Mun mielestä täällä on kaikinpuolin inhottavia juttuja. Haukutaan puolin ja toisin, vaikka asioiden todellista laitaa ei tiedetäkään. Itse olen sitä mieltä, että appivanhempiin kannattaa säilyttää etäisen läheiset välit. Eli ei kannata yrittääkään olla ylimpiä ystävyksiä jos henkilökemiat ei osu kohdalleen. Silti mielestäni tietty kohteliaisuus pitäisi säilyttää puolin jos toisin. EIhän sitä muillekaan tutuille sano suoria sanoja, jos ei heti joku asia miellytä. Huomaan itsekin tutkailevani anoppia kriittisin silmin ja olevani välillä aivan kohtuuton anoppiani kohtaan:( Eihän hänen tarvitse olla yhtä rakas kuin oma äitini.
Täällä on inhottavia juttuja
henna
7867
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos tietää että ei tule toimeen, tietysti kannatta olla vähennän tekemisessä.
Mutta kyllä sekin on vaihtoehto että puhuu todella asiat halki ja poikki,
mielipiteistä ja lopuksi todetaan että yritetään tulla toimeen ja ymmärtää.
Myös lasten pitäisi olla välittäjiä vanhemmilleen,
kertoa vanhemmilleen, mikä heidän käytöksessään ärsyttää häntä tai puolisoaan.
Usein lasten vanhempien ystävyys on vain virallista ja kohteliasta,
sekä yritetään hieman kehua itseä.
Kannattasi puhua ja ymmärtää, ettei haaskattaisi kallista ihanaa aikaa ja kun aika jättää niin sitten vasta huomata että olisi voinut puhua enemmän.
JA TÄMÄN sivun jutuista,
on hyvin vaikea kertoa, varsinkin lyhyesti kun ei tiedä toisesta osapuolesta paljoa.
Ikä, työ, eikä sitä koskaan tiedä riittävästi.
Yleensä taustatieto olisi hyväksi, mutta pitäisi keskustella vain yhdestä asiasta.
pääsee kun jättää välit vähän etäisimmiksi. Kun antaa molempien olla omassa rauhassa, ni ei tu ongelmia. Ainakin mulla on toiminut hyvin.
Hyvä neuvo, tuo puhumiseen yllyttäminen.
Jos ihmiset voisivat puhua keskenään ja selvittää asiansa siten, ei mitään ongelmia olisikaan, mutta ei se aina onnistu.
Eivät ihmiset osaa puhua.
Keskustelu menee miltei aina siihen, että kukaan ei kuuntele, vaan kaikki puolustautuvat ja painottavat yhä kovemmalla äänellä omaa mielipidettään.
Keskustelu saa usein sen käänteen, että yksi on syytettynä ja muut syyttävät.
Rakentavan keskustelun läpivieminen on taitolaji, johon jokaisen osallistujan pitää pystyä.
Aina välillä tänne eksyy myös hyväätarkoittavia tapakouluttajia.
Totta kai pitää olla kohtelias toisia kohtaan, mutta minkä teet, jos 65-vuotias anoppi ei ole.
Siis, mitä voi tehdä?
Anopin käytös on kaikkien lastensa puolisoita kohtaan tasapuolisen törkeätä. Eroja on vain siinä, miten lasten perheissä reagoidaan. On siis miniöitä ja vävyjä, anopin mielestä jokaisessa hyvin paljon vikaa ja moitittavaa: jos ei ole niin keksitään.
Lasten perheissä reagoidaan muuten ihan näppituntumalta sen mukaan, miten paljon saadaan ja otetaan anopin apua vastaan. Reagointi on pienintä niissä perheissä, joissa lapset ovat jatkuvasti anopin hoidossa tai jokainen "ylimääräinen" meno maksetaan anopin pussista. Sitten reagoidaan enemmän, kun ei ole arki anopin hyppysissä.
