enteitä ilmassa

...kummallisia puheluja...ja outoja nimiä kännykän nimi luettelossa.Näistä asioista selvisi pikkuhiljaa koko totuus! En halua enää koskaan kokea moista aikaa uudelleen jos vaan mahdollista!!

Olen jo eronnut vuosi sitten ja elämä alkaa olla nyt jo uomissaan. Mutta voin kertoa sinulle omia eroenteitä, mitä havaitsin ex-miehessäni ennen eroa.
Ex-mieheni oli viileän oloinen tunteiltansa, ei paljon huomioinut minua, lapset hän kyllä huomioi.Myöskin mieheni kännykän tekstiviestien määrä lisääntyi sekä puheluiden määrä, siinä vaiheessa hänellä oli jo toinen nainen kuvioissa.
Rakasteluun hän ei keskittynyt, teki vain pikaisesti sen, etten epäilisi mitään. Tunteet eivät olleet mukana koko hommassa.
Itse tunneihmisenä kärsin kovasti tästä tunteettomuudesta ja aloin vaistota jo ajoissa että kaikki ei ole kunnossa.
Loppuvaiheessa hän oli paljon pois iltoja ja puolia öitä pois kotoa, saapui joskus noin 03.00 aikoihin nukkumaan hissukseen yrittämättä herättää minua, vaikka tiesin hänen kyllä saapuneen kotiin.Kotona hän ei kajonnut mihinkään pikkuremontteihin eikä muihin kotitöihin, mitä oli joskus kyllä tehnyt aikaisemmin. Usein kun tulin töistä hän oli nukkumassa nokosia kerätäkseen tietysti voimia illan ja yön rientoja varten. Onneksi kuitenkin lapset huomioi ja veti loppuun saakka isän roolin.
Mutta tätä "helvettiä" en kestänyt kuin puoli vuotta, jonka jälkeen keskustelimme asiasta ja pyysin häntä pakkaamaan tavaransa ja lähtemään kodistamme.Tietenkin varsinainen eroprosessi oli sydäntä repivä ja ennenkuin kaikki oli elämässä taas järjestyksessä, siihen meni aikaa. Mutta elämä ei ollut sen arvoista, että olisin jaksanut jatkaa.

Nyt on asiat kunnossa ja aurinko paistaa uuden rakkauden kanssa myös minulla. Tsemppiä sinullekin, ei kannata jäädä roikkumaan, jos ei suhde toimi eikä korjaaminen onnistu. Meillä on vain yksi elämä, ei anneta sen mennä piloille.

Ukko tuli noin 1,5 v sitten su aamusella kotiin ja kynnen viiltoja oli pitkin kroppaa. Oli nääs sairaanhoitajalta jääneet kynnet leikkaamatta. Ukon selitys oli, että paita oli raapinut, johon minä ilmoitin, että sellainen vaarallinen paita on heti hävitettävä!
Heinäkuussa 2004 ukko ilmoitti, ettei ketään ole soittanut, ihmettelin kun kännyssä oli kuitenkin vieras numero. No selvitin alta aikayksikön, että vieraan ämmän numerohan se oli ja sitten 26.7. klo 19.02 soitin ko. numeroon ja sieltä käheä naisääni vastasi "No moiikkaa". Totesin vain kylmästi ukolleni, että minun hörhöilläni kuuluukin olevan jopa ääni. (Ukkoni väitti minun näkevän nim. hörhöjä, kun rohkenin epäillä häntä.) Ystävättäreni mukaan tuota peliä olisi jatkunut jo 8 vuotta, mutta kun eronneellakaan sairaanhoitajalla ei ollut moraalia eikä arvoja niin mitäpä sitä, voihan sitä ajella pitkin Suomen maata, käydä tansseissa ja olla sängyssä ilman mitään suojauksia. Mitäpä sitä murkkuikäiset tenavat ja se muija ketään liikuttaisi. Näin Riksussa. Tämähän on vain elämää!!!

Minähän se ensimmäisen askeleen otin kun läheisyys loppui. Jokin miehessä alkoi ärsyttää ja "koulutin" häntä kääntämällä hänelle selän. Sen lisäksi aloin naputtaa erilaisista asioista. Mielestäni hän ei hoitanut kotihommia kuten oli sovittu ja oli paljon työmatkoilla. Se kyllä kuului hänen työhän ja siitä hän rahaa sai meidän elättämiseen, mutta sitten kun oli kotona niin olisi mielellään harrastanut omiakin juttuja. Minusta hänen kotiaika oli tarkoitettu lapsille ja kodin kunnossa pitoon. Minähän sen hoidin muuten. Asiat eivät muuttuneet yhtään vaikka yritin ystäviemme kuullen mainostaa kuinka mies ei hoitanut hommiaan, yritin siten saada hänen omatuntonsa kolkuttamaan.

