"Kuunsiltaa pitkin
kaukaa tänne tulin.
Maan äärestä,
takaa laajojen merien.
Vuosien virran,
Ajan tarun.
Ne kokenut täällä olen.
Suuret ilot,
Suuret surut.
Ne kokenut täällä olen.
Mutta pian takaisin.
Takaisin kaukaiseen länteen,
tää matkani jatkua saa.
Ja loppuun vien
tehtäväni tään,
jonka kauan sitten
taakakseni sain."
Se oli kirjoitettu hopealla ja hakattu suureen kiveen, jonka kylkeä vasten vuonon mainingit löivät. Oliko kukaan nähnyt sitä tätä ennen, sitä ei voi tietää. Hirvittävän kauan oli kuitenkin siitä, kun joku muinainen ihminen oli sen vaivalla kiveen hakannut.
Levät ja jäkälät olivat kasvaneet suuren kiven ympärille, mutta tuo teksti oli merkillisen puhdas. Ainoastaan tuuli ja sade olivat sitä kaltoin kohdelleet niin, että ilman upotettua hopeaa, sitä olisi ollut melkoisen mahdotonta erottaa.
He jäljensivät tekstiä ja koettivat tulkita outoja kirjaimia, mutta edes he, Fornostin oppineet, eivät niitä tunteneet.
"Tengwar-aakkosia ehkä?", yksi ehdotti.
"Älä viitsi", sanoi toinen ja nauroi. "Nuo jututhan on jo kauan sitten todettu täysin perättömiksi. Haluat varmaan Arthurin lailla hullun kirjoihin."
Ronald kosketti kirjoitusta varovaisesti ja kivi tuntui hämmästyttävän lämpimältä. Hän sulki silmänsä kuljetti kätensä tekstin päälle ja samassa hän näki tai kuvitteli ympärillään valtavat vihreät laitumet. Keskellä korkeaa ruohoa laidunsi suuri ja valtavan komea valkoinen hevonen.
Kun hän liikutti kättään edelleen, näki hän kaukana siintävät siniset vuoret, joiden huiput olivat lumen peitossa.
Sitten näky haihtui ja edessä oli sali täynnä oudon näköistä väkeä. Oli pieniä ihmisiä, parrakkaita hahmoja, jaloja ihmisiä, jotka tuntuivat ylimaallisen kauniilta. Tuo väki keskusteli jostain.
"Hei Ron. Lopeta! Se on muinaismuisto ja kuuluu museoon. Ei sitä saa kosketella noin", hänelle huudettiin ja hän havahtui.
"Tämä ei ole pelkää tekstiä", hän sanoi hiljaa, eikä sitä muut kuulleet. "Christopher. Tulepa vähän tänne."
Kaveri tuli tekstin luo ja ryhtyi tutkimaan tätä tarkemmin.
"Katso. Se on hakattu käsittämättömän taidokkaasti. Kaarethan ovat liki täydellisiä. Tuskin nykyisilläkään vehkeillä saisi aikaan moista."
"Niin on, mutta sitä minä en tarkoittanut."
Christopher katsoi häneen oudoksuen. Eihän yksikään arkeologi voi olla innostumatta noin hienosta kivityöstä.
"Kosketa tuota tekstiä", hän sanoi vaativasti ja tämä kosketti. Hän liikutti sormiaan pitkin hopeatekstiä, mutta mitään ei tapahtunut.
"Miksi minun pitää kosketella tätä?"
"Hölmö. Etkö tunne, mitä se näyttää sinulle. Tuo ei ole mikään tavallinen kirjoitus Chris, vaan jonkinmoinen viesti menneiltä ajoilta."
"Olet järjiltäsi. Mennään takaisin leiriin kertomaan löydöstä. Lupaan unohtaa äskeiset harhasi", sanoi Christopher nauraen. "Joka tapauksessa olemme nähneet jotain hyvin erikoista ja se on varmasti järkyttänyt sinua."
"Niin varmaan", sanoi Ronald.
Yö laskeutui vuonon rannalle ja tutkimusmatkailijoiden leiristä lähdettäisi tutkimaan uutta löytöä heti aamun koitteessa. Iltanuotiolla Ron oli vaiti, sillä näyt olivat yhä hänen edessään selkeinä ja vahvoina. Oli kuin hän olisi käynyt noissa paikoissa aivan oikeasti.
