> Maaliskuu 15. 2005...
>Pari vuotta sitten aloin pitää päiväkirjaa
>Istun huonees hiljaa nykyää en pärjää ilman
>sitä et purkaisin mun omii patoutumii
>Tää paha olo välil toviks katoo unis
>mut valokuvii katon ja samal nään sun naamas
>Sit tekee mieli vitun niskas vääntää paskaks
>Tajuutsä et se on raskast elää täs tuskas
>Oon hukas ku niskaan pelkkää kuraa enää luvas
>Ketää ei oo vastas ku mun laiva saapuu satamaa
>Tää vitun raivo laittaa taivaan ampuu salamaa
>tartun kynään ja puran mun tunteet
>Tuun hulluks laskiessa minuuttei, tuntei
>katon tyhjyytee, oon omassa asunnossa yksin
>niin hiljast et kuulen sydämmeni tykytyksii
>mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
>mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
>
>Istun pimees, kädet ristiin illal pistän
>tää kipu kasvaa, joku rinnas pistää
>Rukoilen vaik en usko mihinkään luojaan
>Ne seuraa aina peräs vaik yritän suojaan
>Katon kuuta, ei pysy katse auringos
>Veri valuu, mun ranteet auki on
>Itku valuu poskel, mun sisää koskee
>
>Huhtikuu 3. 2005...
>
>Mä valvon yöt, mut nukun aina päivisin
>Vedän hupun päähäni ettei kukaa mua näkisi
>Valvon väkisin ja sua aina mietin
>Viel etin sut käsiini, kostan hyvin mielin
>Ei vois olla paskempaa ku olla katkera
>Viha nousee asteen taas, en pysty katset tarkentaa
>Silloin kynän kärki katkee taas, sua ajattelen
>Ei riitä vihaa kuvaa sanat edes
>Turhautunu olo enkä jaksa siivota
>lattiat on pölys neki pitäis varmaa kiillottaa
>Mut vitut siit, mä viihdyn synkkyydes
>Ihmiset on liian sokeit omas tyhmyydes
>Halveksun joka ikist kuolevaista
>elät vasta silloin ku sä kuolemaa haistat
>Kulemaa maistaessa kuolemaan rakastuu
>Kuolemaa maistaessa sun elämäsi avautuu
>
>Istun pimees, kädet ristiin illal pistän
>tää kipu vaa kasvaa, joku rinnas pistää
>Rukoilen vaik en usko mihinkää luojaa
>Ne seuraa aina peräs vaik mä yritän suojaan
>Katon kuuta, ei pysy katse auringos
>Veri valuu, mun ranteet auki on
>Itku valuu poskel, mun sisää koskee
>
>Toukokuu 2. 2005...
>
>Tänää on sit se päivä, jota mä oon venannu
>Voin vaa rukoilla et mun sielu pelastuu
>Oon luvannu sulle kostaa koska sä mua satutit
>Väität et se oli vahinko, mut just sitä sä halusit
>Sä loit hirviön, nyt on sun aikas kärsii
>Ajan kans menee järki ku aika järsii
>joka sekunti syö mua ku nurkas rotat juustoo
>Käsis ei oo tuntoo, yritän parempaan uskoo
>Kuulen välil äänii, nauruu ja hihityst
>itkemist, lauluu ja kellon tikityst
>Se on sitä niinkutsuttuu elämää
>Mut ne ei tiedä et piru on meiän perässä
>Ihmiset luulee et joku hannibal on hirvee
>mut ne ei oo nähny mua ja silmieni pilket
>Yöl otan esiin hankkimani kirveen
>Me ollaan pois ku poliisit lukee verisen kirjeen
>
>
>
>Pari vuotta sitten aloin pitää päiväkirjaa
>Istun huonees hiljaa nykyää en pärjää ilman
>sitä et purkaisin mun omii patoutumii
>Tää paha olo välil toviks katoo unis
>mut valokuvii katon ja samal nään sun naamas
>Sit tekee mieli vitun niskas vääntää paskaks
>Tajuutsä et se on raskast elää täs tuskas
>Oon hukas ku niskaan pelkkää kuraa enää luvas
>Ketää ei oo vastas ku mun laiva saapuu satamaa
>Tää vitun raivo laittaa taivaan ampuu salamaa
>tartun kynään ja puran mun tunteet
>Tuun hulluks laskiessa minuuttei, tuntei
>katon tyhjyytee, oon omassa asunnossa yksin
>niin hiljast et kuulen sydämmeni tykytyksii
>mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
>mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
>
>Istun pimees, kädet ristiin illal pistän
>tää kipu kasvaa, joku rinnas pistää
>Rukoilen vaik en usko mihinkään luojaan
>Ne seuraa aina peräs vaik yritän suojaan
>Katon kuuta, ei pysy katse auringos
>Veri valuu, mun ranteet auki on
>Itku valuu poskel, mun sisää koskee
>
>Huhtikuu 3. 2005...
>
>Mä valvon yöt, mut nukun aina päivisin
>Vedän hupun päähäni ettei kukaa mua näkisi
>Valvon väkisin ja sua aina mietin
>Viel etin sut käsiini, kostan hyvin mielin
>Ei vois olla paskempaa ku olla katkera
>Viha nousee asteen taas, en pysty katset tarkentaa
>Silloin kynän kärki katkee taas, sua ajattelen
>Ei riitä vihaa kuvaa sanat edes
>Turhautunu olo enkä jaksa siivota
>lattiat on pölys neki pitäis varmaa kiillottaa
>Mut vitut siit, mä viihdyn synkkyydes
>Ihmiset on liian sokeit omas tyhmyydes
>Halveksun joka ikist kuolevaista
>elät vasta silloin ku sä kuolemaa haistat
>Kulemaa maistaessa kuolemaan rakastuu
>Kuolemaa maistaessa sun elämäsi avautuu
>
>Istun pimees, kädet ristiin illal pistän
>tää kipu vaa kasvaa, joku rinnas pistää
>Rukoilen vaik en usko mihinkää luojaa
>Ne seuraa aina peräs vaik mä yritän suojaan
>Katon kuuta, ei pysy katse auringos
>Veri valuu, mun ranteet auki on
>Itku valuu poskel, mun sisää koskee
>
>Toukokuu 2. 2005...
>
>Tänää on sit se päivä, jota mä oon venannu
>Voin vaa rukoilla et mun sielu pelastuu
>Oon luvannu sulle kostaa koska sä mua satutit
>Väität et se oli vahinko, mut just sitä sä halusit
>Sä loit hirviön, nyt on sun aikas kärsii
>Ajan kans menee järki ku aika järsii
>joka sekunti syö mua ku nurkas rotat juustoo
>Käsis ei oo tuntoo, yritän parempaan uskoo
>Kuulen välil äänii, nauruu ja hihityst
>itkemist, lauluu ja kellon tikityst
>Se on sitä niinkutsuttuu elämää
>Mut ne ei tiedä et piru on meiän perässä
>Ihmiset luulee et joku hannibal on hirvee
>mut ne ei oo nähny mua ja silmieni pilket
>Yöl otan esiin hankkimani kirveen
>Me ollaan pois ku poliisit lukee verisen kirjeen
>
>
>
Vastaukset 1
Vanhimmat
Surullinen kirjoitus, mutta melkoisen hyvin kirjoitettu. Jokin tuossa vaan veti puoleensa...