Tutustuin jokin aika sitten varattuun mieheen. Ystävystyttiin. Ja eikä aikaakaan, niin päädyimme sänkyyn. Ei auttanut, vaikka tutustumisemme alussa päätinkin, että olen hänelle vain ystävä.
Tapahtunut mikä tapahtunut. Sinulle, joka jo puristelet kourassasi kiveä, sanon, että tällaista tapahtuu sellaisellekin, jonka periaatteena on nimenomaan olla menemättä kenenkään väliin.
Olen rakastumassa mieheen ja samalla koetan laittaa alkaneen suhteen poikki. Näissä ajatuksissa olen ollut koko tutustumisemme ajan.. Ei ole helppoa!
Olen oppinut, etten samantapaista kuullessani ainakaan kumarru poimimaan maasta kiven kiveä.
Tapahtunut mikä tapahtunut. Sinulle, joka jo puristelet kourassasi kiveä, sanon, että tällaista tapahtuu sellaisellekin, jonka periaatteena on nimenomaan olla menemättä kenenkään väliin.
Olen rakastumassa mieheen ja samalla koetan laittaa alkaneen suhteen poikki. Näissä ajatuksissa olen ollut koko tutustumisemme ajan.. Ei ole helppoa!
Olen oppinut, etten samantapaista kuullessani ainakaan kumarru poimimaan maasta kiven kiveä.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Leikinpä ennustajaeukkoa. Ihastut enemmän ja enemmän varattuun miesystävääsi. Ihana yhteinen salaisuutenne saa sinut luulemaan, että suhteenne on jotain ainutlaatuista. Mies antaa sinulle epämääräisiä lupauksia tulevaisuudesta, kertoo huonosta suhteestaan jne. Aika kertoa vakikumppanille ei ole koskaan oikea. Kun vakikumppani saa tietää suhteestanne, mies menee paniikkiin, lopettaa suhteenne. He voivat lopulta jopa erota mietittyään aikansa, mitä suhteelleen tekevät. Sinusta viehätys on kuitenkin kadonnut, koska et ole enää se ihana, salainen, arjen yläpuolella oleva nainen, vaan kaiken ikävyyden alkulähde miehen elämässä.
En heitä sinua kivellä, mutta olen ollut joskus siinä tilanteessa kuin sinä nyt ja kehotan sinua vain miettimään, mitä elämältäsi haluat. Jos itse voisin palata siihen hetkeen, kun huomasin olevani ihastumassa varattuun mieheen, en enää jatkaisi juttua.
Vaikka toteamus "ei mitään uutta auringon alla" saisikin päättelemään, että kolmiokysymys sisältää saman juonen jakaisessa tarinassa, niin kuitenkin niitä tulisi tarkastella aina tapauskohtaisesti.
En ala identifioimaan tapaustani. Kysyn silti, voivatko tällaiset tarinat päättyä koskaan onnellisesti? Olen seurannut sivusta ja myös lukenut toisten tarinoita, että suruahan tämä saa aikaan. Mutta voisiko käydä myös toisin?
Kiitos kommentistasi. Olen ajatellut samaa.
Ikävästihän nuo jutut yleensä päättyvät...mutta lähisuvussani on juuri tuollainen tapaus, täti lankesi naimisissa olevaan ja perheelliseen mieheen, mutta kas.... mies erosi ja muutti tätini luo ja ovat edelleen onnellisia yhdessä, vanhin heidän yhteinen lapsensa on jo 23 v. Eli ihmeitä tapahtuu.
Saanko tässä välissä ihmetellä, mitä ihmeen kivaa ja hohdokasta muka on salaisessa suhteessa? Sekä minusta että rakkaastani se on ahdistavaa ja ainoa asia joka RASITTAA muuten hyvää suhdettamme. Ei se salaisuus tosiaan tee rakastetusta viehättävämpää, suhteesta ihanaa tai arjen yläpuolista. Sen vain sietää, kun se kerta on rakkauden hinta.
