Jos joku haluaa tähän uskottomuuteen vähän toisenlaista näkökulmaa, kerron omakohtaisia kokemuksia. Olen pettäjä. Jos olisin tajunnut millainen soppa tekosistani syntyy, en olisi sitä tehnyt. Siitä ei mulle jäänyt mitään hyvää. Näin jälkeenpäin tajuan, jos rehellinen ollaan, näinhän sen pitää ollakkin. Kun on kyse kieroudesta ja vilpistä, ei sellaisella toiminnalla voi olla siunusta. Eikä siitä seuraa hyvää oloa...Sen verran minussa oli ihmistä, että häpesin itseäni ja vielä enemmän niitä naisia. Vanhoja ämmiä ja minä nuori mies, yäk!
Ei ne tajua naiset, jotka ovat nuorempia miehiä etsimässä, mitä nämä ajattelevat heistä. Ei kukaan nuori mies halua pohjimmiltaan äitinsä kanssa olla. Eikä museo autolla ajella. Kaikkein parasta kun eri ikäiset pysyvät omissa ikäluokissaan...
Tänä päivänä on pettämisestä tehty tietyllä lailla hyväksyttävä, joka paikasta siitä tulee juttua. Missään ei kuitenkaan kerrota niiden ihmisten tuskasta ja pahasta olosta, mitä pettämisellä saadaan aikaan! Pettämisellä saadaan aikaan petetyn elämän halun ja minä kuvan romuttaminen kauas tulevaisuuteen. Toiveiden romuttamista... Ja millaisilla asioilla...Itsekkyytemme takia teemme tälläista, olemme kykenemättömiä asettumaan toisen asemaan, miltähän se tuntuu sinusta...sellainen on meille vierasta. Olemme tunnevajaita...Missä on aikuisuus, vastuu itsestä ja lähimmäisistä! Omasta mielestämme olemme erinomaisia ja hyvällä itsetunnolla varustettuja...Vaikka kaikki on kuin jäätä, huoneenlämpöön kun tuodaan, jää vain märkä läiska! Peiliin kun katsoo, ei tarvitse syitä kaukaa hakea! Emme ajattele , entä jos minäkin koen saman...PETETYKSI tulemisen. Entäs jos yhtääkkiä tajuan, minullahan onkin jotain niin arvokasta, etten halua siitä luopua mistään hinnasta. Sitten rakkaani pettäiskin minua, karmeeta!!!Minusta elämä, oma rakas ja lapset ovat niin suuria asioita, ettei niiden todellista arvoa tajua, vasta kun on ne menettänyt...
Sinä joka et ole pettänyt, älä petä koskaa. Elon taivalta on paljon keposempi kulkea, ilman painon taakkaa repussa.
Sinä joka olet pettänyt, tee parannus. Älä enää pettämistä jatka, siitä alkaa sinulla kasvu ihmisenä.
Todellinen rakkaus alkaa siitä, kun laittaa koti oven kiinni lähtiessään...
Ei ne tajua naiset, jotka ovat nuorempia miehiä etsimässä, mitä nämä ajattelevat heistä. Ei kukaan nuori mies halua pohjimmiltaan äitinsä kanssa olla. Eikä museo autolla ajella. Kaikkein parasta kun eri ikäiset pysyvät omissa ikäluokissaan...
Tänä päivänä on pettämisestä tehty tietyllä lailla hyväksyttävä, joka paikasta siitä tulee juttua. Missään ei kuitenkaan kerrota niiden ihmisten tuskasta ja pahasta olosta, mitä pettämisellä saadaan aikaan! Pettämisellä saadaan aikaan petetyn elämän halun ja minä kuvan romuttaminen kauas tulevaisuuteen. Toiveiden romuttamista... Ja millaisilla asioilla...Itsekkyytemme takia teemme tälläista, olemme kykenemättömiä asettumaan toisen asemaan, miltähän se tuntuu sinusta...sellainen on meille vierasta. Olemme tunnevajaita...Missä on aikuisuus, vastuu itsestä ja lähimmäisistä! Omasta mielestämme olemme erinomaisia ja hyvällä itsetunnolla varustettuja...Vaikka kaikki on kuin jäätä, huoneenlämpöön kun tuodaan, jää vain märkä läiska! Peiliin kun katsoo, ei tarvitse syitä kaukaa hakea! Emme ajattele , entä jos minäkin koen saman...PETETYKSI tulemisen. Entäs jos yhtääkkiä tajuan, minullahan onkin jotain niin arvokasta, etten halua siitä luopua mistään hinnasta. Sitten rakkaani pettäiskin minua, karmeeta!!!Minusta elämä, oma rakas ja lapset ovat niin suuria asioita, ettei niiden todellista arvoa tajua, vasta kun on ne menettänyt...
Sinä joka et ole pettänyt, älä petä koskaa. Elon taivalta on paljon keposempi kulkea, ilman painon taakkaa repussa.
Sinä joka olet pettänyt, tee parannus. Älä enää pettämistä jatka, siitä alkaa sinulla kasvu ihmisenä.
Todellinen rakkaus alkaa siitä, kun laittaa koti oven kiinni lähtiessään...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensimmäistä kertaa joku puhuu siitä kuinka kauheaa pettäminen on.. Itse en ole pettänyt ketään, en aio tulevaisuudessa niin tehdä. Helppo se on nyt sanoa kun olen vasta 15 vuotias. Mutta kiitos äitini joka petti isää, minä olen jo vuoden sairastanut vakavaa masennusta ja toivoisin kuolevani, kun mikään ei tunnu menevän hyvin. Olen viillellyt itseäni useaan kertaan ja psykiatrillakin käyn ja lääkityksessäkin olen. Kaikki tuo vain koska äitini on niin hirveä ihminen että meni ja petti isääni.. Minä vihaan äitiäni ja toivoisin ettei minun tarvitsisi asua välillä hänen luonaan, haluaisin pysyä täällä isän luona missä kaikki tuntuu helpommalta.. Tietysti ihmiset jotka lukevat tämän, ajattelevat vain että olen joku idiootti.. Mutta tottahan se on, masentua nyt vanhempien erosta joka tapahtui 5 vuotta sitten ja saada vasta 4 vuoden päästä selville miksi..
Niin se näyttää olevan että jos joku uskaltaa julkisesti tunnustaa tehneensä elämänsä virheen pettämällä,ei löydy olalle taputtelijoita.Vaan annas kun joku kertoo mitä sairaampia pettämiskuvioita kyllä löytyy kannustajia ja puolesta puhujia.Miksi?Siksi että on "tredikästä" pettää ja kusettaa läheisiä,pitää toista ihmistä nautinnon välineenä.Vähemmän "trendikästä"on ottaa vastuu teoistaa ja huomata omat virheensä ja ajatella välillä muitakin kuin vain itseään.
Jokainen valitsee oman tiensä,mutta kuka loppujen lopuksi voi tunnustaa itselleen olevansa oikeasti onnellinen ja tehneensä oikean ratkaisun?Ja ehkäpä vielä muuttaa elämänsä suuntaa ennen kuin on myöhäistä.