Jos vihaatte sydämen pohjasta anoppia tai appia tai jotain muuta lähisukulaista, ja jos hän yllättäen kuolisi niin menisittekö hautajaisiin vain sen tähden, että on lähisukua ja että muu suku ihmettelee jos loistat poissaolollasi hautajaisissa.
Itse olen miettinyt tätä asiaa kuumeisesti, ja olen päättänyt että en mene hautajaisiin, koska toinen on satuttanut mua ja perhettäni jatkuvasti.Ihmetelköön lähisuku ja muut mitä tahtoo.
Itse olen miettinyt tätä asiaa kuumeisesti, ja olen päättänyt että en mene hautajaisiin, koska toinen on satuttanut mua ja perhettäni jatkuvasti.Ihmetelköön lähisuku ja muut mitä tahtoo.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pitää kai sinne mennä varmistamaan että se on varmasti siellä mullan alla
En sen takia, mitä muut ajattelee, vaan sen takia, että olisin tukemassa puolisoani hänen surussaan. Tietty mun välit anoppiin ei nyt ole vielä sentään viha-välit, vaikka paljon sanomista on ollutkin.
Minulla oli 25 vuoden ajan appi, jolla oli vaikeuksia hillitä kuohuvaa mielenlaatuaan.
Hänen tunteensa olivat ristiriitaiset ainoaa miniäänsä kohtaan.
Hänen elämänsä loppuvuosina välit menivät vain tulehtuneemmiksi.
Pelkäsin häntä, en uskaltanut koskaan sanoa vastaan. Hän tiesi, että pelkäsin. Hän sätti, halveksi, rähjäsi, ja oli fyysistä uhkailua ja satuttamista.
Jouduin muutaman kerran turvautumaan poliisin apuun.
Psykiatri kertoi apen vihan minua kohtaan olevan patologista, sairasta vihaa.
Kun appeni kuoli, järjestin mieheni kanssa hänen isälleen hautajaiset, niin kauniit kuin kykenimme.
En halunnut jäädä katkeruuteen, sanoin itselleni, että kaikesta huolimatta haluan antaa anteeksi.
Siihen olen nojautunut, tuohon anteeksiantamisen haluun. Se on vapauttanut minut lopullisesti apesta. Aika haalistaa myös kipeimmät muistot, tunteet eivät enää satuta niitä.
Menin mieheni tueksi appiukon hautajaisiin, vaikka en ollut tavannut appiukkoa vuosiin. Miehelleni oli tärkeää, että tulen mukaan ja se oli ainoa syy minun olla paikalla.
Kauheaa oli istua pöydässä kahvittelemassa itkevien omaisten kanssa, kun en itse tuntenut yhtään mitään.
Sukulaisista tai heidän ajatuksistaan viis, mutta mieheni suru suretti.
Kuollut ei enää ole sinun vihasi ulottuvissa eikä enää vihaamassakaan. Tekosi kohdistuu siis eläviin, ehkä ikävällä tavalla puolisoosi, jonka tukemisesta tässä moni on jo maininnutkin. Jos olet napit vastakkain koko suvun kanssa, niin silloin voin ymmärtää, että hautajaisiin meno ei tunnu luontevalta. Muussa tapauksessa: miksi käyttäytyä huonosti?
vain ja ainoastaan sinuun itseesi.
Elä kieri siinä vääryydessä, vaan pyri nousemaan jaloillesi.
saanut päähäsi ajatuksen että elät vielä näitten vihaamiesi kuollessa ?
Turha miettiä etukäteen toisten kuolemaa voi nimittäin nakki napsahtaa omalle kohdalle ,you never know.
sinun pitää itse se päättää.
Normaalisti kyllä menisin, mutta jos tunteet on noin karilla puolison sukulaista kohtaan voi olla helpompaa kummallekkin olla menemättä.