Salainen suhde on ennemminkin puhutteleva draama kuin kepeätunnelmainen farssi. Haluaisin tulla ja mennä miehen kanssa vapaasti missä vain, mutta se ei vain käy. Kärsin. Ajattelen tulevaisuutta ja olen täynnä ristiriitaisia ajatuksia.
Mies on elämänolosuhteittensa vanki ja minä taas olen nainen, joka kohtasi miehessä kauan kaivatun tuen.
Rakkaus on lahja, joka annetaan ja saadaan ilmaiseksi. Ken lahjan tohtii vastaanottaa, saa varautua myös kyyneliin. Se on kuitenkin pieni hinta rakkaudesta, joka ei ole kenenkään ostettavissa.
Kiitos Sinulle. On huojentavaa, kun joku toinenkin elää paraikaa läpi samanlaisia tuntemuksia. Hyvää jatkoa teille molemmille.
Jokainen parisuhde arkipäiväistyy ajan mittaan. Elämä on välillä kaikkea muuta kuin hohdokasta. Salasuhde tuo elämään jotain omaa ja muiston ajan kultaamasta nuoruudesta ilman velvollisuuksia. Parhaimmillaan salasuhde on varmaankin kahden vakiintuneen välillä, koska silloin se merkitsee molemmille samaa asiaa. Pahimmillaan se on usein silloin, kun toisen (=sinkun) odotukset ovat erilaiset kuin salaisuuden ihanuudesta voimaan saavan.
Kavahdin nimimerkkiäsi, mutta sen takaa paljastuikin mieltä helpottava viesti. Vahvistat, että toisinkin voi käydä:)
Olen kuitenkin miettinyt, voinko elää puhtaan omantunnon kanssa, jos mies päätyisi joskus eroon, erityisesti jos meille taas jäisi voimaan pysyvä suhde. Kamppailen omantunnonkysymysten kanssa jo nyt. Vaikka heidän suhteensa onkin ollut pelkkä muotosuhde jo vuosia, niin silti koen nykyisen asemani tässä asetelmassa ennemminkin tukalaksi kuin mukavaksi.
Kiitos. Taidan ottaa aikalisän..
Kiitos kommentistasi. Se voi hyvinkin pitää paikkansa monissa tapauksissa.
Olen itse kuitenkin aikoinani elänyt parisuhteessa vuosikausia ja erostakin on jo vuosia. Sen puolen olen siis kokenut ja aikani siitäkin kärsinyt. Mies ei ole ryhtynyt tähän huumassa kuin en minäkään. En kiemurtaa kuhertele hänen kanssaan lainkaan niin kuin nuoruudessani auvoisina ensirakkauspäivinäni.
Elämässä tapahtuu asioita, joita ei koskaan olisi kohdallensa kuvitellut tapahtuvaksi.
Rakkaus ei ole rajattavissa koskemaan tiettyjä ihmisiä (esim. nuoria), tai erityisryhmiä (esim. vapaita) /näin kärjistetyn yksinkeraistetun sanottuna/, jotka ikään kuin täyttäisivät kriteerit, tunnusmerkit, rakkauden suhteen. Rakkaus on lahjomaton.
surua ainakin yhdelle, kahdelle tai pahimmassa tapauksessa kaikille kolmelle. KOSKAAN ei kolmiotarina voi olla suruton kai nyt sen verran jokainen tajuaa että jos kaksi jää yhteen niin kolmas jää yksin. Matematiikkaa...
Jos ja kun tilanne on se, että aviopari on elänyt jo vuosikausia kulissiavioliitossa, jossa normaali puolisoiden kanssakäynti ei vain toteudu, niin väistämättä mietin, voisiko ero olla silloin helpotus molemmile osapuolille?
Tietenkin eron itse kokeneena voin sanoa, ettei helppoa eroa ole olemassakaan. Itselläni kun kesti vuosia toipua erosta, niin toki ajattelen, että jos heille tulisi jonain päivänä ero, niin mieheltä voisi kulua vastaavasti vuosia sopeutua uuteen elämäntilanteeseensa. Eläminen eron jälkeistä elämää viettävän rinnalla taas ei välttämättä ole se kaikkein helpoin osa.
