(Edellisessä viestissä meni otsikko ja nimimerkki väärinpäin, eli tässä sama uudestaan)
Eikö ketään muuta häiritse se täysin järjetön logiikka, että parien ikäeron pitää aina mennä niin, että mies on naista vanhempi? Olen välillä seurannut erästä laajalevikkistä sanomalehteä ja sen palstaa, missä voi ilmoittaa kihloista tai naimisiinmenosta. Lähes kaikki parit ovat samanlaisia: mies on vähintään sen yhden vuoden vanhempi. Tietenkään ikävuosista ei tarkkaa ikäeroa voida laskea, mutta pääasia on, että mies on aina vanhempi.
Kyllä miehilläkin tuntuisi olevan sama järjetön ajattelutapa, että naisen täytyy aina olla vähintään päivän nuorempi, jotta hänen kanssaan voi seurustella. Kun kuitenkin monet etsivät sitä oikeaa ihmistä, jonka kanssa voisi elää mahdollisesti koko loppuelämänsä, niin miksi pidetään tuollaista naurettavaa kriteeriä? Onko ihmisillä todella varaa heittää liuta potentiaalisia seurustelukumppaneita laidan yli vain sen takia, että he ovat syntyneet vääränä vuonna? Ovatko jotkut miehet ja naiset todellakin niin lapsellisia vai kenties pinnallisia?
Jos esimerkiksi mies on 22 ja nainen 23, niin on tietenkin täysin varmaa, että mies on kypsymätön kakara, jonka kanssa elämää "vuosikausia" enemmän nähnyt nainen ei tulisi toimeen. Kun tilanne onkin toisinpäin, eli mies on 23 ja nainen 22, kaikki normalisoituu heti ja maailmankirjat ovat taas järjestyksessä. Mistä ihmeestä se oikein johtuu? Miten esim. 342:n tai 467:n päivän ikäero voi nousta niin naurettavan suureen rooliin?
Oma veikkaukseni on, ettei suurin osa ihmisistä aseta kumppanille kovinkaan yksityiskohtaisia kriteerejä. Kunhan toisen ulkonäkö miellyttää, asioista pystytään jotenkin puhumaan ja mies on vähintään vuoden vanhempi, kaikki on hyvin. Tällöin on varaa tuijottaa sitä ikäeroakin, koska suuri osa ihmisistä täyttää nuo ympäripyöreät kriteerit.
Eikö ketään muuta häiritse se täysin järjetön logiikka, että parien ikäeron pitää aina mennä niin, että mies on naista vanhempi? Olen välillä seurannut erästä laajalevikkistä sanomalehteä ja sen palstaa, missä voi ilmoittaa kihloista tai naimisiinmenosta. Lähes kaikki parit ovat samanlaisia: mies on vähintään sen yhden vuoden vanhempi. Tietenkään ikävuosista ei tarkkaa ikäeroa voida laskea, mutta pääasia on, että mies on aina vanhempi.
Kyllä miehilläkin tuntuisi olevan sama järjetön ajattelutapa, että naisen täytyy aina olla vähintään päivän nuorempi, jotta hänen kanssaan voi seurustella. Kun kuitenkin monet etsivät sitä oikeaa ihmistä, jonka kanssa voisi elää mahdollisesti koko loppuelämänsä, niin miksi pidetään tuollaista naurettavaa kriteeriä? Onko ihmisillä todella varaa heittää liuta potentiaalisia seurustelukumppaneita laidan yli vain sen takia, että he ovat syntyneet vääränä vuonna? Ovatko jotkut miehet ja naiset todellakin niin lapsellisia vai kenties pinnallisia?
Jos esimerkiksi mies on 22 ja nainen 23, niin on tietenkin täysin varmaa, että mies on kypsymätön kakara, jonka kanssa elämää "vuosikausia" enemmän nähnyt nainen ei tulisi toimeen. Kun tilanne onkin toisinpäin, eli mies on 23 ja nainen 22, kaikki normalisoituu heti ja maailmankirjat ovat taas järjestyksessä. Mistä ihmeestä se oikein johtuu? Miten esim. 342:n tai 467:n päivän ikäero voi nousta niin naurettavan suureen rooliin?