Kyllä hänet hautaan saatetaan vaikket ole paikallakaan:(
Siis onko anoppi jo kuollut ja kuopattu? Kysyitkö ihan vain varalta etukäteen, sillä todellakaan emme poistumisjärjestystämme tiedä. Jos hän vielä elää, voisit yrittää sovintoa, ettei tarvitse haudan taakse vihata. Monet ihmiset luulevat että kuolema vapauttaa heidät hankalista ihmissuhteista, mutta moni on sidoksissa esim. vanhempiinsa vielä heidän kuoltuaan ja hautoo mielessään koettuja vääryyksiä. Monet vielä toistavat lapsilleen hakkaamisia ja muita kamaluuksia mitä vanhemmat tekivät. Paras olisi eläessä sopia. Viha sydämen pohjasta vahingoittaa sinua. Pyri vapautumaan siitä antamalla anteeksi päätöksen tasolla. Tunteet ehkä seuraavat perässä.
Hautajaiset järjestetään vain eloonjääneitä varten, ei sitä edesmennyttä varten. Itse en osallistu sukuhautajaisiin, koska en pääosin siedä ahdasmielistä ja tekopyhää sukulaissakkia. Eräätkin ikävät hautajaiset kerkesin käydä, jossa tietyt henkilöt sihisivät kuin käärmeet ja ilkeilivät läsnäolijoille ja edesmenneelle. Jos sen edesmenneen kanssa on ollut hyvät välit, hän varmasti ymmärtää siellä pilvenreunalla ja voi jättää ne omat hyvästit ja surra omat surut jollain muulla tavalla.
Sinuna en menisi hautajaisiin, jos vihaisin edesmennyttä silmittömästi enkä voisi olla varma, että pystyn pitämään sen tunteen piilossa sen parituntisen ajan. Voisi olla ikävää siipallesikin, kun tietää miltä sinusta siellä tuntuisi.
Parempi visiteerata elävää kuin kuollutta anoppia.
Jos ei ole ollut eläessäänkään väleissä niin voi vielä muu suku luulla, että: Kyllä se nyt tänne itsensä tunkee, mutta missä on aikaisemmin ollut?
Olen tuumaillut, että kun oman anoppini, jonka kanssa en ole missään väleissä enää aikoihin ollut, siirtyy autuaammille maille niin en hautajaisiinkaan mene, kun en ole tähänkään asti kylässä kulkenut.
Mutta aion sitten kyllä kukat haudalle jälkikäteen viedä ja kertoa hänelle hautakummulla, että annan anteeksi. Minä en halua vihata, mutta pesäero on ollut parempi vaihtoehto kuin sylkykuppina olo, ihan oman mielenterveyden kannalta.
Meillä ei valitettavasti pidä paikkaansa tuo "Parempi visiteerata elävää kuin kuollutta anoppia."
Elävää anoppia saa juosta pakoon, mutta hautajaisissa ei sitä vaaraa olisi.
Sukulaiset eivät tiedä välirikosta mitään, sillä anoppi on esittänyt täysillä täydellistä anoppia. Meidän puolesta sukulaiset saavat vierailla anopin luona ihan rauhassa, eikä ole edes vaikea ymmärtää miksi siellä käyvät. Anoppi kohtelee muita sukulaisia ihan eri tavalla, joten miksipä eivät mukavan tädin luokse menisi kylään. Sitä paitsi toiset sukulaiset eivät ole varastaneet häneltä poikaa, joten ei ole syytä vihoitella.
Hautajaisiin menen ihan varmasti. Anoppini ei mennyt omien appivanhempiensa hautajaisiin, koska vihasi heitä sydämensä pohjasta. Minä en anoppini tasolle vajoa. Olen käyttäytynyt anoppiani kohtaan aina hyvin ja kohteliaasti (välillä kädet täristen), ja käyttäydyn muuten loppuun asti.
Itkemään en hautajaisiin sentään mene. Se olisi teeskentelyä.
pitää vihata? Onkohan vaan opittu malli.Miksi sillä ei hän mitään pahaa halua kellekkään,päinvastoin!Kaikki haluaa lapsilleen hyvän elämän ja heidän perheelle.Uskon näin.