Voittaja voisi yllätys yllätys olla loppujen lopuksi vaimo..
mutta siltikin uskon että kulissiavioliitonkin lopettaminen aiheuttaa surua. Pitkästä yhdessäolosta vaikkei seksiä olisikaan on vaikea irrottautua. Ja voihan olla niinkin että jos kolmas osapuoli yrittää erottaa kulissiavioliitossa eläviä hän jääkin nuolemaan näppejään ja suru on kova.
Näin kuitenkin tapahtuu kun kolmiodraamasta on kyse että jotakuta sattuu kun ero tulee. Joskus kaikken tiet erkanevat. Eron olen kokenut itsekin, vaimon osassa kun mies löysi toisen. Ja sekään ei todellakaan ollut hyvä heidän yhteiselämän alulle kun toinen hyppäsi suhteesta toiseen ilman surutyötä. Se yhteiselämä loppui heti alkuunsa.
Ymmärrän erosta sen, mitä itse olen saanut kokea pitkän ja vaikean suhteen jälkeen. Minulla on takanani myös muita ihmissuhdesolmuja, jotka on ratkottu ajan kanssa, mutta tällaista solmua en ole ennen käsitellyt. En hae kirjoituksillani oikeutusta tilanteelle, vaan toin tarinani palstalle saadakseni pulmaani kommentteja ja neuvoja, sekä helpottaakseni levotonta oloani.
Olen päinvastoin yrittänyt saada miestä rakastumaan vaimoonsa uudestaan. Olen sanonut miehelle, etten halua tulla heidän väliinsä ja ettei hänen koskaan pitäisi erota.. ei ainakaan minun takiani. Koetin olla este hänen uinuvalle uskottomuudellensa, kunnes havahduin uineeni liian syvälle hänen elämäänsä.
Olen löytänyt itseni tilanteesta, jota en hallitse. Toimin vastoin periaatteitani ja heitän huulta selviytyäkseni tilanteesta edes joten kuten selväjärkisenä.
Kiitos ja hyvää jatkoa sinulle.
Siis onnellisesti; mutta kenen kannalta? tätisi ja uuden miehen. Tuskin muiden kannalta.
Sanot yhtä ja teet toista...
Jos rakastut mieheen ja teillä on intiimi suhde niin se merkitsee miehelle aivan muuta kuin yritystä saada häntä rakastumaan vaimoonsa uudestaan!!!
Mutta rakkauden lahjaa ei vastaanotakaan silloin, kun se on periaatteitaan vastaan...
Naulan kantaan! Minusta tuntuukin siltä, kuin olisin ottamassa naapurin luottavaiselta mummolta jauhopussia lainaksi, jota en kuitenkaan palauttaisi..
Hei irina:)
Tämähän se onkin minun vaikeuteni, kun en saa pidettyä periaatettani. Olemme keskustelleet tästä ja olen neuvonut miestä olemaan kiinnostumasta minuun.. vaikuttimmena se, että itse pääsisin hänestä helpommin eroon. Neuvo on kuitenkin täysin järjetön ja se onkin vain heikon oljenkorsi langettaa vastuu toisen harteille. Eikä toive edes näytä toteutuvan.
Näyttää yhä selvemmin siltä (josta myös olemme keskustelleet), että mitä syvemmältä me kosketamme toisiamme keskusteluillamme, sitä lujemmin me kiinnitymme toisiimme.
Henkinen yhteys on "vaarallisempaa" rakastumisen kannalta, kuin pelkkä seksisuhde.
Juuri kuten kirjoitin, Tätini ja hänen miehensä ovat onnellisesti yhdessä, entisestä perheestä en osaa sanoa koska en heitä tunne.
Tuskin he uutista riemulla vastaanottivat silloin.
