jatkoa viesti ketjuun...
Itse olen kiinnostunut eräästä miehestä jolla ei ole koskaan ennen minua ollut minkäänlaista suhdetta. Ei edes yhdenillan juttua. Lieneenkö edes suudellut ennen minua. Ujo kun on nii hänellä kesti kuukausia että uskalsi tehdä aloitteen kanssani. Siis olen hänen kanssaan "puuhastellut" yhdenillan juttuja jo pitkän tovin...
Minua ei häiritse se että olen hänen ensimmäisensä. On imartelevaa olla hänen ensimmäisensä (toivon hartaasti että myös viimeinen!!!!) Minua ei häiritse hänen kokemattomuutensa, sen sijaan hän itse nolostuu ja vaivautuu helposti ja ottaa itseensä "mokiansa". Olen yrittänyt hänelle sanoa että ihan turhaan hän stressaa,mutta....
Yksi asia mieltäni askarruttaa ja pelottaa... se että jaksaisiko hän minua koko elämänsä jos alkaisimme vakavampaan suhteesen. Olisin hänen ensimmäinen, hänen ainoansa...
Sanotaan kyllä että rakkaus on ikuista, mutta järjellä ajateltuna hänelle iskee vielä joskus (jos ei nyt niin myöhemmin elämässä...) se vaihe että haluaa vain elää ja "kokeilla"...
Itse olen kiinnostunut eräästä miehestä jolla ei ole koskaan ennen minua ollut minkäänlaista suhdetta. Ei edes yhdenillan juttua. Lieneenkö edes suudellut ennen minua. Ujo kun on nii hänellä kesti kuukausia että uskalsi tehdä aloitteen kanssani. Siis olen hänen kanssaan "puuhastellut" yhdenillan juttuja jo pitkän tovin...
Minua ei häiritse se että olen hänen ensimmäisensä. On imartelevaa olla hänen ensimmäisensä (toivon hartaasti että myös viimeinen!!!!) Minua ei häiritse hänen kokemattomuutensa, sen sijaan hän itse nolostuu ja vaivautuu helposti ja ottaa itseensä "mokiansa". Olen yrittänyt hänelle sanoa että ihan turhaan hän stressaa,mutta....
Yksi asia mieltäni askarruttaa ja pelottaa... se että jaksaisiko hän minua koko elämänsä jos alkaisimme vakavampaan suhteesen. Olisin hänen ensimmäinen, hänen ainoansa...
Sanotaan kyllä että rakkaus on ikuista, mutta järjellä ajateltuna hänelle iskee vielä joskus (jos ei nyt niin myöhemmin elämässä...) se vaihe että haluaa vain elää ja "kokeilla"...
Vastaukset 14
Vanhimmat
toi homma menee niin että 'pimpan makuun' päästyään ja hieman itseluottamusta saatuaan normi mies alkaa vääjäämättä haaveilemaan aidan toispuoleisista ruohokentistä,näin meni aikanaan ainakin mulla.Serkku on joskin samassa tilanteessa mitä toi sun jäbä,nykyinen kihlattu oli ja on ehkä (en oo varman,muutaman kerran serkku on kadonnu baarista omille teilleen ja ollu hyvin vaitonainen seuraavana päivänä mihin katos) edelleen ainut nainen kenen kanssa hän on koskaan ollu ja häntä vituttaa tilanne aivan suunnattomasti.Eli kannattaa ainakin varautua siihen että jossain vaiheessa jäbä käy testaamassa muitakin naisia,tosin eihän toi silti tarkoita että hän ei haluais olla sun kanssa niinkun seurustelumielessä mut ei siitä mihinkään pääse että ihminen on utelia eläin.
"toi homma menee niin että 'pimpan makuun' päästyään ja hieman itseluottamusta saatuaan normi mies alkaa vääjäämättä haaveilemaan aidan toispuoleisista ruohokentistä,näin meni aikanaan ainakin mulla"
Niin, mitään yleispätevää sääntöä ei ole. Asia voi olla myös päinvastoin. Olet elänyt (pitkään) yksin ja nähnyt elämää, jossa on vain kertapanojen, seurustelun ja parisuhteen mentäviä aukkoja. Yleisesti ottaen olen huomannut, ettei nurmi ole sen vihreämpää aidan toisella puolella. Pettämisestä aiheutuvat seuraukset napsahtaa yleensä omaan nilkkaan ja silloin on turha selitellä. Toisaalta en haluaisi tulla petetyksi, joten siksi rima on korkealla.
'Pimpan makuun' pääsy, itseluottamus ja uskollisuus eivät ole toisiaan poissulkevia. Millä tapaa kolmikymppisenä koettu ensirakkaus eroaa parikymppisen vastaavasta olettaen, että suhteesta muodostuu pitkäikäinen (kunnes kuolema erottaa) ?
