Miten tärkeitä sosiaaliset suhteet on teille? Yksinäisyyden poistoon?
Ja pahoittelut vähän kränällä päällä.
https://youtu.be/bnGlmbODpq4?is=69AFYQgB4BN5TSEN
Ja pahoittelut vähän kränällä päällä.
https://youtu.be/bnGlmbODpq4?is=69AFYQgB4BN5TSEN
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Yksinäisyydessäkin on sävyeroja, voi olla ihan lohduttoman toivottoman yksin ilman toiveenkipinääkään, viihtyen pelkästään yksin tai sitten toivoen että joku pystyisi jakamaan yksinäisyydenkin...tunnehan sekin on muiden seassa.
Yksinäisyyden jakaminenkin on jo jotain mikä riittää minimissään minulle, kai tämä palsta toimii henkireikänä sen suhteen.
Tänään esim tuumin etten tänne viitsi hölistä mitään, näinpä sitten kävi taas...just päinvastoin kuin oli aikomus. Psykologisessa mielessä jos tällaista horjuvaa mielentilaa haluaa kriittisessä mielessä tarkastella niin ei korkeita pisteitä heru 😁.
Mutta jos taas kerran muutetaan sitä näkökulmaa niin lieventävänä asianhaarana toiminee se että varsinaista kielteistä päätöstä ei tehty joten sallittakoon horjuminen nyt ainakin tämän kerran 😄.
Mjoo 🤔
Yksinäisyyden jakaminen on ehkä just palstalla parasta. Voi näkyä tai olla näkymättä. Joskus taas haluaisi jutella jostan, muttei yhtään keskusteltavaa aihetta, eikä itsekään mitään sanomista keksi.
Olisin ollut täällä ellen sattumalta olisi huomannut tv:stä lukumaratoonia ja siirtynyt mainoksen jäljeen suoraan sen alkuun.
Iltapäivällä jatkoin eilen kesken jääneen kuuntelemista ja huomenna taas jatkan. Ei sitäkään kahdeksaa tuntia putkeen jaksa.
Sosiaaliset suhteet ovat minulle erittäin tärkeitä, muttei ollenkaan "yksinäisyyden poistoon". Ihan ensimmäisen kerran tuli tuommoinen vastaan.
Tärkeänä pidän niitä varmaankin ihan uteliaisuudesta, mielenkiinnosta erilaisia ihmisiä kohtaan. On mukava vaihtaa ajatuksia, käydä keskusteluja ihmeellisistä ja vaikeistakin aiheista, "parantaa maailmaa" (tai muuten vaan). Myös jaettu ilo, nauru ja muu hauskuus on vailla vertaa; silloin on ihmisten kanssa samalla taajuudella ja se jos mikä on terveellistä mielelle. Myös myönteisiä fyysisiä vaikutuksia.
- Sheena
ykainäiaenä on kiva olla kun saa seksiä aina kun haluaa ja paljon tapaamisia erilaisten ihmistern kanssa... toista se olisi avioliitossa jossa vain yksijohonh aina kyllästyy ja tympiikin jo samat tavat hänellä.. jotka ajvat o miehen nainen siis perhemurhaankin jos jotkin vaimon ärsyttävät tavat alkavat pyöriään mielessä...
.. kuin jonkin demonin valtaus possession, vanina avioliitossa naisdemonin vankina..
No kuka sitten harrastelee sinkkuseksiä. Mä en ome harrastellut. Eihän sitä tiiä miten käy jos vaikka joskus mieli muuttuu.
Ehdin jo ajatella että minustako se puhuu. Vaan ei ihan. Olen varustettu 1,5 kertaisella energialla verrattuna keskivertoihmiseen.
Olen monessa ryhmässä mukana, en suunapäänä, vaan myös kuuntelemassa, usein opin jotain. Kaikkien hienointa on olla itseään viisaampien seurassa, keskustelut ovat antoisia. Ryhmät ovat aina kokonuneet jonkun asian ympärille, liikunta, uskonto, musiikki ja matkailu. Satunnaisia on sitten luennot, kirjailijaviraan ja asiantuntijaluentojen kuuntelu vaikka kirjastossa. Siellä tietenkin olen vain hiljaa muiden joukossa, nautin siitäkin (kun kusipäisten keskenään juttelijoiden turvat vielä saisi tukituksi, häiritsevät sekä luennoitsijaa että kuulijoita.) Sekä konsertit, koko elimistöni nauttii.