Muutama vuosi meni näin. Sitten mies ei enää aina tullutkaan työmatkoilta sinä iltana kun oli ilmoittanut, vaan lento oli myöhässä, peruuntunut ja ties mitä. Työillallisilta ja juhlista ei tullut kotiin vaan meni joko kaverilleen tai oli nukahtanut juhlapaikalle. minä tietysti läksytin ja huusin ja teetin hänellä entistä enemmän kotitöitä, pyysin rahaa omiin menoihini vastapainoksi.

Sitten alkoi tulla puheluita ja viestejä. Mies vietti aikaa pihalla tekstailemassa tai lähti kävelylle puhelimen kanssa. Kaikki olivat kuulema työasioita. Tarkistelin puhelinta eikä viestit tulleet naiselta vaan nimi oli miehen.

Vuoden päästä mies ilmoitti että haluaa eron. Minä en halunnut, lasten takia. Puhuimme asioista ja lupasin tehdä hänen olonsa kotona hieman mukavammaksi jos jäisi, ja mies jäi. Ei silti lopettanut yhteydenpitoa tuohon "mieheen". Enpä minäkään sitten välittänyt asioista, vaan huusin, vittuilin, join entistä enemmän että miehen olisi pakko hoitaa asiat ja lapset koska minähän en parin oluen jälkeen voinut. Jatkoin miehen syyllistämistä ystäviemme kuullen aina kun mahdollista.

Sitten mies alkoi olla pois viikonloppuisin. Hän vain ilmoitti jonkin syyn. Epäilin sitä "miestä". Huusin miehelleni että muuttakoon sen luokse kun ei kerran malta pysyä perheensä kanssa. Niin mies muutti. Eikä kyseessä ollutkaan mies, vaan nuori hyvännäköinen nainen. Haimme yhdessä eroa. Toinen nainen rikkoi perheemme. Sen opetin myös lapsille.

Tuosta on neljä vuotta. Jos luet nyt miten aloitin tämän kirjoituksen, niin ymmärrät että olen päässyt asian kanssa tasapainoon. Terapian, lääkkeiden, ystävien ja lopulta uskoon tulemisen avulla, rikottuani ensin suhteet yhteen lapsistamme joka oli isän puolella, tein elämästäni aivan suotta helvetin kun en myöntänyt että minähän sen omalla käytökselläni aiheutin. Ajoin miehen pois. Ei kenenkään pidä tehdä sellaista puolisolleen eikä kenellekään. Ihmettelen miten mies sieti niinkin monta vuotta, mutta hän itse sanoi että lasten takia. En ikinä anna anteeksi omaa tyhmyyttäni, mutta nyt yritän korjata sen minkä voi. En edes osaa kuvitella miten nuorin lapsemme saa elämänarvonsa enää järjestykseen, kun minä olen hänet kasvattanut vääriin arvoihin. Olemme puhuneet, mutta aika näyttää miten käy.

Minäkin syytin ainoastaan miestäni, että hänen käytöksensä "oikeutti" minut kohtelemaan häntä tylysti. Niin ei ollut. Joskus pitää naisenkin katsoa peiliin, että onkohan itse tehnyt kaikkensa avioliiton ja parisuhteen eteen. On turha kuvitella että perhe on niin pyhä että se pysyy kasassa ilman kunnollista parisuhdetta. TOivon, ettei kukaan teikisi samoja virheitä kuin minä, mutta samalla tiedän, että ihminen vain on sellainen, että tekee virheitä. Toivottavasti mahdollisimman moni ottaa edes opikseen.

Hyvin pienistä asioista sen huomasi. Pikkuhiljaa kun niitä oli kasautunut tarpeeksi, annoin periksi mustasukkaisuudelleni ja tutkin puhelimen (ei olisi tullut mieleenikään ilman "varmaa" epäilystä), ja enempää ei sitten tarvinnutkaan arvuutella. Tässä muutamia asioita jotka tiedostan huomanneeni, väitän kuitenkin että suurin osa oli sellaista tiedostamatonta, jota voisi nimittää vain toisen äkillisesti "kummalliseksi" muuttumiseksi. Ai niin, olen mies.
- seksin muuttuminen selkeästi vain minun tarpeideni tyydyttämiseksi
- arkiaskareiden mielenkiinnottomuus, vain täysin pakolliset hoidetaan
- haluttomuus käsitellä yhteisiä tulevaisuuteen kohdistuvia asioita, esim. tulevan loman viettotapa
- mielipiteettömyys "en minä tiedä", "päätä sinä, tehdään niinkuin haluat" (tämä siis muutos entisestä)
- koska vietimme siis kokoajan paljon yhdessä aikaa, alkoi tietysti myös ihmetyttää se että asiat joista selkeästi olemme yhdessä aiemmin nauttineet, eivät nyt ollet hänestä kiinnostavia
- muuttui herkästi ja aivan käsittämättömista asioista kimpaantuvaksi (huono omatunto?, koitti varmaan tehdä mielessään minusta huonoa jotta pettäminen/ jättäminen olisi helpompaa)

huh, jopas tuli litania. MITEN VITUSSA MULLA MENI NIIN KAUAN TAJUTA? No tietysti se että rakastamasi ihminen selittää asiat parhainpäin tuntuu hyvältä.