Ajatteleppa asiaa myös siltä kannalta, että jos te joskus olisittekin yhdessä ja mies olisi eronnut. Teidän suhde etenisi niin kuin normaali parisuhde etenee ja se alkaisi tuntua miehestä muotosuhteelta. Tiedät, mitä mies tekee siinä tilanteessa, hankkii sinulle seuraajan arjen yläpuolelle.
Tämä ei ole maalailua tai moittimista mitenkään, mutta en usko sinun olevan niin erikoinen, että salasuhteita suosiva/hyväksyvä mies muuttuisi radikaalisti. Ehkä hän kykenee ja oppii hallitsemaan itseään(toivottavasti), mutta perimä on muuttumaton. Ei hänellä näytä olevan mitään tahtoa ainakaan tällä hetkellä hallita itseään.
Sinua en heitä kivellä, mutta miestä en osaa arvostaa. Tiedän sen, miltä miehestä tuntuu, kun joku on tulisesti ihastunut/rakastunut, minunkin elämään mahtuu muutama tällainen nainen, mutta he eivät ole päässeet lähelle. En kiellä itse ihastuneeni myös ja itsensä hillitseminen ja järjen kuuntelu on sallittua. Olen kertonut myös vaimolleni näistä tapauksista, enkä ole lähtenyt pettäjän tielle, vaikka ovet ovat olleet enemmän selällään kuin tiekirkossa.
Ei ole olemassa niin erikoista naista, joka voisi muuttaa miehen, eikä vastaavasti ole olemassa niin erikoista miestäkään, joka pystyisi muuttamaan naisen. Jos muutos on tapahtuakseen, se on elämänmittainen projekti ihmisen omassa mielessä. Vaikuttaahan voidaan aina, mutta koska ihminen on sarja päätöksiä ja valintoja, ihminen ensi sijassa itse säätelee omaa muuttumistaan.
Joten.. minäkään en ole tässä mielessä erikoinen. Olen kuitenkin nainen, jolla on aina riittänyt miehiä ympärillä hätistelyksi asti. En sano tätä rehvastellen, sillä vaikutuksestani on pikemminkin koitunut minulle ongelmia.
Kun painauduin miehen kainaloon, niin oli kuin olisin päässyt eroon noista miehistä. Hänen vierellään on levollista olla.
Olen pohtinut paljon suhteen muotoa. Kun keskustelemme, sanon asiat niin kuin tunnen. Olen hänelle puhunut siitäkin, mistä mainitsit, että kun oma viehätysvoimani laimenee hänen silmissään, niin hän hankkisi silloin itselleen uuden naisen. No, hän naurahti ja kielsi niin käyvän.. Hänellä ei ole koskaan aikaisemmin ollut avioliiton ulkopuolista suhdetta ja myöskin uskon niin. Hän ei ole gigolo, vaan vakaa, järkevä ja rauhallinen aikuinen mies.
Olen kertonut hänelle elämäni myrskyistä ja olen pyytänyt, ettei hän haavoittaisi minua. Hän on useamman kerran vakuuttanut minulle, että etenemme minun ehdoillani. Kun mies sanoo niin, minun on vaikea perääntyä.. Olen sanonut hänelle, ettei hänen kainalonsa ole minun, vaan hänen vaimonsa. Ja silti minä tahdon hänen kainaloonsa.
Itseäni en voi hillitä rakastumasta, mutta kunpa saisin voiman olla jatkamatta enää suhdetta. Olen kehystänyt sellaista ajatusta, että hän selvittelisi tahollaan omaa tilannettansa ja minä eläisin omaa elämääni, kunnes tapaisimme uudestaan joskus 5-10 vuoden päästä ja sitten katsoisimme uudestaan, josko mikään olisi muuttunut. Ajatus on naivi mutta tosi ja se on syntynyt kärsimyksen tuloksena olla toinen nainen.. vastoin periaatettaan.