Yksinoloon jää vielä aikaa. Kotiini ei pääse juuri kukaan, siellä olen yksin, teen ruokia, kirjoittelen, opettelen lauluja, katson tarkkaan valitut tv-ohjelmat, luen lehtiä, siivoilen viihtyisäksi ja olen vaan. Puhun itselleni ja suunnittelen kaikenlaista. Puhelu muutamalle läheiselle ystävälle.
Yhteisöllisyys ja yksinolo ovat minulle juuri oikein mitoitetut, tasapainossa.
Rakastan elämää, kumpa tämä jatkuisi....
aloittaja: "Miten tärkeitä sosiaaliset suhteet on teille? Yksinäisyyden poistoon?"
Erittäin tärkeitä. Esimerkiksi sunnuntaina 29.11. luonani on pikkujoulut kavereitten kesken. Valitettavasti olen jonkinlainen omaishoitaja tällä hetkellä toisessa kaupungissa, joten en voi tavata Joensuun kavereita kuin siellä käydessäni, mutta tällä hetkellä se riittää.
Ystävyyssuhteet ovat minulle hyvin tärkeitä. Nämä voidaan jakaa kolmeen ryhmään: ystävät, kaverit ja tutut.
Läheiset ystävät ovat kulkeneet tätä elämän matkaa jo nuoruudesta lähtien. He ovat luotettavia sydänystäviä. Arvokkaita henkilöitä, joille voi kertoa ilot ja surut , sekä kuunnella ja rohkaista heitä, kun siihen on tarvetta. Vastavuoroisuus on aina toiminut saimattomasti.
Kavereihin olen tutustunut myöhemmällä iällä ja heidän kanssaan pidän yhteyttä epäsäännöllisesti. Kokoonnutaan, kun aikataulut antavat periksi ja usein isommalla porukalla.
Tutut ovat vähän kuin hyvän päivän tuttuja, joihin törmätään sattumalta ja vaihdetaan kuulumisia, tai käydään kesällä jäätelöllä, jos satutaan tapaamaan.
Luin kaikkien kommentit, mutten osaa vastata niihin mitään. Lähinnä yritän kelata miten erilaisia me ihmiset oommekaan.
Sosiaaliset suhteet ovat yksi tärkeimmistä elämän puolista niin tunnetasolla kuin elämisen mahdollistajina muutoinkin. Yleisesti mikään täysin yksin tehty on minkään väärtiä, kos ajattelee suuremmassa mittakaavassa.
Jaa, minulle taitaa yleensä riittää parisuhde, perhe ja työpaikan ihmiset sosiaalisuuteni ruokkimiseen. Muuta en oikein kaipaa. Muut saa toki kaivata ja elää miten hyvälle tuntuu. Ei minua haittaa esim. kumppanin kaverit.
Sehän on vaan mukavaa, jos kumppanilla on kaveteita ja mä saan olla ominpäin silloin, kun kumppani käy kavereitten kanssa missä nyt ikinä käykään. En hätäänny yhtään.
Parisuhdekumppani ja kollegat ovat myös sosiaalisia suhteita.
En kaipaa bff- tyyppistä ystävyyssuhdetta, mutta mies olisi varsin tervetullut. Myös kollegat joiden kanssa tulee muutoinkin juttuun, kuin työhön liittyvissä jutuissa, ovat suuri elämän ilo. Harrastustoverit olisivat myös kivat olemassa. Bänditouhu on yksi palkitsevimmista harrastuksista. Jne.
Moni ala on siinä määrin verkostoitumisriippuvainen, että ei tosiaankaan ole haitaksi, jos omaa laajan tuttavapiirin vaikkei kyse olisikaan sydänystävyyksistä.
Kyllä sosiaaliset suhteet on tärkeitä.
Mutta en uskokaan, että sellaisella olisi merkitystä yksinäisyyteen, se on tunnetila, joka riippuu ihmisestä itsestään, ei niinkään muista.
Sosiaaliset suhteet ovat minulle kyllä todella tärkeitä. En kaipaa jatkuvaa ihmisten parissa oloa enkä mitään turhanpäiväisiä kissanristiäisiä, mutta sellaiset ihmiset, joiden seurassa voin olla oma itseni, ovat minulle kyllä tärkeitä.
