oltiin kolme vuotta yhdessä. paljon todella ihania hetkiä, yhteisiä kiinnostuksen kohteita, samanlainen huumorintaju jne.. mutta ongelmaksi meillä muodotui riidat. siis jokaisessa parisuhteessahan riitoja on, mutta kuinka ne hoidetaan. mieheni ei osaa riidellä eikä halunnut opetellakaan. hänen tapansa riidellä on huutaa turpa punaisena niin kovaa kuin kurkusta lähtee, hajoittaa kaikki, satuttaa minua (tönimällä, kuristamalla, repimällä, lyömällä) ja lähtemällä lopuksi itse pois tai ajamalla minut ulos kotoaan. se loukkaa niin vietävästi. varsinkin kun olemme useasti jutelleet tuosta hänen käytöksestään ja hän on luvannut, ettei se enää toistu, että säilyttää malttinsa ja opettelee keskustelemaan (tai muussa tapauksessa menee hoitoon) ja ei, mitään muutosta ei ole tapahtunut. liian monta kertaa olen antanut anteeksi hänelle ja syyttänyt itseäni kaikesta tuosta. hän myös valehtelee paljon, mutta jää aina kiinni ja silloin nimenomaan suuttuu ihan tosissaan ja syyttää minua kaikesta, kieltää tapahtuneen.. tämä EI voi olla normaalia! eikä mies kuitenkaan suostu mihinkään hoitoon jos sen otan puheeksi. hänellä ei ilmeisesti ole riittävästi halua muuttaa itseään tai parisuhdettamme paremmaksi ja turvallisemmaksi?
en olisi halunnut tätä, hyvinä hetkinä hänen kanssaan voi olla täysin oma itsensä ja meillä on ihanaa. mutta riidat - ne satuttavat aina liian paljon minua. minulla on erittäin huono itsetunto - johtuen varmaan masennuksestani, joka välillä aiheuttaa minulle todella huonoja aikoja ja pahaa mieltä. silloinkin mieheni vaan suuttuu minulle eikä usko edes minun olevan sairas.
ja luottamusta kyseiseen mieheen ei ole enää tippaakaan jäljellä, kun kaikki lupaukset unohtuvat heti jos on tilanne päällä. enää en usko siihenkään ettei kyseinen mies olisi minua pettänyt. enkä oikeastaan mihinkään muuhunkaan.
pelkään silti eroa. tuntuu että en vain pärjää yksin.. kaikki asiat ollaan hoideltu mieheni kanssa yhdessä, nyt joutuisin selviämään omillani täysin.
mutta vaihtoehtoja ei enää ole. pahinta on se lupausten pettäminen. en voi elää tuollaisen miehen kanssa loppu elämääni. enkä ole varma, tahdonko uutta miestä enää ikinä..
usko mennyt siihenkin, että luotettavia miehiä vielä olisi olemassa.. :(
anteeksi muuten, huonosti kirjoitettu teksti. varmaan aika epäselvää luettavaa, mutta kiitos jos joku jaksaa lukea..
en olisi halunnut tätä, hyvinä hetkinä hänen kanssaan voi olla täysin oma itsensä ja meillä on ihanaa. mutta riidat - ne satuttavat aina liian paljon minua. minulla on erittäin huono itsetunto - johtuen varmaan masennuksestani, joka välillä aiheuttaa minulle todella huonoja aikoja ja pahaa mieltä. silloinkin mieheni vaan suuttuu minulle eikä usko edes minun olevan sairas.
ja luottamusta kyseiseen mieheen ei ole enää tippaakaan jäljellä, kun kaikki lupaukset unohtuvat heti jos on tilanne päällä. enää en usko siihenkään ettei kyseinen mies olisi minua pettänyt. enkä oikeastaan mihinkään muuhunkaan.
pelkään silti eroa. tuntuu että en vain pärjää yksin.. kaikki asiat ollaan hoideltu mieheni kanssa yhdessä, nyt joutuisin selviämään omillani täysin.
mutta vaihtoehtoja ei enää ole. pahinta on se lupausten pettäminen. en voi elää tuollaisen miehen kanssa loppu elämääni. enkä ole varma, tahdonko uutta miestä enää ikinä..
usko mennyt siihenkin, että luotettavia miehiä vielä olisi olemassa.. :(
anteeksi muuten, huonosti kirjoitettu teksti. varmaan aika epäselvää luettavaa, mutta kiitos jos joku jaksaa lukea..
Vastaukset 6
Vanhimmat
näyttää siltä, että säkin syytät sitä toista kaikesta, aivan kuten miehesi.
Kyllä tämmöseen sopppaan tarvitaan aina kaksi. Minusta teidän kannattaisi YHDESSÄ hakea apua, esim. parisuhdeterapiasta tai jotain. Se on toinen juttu jos miehesi ei halua sitäkään.
