Kysyisin vain mielipiteitä ja kokemuksia, onko yhteishuoltajuus toiminut, huonot ja hyvät puolet. Mikä lapselle ollut kuitenkin paras huoltajuus muoto.. Meillä yksi 4v lapsi joka suurimmaksi osaksi on ollut äidin kanssa. Eli siis 3v asti hoidin kotona ja sitten vasta mennyt päiväkotiin, nykyään ollaan molemmat osallistuttu aikalailla yhtä paljon lapsen hoitoon, lapsi vain hieman enemmän kiinni minussa.
Yh vai Yht.h
Irene..
122368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin, tarkoitatko asian jurisdista puolta ... eli yhteishuoltajuus (molemmat vanhemmat tarvitaan lasta koskevissa päätöksissä) vs. yksinhuoltajuus (yksi vanhempi päättää lapsen asioista, kuten sukunimi, passi, koulu, jne.). Yhteishuoltajuutta yleensä lastenhuoltaja suosittaa, ja tarvitaan melko hyvät perustelut sille miksi yksinhuoltajuus olisi lapsen etu. Tämä ei liity tapaamisiin juurikaan.
Jos sitte tarkoitat laajoja tapaamisia, tai vuoroviikko asumista ... joka siis tapaamisiin liittyvä asia, niin pelkästään hyviä kokemuksia tässä osoitteessa. Edellyttää toki että lapsen vanhempien välit asialliset keskenään ja myös nyksiin, eikä etäisyys aiheuta kohtuuttomuuksia lapselle (tai vanhemmille).
koko yhteishuoltajuus!! tyhjä sanahirviö...
Mikä siinä sitten mättää? Oon kuullut meinaan hirveäsi kommentteja siitä että yhteishuoltajuudessa ollut jotain vikaa, mutta en juurikaan syitä.
Yhden tiedän että isä oli hävinnyt lapsen kanssa jonnekin eivätkä olleet tulleet sovittuun aikaan takaisin (puhutaan useammasta päivästä) eikä heistä kuulunut mitään niin poliisilla ei kuulemma ollut valtuuksia hakea lasta taikka tehdä yleensäkään mitään kun molemmat huoltajia.. Eli lapsihan silloin on pelkkä heittopussi pahimmillaan sanavaltaa ei kummallakaan vanhemmalla, tai siis on molemmilla, mut ei kuitenkaan. ????
Niin no, kuvaamassasi tapauksessa yhteishuoltajuuden purkamiseen kohtuulliset syyt. Tai jomman kumman yhteishuoltajuuden purkamiseen ... voihan olla oikein todellisiakin syitä sille miksi lapsi ei ehkä tahtonut palata äitinsä luokse ... ehkä isä koki tekonsa ainoaksi keinoksi suojella lastaan. Samaa argumettiahan monet äidit käyttävät kun eivät anna lasta sovittuun tapaamiseen ... toivonet että silloinkin poliisin kanssa lapsi voidaan hakea tapaamiseen...
Voi voi ... mielipiteitä lauotaan, ajattelematta että homma toimii molempiin suuntiin, jos kovin radikaaleja muutoskai systeemiin on vaatimassa.
jo yks esimerkki!vaikee kyllä kaikkeen ottaa kantaa ku ei tiedä taustoja mut hyvä esimerkki kuitenkin,ja yks on et onko se lasten etu se yhteishuolto,, esim, mulla tapaus kun ex. otti eron ja lähti toisen mukaan lapsineen, meillä yhteishuolto mut paperissa kuitenkin tapaamisoikeudet kelloaikoineen,,?? ja muutenkin jos niin sovitaan!!?? mut jos ex vaan sanookin ettei sovi,,!!niinku mulle kävi et valehteli heidän olevan niin kaukana etten voi tavata,, ja kuinka ollakaan,, puolen tunnin päästä toinen lapsista oli mummun kansa kioskilla ja toinen ex,n siskon luona.. itse missä lie..onko se lasten etu,, ja se muuten sovitaan,, ihan tyhjän kanssa,,niin on monta tarinaa kun on kertojaakin..
Yhteishuoltajuus on yksi asia, yheishuoltajuudessa toinen vanhemmista ei voi päättää lapsen juridisista asioista yksin. Myös molemmat saavat tietoa esim. sairaalasta jos lapsi sinne joutuisi hoidettavaksi, tai jompi kumpi vanhemmista voi allekirjoittaa kouluun "poissaololapun" (jops niitä enää edes käytetään), tms. Teillä oletettavasti on yhteishuoltajuus.
Sitten puhut tapaamisista, se on oma sopimuksensa. Vaikka olisikin yh-tilanne, lapset voivat olla vuoroviikoin isällään, ja vuoroviikoin äidillään. Vastaavasti yhteishuoltajuus voi vallan mainiosti olla (ja valitettavan usein onkin) jokatoinen vkl.
Eli syytä pitää termit ja niiden sisältö selvänä, niin tietää mitä vaatii ja mistä puhuu.
Eihän noilla juurikaan eroa ole. Ei ne nimikkeet ole kuin tyhjänpäiväisiä sopimuksia.