Mieleeni tulee hetki korona-ajalta, kun eristystä oli kestänyt jo pitkään. En ollut käynyt fyysisesti töissä, en nähnyt ystäviä, en puolituttuja, en käynyt harrastuksissa, lapsikin osan ajasta isällään. Vietin siis paljon aikaa yksin neljän seinän sisällä. Yhteyttä pidettiin muihin ihmisiin pelkästään netin välityksellä. Tuolloin huomasin, että ensimmäistä kertaa elämässäni minua ahdisti aidosti niin, että tunsin oloni todella oudoksi. En osaa kuvailla olotilaani, mutta tunsin kuin olisin todella yksin kaukana muusta maailmasta.
Tarvitsen siis muiden ihmisten läsnäoloa elämässäni. Viihdyn yksinkin, minulla on aina jotain tekemistä, mutta en minä täällä yksin osaisi olla.
Korona aika oli monille vaikeaa. Huomasin sen tuttavista joilla oli pää hajita eristyksissä ja viestit oli sen mukaan, kun ahdisti. Mulle taas oli kiva kun voi vedota koronaan ettei tarvi lähteä mihinkään sosialisoimaan. Vaikken mä koronan takia mitään itse toisin tehnyt.
Elin kuten ennenkin. Mä olen tainnut olla alle 13v. viimeksi silleen aktiivinen sosiaalisesti ja joo teininä kylillä kavereitten kanssa, nuorena aikuisena. Mutta silloinkin olin onnellinen aina kun sain olla yksin.
Harvan ihmisen kanssa mä sytyn elämään siitä yhdessä olosta.
Ja työ hoitoalalla pakotti olemaan sosiaalinen, ehkä se pakko kuluttikin loppuun. 13 vuotta pakkososiaalisuutta. Oma rauha vain vessassa.
Ja kun en jaksa selitellä tekemisiäni, niin rasittavaa kun joku kyselee jatkuvasti mitä sä nyt teet, mihin sä nyt meet, mitä mitä.
Korona oli kyllä monelle todella vaikeaa aikaa.
Minulla on aina ollut suht paljon sosiaalisuutta elämässäni. On työkaverit, ystävät, sisarukset, lapsen kavereiden ja joukkuekavereiden vanhemmat, joita tottui näkemään useita kertoa viikossa jne. Kun yhtäkkiä kaikki vaan pysähtyi koronan takia ja siirtyi nettiin, oli muutos niin suuri siihen, mitä arkeni yleensä oli.
Hyvää oli se, että silloin kun poika oli kotona, ehdittiin olla todella paljon yhdessä, tehdä pitkiä metsäkretklä, pelailla lautapelejä jne kun ei ollut treenejä tai muita menoja.
Ihmisillä on niin erilaisia tarpeita ja myös tottumuksia sosiaalisuuden suhteen. Sen olen huomannut itsestäni, että iän myötä olen huomannut kuormittuvani nykyään herkemmin sosiaalisista tilanteista ja valikoin seurani aika tarkasti.
En kaipaa sosiaalista elämää siten että sitä olisi koko ajan.
Töissä ja sen ulkopuolella ulee jo päivittäinen 12 tunnin annos.
Lopun aikaa viihdyn erittäinkin hyvin yksin, aivot ja hermosto lepää.
Menneisyydessä muutin muuutaman kerran kauaksi pois"kotoa".
Paikkaan jossa en ketään tuntenut, eikä se millään tavalla minua häirinnyt, päinvastoin.
AV
No siis ... suhteet niihin ihmisiin, joista välitän, ovat minulle tärkeitä. Yleisellä tasolla taas sosiaaliset suhteet eivät ole minulle juurikaan tärkeitä. Minulla ei ole kertakaikkiaan yhtään mitään tarvetta lähteä hakemaan vaikka juttuseuraa jostain tuntemattomista.
Selvennän, etten ole niihin minulle tärkeisiinkään ihmisiin jatkuvasti yhteydessä. Äitini on ainoa, jolle soitan muutaman kerran viikkoon ja jota näenkin suht usein. Sekin lähinnä sen takia, että elämä on rajallinen ja joskus luultavasti tulee aika, kun en enää voi sitä tehdä. Häneen olen siis yhteydessä, enemmän kuin varsinaisesti sitä yhteydenpitoa kaipaisin.
Tuossa kun korona-aika mainittiin, niin itsehän en kokenut sen muuttavan elämääni juuri mitenkään.
Olen vähän tällainen palstasosialisoija. Eli hyvin pienet määrät kontakteja oman pään ulkoiseen maailmaan riittää.