Vähän sama ongelma mut vähä erilailla...Mä ja mieheni riidellään ihan turhan päiväisistä asioista...Hän ärsyttää oikein tahallaan että mulla palais pinna..Mihin on kadonnut se alku kipinä kun kaikki tuntui niin helpolta...nyt vaan mollataan toisiamme ja sitten ku haluaisin sopia riidan niin hän ei edes avaa suutaan puhuakseen:/ niin lapsellista...sen takia haluaisin jättää hänet mutta silti rakastan häntä:/ mutta ainaiset riidat kyllästyttävät:/
nin juuri. Erosin juuri rakastamastani ihmisestä juuri noiden inhottavien riitojen takia. Olemme seurusteelleen vain vajaa vuoden ja olen vielä täysin huumaantunut tästä ihmisestä. Ainut ongelma oli että minulla ei olisi saanut olla omaa elämää lainkaan. Tottakai on ihana olla yhdessä, mutta pidän paljon dynaamisempana suhdetta jossa yksilöt säilyvät silti omina persooninaan ja antavat toisen olla mitä ovat. siinä riidan aihetta. Eihän pyyteetön rakkaus ole mahdollista...Me riideltiin joka kerta kun olin lähdössä johonkin(tosi tosi harvoin päädyin lähtemään)jos mieheni lähti mukaan hän aloitti baarissa riidan koska en antanut tarpeeksi huomiota vaikka istuttiin vierekkäin... onko tervettä??? kysympä vaan. Minulle tuli piste vastaan, vaikka olenkin vielä täysin rakastunut, en pysty heittämään omaa itseäni nurkkaan. Hyvää jatkoa kaikille ja ihana huomata että muillakin on samanlaisia ongelmia.
Olisipa minullakin ollut voimia ja uskallusta päättää tämä ennenkun hän ehti.
Olimme yli 2 vuotta yhdessä. Riideltiin myös paljon. Mutta se oli pientä verrattuna siihen että hän kerta kerran jälkeen rikkoi lupauksensa, sitä rataa mitä ehti lupaillakin ja valehteli.
Riidat taas johtuivat siitä että ensinnäkin asuimme minun alle 30 neliön asunnossa että pakostakin alkoi riitelemään kaikista pienistä turhista asioista kun kaikki oli samassa, ei edes ollut erillistä makuuhuonetta ei tilaa liikkua ja katsoi toisen naamaa kokoajan.
Sitten taas vika oli minussa että minä en halunut päästää häntä menemään, pidin kiinni minkä kerkesin, ja osittain siitä syystä että en luottanut häneen, koska hän rikkoi lupauksiaan ja tulin aina toiseksi, tai viimeiseksi kun oli kyse viinasta. Ja kännissä hän haukkui ja piikitteli minua kavereittensa edessä eikä lopettanut millään. Kaveripiiriin ja tuttaviin taas mahtui alkoholisteja, narkkareita, pahoinpitelijöitä, eläinrääkkääjiä ja –tappajia, tuhopolttaja ja muuten vaan selkäänpuukottavia paskanpuhujia.
Sekin oli syy miksi en halunut hänen viettävänsä aikaa ns. kavereittensa kanssa.
Sitten kun hän oli valehdellut, rikkonut tarpeeksi monta lupausta, loukannut ja satuttanut minua tarpeeksi, jätin hänet. Mutta hän palasi häntä koipien välissä ja lupasi muuttua, että ei edes halunut elää sellaista elämää mitä eli, ja että minä olin tärkeämpi.
Yhteiselo jatkui, selvinpäin 8 kuukautta, kunnes yhtenä päivänä hän taas rikkoi lupauksensa. Syy oli nyt siinä että voi niin huonosti, mutta taas hän katui ja jatkettiin, kunnes 4 päivää sitten lähti taas mutta tällä kertaa lähetti viestin että kaikki on ohi, ja kumminkin tuli sitten takas yöksi vain lähteäkseen aamulla taas pois.
Hänen piti mennä lääkärille hakemaan apua ongelmiinsa, mutta menikin hakemaan sitä ”apua” viinasta taas, sitä ennen kyllä ehti huutaa että jättää minut, vaikka muutama tunti aikaisemmin olikin sanonut että katui ja halusi vaan olla minun kanssani, millään muulla ei ollut merkitystä jnejne, kaiken sen minkä olin aiemmin kuullut, joka kerta.
Äh, tämä kaikki lukee siellä Särkyneitten Sydämien palstalla, en jaksaa toistaa itseäni.
En vaan usko että minäkään pärjään yksin, on monia ongelmia miksi en kykene normaaliin elämään, enkä tiedä miten tästä eteenpäin.
Asun paikkakunnalla jossa ei ole yhtään kaveria tai tuttua, tätä henkilöä lukuunottamatta.
Asun kaukana kaupungista että edes pääsisin kauppaan ja maksamaan laskuja ja hoitamaan muita asioita.
Auto olisi (ja sekin osa-maksulla), mutta ei ole ajokorttia koska hän aina toimi kuskina
Asun rivitalossa täynnä muita alkoholisteja, missä ei ole turvallista olla.
Ja nyt hän on suoraan sanottuna jättänyt minut pulaan kaiken kanssa!
no kuules nyt, väkivalta on sellainen asia että hänen pitää ihan yksin työstää sitä ongelmaa ja ratkaista se, jos haluaa.
älä kuuntele näitä muita tässä jotka väittävät että syytä on teissä molemmissa. Niin, varmaan voi syytä olla molemmissa siihen että olette riidelleet, mutta jokainen on toimintatavoistaan vastuullinen.
Ja miehesi on käyttäytynyt tavalla jota ei pidä suvaita.
Löyda ne voimavarat jostakin ja nosta kytkintä.
tilanne vain pahenee odottamalla.
Mulla oli juuri tuollainen suhde pari vuotta sitten joka kesti kolme vuotta...se tappeli kanssa samalla tavalla ja lupas aina muuttuu mut ei...mun itsetunto oli kans niin huono..ja nyt vasta se on osoittanu elpymyksen merkkejä...pakkaa kimpsus ja kampsus ja lähde vielä kun pystyt. Se on helvetin vaikeeta mutta sen arvoista.