Älä usko kaikkea sinisilmäisesti mitä kerrotaan. Kirjoitat aivan samoilla sanoilla, kuin kirjoittaisin minäkin omasta tarinastani. Niin oli minullakin aikuinen, rauhallinen mies, joka kertoi, ettei ole ennen ollut suhteita avioliiton ulkopuolella. Kertoi myös kylmästä liitosta jne.... Uskoin, luotin ja unelmoin aikani. Totuus alkoi kuitenkin pikkuhiljaa paljastumaan, eikä se ollutkaan enää sitä, mitä minulle oli kerrottu. Oli monta muutakin naista uskonut nämä samat tarinat. Avioliitossaan hänellä ei ollut mitään vikaa, tahtoi vaan vaihtelua välillä. Varoitan Sinua.....mieti tarkkaan, oletko valmis kestämään myös surua, kipua, tuskaa, kun ja jos kaikki päättyykin.
...järjen OIKEASTI käteen ja tarkastella asiaa tunteettomasti, niin toteat yhden ainoan seikan, johon kaikki teidän kolmiodraamassa perustuu.
Yksi ainoa seikka:
Mies sanoo sinulle niitä sanoja ja asioita, joita SINÄ haluat kuulla ja jättää sanomatta vaimolleen ne asiat, joita VAIMO ei haluaisi kuulla koskaan.
Simsalabim...sama toimii muuten toisinpäinkin, kun vaihdat sanojen SINÄ ja VAIMO paikkaa(ja pikkusen muokkaat sanamuotoja).
Et itse tunnusta/toedosta, mutta tarkastelet tällä hetkellä aika kapeasti asioita, mutta aika auttaa avartamaan, ellei muuten näkemys laajennu.
Ehkä luulet tietäväsi laajemmin kokonaisuuden, mutta viitaus kappaleeseen Yksi ainoa seikka paljastaa sinulle asioiden yksipuolisuutta, etkä saa millään kasattua pakettia kasaan miehen vasemmalta puolelta ja vaimohan istuu oikealla puolella.
Aurinko paistaa aina valon puolelle ja varjon näet vasta sitten kun kävelet varjon aiheuttajan(miehen) toiselle puolelle, jossa on vaimo ja sama vaimon kannaltakin.
-Mitä enemmän ihminen rakastuu, sitä "tyhmempi" hän on-
Paljon parisuhdetta itsekin pohdiskellut ja kierrellen ja kaarrellen sitä monelta kantilta tutkaillut, niin sinä sitten menet naputtamaan siitä referaatin, humoristisesti vielä kirjoitettuna!
Mutta kiitos, myös niiden suhteessa eläjien joilla murhetta mielessä.. Asioilla on aina puolensa ja kaikkea ei aina kerrota. Totuuskin on joskus se, minkä vastapuoli on toisen sanoissa kuulevinaan..
Ihan yksi fakta vain. Jos oikeasti rakastat miestä niin jätät hänet. Neuvoisin teitä olemaan "vain ystäviä", muttei se teidän kohdalla onnistu. Siihen tarvitaan itsekuria. Siis itsekuri on näiden kolmiodraamojen avainsana.
Kukaan raavas suomalainen mies ei niele tuommoista potaskaa... rakkaus on sitä ja plääh.. tussu se on mikä näissä salahoroissa vetää. Ota likka järki käteen ja hanki mies jota voit talutella ihmisten ilmoillakin
Tämä on just tätä. Ihmiset on erilaisia. Minä en saisi salasuhteesta minkäännäköistä piristystä/voimaa suhteessa ollessani. Joku toinen ehkä saisi. Mutta siinä vaiheessa voi kysyä minkä takia on sellaisen ihmisen kanssa suhteessa jonka kanssa elämä on sellaista että tarvitsee (muka) salasuhdetta. Miksi ihmiset tyytyy kompromisseihin ja vaan jämähtää onnettomiin suhteisiin? Minä en halua olla onnettomassa suhteessa, mieluummin olen yksin.
mutta kenellä on ja pitäisikö olla?