Oma veikkaukseni on, ettei suurin osa ihmisistä aseta kumppanille kovinkaan yksityiskohtaisia kriteerejä. Kunhan toisen ulkonäkö miellyttää, asioista pystytään jotenkin puhumaan ja mies on vähintään vuoden vanhempi, kaikki on hyvin. Tällöin on varaa tuijottaa sitä ikäeroakin, koska suuri osa ihmisistä täyttää nuo ympäripyöreät kriteerit.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Noh, minun kohdallani ei kyllä tuo suuri maailmanjärjestys päde. Mieheni on minua vuoden ja muutaman kuukauden nuorempi, eikä muuten häiritse pätkääkään. Mieheni ei takuulla ole minua yhtään lapsellisempi, melkeinpä päinvastoin. Tiedän monia kolmekymppisiä miehiä, jotka ovat paljon epäkypsempiä kuin oma kultani. Naisethan elää yleensä vanhemmaksi, joten jos ei halua viettää vanhuuttaan yksin, kannattaisi oikeastaan valita itseään roimasti nuorempi mies... ;)
Minua taas ärsyttää suunnattomasti sellainen, että jos esim. jollain nettifoorumilla joku kysyy, että miten on suhde toiminut jos on paljon ikäeroa, niin AINA siihen vastaavat jotkut tyyliin: "Mulla ja mun miehellä on kolme vuotta ikäeroa ja ihan hyvin on mennyt." Kolme vuotta ei ole mikään ikäero. Kunnollisella ikäerolla tarkoitetaan vähintään seitsemää vuotta. Jos sitäkään.
Niin kuin voit alkuperäisestä viestistä lukea, niin nyt ei kysytty että miten on suhde toiminut jos on paljon ikäeroa. Alkuperäisessä viestissä ihmeteltiin nimenomaan vuoden tai kahden vuoden ikäero. Älä siis valita jos vastaan nimenomaan ketjun aloittajan ihmettelyyn.
Joo, ei kolme vuotta ole mikään "ikäero". oikeesti ikäerolla voi olla vaikutusta jos ollaan ns. eri sukupolvea (kokemuksen erilaiset) eli n.
about 10 vuotta...
Mut lukuihin tuijottaminen ei pelasta suhdetta.
mulla on ollut molempiin suuntiin (nuorempia ja vanhempia) tuo n. 10:v ikäero, eikä se ole ollut suhteen määrittävin tekijä. Nuorempi voi olla henkisestä kypsä ja vanhempi puolestaa nuorekkaan oloinen tms. muut jutut ratkasee. Joillakin miehillä voi nuori nainen toimia esim. egon pönkittäjänä??? tavallaan, mut jokaisella oikeus etsiä itselleen sopivaa miestä/naista...
"nyt ei kysytty että miten on suhde toiminut jos on paljon ikäeroa. Alkuperäisessä viestissä ihmeteltiin nimenomaan vuoden tai kahden vuoden ikäero."
Ehkä en kirjoittanut tarpeeksi tarkasti sitä, mitä kummastelin. Tarkoitin ikäeroa yleisesti, eli oli se sitten vuosi tai kymmenen vuotta, niin miehen kuuluisi aina olla vanhempi. Eikä kymmenen vuottakaan mielestäni mikään valtava ikäero ole. Minusta vain tuntuu, että sellaiset parit, joissa nainen on vanhempi, olisivat selvässä vähemmistössä.
Kun on kysymys aikuisista ihmisistä, miehistä ja naisista, vuoden tai viiden vuoden erokaan ei ole mitään. Kymmenen vuotta voi jo tuntua, riippuu iästä. Sehän on selvä ja sen näkeekin, että tytöt kehittyvät ainakin fyysisesti poikia aiemmin, murrosikä on aiemmin ja sen myötä ehkä henkinenkin kypsyminen tulee aiemmin. Mutta se kyllä tasaantuu.
