Kertokaahan mulle kun en osaa oikein tulkita enää miehen ajatuksenkulkua.
Mies halusi helmikuussa nopealla aikataululla eron ja siitä lähtien ollaan veivattu ees taas.
Lähinnä olen ihan pihalla siitä kun hän ekaksi antaa toivoa, sanoo kauniita asioita, halailee jne. ja sitten viikon päästä suunnilleen vetää kaiken takasin sanomalla "että enhän mä nyt mitään ihmeempää sillä tarkottanu" tms.
Olen sanonu tuhat kertaa että et pidä muhun yhteyttä jos olen hätävara, tai joku toinen kuvioissa tai haluat vaan ystävyyttä, mutta ei, hän haluaa ottaa kontaktia ja ei ole varma erosta.
Joka ikinen kerta kun mä olen laittanut pelin poikki hän aina hetken päästä ottaa kontaktia. Mutta sitten taas kuitenkin toteaa ettei hän voi luvata tulevaisuudelle mitään,hän yrittää nyt täysillä, hän ei rakasta, välittää paljon muttaiole sitä tunnetta. Hän nyt hakee jotain ihmeellistä tunnetta, jotain rakkauden paloa mua kohtaan.
Itse hän valittaa heti mulle jos en laita viestiä samantien takasin tai soita, sitten hän taas saattaa olla vastaamatta koko päivänä ja jos mä siitä mainitsen niin se ei ole mitään.
Hän yrittää olla kauhean välinpitämätön välillä mua kohtaa ja olla niin "cool", vaikka kyllä hänestä näkee että jotain tunteita on ja teoista myös voi päätellä. Mutta mikä ihme siinä on että ne pitää vetää aina takaisin?
Olen jo ihan sinut sen kanssa että jatkan elämääni yksin lasten kanssa mutta miksi mies tulee koko ajan sotkemaan kuviot? Ja mikä häntä estää näyttämästä mulle sitä välittämistä jos sitä on?
Harmittaa kun olin jo pari kuukautta erosta hyvällä mallilla jatkamassa elämääni ja sitten annoin toisen tulla sotkemaan taas kuviot ja vieläkin junnaan tässä samassa. En suosittele kenellekään että soutaa ja huopaa, tää on äärimmäisen kuluttavaa henkisesti. Helpompaa kun peli on heti selvä.
Itsellä niitä tunteita vaan löytyy ja sen takia annakin kohdella itseäni välillä kynnysmattona.
Sekavia ajatuksia, en tiedä ottaako kukaan selvää..
Ja se vielä että olen pariinkin otteeseen kauniisti ehdottanut että mentäiskö pariterapiaan ja katottais että tulisko meistä vielä jotain, niin ei halua mennä vaikka sitten kuitenkin on sanonut että ois voinu vielä paljon korjata jo avioliiton aikana ja hän myöntää että liian helposti laittoi eron vireille, mutta silti ei ole valmis nyt vielä korjaamaan asioita.
Mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä? Antaa ajan vaan mennä?
Mies halusi helmikuussa nopealla aikataululla eron ja siitä lähtien ollaan veivattu ees taas.
Lähinnä olen ihan pihalla siitä kun hän ekaksi antaa toivoa, sanoo kauniita asioita, halailee jne. ja sitten viikon päästä suunnilleen vetää kaiken takasin sanomalla "että enhän mä nyt mitään ihmeempää sillä tarkottanu" tms.
Olen sanonu tuhat kertaa että et pidä muhun yhteyttä jos olen hätävara, tai joku toinen kuvioissa tai haluat vaan ystävyyttä, mutta ei, hän haluaa ottaa kontaktia ja ei ole varma erosta.
Joka ikinen kerta kun mä olen laittanut pelin poikki hän aina hetken päästä ottaa kontaktia. Mutta sitten taas kuitenkin toteaa ettei hän voi luvata tulevaisuudelle mitään,hän yrittää nyt täysillä, hän ei rakasta, välittää paljon muttaiole sitä tunnetta. Hän nyt hakee jotain ihmeellistä tunnetta, jotain rakkauden paloa mua kohtaan.
