimään.

elli kirjoitti:

..siltä toiselta naiselta..? Ja mitä kuvittelet sen auttavan?

Tarkoitan, että oma miehesi käyttäytyi kuin sika konsanaan. Ilmoitteli netissä ja käyttäytyi kuin sinua ei olisi koskaan ollutkaan - ts. otatatte 'etäisyyttä' ja se tarkoitti äijällesi samaa kuin, että voi rauhassa sillä välin pelata muiden kanssa.

Tottakai hän sanoo sinulle, ettei se ollut mitään muuta kuin hupia - mitä muutakaan hän sanoisi. On hän saattanut olla myös tosissaankin mutta sitten tämä toinen nainen ei ehkä olekaan halunnut tavata. Tai sitten hän ei oikeasti ole hakenut muuta kuin hupia. Mutta mitäpä sillä on väliä - hakea hupia=vongata vierasta - mitä muuta sinun pitäisi enää saada tietää..?

Miehesi on todistanut olevansa kävelevä m*lkku - miksi tuhlaisit aikaasi enää yhtään kauempaa..? Olitte naimisissa tahi ette, niin mikään ei velvoita sinua jatkamaan suhdetta ihmisen kanssa, joka ei sinusta välitä.

Älä hyvä ihminen mene soittelemaan tälle toiselle naiselle. Mitä se auttaisi? Saisit lisää pahaa mieltä ja vain äänen ja kasvot sille pahalle ololle.

Et voi unohtaa muuten kuin lähtemällä lätkimään.

Ehkä kysyisin tältä naiselta hänen version asiasta. Ei ole ollenkaan mieheni tapaista käyttäytyä noin, pahimmalta tuntuu että toinen ei voi puhua mitään vaikka kysyn nätisti. Sanoo vaan ettei muista mitä ovat jutelleet. Kun tämä kaikki aikanaan tuli ilmi, mies valehteli ja kielsi kaiken, mutta koneeltahan kaikki sitten löytyi. Ymmärsin että minun paluu oli yllätys tälle nettivosullekin, varmaan hänkin ihmettelee siellä toisessa päässä asiaa, tai luulisin ainakin.

Tilanne täällä meillä on tällä hetkellä tämä, että mies pitää mykkäkoulua. Rankaisee minua nyt siitä että tämä naisasia vaivaa minua ja olen sitä yrittänyt selvittää. Ehkä tästä yli vielä päästään, ei vaan pidemmän päälle äijän puhumattomuus, marttyyrin leikkiminen ja "muistamattomuus" tässä parisuhteessa kovin hyvää osaa tule näyttämään.

Enpä tiedä, kovin on polla sekasin :/

Alkuper. kirjoitti:

Ehkä kysyisin tältä naiselta hänen version asiasta. Ei ole ollenkaan mieheni tapaista käyttäytyä noin, pahimmalta tuntuu että toinen ei voi puhua mitään vaikka kysyn nätisti. Sanoo vaan ettei muista mitä ovat jutelleet. Kun tämä kaikki aikanaan tuli ilmi, mies valehteli ja kielsi kaiken, mutta koneeltahan kaikki sitten löytyi. Ymmärsin että minun paluu oli yllätys tälle nettivosullekin, varmaan hänkin ihmettelee siellä toisessa päässä asiaa, tai luulisin ainakin.

Tilanne täällä meillä on tällä hetkellä tämä, että mies pitää mykkäkoulua. Rankaisee minua nyt siitä että tämä naisasia vaivaa minua ja olen sitä yrittänyt selvittää. Ehkä tästä yli vielä päästään, ei vaan pidemmän päälle äijän puhumattomuus, marttyyrin leikkiminen ja "muistamattomuus" tässä parisuhteessa kovin hyvää osaa tule näyttämään.

Enpä tiedä, kovin on polla sekasin :/

Miehesi sählää, jää siitä kiinni, valehtelee.. Siinä jo ihan riittävästi syitä antaa mokomalle kengän kuva takapuoleen.

Mutta että vielä suostut häntä nurkissasi katsomaan, kun hän esittää marttyyriä. Herää jo. Eikö tilanteen pitäisi olla aivan toisin päin?? Siis, että jos sinä ylipäätään hänen tekostensa jälkeen suostuisit suhdetta jatkamaan, niin eikö HÄNEN pitäisi olla se, joka maanittelee ja pahoittelee eikä toisin päin??