Nämä ovat yksilöllisiä asioita ihan varmasti. Jos hyvä kumppani löytyy, mitä sitä ikää tuijottamaan, saattaa menettää jotain todella arvokasta. No hedelmällisessä iässä olevilla painaa tietyt seikat, se on selvä.
Olen nelikymppinen eronnut, vähän hirvittäisi kuitenkaan ottaa kymmenen vuotta nuorempaa tai kaksikymmentä vuotta vanhempaa miestä. Jos ihminen tuntuisi tällä hetkellä sopivalta, jossain vaiheessa se ikäero ehkä näkyisi liian hyvin.
Kun olisin viisikymmentä, mies olisi seitsemänkymmentä. Minä olisin vielä aika innokas esimerkiksi sängyssä, mieheni.. hmmm.. en oikein tiedä..
Yksilöllistä, niin se on !
Eikö kannata mieluummin valita mies, joka ei polta, pitää kunnostaan huolta, ei dokaa liikaa, syö terveellisesti ja nukkuu riittävästi? Kyllä suurin osa miesten aikaisista kuolemista on ihan itse aiheutettua.
Voi mikä tosikko... =)
No kullanmuru - ettehän te miehet huoli itsennne vanhempia. Mitä vanhemmiksi tulette, sitä nuorempia naisia yritätte. Siinä teidän pyhyys. Yksi tyttö oli ymmällään siitä, että se 60-vuotias papparainen ihan tosissaan oli iskenyt häntä - 19-vuotiasta!
mieheni on minua 7v nuorempi. Kun tutustuimme hän oli alta kolmenkymmenen, ei se aina ole niin kuin luulet.
Meillä mies 22 ja minä 25. Ei tunnu missään tuo ero. Hän jopa kypsempi monissa asioissa kuin minä. eli ei pidä yleistää:)
väliä tollakin jutulla niinkun ylipäänsä on,jokainen tavoittelee sellaista muijaa mihin tuntee omien rahkeidensa riittävän ja nuoruus tiettyyn rajaan asti on ainakin mun ja muidenkin miesten enemmistön kriteereissä asia jtn. siksipä kattelen itseä nuorempia naisia.Sä voit katella vaikka 40v naisia jos itsestä siltä tuntuu....
Yrmiön kuvan vilkaisin ja katoin että jo on elähtäneen näkönen ukko tuon ikäiseksi, itse täytyy sanoa että samaa ikäluokkaa olevana en huolisi mistään hinnasta moista ja saa olla aika simppeli "tyttö" että tuon rupsahtaneen näköisen kaljan kittaajan huolii edes yhdeksi yöksi. Mikäs se olikaan tänään juuri se kirjoitus että "miehet yliarvioivat ulkonäkönsä" ilmeisesti täss eräs esimerkkitapaus kyseessä, myöskään lajimuodon naismieltymykset eivät tuolla olemuksella kiinnosta :p
Nelikymppinen voi olla täysin kakara ja 20 taas ihan fiksu. Minä en ole koskaan tuijottanut ikää tai laittanut sille mitään painoa. Paitsi kun olin 24 ja meinasi tulla juttua 16-vuotiaan pojan kanssa niin silloin laitoin hommalle stopin.
En siis allekirjoita viestisi sanomaa, enkä usko tuolla lailla ajattelevia naisia olevan montaakaan. Toisaalta, sitähän on tutkittu että mikä on paras ikäero (ja paras pituusero ynnä muuta mielenkiintoista) ja sen muistan, että optimaalisessa tapauksessa mies on naista 6 vuotta vanhempi.
tehnyt päätelmäsi noitten pariskuntien iästä ? Onko joku laajalevikkinen lehti ryhtynyt julkaisemaan ikätiedotkin nimen ja mahdollisen kuvan lisäksi. Ettet vaan olisi silmämääräisesti tehnyt päätelmiäsi, ja vielä jäänyt nuolemaan näppejäsi kun joku sinua vanhempi nainen olisi jättänyt sinut huomiotta juuri ikäsi takia ?