Itse hän valittaa heti mulle jos en laita viestiä samantien takasin tai soita, sitten hän taas saattaa olla vastaamatta koko päivänä ja jos mä siitä mainitsen niin se ei ole mitään.
Hän yrittää olla kauhean välinpitämätön välillä mua kohtaa ja olla niin "cool", vaikka kyllä hänestä näkee että jotain tunteita on ja teoista myös voi päätellä. Mutta mikä ihme siinä on että ne pitää vetää aina takaisin?
Olen jo ihan sinut sen kanssa että jatkan elämääni yksin lasten kanssa mutta miksi mies tulee koko ajan sotkemaan kuviot? Ja mikä häntä estää näyttämästä mulle sitä välittämistä jos sitä on?
Harmittaa kun olin jo pari kuukautta erosta hyvällä mallilla jatkamassa elämääni ja sitten annoin toisen tulla sotkemaan taas kuviot ja vieläkin junnaan tässä samassa. En suosittele kenellekään että soutaa ja huopaa, tää on äärimmäisen kuluttavaa henkisesti. Helpompaa kun peli on heti selvä.
Itsellä niitä tunteita vaan löytyy ja sen takia annakin kohdella itseäni välillä kynnysmattona.
Sekavia ajatuksia, en tiedä ottaako kukaan selvää..
Ja se vielä että olen pariinkin otteeseen kauniisti ehdottanut että mentäiskö pariterapiaan ja katottais että tulisko meistä vielä jotain, niin ei halua mennä vaikka sitten kuitenkin on sanonut että ois voinu vielä paljon korjata jo avioliiton aikana ja hän myöntää että liian helposti laittoi eron vireille, mutta silti ei ole valmis nyt vielä korjaamaan asioita.
Mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä? Antaa ajan vaan mennä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäs puuhaatte tapaamistenne aikana. Eikö se kerro miehesi touhun syyn. Hänellä ei ole vielä muuta seksikumppania.
kun mies ei tiedä mitä haluaa. Selvästikkin ehkä siis haluaa erota mutta pitää sua varalla jos nyt ei uutta satu saamaan.Tai jospa sillä on joku mutta ei vielä ole niin varmalla pohjalla se uusi suhde? Sinulle olisi parempi tosiaankin olla kokonaan erossa hänestä. No voihan sitä jutella mutta ei sen enempää. Saatta yks päivä mies ilmoittaa muuttavansa jonkun naisen luokse tai "aloittavansa" seurustelun. Silloin sulle tulee vasta paha olo. Mun neuvo:pysy erossa. Jos kuitenkin mies joskus ajan päästä haluaa sun luokse takaisin ja on sen TODELLA PÄÄTTÄNYT on toinen asia.
Tuo mies on royhkea manipuloija. Ala vastaa teksti- tai puhelinviesteihin. Poista ne valittomasti heti saavuttuaan. Ala edes lue sita roskaa.
Mikali han yrittaa oveasi, ala avaa, tai vaihda lukot. Halpa ratkaisu mielenrauhasta.
Tietenkaan et ota itse henkilokohtaisesti yhteytta. Vaikka maksaisi vahan anna lakimiehesi hoitaa avioero juttu. Han on siina paljon tehokkaampikin.
Tee itsellesi kristallin kirkkaasti selvaksi etta sina et tarvitse elamaasi tuollaista hoyrypaa-sekoittajaa.
Sitten katsot vain eteenpain, jata historia historiaan.
Meillä ihan sama juttu. Välillä puhkuu intoa kun puhuu omasta asunnosta ja niille joille on puhunut tilanteestamme hän on sanonut että meille tuli ero. Minulle hän puhuu asumuserosta ja katsotaan nyt muutama kuukausi.
Sen olen huomannut että kun elän omaa elämääni tulee hän luokseni ja on jopa mustasukkainen mutta kun näytän tunteitani häntä kohtaan alkaa pakitus...
Ei kertakaikkiaan auta muu kuin lähteä eteenpäin. Siis menen omia menojani kaippa hän sitten saa päätettyä mitä haluaa ja jos ei niin sitten ainakin itse saan päätettyä.
Raskasta tämä on kun on tunteita ja halua jatkaa liittoa.