Levottomasti nukutun yön jälkeen seurue pakkasi ponien kyytiin tallennusvälineitä ja muuta rekvisiittaa. Löydön luona menisi varmasti koko päivä. Vaivalloisesti he etenivät rannan jyrkkien kallioiden alla juuri nousuvesirajan yläpuolella.
"Se paasi on juuri tuon niemen takana", Christopher sanoi innoissaan ja niin se olikin. Suuri kivi seisoi siellä yksin. Paaden alaosat olivat levättyneet ja yläosissa kasvoi paljon jäkälää. Sen merenpuoleisella sivulla oli kuitenkin laaja alue, jossa jäkälää oli vain vähän.
"Tuolla se on", sanoi Chris innoissaan, mutta järkyttyi tarkemmin katsoessaan.
Teksti oli kadonnut!
Novelli: Kuun siltaa
8
658
Vastaukset
Tätä en oikeen tajunnu... mutta milloin se toinen novelli jatkuu?
- jawetus
Ei se haittaa, vaikka et tajunnut. Kyllä joku varmaan bonjaa idean...
Toinen novellini jatkui tänään taas muutaman luvun verran. Se on varmaan vähän selkokielisempi :-))
- jawetus
Aika vähän tämä näköjään kirvoittaa kommentteja.
Rehellisesti sanoen, tämä oli jossain aivojeni kieroissa ja salaisissa sopukoissa syntynyt provon yritys.
Eli näköjään huono edes sellaiseksi.
:-)) - Mellon
Minä kyllä tajusin ja ymmärsin tuon tekstin tai ainakin oletan niin... niin hyvin kuin se nyt on ymmärrettävissä, enkä usko sen olevankaan mikään kovin syvällinen tarina josta pitäisi löytää jotain syvällisiä piiloviisauksia tai vastaavia? Tai sitten olen täysin väärässä :P
Haluaisin vain kysyä kirjoittajalta, mistä ihmeestä tuo idea tuollaiseen syntyi ja millä perusteilla se on tavallaan provoa niinkuin itse sanoit?:)- jawetus
Oikeastaan ei ollut mitään ideaa.
Kirjoitin runoa ja huomasin sen muistuttavan jotain hetkeä ja tunnelmaa Tolkienin kirjoissa.
Sitten huomasin sen olevan jäähyväiset ja lopulta piti vain keksiä miksi se oli siinä ja kuka sen luki.
Se, että teksti on ollut paikallaan ikimuistoisista ajoista asti, oli oikeastaan aika looginen jatko tarinalle.
Pieni jatko tai täsmennys tälle tarinalle lienee paikallaan, sillä tällaisia ajatuksia mietiskeltiin löydön jälkeen...
****
Ne, jotka uskoivat vanhaan maailmaan ja tunsivat vielä tuolloin Tengwar-aakkoston, pystyivät kyllä tulkitsemaan runon. He tietenkin olivat entistä enemmän hämmennyksissään, kun runon sisältö paljastui. Fornostin tutkijat kuitenkin sanoivat tekstin olemassaolonkin olevan hourupäisten höpinää.
Ronald ja Chris eivät tietenkään tuon jälkeen jatkaneet enää tutkijoina, vaan ryhtyivät myöhemmin kuulema fantasiakirjailijoiksi.
Ja tarinaa on vaikea jatkaa, sillä muinainen teksti kertoi jo kaiken, mitä sillä oli sanottavana. Ehkä se oli tehtävänsä suorittanut ja katosi viimeisenä menneen maailman muistona, kun joku, joka maailmaan uskoo, sitä kosketti.
Kuka tietää...
Ehkäpä hopeahiukkaset irtosivat kivestä, josta ne olivat pitäneet kiinni ammoisista ajoista. Ehkä hituset leijailivat öisen maatuulen mukana merelle, Lhûninlahdelle, johon löydön jälkeisenä keskiyön hetkenä täysikuu loi uskomattoman upean sillan.
Joka tapauksessa vanhaan maailmaan uskovat sanovat, että sinne, vanhaan satamaan, jäi viimeinen muisto kaukaisista ajoista.
********
Ja provohan tämä on siksi, että eihän kukaan saa oikeasti jatkaa Keski-Maan "historiaa" eteenpäin. Sehän loppuu vuosienkirjan viimeisiin muistiinpanoihin. - Mellon
jawetus kirjoitti:
Oikeastaan ei ollut mitään ideaa.