Kun periaatteenasi on olla menemättä kenenkään väliin niin sinulla on ongelma. Olet tyrinyt periaatteesi. Yrität selitellä sitä itsellesi kaikin mahdollisin keinoin. "huono periaate" "periaatteista voi joskus tinkiä" "mutta kun rakastan" jne jne. Kokoajan kuljet kauemmaksi periaatteestasi ja sitä pahemmaksi tulee olosi kunnes olet aivan hukassa. Sen jälkeen voit sanoa vielä syvemmällä äänellä "elämä ei ole helppoa".
Olipas herättelevää tekstiä!:) Kun on itseltään hukassa, niin silloin ystävän hellä, mutta vahva ravistelu on paikallaan. Kiitos.
Olenkin tässä kesän mittaan kysellyt itseltäni, että missä mennään? Pikaveneen keula halkoo uhkaavia tyrskyjä ja minä sen kun vain ihmettelen, mihin on tultu..
Olin varma, ettei näin kävisi, mutta olin liian heikko. Kerta kerran jälkeen ote vai lipesi yhä enemmän, kunnes päädyin hänen viereensä. Se oli menoa se.
Nyt kerään voimia ja ymmärrystä lopettaa suhteen tähän. Seuraavaan tapaamiseen voi mennä parikin viikkoa, joten nyt olisi kaiken järjen mukaan hyvä sauma perääntyä. Mutta mutta.. Olen koettanut sitä aikaisemminkin ja kun olemme puhelinyhteydessä, niin kaikki hyvät päätökset alkavat jälleen menettää otettansa ja ne pettävät viimeistään silloin, kun tapaamme.
Kun suhteutan tilanteeni rauhattomaan maailmantilanteeseen, tai vaikkapa toimeentuolorajalla elävien tilanteeseen Suomessa, niin tilanteeni siinä valossa on, tai ainakin pitäisi olla, korjattavissa pelkällä tahdonvoimalla.
Mutta kun edes tietäisi, mitä tahtoo.. Rakastuneen vaikeus on hänen oma mielensä.
Nayttaa silta etta mita tahaansa jarkevia ehdotuksia muut ovat esittaneet sinulle, sinulla on taito kaanta asioita niin etta saat tekemasi vaaran kuulostamaan oikealta. Sinun omaan korvaasi.
Kaikki muut huomaavat etta sina olet taysin vaarassa ja etta tuollaisesta kaytoksesta AMMATTISISKOSI saavan kunnon palkan.
Saa tama nyt oikein kunnolla paahasi: mita syita tahaansa keksitkin vaantaa vaaran oikeaksi ja jatkaa samalla tyylilla, laskuta vahintaan 100 euroa ilta.
Tulet tarvitsemaan jokaisen pennin vanhuuden ja yksinaisyyden varalle.
Hei ....olen samassa tilanteessa ollut jo 4 vuotta.
Ensin ystävystyttiin ja sitten..no jaa...Rakastuttiin.
Meillä vaan on se tilanne,että Vaimonsa tietää ja hyväksyy tilanteen.
Mutta....itse en voi todellakaan hyvin tässä suhteessa.
Olenkin sanonut miehelle , että nyt alkaa minun puolestani etsikkoaika.
Tämä ei ollut miehelle ollenkaan iloinen asia..vaikkakin sanoi ,että tukee minua kaikessa niissä ratkaisuissa jotka teen.
Tämä ON kauhea tilanne...ehkä olen niin kiintynyt...ja myöskin mustasukkainen..en niinkään hänen vaimolleen..vaan niille toisille naisille jotka yrittävät saada miestä itselleen*ww*..Siis..tämä on kauheaa..mutta myös säälittävää ja hilpeää..ota nyt selvää
Jos naiset haluatte olla miesten kynnysmattoina, niin siitä vaan. Mutta älkää sitten ulisko, että on vaikeaa.
Noita lajitovereita, niitä ihania, jotka valittaa että "vaimo ei ymmärrä" on maailma väärällään. Se ymmärtämätön vaimo kuitenkin tarjoaa perushoidon ja teidän kuuntelijoiden osana on sitten olla elämän sulostuttujana silloin kun herralle sopii.
