Erosimme yhteisymmäryksessä,kuuden vuoden suhteesta.Meidän piti katsoa jatketaanko vielä yhdessä.Meillä meni hienosti,nähtiin viikonloppuisin.Olin uudestaan onnelinen naiseni kanssa.Mutta kaikki muuttui,työpaikalta oli löytänyt uuden miesystävän.Enää ei auttanut mikään.Itkin häntä luokseni ja elin elämäni hirveimmät kuukaudet.En nukkunut,syönyt nyt pystyn jo syömään,mutta en edellenkään kykene nukkumaan kunnolla.Niin kova ikävä edelleen.Hän soittaa minulle salaisesta numerosta,koska häiritsin häntä kun hädissäni hänelle yritin soittaa ja tekstata.Miten kaikki voi muuttua noin vain,unohtaa kaiken ja aloittaa alusta uuden ihmisen kanssa.Ainoat soitot joita häneltä saan,koskee enää muutamia tavaroita jotka hän haluaa.
Milloin ikävä väistyy?
Surullinen Mies
82180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tiedän aika tarkalleen miltä sinusta tuntuu :( joskus on vain pakko (ilmeisesti) luovuttaa.. tunteet ovat aivan sekaisin.. rakkaus, viha, ikävä jne. siinä sitten tulee toimittua aivan käsittämättömällä tavalla. onneksi sinä pystyt jo syömään, itse en ole vielä siinä pisteessä.. voimia aivan mielettömästi sinulle! koitetaan selvitä..
Suurinpiirtein yhtä kauan kestänyt suhde takana. Samat mietteet. Miten mies pystyy heti löytämään uuden ja jatkamaan kuin ei mitään?Ystäväni viisaasti asetti minulle vastakysymyksen: Eikö exäsi herran jestas pystynyt olemaan yksin lainkaan?Siinä meille ajatusta tälle päivälle. Jaksamishali, sitä täälläkin tarvitaan!
Mulla on sama homma kun erosimme kolmen vuojen suhteen jälkeen.. ei ruoka maistu eikä uni tule helposti.. Välillä on parempi olo ja sitten taas kaikki muistot tulee mieleen ja tuntuu että ei koskaan voi unohtaa.. eikä todellakaan tarvikkaan lopullisesti.. Mutta olen onnellien että olen saanut viettää ihanaa aikaa hänen kanssaan ja olen siitä kiitolinen sille että olen ollut joskus todella onnellien.. on vaan niin kauhea olo nyt eikä mikään oikeen auta...:(
Ollaan oltu 8 vuotta ja lapsikin.
Nyt päätettiin lakata yrittämästä saman katon alla, ja katsoa miten elämä lähtee erillään...ainakin puoli vuotta. Koska näin riidellään jatkuvasti ja lapsenkaan takia se ei oikein ole hyvä.
Pelottaa, ahdistaa ja samalla jotain...en osaa sanoa...kaikki tuntuu niin oudolta. Entäs, jos menetän kuitenkin kaikki lopullisesti? en tiedä edes mikä pelottaa, se ja kaikki miten pärjää. Miten lapsi ottaa asian. Maailma on jotenkin sekaisin, vaikka yhteinen päätös ja luulen ett` näin on parempi kokeilla tai en luule vaan tiedän. Silti on aika ihme fiilis.
Joskus kun joku mies minut oli jättänyt niin sen jälkeen oli ainakin vuoden niin paha olla ja niin ahdistunut olo etten edes kyennyt käymään koulussa..koko ajan sain sairaslomaa ja lopulta se meni niin että lopetin koulun...en enään kestänyt kun koulussa kaverit kysyivät mitä mulle kuuluu...silloin sanoin että hyvää..mutta lopulta aina itkin hysteerisesti keskellä koko opiskelupaikkaa enkä välittänyt mitä muut ajattelivat....
Yllättävää huomata, että on muitakin jotka ovat kokeneet erontuskan.
Vielä viime syksynä en voinut ymmärtää,ett joku tappaa itsensä eron jälkeen, mutta enää en ihmettele.
Itselläni on takana elämäni vaikeimmat kuukaudet, vasta nyt alkaa hieman helpottaa. Lomalla oli aika katsoa itseään peiliin, jo vaakakin näytti karua totuuttaan.
Yhä vieläkin ajattelen häntä, ikävä on suunnaton.
Mutta on aika hyväksyä, että yhteinen aika oli unohtumaton, olimme löytäneet toisistamme sielunystävän, mutta ...... aika ei vain ollut meidän. Oli vain hyväksyttävä karu totuus, että meillä ei ollut yhteistä tulevaisuutta, kaukorakkaus ei olisi onnistunut ikuisuuksia.
Mutta toivon yhä vieläkin, että näkisin hänet vielä kerran, saisin kiertää käteni hänen kaulaansa, nuuhkaista hänen tuoksuaa ja tunnustaa hänelle vielä kerran -rakastan sinua-.
Se antaa voimia elää.
Meitä sydänsuruisia on niin paljon maailmassa ja kaikenaikaa, tälläkin hetkellä jonkun sydän särkyy.
Kyllähän se jollain tapaa helpottaakin että meitä on muitakin ja selvitty on ennenkin.
Meillä päätty 3,5 vuoden suhde keväällä (sain lähdöt). Koko kesän on vituttanu ja teit mitä vaan katsoit mihin vain niin aina tuli oma rakas (edelleen ikävä kyllä) mieleen ja alko silmäkulma kostumaan. Teki häijyä nähä pareja "kesäisissä" tunnelmissa ja pisteenä iin päälle exä baarissa uuden jätkän kanssa...Oon huomannu et puhuminen kavereille auttaa ja kaikenlainen puuhastelu. Tosin vain hetkeksi kerrallaan. Yritetään jaksaa. Kyllä se siitä kai...