Kirjoitin runoa ja huomasin sen muistuttavan jotain hetkeä ja tunnelmaa Tolkienin kirjoissa.
Sitten huomasin sen olevan jäähyväiset ja lopulta piti vain keksiä miksi se oli siinä ja kuka sen luki.
Se, että teksti on ollut paikallaan ikimuistoisista ajoista asti, oli oikeastaan aika looginen jatko tarinalle.
Pieni jatko tai täsmennys tälle tarinalle lienee paikallaan, sillä tällaisia ajatuksia mietiskeltiin löydön jälkeen...
****
Ne, jotka uskoivat vanhaan maailmaan ja tunsivat vielä tuolloin Tengwar-aakkoston, pystyivät kyllä tulkitsemaan runon. He tietenkin olivat entistä enemmän hämmennyksissään, kun runon sisältö paljastui. Fornostin tutkijat kuitenkin sanoivat tekstin olemassaolonkin olevan hourupäisten höpinää.
Ronald ja Chris eivät tietenkään tuon jälkeen jatkaneet enää tutkijoina, vaan ryhtyivät myöhemmin kuulema fantasiakirjailijoiksi.
Ja tarinaa on vaikea jatkaa, sillä muinainen teksti kertoi jo kaiken, mitä sillä oli sanottavana. Ehkä se oli tehtävänsä suorittanut ja katosi viimeisenä menneen maailman muistona, kun joku, joka maailmaan uskoo, sitä kosketti.
Kuka tietää...
Ehkäpä hopeahiukkaset irtosivat kivestä, josta ne olivat pitäneet kiinni ammoisista ajoista. Ehkä hituset leijailivat öisen maatuulen mukana merelle, Lhûninlahdelle, johon löydön jälkeisenä keskiyön hetkenä täysikuu loi uskomattoman upean sillan.
Joka tapauksessa vanhaan maailmaan uskovat sanovat, että sinne, vanhaan satamaan, jäi viimeinen muisto kaukaisista ajoista.
********
Ja provohan tämä on siksi, että eihän kukaan saa oikeasti jatkaa Keski-Maan "historiaa" eteenpäin. Sehän loppuu vuosienkirjan viimeisiin muistiinpanoihin.Selvä. Ymmärrän. Kiitos. Kun jatkoit tarinaa, siitä tuli jopa hiukan surumielinen. On aina surullista kun jokin hyvä asia katoaa tai kuolee tai kuihtuu lopullisesti eikä sitä enää mitenkään, missään muodossa voi saada takaisin. Jos nyt alkaisin oikein syvälliseksi, voisin alkaa miettiä sitä miten tarinasi ne ihmiset jotka eivät uskoneet runon satumaiseen alkuperään tai ylipäänsä sen alkuperään, olivat tavallaan vertauskuvia ylipäänsä ihmisille joilta puuttuu kaikenlainen mielikuvitus ja kyky uskoa johonkin mitä eivät voi todistaa olevan olemassa. Sellaisia ihmisiä on koko ajan enemmän, ja ehkä jonain kauheana päivänä ihmisten mielikuvitus ja usko satuihin on yhtälailla yleisesti "hourupäisten höpinää" kuin tarinassasi oli se löydetty teksti?? :P
Ronald ja Chris "ryhtyivät myöhemmin kuulemma fantasiakirjailijoiksi" :DD good for them. - Lalaith
jawetus kirjoitti:
Oikeastaan ei ollut mitään ideaa.
Kirjoitin runoa ja huomasin sen muistuttavan jotain hetkeä ja tunnelmaa Tolkienin kirjoissa.
Sitten huomasin sen olevan jäähyväiset ja lopulta piti vain keksiä miksi se oli siinä ja kuka sen luki.
Se, että teksti on ollut paikallaan ikimuistoisista ajoista asti, oli oikeastaan aika looginen jatko tarinalle.
Pieni jatko tai täsmennys tälle tarinalle lienee paikallaan, sillä tällaisia ajatuksia mietiskeltiin löydön jälkeen...
****
Ne, jotka uskoivat vanhaan maailmaan ja tunsivat vielä tuolloin Tengwar-aakkoston, pystyivät kyllä tulkitsemaan runon. He tietenkin olivat entistä enemmän hämmennyksissään, kun runon sisältö paljastui. Fornostin tutkijat kuitenkin sanoivat tekstin olemassaolonkin olevan hourupäisten höpinää.