Kohteliaisuus on siis hinta avusta, ei muuta.
Täällä on inhottavia Juttuja?
Se on kuulian/näkijän oma tulkinta.
Olen maatilan tytär, sisarruksia yhdeksän, joista neljä poikaa.
Aina oli selviö, kaikki kiinteä omaisuus, menee pojille, että pysyy suvussa.
Kaksi pojista kuoli ensimmäisenä ikävuotenaan.
Vanhempani eivät koskaan hyväksyneet, yhteiskunnassa, muuta ajatus maailmaa kuin omansa.
Oli tarkkaan tiedossa jo lapsuuden kaikissa ratkaisuissa, tyttöjä ei kouluteta, eikä heille *luovuteta* mitään omaisuutta, joksi katsottiin myös koulutus.
Ajatus maailma oli yksi koulutuksen kohde.
Radiota ei saanut kuunnella, lehtiä ei tullut ja suhteet kylän muihin lapsiin estettiin täysin.
Asiat kuultiin isän tulkitsemina ja ainoina oikeina, oli kyse sitten politiikasta, kulttuurista tai ihmissuhteista.
Mitkään mielipiteet eivät olleet sallittuja, näissä *tiedotus* tuokioissa.
Vanhemmilla oli tarkka tieto, kuinka kauan kulki koulumatkaa.
Minuutin myöhästyminen oli selitettävä, tai seurasi selkäsauna, olet ollut arestissa.
Mitään muuta selitystä ei ollut, koulun jälkeen ei *vetelihdytty* missään vaan kotiin töihin,
työ velvollisuus ennen läksyjen tekoa.
Vanhemmat päättivät yhden sisarruksista jäävän vanhuutensa turvaksi ja hoitajiksi.
Tarkoittaen taloudenhoitoa ja henkilöhoitoa Ei rahataloutta.
Veljistä vain nuorin sai oikeuden avioitua ja lisääntyä. Kotitilan saanut veli on tehnyt testamentin nuoremmalle veljelleen ohittaen mahdollisen avio-oikeuden tai sitten suoraan lapsilleen.
Tämän on vain pieni tuulahdus kaikesta siitä mitä oli.
Pienet padat porisevat niin että roiskuu. Isot padat hautuvat hiljaa.
Aikuinen ihminen päättää itse elämästään.
Niin minäkin karkasin kotoa 19v. en ollut nähnyt äitiäni kahteenkymmeneen vuoteen, hänen kuollessaan, en mennyt edes hautajaisiin.
Kyse on aina ihmisistä.
Mitään yleis anoppia, appea tai vaimon/miehen siskoja veljiä ei ole.
19 vuotta alistamista, pakkotyötä, syrjintää, aivopesua, pahoinpitelyä. Kyllä mahtaa olla suurenmoista olla niskan päällä omille lapsilleen ja käyttää heitä kuin omistamiaan esineitä. Ei ihme että suomalaiset ovat niin sairas kansa. Miten voi lapsi kestää, hän on niin hento?
Jos, tämä kirjoitus oli vaste yllä olevaan, hutaisit oharin.
Meillä oli ensisijaisena ja tärkeimpinä lasten kaverisuhteet.
En ole edes sallinut omien mielipiteideni esittämistä, meidän mielipiteinä. Esim. vaalien alla lapset kysyvät ketä me äänestetään. Selitin miten kukin päättää ketä äänestää, samoin kerroin itse äänestäväni eri puoluetta kuin vanhempani ja selitin miksi äänestä *omaani*.
Todeten kun he pääsevät joskus äänestämään saattavat hyvin äänestää eri puolueita.
Tosin kun äänestettiin kolmannesta ydinvoimalasta, kysyin lapsiltani miten äänestän, tulevaisuus on heidän.
Tosin tiedät asiat vain omalta kohdaltasi (niin minäkin) ja kirjoituksesi kertoo hyvin paljon.