Mulla ja seurustelukumppaneillani on nyt vuosien myötä alkanut ikäero kasvaa, keskimäärin /- 7vuotta mies nuorempi. Tietenkään homma ei ollut näin silloin kuin olin 17, silloin aika luonnollisesti mies/poika/kundi oli sen n. 2v. vanhempi.
Esim. Turun Sanomissa on tällainen palsta, missä on monesti iätkin kerrottu.
"Ettet vaan olisi silmämääräisesti tehnyt päätelmiäsi, ja vielä jäänyt nuolemaan näppejäsi kun joku sinua vanhempi nainen olisi jättänyt sinut huomiotta juuri ikäsi takia ?"
Olen ihan hyvännäköinen mies ja ottajia olisi kyllä ihan tarpeeksi, eli ei tässä mistään katkerasta tilityksestä ollut kysymys. Juuri empiirisen tiedon perusteella olen päätelmäni tehnyt, kuinkas muuten. Nyt ei ole siitä kyse, että olisin saanut pakit jonkulta itseäni vanhemmalta. Ajattelin vain, jos joskus tapaan sopivan naisen, joka on esim. pari vuotta vanhempi ja hän alkaa jossain vaiheessa keksimään tekosyitä, miksei suhde voi siirtyä vakavaksi, esim. "Me ollaan liian erilaisia", vaikka oikea syy olis mun ikäni.
jos minä sanoisin että me olemme liian erilaisia, minä tarkoittaisin että me olemme liian erilaisia. Jos taas sanoisin että meillä on liikaa ikäeroa, meillä olisi liikaa ikäeroa. Jos taas joku pari vuotta sinua vanhempi nainen sanoo,että te olette liian erilaisia, minä luulen, ettei silloin ole kyse ikäerosta vaan siitä että te olette liian erilaisia. Ikä on enemmin sivuseikka kuin se että muuten natsaa kohdilleen.
Olipa mielenkiintoista lukea tämä ketju. Olen itse 24 vee ja mulle kävi keväällä niin, että ihastuin itseäni kolme vuotta nuorempaan mieheen.
Alussa, kun hän tuntui olevan samalla aallonpituudella, ajattelin kuitenkin, ettei meille voi ikäeron takia tulla suhdetta.
Ennakkokäsitykseni johtui siitä, että yleensä kaikki vanhemmat miehet ovat minusta kiinnostuneita eniten. Johtuu varmaan siitä, että olen hyvin fiksu ikäisekseni. En kuitenkaan halua itselleni miestä, joka on paljon kokeneempi kuin minä ja toivoin löytäväni jonkun ikäiseni fiksun miehen.
No kävikin niin, että se fiksuin tapaamani mies oli minua kolme vuotta nuorempi. Aika hupaisaa.
Hupaisaa ei sen sijaan ole se, että nyt, kun olen ihastunut, en tiedäkään tunteeko tämä mies samoin minua kohtaan. Ainakaan enää.
Toisaalta minusta tuntuu, että hän on liian nuori haluamaan sellaista vakavaa suhdetta (käytännössä siis vakavaa seurustelua ja sitotumista toiseen henkisesti, en siis tarkoita lapsia tai aviota), jonka minä haluaisin. Toisaalta olen taas sitä mieltä, ettei se ole iästä kiinni, kuka haluaa sitoutua ja kuka ei. Onhan paljon vastuuntuntoisia nuoria miehiä verrattuna taas päinvastaisiin vanhempiin miehiin.
Sanokaa te miehet, että missä vaiheessa yleensä mies on valmis vakavaan suhteeseen? Vai onko siihen olemassa mitään ikää? Siis milloin haluaa muutosta ryyppy- ja sinkkuelämään?
Ikäero ei vaikuta eikä saa vaikuttaa mitään jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan!!