Ronald ja Chris eivät tietenkään tuon jälkeen jatkaneet enää tutkijoina, vaan ryhtyivät myöhemmin kuulema fantasiakirjailijoiksi.
Ja tarinaa on vaikea jatkaa, sillä muinainen teksti kertoi jo kaiken, mitä sillä oli sanottavana. Ehkä se oli tehtävänsä suorittanut ja katosi viimeisenä menneen maailman muistona, kun joku, joka maailmaan uskoo, sitä kosketti.
Kuka tietää...
Ehkäpä hopeahiukkaset irtosivat kivestä, josta ne olivat pitäneet kiinni ammoisista ajoista. Ehkä hituset leijailivat öisen maatuulen mukana merelle, Lhûninlahdelle, johon löydön jälkeisenä keskiyön hetkenä täysikuu loi uskomattoman upean sillan.
Joka tapauksessa vanhaan maailmaan uskovat sanovat, että sinne, vanhaan satamaan, jäi viimeinen muisto kaukaisista ajoista.
********
Ja provohan tämä on siksi, että eihän kukaan saa oikeasti jatkaa Keski-Maan "historiaa" eteenpäin. Sehän loppuu vuosienkirjan viimeisiin muistiinpanoihin.Eikö se keskeneräinen aikamatkustustarina by Tolkien ole tavallaan jatkoa? Se, missä on isä ja poika ties kuinka monta sukupolvea taaksepäin ja kaikilla on se uni valtavasta aallosta, joka nielaisee Númenorin? Toisaalta Tolkien itse hyllytti jutun vaikka se nyt onkin julkaistu jossain päin HoMEa ja oli varmaan ihan oikeassa, ei se ole hääppöinen.
Mutta tämä novelli muistutti minua siitä unesta, jonka kerran näin. Siinä arkeologit löysivät Minas Tirithin rauniot :) En yleensä muista näkemiäni unia, mutta tämän muistan, koska se tunne, jonka koin unessa, kun tajusin, että se kaikki on loppujen lopuksi totta eikä todellisuuspakoa oli mahtava. Sitten heräsin... Kiva tarina :)
En muuten näe mitään eroa siinä kirjoittaako tarinaan jatkoa vai täyttääkö siinä olevia aukkoja ja sumuisia alueita, kuten olet usein tehnyt. Fanfiction is fanfiction is fanfiction ;) - jawetus
Lalaith kirjoitti:
Eikö se keskeneräinen aikamatkustustarina by Tolkien ole tavallaan jatkoa? Se, missä on isä ja poika ties kuinka monta sukupolvea taaksepäin ja kaikilla on se uni valtavasta aallosta, joka nielaisee Númenorin? Toisaalta Tolkien itse hyllytti jutun vaikka se nyt onkin julkaistu jossain päin HoMEa ja oli varmaan ihan oikeassa, ei se ole hääppöinen.
Mutta tämä novelli muistutti minua siitä unesta, jonka kerran näin. Siinä arkeologit löysivät Minas Tirithin rauniot :) En yleensä muista näkemiäni unia, mutta tämän muistan, koska se tunne, jonka koin unessa, kun tajusin, että se kaikki on loppujen lopuksi totta eikä todellisuuspakoa oli mahtava. Sitten heräsin... Kiva tarina :)
En muuten näe mitään eroa siinä kirjoittaako tarinaan jatkoa vai täyttääkö siinä olevia aukkoja ja sumuisia alueita, kuten olet usein tehnyt. Fanfiction is fanfiction is fanfiction ;)"En muuten näe mitään eroa siinä kirjoittaako tarinaan jatkoa vai täyttääkö siinä olevia aukkoja ja sumuisia alueita, kuten olet usein tehnyt. Fanfiction is fanfiction is fanfiction ;)"
Noniin. Sanoinhan, että tämä oli provona huono :-)
Ja siitä Tolkienin tulevaisuusjutusta olen samaa mieltä. Ei senkään ukon kaikki ideat aina tuulta ottaneet.
Toi sun unesi kuulostaa älyttömän mielenkiintoiselta. Muistan kyllä kun siitä jo aiemminkin kerroit. Kerro lisää! Kuinka se löytäminen oikein tapahtui ja ketkä siellä oikein kaivelivat?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 881234
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511046En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse61788Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll14730Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli287695- 60694
Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107688Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?37646En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt42634- 60628