Lue myösMedia: Nuori nainen teki kohtalokkaan virheen – Kuoli nyt ruttoon, lähes 200 karanteenissa
Monta muotoa
Harvinaisen ruton yleisin muoto on synkän historian omaava paiserutto, jonka oireena on kivuliaita, turvonneita imusolmukkeita. Taudin edetessä tulehtuneet imusolmukkeet voivat muuttua märkäisiksi, avoimiksi haavoiksi. Paiseruton muita oireita ovat tyypillisesti äkillisesti alkava kuume, vilunväristykset, päänsärky, lihas- ja nivelkivut, heikotus, oksentelu ja pahoinvointi. Paiserutto tarttuu ihmisestä toiseen vain harvoin.
Keuhkorutto on harvinaisempi mutta vaarallisin ja nopeimmin etenevä muoto. Itämisaika voi olla vain 24 tuntia. Sairaus aiheuttaa kuumetta, päänsärkyä, yskää, hengenahdistusta ja rintakipua. Yskään liittyy usein verensekaista limaa. Keuhkorutto voi tarttua ihmisestä toiseen pisaratartuntana. Tartunta vaatii kuitenkin yleensä pitkäkestoisen ja läheisen kontaktin sairastuneeseen.
Lue myösVenäjällä ruttoa? THL:n ylilääkäriltä suorat sanat
Rutto on hyvin vakava sairaus ja johtaa hoitamattomana kuolemaan. Hoitamattomana se johtaa yleistulehdukseen, jolloin bakteeria esiintyy verenkierrossa. Tästä seuraa vakavia komplikaatioita, kuten elinten vajaatoimintaa, kudosvaurioita, hengitysvaikeuksia ja ihonalaisia verenvuotoja.
Varhainen diagnosointi ja hoito ovat tärkeitä, sillä sairautta voidaan hoitaa tehokkaasti antibiooteilla.
Ruttoa vastaan on saatavilla rokotteita hyvin rajoitetusti. Niitä käytetään vain laboratoriotyöntekijöillä ja ruttoa sairastavia hoitavilla terveydenhuollon työntekijöillä.
Kaupallisiksi tarkoitettuja rokotteita on kehitteillä.
Pahin ruttopandemia oli niin kutsuttu musta surma, joka tappoi Euroopassa ja sen lähiseuduilla 1300-luvulla. 1600-luvulta lähtien ruttolääkärit käyttivät kasvoillaan linnun nokan muotoista naamaria sekä kasvopeitettä ja pukua. Suojavarusteiden uskottiin suojaavat tartunnalta. Adobe Stock / AOP
Turistin riski pieni
Ihmisiin tarttuvaa ruttoa esiintyy edelleen useissa maissa. Tapauksia raportoidaan maailmalla vuosittain joitakin tuhansia.
WHO:n mukaan vuosina 2019–2025 suurin osa raportoiduista tapauksista todettiin Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Madagaskarilla. Kotoperäisenä tautia on myös esimerkiksi Perussa sekä Kiinassa ja sen pohjoisissa rajanaapureissa.
Terveyskirjaston mukaan matkailijan riski saada ruttotartunta on pieni. Kirppujen puremia tulee välttää eikä sairaisiin ja kuolleisiin eläimiin tule koskea. Jos alueella on tiedossa ruttoepidemia, tulee välttää joukkotapahtumia sekä läheistä kontaktia ihmisiin, joilla on keuhkoruttoon sopivia oireita.
Lähteet: WHO, Terveyskirjasto.fi
Monta muotoa
Harvinaisen ruton yleisin muoto on synkän historian omaava paiserutto, jonka oireena on kivuliaita, turvonneita imusolmukkeita. Taudin edetessä tulehtuneet imusolmukkeet voivat muuttua märkäisiksi, avoimiksi haavoiksi. Paiseruton muita oireita ovat tyypillisesti äkillisesti alkava kuume, vilunväristykset, päänsärky, lihas- ja nivelkivut, heikotus, oksentelu ja pahoinvointi. Paiserutto tarttuu ihmisestä toiseen vain harvoin.
Keuhkorutto on harvinaisempi mutta vaarallisin ja nopeimmin etenevä muoto. Itämisaika voi olla vain 24 tuntia. Sairaus aiheuttaa kuumetta, päänsärkyä, yskää, hengenahdistusta ja rintakipua. Yskään liittyy usein verensekaista limaa. Keuhkorutto voi tarttua ihmisestä toiseen pisaratartuntana. Tartunta vaatii kuitenkin yleensä pitkäkestoisen ja läheisen kontaktin sairastuneeseen.
Lue myösVenäjällä ruttoa? THL:n ylilääkäriltä suorat sanat
Rutto on hyvin vakava sairaus ja johtaa hoitamattomana kuolemaan. Hoitamattomana se johtaa yleistulehdukseen, jolloin bakteeria esiintyy verenkierrossa. Tästä seuraa vakavia komplikaatioita, kuten elinten vajaatoimintaa, kudosvaurioita, hengitysvaikeuksia ja ihonalaisia verenvuotoja.
Varhainen diagnosointi ja hoito ovat tärkeitä, sillä sairautta voidaan hoitaa tehokkaasti antibiooteilla.
Ruttoa vastaan on saatavilla rokotteita hyvin rajoitetusti. Niitä käytetään vain laboratoriotyöntekijöillä ja ruttoa sairastavia hoitavilla terveydenhuollon työntekijöillä.
Kaupallisiksi tarkoitettuja rokotteita on kehitteillä.
Pahin ruttopandemia oli niin kutsuttu musta surma, joka tappoi Euroopassa ja sen lähiseuduilla 1300-luvulla. 1600-luvulta lähtien ruttolääkärit käyttivät kasvoillaan linnun nokan muotoista naamaria sekä kasvopeitettä ja pukua. Suojavarusteiden uskottiin suojaavat tartunnalta. Adobe Stock / AOP
Turistin riski pieni
Ihmisiin tarttuvaa ruttoa esiintyy edelleen useissa maissa. Tapauksia raportoidaan maailmalla vuosittain joitakin tuhansia.
WHO:n mukaan vuosina 2019–2025 suurin osa raportoiduista tapauksista todettiin Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Madagaskarilla. Kotoperäisenä tautia on myös esimerkiksi Perussa sekä Kiinassa ja sen pohjoisissa rajanaapureissa.
Terveyskirjaston mukaan matkailijan riski saada ruttotartunta on pieni. Kirppujen puremia tulee välttää eikä sairaisiin ja kuolleisiin eläimiin tule koskea. Jos alueella on tiedossa ruttoepidemia, tulee välttää joukkotapahtumia sekä läheistä kontaktia ihmisiin, joilla on keuhkoruttoon sopivia oireita.
Lähteet: WHO, Terveyskirjasto.fi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.