Olisin melkolailla optimikalustoa jonnekin mars-lennolle yksin. Tai etelänapamantereelle igluun, lukemaan pakkasmittaria :)
-keinovaginamies-
Sama homma. Tää korvaa ne työpaikan sosiaaliset kuviot, palsta. Ja osin mykän tai alati vittuilevan kumppanin kanssa käydyn vuorovaikutuksen.
Etätöistä voi jollekin työkaverille soittaa teamsilla kerran pariin viikkoon ja silloinkaan viitti laittaa kuvaa päälle :)
Asiakkaita joutuu useammin viihdyttämään.
Muori kyllä höpöttää, mutta kun ne on ne samat miljoonaan kertaan höpötetyt kuviot, niin palstalla voi olla poikkeavampia näkemyksiä.
-keinovaginamies-
Sä olet mies miksi esität naista?
Kysyppä tuota luontoäidiltämme. Miksi oi miksi unohdit ne munat ja teit ne munasarjoiksi mitkä kuitenkin lykkää jatkuvasti mun kroppaan mieshormoonia minkä ehtii. Äippä tais mennä laskelmissa sekasin. Oho nyt tuli miehen aivot, oho no nyt lipsahtikin väärät genitaalit, oho nyt se sai rintarauhastakin liikaa... Oijoi tais olla maanantai kun mua luotiin.
Mutta ei anneta sen häiritä, elän pääni en kehoni mukaan niin paljon kun mahdollista. 👍
Biomiehillähän kivekset tekee miehen 90%, mulla munasarjat yrittää samaa. Muttei ne toimi niin optimaalisesti, kun ne kivekset.
Munasarjat on sama aihio kun kiveksetkin.
Sitten joillain on ne kromosomit vielä naisen, mutta heille kehittyi munasarjojen sijaan kivekset, penis, miestyypillinen keho koska kivekset. Eikö oo jännä tää luonnon luoma ihmisten moninaisuus. Sitä kromosomeiltaan täysin naista pidetään silti miehenä, koska sikiövaiheessa aihiossa tuli Y-kromosomissa sijaitseva SRY-geeni, joka saa aihion kehittymään kiveksiksi.
Silti hänkin kuten mekin joilta ne kivekset jäi kehittymättä kärsii lapsettomuudesta. Vakavemmin vielä. Tämä on sukupuolien moninaisuutta, ei mitään mutua.
Me oomme epänaisia ja miehiä kaikki joilla kuvio meni jotenkin pieleen.
Sitten me valitaan se sukupuoli mikä meidän aivotoiminnassa on vallitseva. Siihenkin vaikuttaa hormonit ei mikään mutu.
Kaikki silti ihmisiä, menipä systeemit mihin muotoon tahansa ❤️
No näinpä. Meille se vaan aiheuttaa harmaita hiuksia enemmän, kun heille joilla kaikki meni oppikirjan mukaan. Kun ei meitä kukaan oikeen halua uskoa, vaikka tiedetään kyllä itse varsin hyvin mitä me ollaa ja mitä me tunnetaan.
Mitä meidän aivot tunnistaa vieraiksi kehonosiksi jne. Se on näille sukuelin uskovaisille liian vaikeaa ymmärtää.
Vähän kun yrittäis humanoidin olemassaoloa todistaa. 😂
Jotkut ihmiset suhtautuu nihkeästi sellaiseen, mitä eivät ymmärrä. Ja eiväthän he tule koskaan ymmärtämään, jolleivat ole valmiita kuuntelemaan ja oppimaan. Ja osa ei koskaan ole valmis, koska heitä pelottaa liikaa erilaisuus.
Ja siis eihän sitä edes pitäisi joutua selittämään itseään kenellekään. Jokaisella on oikeus olla olemassa sellaisena kuin on.
Naiset ei ajattele töksösti.
Tjaa.
Erittäin tärkeitä, että pysyn tasapanossa, enkä tuntisi olevani yksin ja hukassa. Valitettavasti en ole erityisen sosiaalinen.. tai ehkä olen. En tiedä varmaksi miten lähelläni olevat minut näkevät. Rasitun helposti liiasta sosiaalisuudesta. Viihdyn enemmän kirjoitellen täällä ja miettien kaikenlaista. Hiljaisuus tekee hyvää päivän päälle. Ehkä kun työt joskus loppuu, on enemmän tilaa sosiaalisuudelle.
kysymyst' kysyjmnyksen perään niin töks-töksks on lesbo haaahah
Äitis on.
Killinkg is my business, an' business is good.