Olet miehellesi kutakuinkin yhden tekevä kynnysmatto. Oma asiasi on, että kuinka kauan.

(Anteeksi ruma kielenkäyttöni. En mahda sille mitään, että naiset ikuisessa rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen tarpeessaan tekevät ihan mitä hyvänsä itseään nöyryyttäen. Olen minäkin omat virheeni tehnyt, ihan niin kuin sinäkin. Tajusin lopulta, missä mennään. Nyt elän onnellisessa suhteessa, enkä moisten k*sipäiden kanssa halua olla missään tekemisissä.)

MÖHÄISTÄPÄ hyvinkin ;D

Johon kalikka... ;)

Sanotaan se nyt vielä kerran,ettei jäisi epäselväksi. Minua vaivaa asia ja haluaisin päästä eroon näistä ajatuksista. Se mitä näin ja luin ei vastaa mieheni selityksiä, ja sen takia haluaisin tietää totuuden. Omasta mielestäni olen sen ansainnut, eipähän tarvis enää murehtia.

Minä olen ollut rehellinen miehelleni omista tekemisistäni ja kertonut hänelle kaiken mitä on halunnut tietää.

Ketään en ole syyttänyt vokottelemisesta tai tuominnut kirjoittelemista, pitäiskö olla onnellinen tämän vieraan naisen puolesta että on saanut mieheni huomiota? Tietysti sääliksi käy, jos on ollut tosissaan mieheni kanssa ja ukko vaan huvikseen on heitellyt "ailavjuuta" hänelle.

Jos on ukosta tuskastuttavaa kuunnella kitinää, niin sitten ei mahda mitään, onko niin vaikea olla rehellinen ja puhua asiat halki. Haluaisin vakuuttua siitä että mies todellakin haluaa minut, hänen nykyinen käyttäytymisensä viestii minulle muuta. Luulisi että jos omalla rakkaalla on paha olla toinen tekisi kaikkensa auttaakseen häntä, eikä vaan vetäytyisi omaan kuoreensa. En minä häntä koko ajan ahdistele kysymyksilläni, päinvastoin.

No jaa, empä tiedä onko tästä kirjoittelusta muuta apua kuin se että saa purkaa edes jonnekin näitä tuntoja, heh.

Alkup. kirjoitti:

Johon kalikka... ;)

Sanotaan se nyt vielä kerran,ettei jäisi epäselväksi. Minua vaivaa asia ja haluaisin päästä eroon näistä ajatuksista. Se mitä näin ja luin ei vastaa mieheni selityksiä, ja sen takia haluaisin tietää totuuden. Omasta mielestäni olen sen ansainnut, eipähän tarvis enää murehtia.

Minä olen ollut rehellinen miehelleni omista tekemisistäni ja kertonut hänelle kaiken mitä on halunnut tietää.

Ketään en ole syyttänyt vokottelemisesta tai tuominnut kirjoittelemista, pitäiskö olla onnellinen tämän vieraan naisen puolesta että on saanut mieheni huomiota? Tietysti sääliksi käy, jos on ollut tosissaan mieheni kanssa ja ukko vaan huvikseen on heitellyt "ailavjuuta" hänelle.

Jos on ukosta tuskastuttavaa kuunnella kitinää, niin sitten ei mahda mitään, onko niin vaikea olla rehellinen ja puhua asiat halki. Haluaisin vakuuttua siitä että mies todellakin haluaa minut, hänen nykyinen käyttäytymisensä viestii minulle muuta. Luulisi että jos omalla rakkaalla on paha olla toinen tekisi kaikkensa auttaakseen häntä, eikä vaan vetäytyisi omaan kuoreensa. En minä häntä koko ajan ahdistele kysymyksilläni, päinvastoin.

No jaa, empä tiedä onko tästä kirjoittelusta muuta apua kuin se että saa purkaa edes jonnekin näitä tuntoja, heh.

Hei, kokemuksesta voin kertoa, ettei asia unohdu.

Koskapa en päässyt asian yli, niin erosimme.
Mutta ei ollut sekään hyvä ratkaisu, nyt olen yksin...
Jos aiotte jatkaa yhdessä, asia kannattaa puhua loppuun ja piste.
Jatkuva asiasta muistuttmainen ja natkuttaminen vain rassaa teitä molempia. Päätä haluatko jatkaa, jos haluat, niin jatka, mutta ilman jatkuvaa asiasta muistuttamista.
Toivon, että teille käy hyvin! Yksin elo ei ole mukavaa.