Joskus tuntuu siltä että yksinkertaisista asioista tehdään, jos ei muuta, niin väkipakolla todella vaikeita.
"Ei välttämättä" nimimerkki on asioiden jäljillä, vaikka en ole kyseistä kirjaa lukenut. Minulla seurustelemattomuus menee lähinnä ujouden piikkiin, joka arvatenkin vaikeuttaa huomattavasti kauniimman puoliskon löytämistä.
Ei varmasti olekaan mitään "yleispätevää sääntöä" mutta ikävä kyllä tunnen/tiedän liikaa esimerkkejä siitä ettei ensimmäinen ole se lopullinen.
Nurmi ei ole sen vihreämpää aidan toisella puolella... näin sanotaan! Mutta ihminen on sen verran utelias ja uhmakas että asiahan on "tarkistettava" itse ja "kurkattava" sinne aidan toiselle puolelle, että josko sitä itsensä kohdalla asia olisikin toisin.
"Pettämisestä aiheutuvat seuraukset napsahtaa yleensä omaan nilkkaan ja silloin on turha selitellä. Toisaalta en haluaisi tulla petetyksi, joten siksi rima on korkealla."
En puhunut pettämisestä, en millään usko että tämä mies pettäisi pettäisi minua. Sitä pelkään että JÄTTÄISI jotta voisi harrastaa muita...
"Mutta ihminen on sen verran utelias ja uhmakas että asiahan on "tarkistettava" itse"
Kaikille mieliteoilleen ei pidä antaa valtaa. Toiseksi, millä tapaa aiemmin seurustellut on yhtään sen parempi ? Vastaavasti voidaan kysyä, miksi aiemmat suhteet ovat kariutuneet ? Onko "tarkistuslinja" jäänyt päälle ?
Oletko ennakkoluuloinen ? Sinua soveltaen jokaisesta orastavasta suhteesta löytyy riski. Riskinottokyvyn puuttuessa kannattaa elää yksin. Tällöin ei tule pettymyksiä, vaan voi keskittyä omaan täydellisyyteensä.
"millä tapaa aiemmin seurustellut on yhtään sen parempi ? "
En tarkoita että olisi parempi... mutta kun asiahan on niin että olen hänen ensimmäisessä kaikessa "sellaisessa". Ei hän ole suudellut saatikka harrastanut seksiä kenenkään kanssa ennen minua!
Uskon siihen että ensimmäinen seurustelu voi olla se ainoa. Mutta entäpä kun jää kaikki muukin kokematta?
temppuja sun kans,ja sit hän on valmis meille muille naisille.Aah! Kiitos kouluttamisesta!
Lue Juhani Mattilan kirja; Ujoudesta, yksinäisyydestä, niin opit ymmärtämään hänen ja muiden ujojen ihmisten ajatusmaailmaa.
Uskoisin, että olet hänelle kaikki kaikessa, eikä hän ujoutensa vuoksi ole valmis "maistamaan ruohoa aidan toiselta puolen". Tällaiseen johtopäätökseen minä tulin. Voin tietysti olla väärässäkin.
Se viesti oli tosi hyvä ja asiallinen. Ainoa juttu, mikä siinä suorastaan ärsytti, oli naisien nimittely muijiksi. Jos minua joku mies kutsuu sillä nimellä, en enää ole sellaisen miehen kanssa tekemisissä, jos ei ihan pakko ole. Minusta se on haukkumasana.
Oma mieheni ei ikinä nimittele minua enkä minäkään häntä nimittele. Oikeastaan olemme tässä viiden vuoden aikana riidelleet vain kaksi kertaa ja silloinkaan ei huudettu eikä haukuttu. Ainoastaan väittelimme asiasta ja vain siitä asiasta eikä sekoitettu siihen muuta. Eli siis "asiat riitelivät", siihen ei sotkettu persoonia.
Niin ja sitten siihen sinkkuuskysymykseen... Viisi vuotta sitten, kun olin kyllästynyt baareihin ja halusin vakiintua, laitoin eräälle sinkkupalstalle ilmoituksen ja tämä nykyinen aviomieheni vastasi siihen ja siitäpä se sitten lähti jatkumaan tämä meidän yhteiselomme.
Harmi jos viestini ärsytti jotakuta. Nyt vasta ensimmäisen kerran kuulen joltakin, että sana muija ei ole sopiva käytettäväksi. Ihan haukkumasanako ? Uskotaan. Mulle olis silti ihan sama käyttäisinkö ko. sanaa vaiko en, kun ei ole ketään joka suuttuisi :) Myös mimmi on varmaan sopimaton sana ? Naisten suhteen mulla on edelleen suppeakin kurssi suorittamatta eli ihan pihalla ollaan ;) Terveisiä K-PAX:ltä.