Oli se yhteishuoltajuus, yksinhuoltajuus tai ei eronneita ollenkaan, kaikki riippuu ihmisestä itsestään, miten hoitaa lastaan.
Vaikka olisi perheenä yhdessä, jos lapsen hoito ei esim. miestä kiinnosta ,se ei kiinnosta vaikka näkisi joka päivä.
Eli jos isä haluaa sitä lasta hoitaa ja olla sen kanssa, se on, eikä välitä miten niistä asioista on sovittu.
Itse en ymmärrä tuollaisia sopimuksia ollenkaan. Minusta kummallakin vanhemmalla on oikeus olla lapsen kanssa silloin kun haluaa, eikä tiettyjä päivien ja kellon aikojen mukaan!
Jos lapsi/laapset ovat ihmiselle tärkeitä, niin kyllä se pitää näyttää, eikä elellä "lukujärjestyksen" mukaan!
Huoltajuus liittyy lähinnä siihen päätäntävaltaan lapsen asioista - ja harvemmin on syytä katkaista toiselta huoltajuutta eron yhteydessä.
Varsinkin etävanhemmalle tuo huoltajuus voi olla tärkeä asia - etävanhemmuus kun on muutenkin vähän haasteellisempi kuvio kuin lähi/ydinperheen vanhemmuus ja siinä tällaisetkin jutut voivat sitten vahvistaa lapsen ja toisen vanhemman suhdetta.
Jos taustalla on pelko lapsen kaappauksesta niin silloin yksinhuolto voi olla paikallaan - muuten yhteishuolto.
Tapaamiset määrittelee sitten missä laajuudessa lapsi viettää aikaa toisen luona - eikä siis sinänsä liity huoltajuuteen. Tosin epäsuorasti kyllä liittyy - viemällä toiselta huoltajuuden eron yhteydessä on aika varma keino karkoittaa toista lapsen elämästä.
Tietyissä ongelmatilanteissa lapselle voi myös olla suurta hyötyä yhteishuoltajuudesta. Jos on yhteishuolto niin toinen huoltaja on turvana jos jotain sattuu toiselle. Riitatilanteessa yhteishuolto antaa myös paremmat mahdolliset vanhemmille toimia kuin yksinhuolto.
toimii paremmin, kun vanhemmat ovat väleissä ja asuvat lähekkäin. Lapselle parhain huoltajuusmuoto on se, joka on yksinkertaisempi. Ettei vain olisi yksinhuoltajuus...
Eikös lapsen elämässä rutiini ole aika tärkeä asia, oli se sitten mikä tahansa. Lapsen pitäisi tietää, milloin mennään isille/äidille ja vaikka kalenterista näyttää, että tuona päivänä pääset tuonne. Kuinka usein sitten tapaamiset? Ymmärtääkseni mitä pienempi lapsi, sitä tiheämmät tapaamiset pitäisi olla, 1-3 vuotiaalla vähintään viikoittain? Kouluiässä sitten tuleekin lisää haasteita kun mukelo alkaa harrastelemaan ja viikonloput sekä viikot alkavat täyttä kaikenlaisista jutuista.
Me olemme eronneet jo 12 vuotta sitten ja vähän väliä on hankaluuksia ollut. Lapsemme on nyt 15 v tyttö ja hän asuu minun (äidin) luona. Isä asuu aivan lähellä. Ongelmana on se, että kun yritän rajoittaa millään tavalla tytön tekemisiä, niin hän marssii isän luo, joka antaa periksi. Juuri nyt tuli riita siitä, kun tyttö ILMOITTI minulle lähtevänsä 200 km:n päähän ns. poikaystävän luokse bussilla koko viikonlopuksi. Sanoin, että tähän en lupaa anna, koska tyttö on vasta 15 v, enkä todellakaan tiedä, mitä nuoret aikovat puuhastella viikonlopun ajan. Isä oli jo luvan antanut, koska on hänen tapaamisensa viikonlopun ajan. Kävimme kiivaan keskustelun isän kanssa puhelimessa ja perustelin kantaani hänelle, että mielestäni tyttö on vielä liian nuori tällaisiin reissuihin ja kyllä pitää voida vanhempana rajoittaa tekemisiä vielä tässä vaiheessa. Isä mitätöi täysin mielipiteeni ja tyttö lähti reissuunsa, koska isän mielestä hänen tapaamisviikonlopun tekemiset eivät kuulu minulle.
Voit kuvitella kuka keräsi sympatiat ja kumpi on se ikävä vanhempi...!? Mitä mieltä tästä?
Äitinä teit oikein, kielsit tyttöä.Pysy kantasi takana!! Seuraavalla kerralla kun x ei vedä samaa linjaa yhteishuoltajuudessa niin tee ilmoitus lasten suojeluvalvojalle. Niin minäkin tein ja teen kun tyttäreni 14v. tekee isällänsä kaikkea sitä mitä kotona ei sallita.Tarpeeksi monta ilmoitusta niin puhuttelevat x ja tyttären.Täällä meillä ottivat x puhutteluun viimein kun sinnillä vain aina soitin last.suojeluvalvojalle. Kuulut niihin harvoihin hyviin selkärankaisiin äiteihin!!!!!
T.tytteli