Olen 52 vuotias ja seurustelen ja asun yhdessä 83 vuotiaan naisen kanssa! Meillä on aivan ihanaa, ei häiritse sukulaiset,jotka asuvat muualla!Enkä heidän mielipiteistä välitäkään! Seksi pelaa hienosti ja nautimme joka hetkestä!Meillä on kivoja harrastuksia ja nautimme toisistamme joka solulla! Jospa näkisitte tämän minun kultani; siinä jäisi Aira Samulin toiseksi!
Rohkeutta teillekin jotka vielä pähkäilette, että . . . ..
Tiedän myös monta paria joilla ikäero on yli 20 v.ja kaikki ovat onnellisia! Nykyäänhän hyväksytään elämässä vaikka mitä, niin miksi sorsitaan jos ikäero on isompi kuin 2 vuotta!
Itse en ikinä huolisi itseäni 10 vuotta tai sitä vanhempaa miestä, sen verran on omaa kokemusta karttunut ja sivusta seurannut viiskymppisten ja sitä vanhempien miesten touhuja, puheita ja elämänasenteita. Paras ikäero on tuollainen - 5 - 10 vuotta, tosin sillä haitalla, että vähän päälle kolmekymppiset on pääasiassa pienten lasten isiä, joten sellaiset on pois laskuista.
Itse en ole mikään "ikiteini", mutta tyyliltäni ennemmin pieni, siro ja hilpeä kuin mikään täti-ihminen.
No, minulle kävi niin että miehelle oli liikaa se että olen häntä 1,5 vuotta vanhempi :) Myöhemmin paljastui että hän on niitä miehiä jonka naisen pitää olla 10 vuotta nuorempi, 10 cm lyhyempi ja 10 kg kevyempi kun hän on. Nuo kaksi viimeistä kriteeriä täytin mutta kolmatta en, joten kenkää tuli. Mutta toisaalta, kun mies on kerran tollainen niin ei harmita vaikka monoa sainkin :)
uskomattoman hyvin toimii meillä suhde vaikka ikäeroa on 14v. minä vanhempi nainen. Henkisentason sujuvuutta ei tässå pysty edes määrittelemään, mutta se on sitä luokkaa jota en ole kuunaan ininä tavanut kenessäkään miehessä aiemmin...alussa itsekin liikaakin pohdiskelin ikäeroamme mutta kun aikaa kului ja homma vaan toimi paremmin ja paremmin niin eipä sitä edes enää ajattele! Sitäpaitsi muiden mielipiteillä ei ole meidän suhteessa mitään merkitystä missään määrin. Jos on oikea ihminen rinnalle niin se vain on! Olisi tyhmää todella ajatella suhteita vain numeroina ja ettei uskalla antaa mahdollisuutta kummallkein onnistua kun siihen on kuitenkin kaikki merkit olemassa.
Entinen suhde lopahti 4vuoden jälkeen ihan siihen että mies oli liian vanhasti käyttäytyvä, jo eläkepäiviä alkoi viettää, mitään uutta ei halunnut kokeilla eikä kotoia lähteä mihinkään ja myös keksustelu oli verkkaista jos lainkaan.
En ainakaan itse halua jäädä odottelemaan lopun alkua niin kauan kuin päiviä riittää tallattavaksi, elämä pitää käyttää jos me kerran täällä saadaan olla. On upeaa että suhde toimii ikäeroista viis! Ne ei rakenna suhdetta vaan ne ihmiset siinä omana itsenään, huumori ja kaikki se kemia, emotionaalinen yhteys.
Meillä toimii ja ne jotka ajattelee toisin saa ajtella miten tykkää. On eriasteisia katsantokantoja, suvaitsevaisuus ei ole kyllä ihmisllä se vahvin puoli.:-)
niin. ikä ero ei ole este! minulla ja miehelläni on 20 vuotta ikä eroa. (mieheni on 40 ja minä 20 vuotta) ja hyvin toimii.