Kiva kuulla, jos sinua onnisti noilla sinkkupalstoilla :)
Sinulle sentään joku vastasi ! Kyllä siellä on naisilla melko hyvä valinnanvara tuolla Treffeissäkin (sinkkupalstoilla yleensäkin). Miehiä on tarjolla moninkertainen määrä. Jos ei naisella ole nyt mahdottoman tiukka seula, niin voi helposti käydä monillakin treffeiltä. Omalla kohdallani ongelma oli se, etten päässyt treffeille kirveelläkään ! Otin hyvin hyvin moneen yhteyttä ja profiiliani kävi katsomassa yli sata naista, joista valtaosa sattui sopimaan hakemaani ikä-haarukkaan (ja toisinkin päin). No kenellekään en kelvannut. Tietysti olisin voinut jättää kuvat pois profiilistani, mutta naiset olisivat mitä todennäköisimmin kysyneet sitä omassa vastausviestissään kuitenkin. Pari kaveria harrasti näitä sokkotreffejä ja järkiään aina naisista huomasi heti, ettei ulkonäkö viehättänyt lainkaan. Oli kuulemma melko pikaisia treffejä ne. Ajattelin, etten viitsi tuhlata aikaani treffeille, jos toinen ei ole nähnyt miltä näytän. Jos joku olisi hyväksynyt ulkonäköni, niin olisin kyllä ollut treffien suhteen perin innoissani.
Pääosalla naisista tuo seuran löytäminen ei nyt ole kovinkaan hankalaa noilla seuranhakupalstoilla. Ongelmana on tietysti vain jaksaa selata riittävän ahkerasti noita profiileja ja yrittää löytää jalopuuta jätepuun seasta. Painekyllästetyn puun, sahanpurun ja muun puusälän joukosta saattaa silloin tällöin tehdä löytöjä, esimerkiksi pähkinäpuuta, merbauta tai tummaa tammea. Kun olis vielä höyläpinnalla ... Mitä useammilla treffeillä käy, niin sitä suurempi todennäköisyys on myös löytää se, jonka kanssa synkkaa.
Miehenä ei ole aivan yhtä helppoa noilla seuranhakupalstoilla, niinkuin täällä keskustelupalstalla on moneen kertaan esille tullut. Tuosta asiasta ei nyt vaan jaksa enää jauhaa yhtään.
Itse en oikein jaksa enää uskoa noihin nettideittailuihin. Parempi uskaltautua juttelemaan ihmisille ihan livenä ...
Jep, ja nyt Toxic lähtee telkkua katselemaan.
Itse en ole koskaan seurustellut, sekunttiakaan, enkä harrastanut seksiä tai suudellut(tai edes tanssinut naisen kanssa).
Olen monia vuosia jo halunnut pysyvää suhdetta, sitä oikeaa rakkautta, jonka kanssa voisi elää koko elämänsä.
MUTTA nyt on tullut sellainen olo, että haluaisin kokeilla, elää, bailata, nauttia naisista ja seksistä, harrastaa yhdenillan juttuja. Aika ristiriitainen olotila, kuitenkin musta tuntuu, että kun saan ensimmäisen suhteen niin se kestää loppuelämän.
Kuten mietit, saattaa tulla jossain vaiheessa tilanne, että hänkin haluaa yrittää kokea enemmän. Ainakin itseni kannalta miettiessä tuota tilannetta, niin voisin olla tosi tympääntynyt sitten joskus 40v, kun en ole saanut kokea mitään muuta.
mikä estää "ottamasta" seurustelematonta. No ei mikään. Itse on ole seurustellut kenekään muun kuin mieheni kanssa, ja ulkonäössä ei tosiaan ole vikaa. Olen hyvänäköinen - vieläkin- (tämä ei todellakaan ole vitsi)Yhden illan juttuja oli nuoruuteni täynnä, mutta koskaan en uskaltanut todelliseen läheisyyteen toisen ihmisen kanssa- siis seurustelemaan. Ja aina kaveritkin kysyi, että jokos sä seurustelet....Minä pelkäsin vain ja koko kylä luuli, että olen seurustelun ammattilainen, mutta ei......
"Yhden illan juttuja oli nuoruuteni täynnä, mutta koskaan en uskaltanut todelliseen läheisyyteen toisen ihmisen kanssa- siis seurustelemaan."
Sepä se... mutta kun tämä "minun" mies ei ole koskaan edes suudellut ketään ennen minua!
Eli ei ole kyse pelkästään siitä että olen hänen ensimmäinen seurustelusuhteensa (tosin en ihan sitäkään).
Nuoruudessa (yleensä) halutaan kokea kaikkea... pelkään että jos tämä mies ei saa kokea muita naisia nyt kuin minut... hänelle iskee se vaihde myöhemmin!