Jatkaa vain vuosikuadet samaan malliin - sitten vuosien kuluttua olkaa koko maailmalle katkeria siitä, että meni tämä elämän tuollaisessa kiipelissä.
Siis uskokaa jo: Jos kuulette siltä maailman ihanimmalta mieheltä tuon laulun: "vaimoni ei ymmärrä minua" sanokaa selvällä ja kuuluvalla äänellä, että voi ja voi, palataan asiaan sitten kun peli vaimon kanssa on selvä.
Kaksi viikkoa on todella lyhyt aika kerätä "voimia". Siis aivan mitätön! Siksi päätöksesi suhteen lopettamisesta menee puihin tälläkin kertaa enkä sitä yhtään ihmettele, älä sinäkään :).
Silloin kun elämässä menee jotenkin vinksalleen niin ainoa asia, joka todella kannattaa on pelata aikaa. Sekin auttaa paljon, että kieltää puhelut ym. yhteydenotot ja sopii tapaamisen vaikkapa kuukauden-parin päähän. Ihan oikeasti hei: Tässä asiassa ei auta kuin tiukka päätös, ei lepsuilu...
Ai joo. Luin tuosta jostain, että rakkaudenkohteesi parisuhde olisi jotenkin päättymässä tms. Sitä en usko. Se on taas sitä selittelyä miehen taholta itselleen minkä takia hän toimii periaatteitaan vastaan ja näin hän saa sinutkin varmemmin rakastumaan itseensä. Tuskin kovin vakavasti ottaisit miestä, joka sanoisi vaimollaan ja hänellä synkaavan hyvin, mutta kaipaa sinusta vain pientä piristystä/seikkailua elämäänsä, koska sattui rakastumaan sinuunkin. Rakastuneen mieli tekee kepposet yhdelle jos toiselle. Parisuhteessa tarvitaan muutakin kuin rakkautta. Esim. tahtoa rakastaa, järkeä ja ymmärrystä. Ellei ymmärrä itseään ja tekojaan niin miten nykyinen parisuhde voisi toimia? Miten uuden parisuhteen voisi perustaa järjettömyyden varaan? Kysyn vaan...
Kuinka oikeassa oletkaan...
Sä mokasit.
Ihminen voi sanoa ei. Periaatteesi petti. Säälittävää, kyllä oot raukkis.
Turha perustella, paska mikä paska.
...Turha puolustella!Raukka mikä raukka!...Ja pirun heikko ihminen...ikuinen kakkonen!
äänellä sanon että nyt kaikki tuntuu hyvältä ja sinulle riittää se kun näette silloin tällöin. Kuitenkin tulee aika jolloin odottelet hänen yhteydenottoaan eikä sitä kuulu silloin kun sinä sitä haluaisit. Ette te nytkään elä sinun ehdoillasi vaan tämän onnensa kukkuloilla olevan miehen jolla on voita leivän molemmilla puolilla. Jossain vaiheessa tajuat yksinäisyytesi ja haluaisit yhteisiä juhannuksia jouluja ja uusia vuosia niitä ei kuitenkaan tule. Sinua kiukuttaa mutta mies ei voi tehdä mitään kun olet toinen nainen. Sinä vain odottelet yhteydenottoja ja yrität järjestää omia menojasi aina siihen väliin. Saatat jopa ennenpitkää luopua omista menoistasi ja ystävistäsikin kun vain päivystät ja odottelet häntä. Mitään et voi suunnitella etukäteen kaikki tulee varoittamatta. Hökkihöperöksi siinä tulee ja alkaa pelätä muita ihmisiä. Ethän käy kuppiloissakaan kun et tarvitse muita miehiä sinulle riittää se odottelu. Rakkautta kyllä riittää mutta vain silloin kun se miehelle sopii. Uuden suhteen luominen on mahdotonta koska olet niin kiinni. Tämä on tulevaisuutesi peilikuva minun menneisyydestäni. Pääsin irti. Yritä sinäkin. En toivo sinulle kaikkea tuota.
edellisestä. Se mökkihöperyyskin pitkälti johtuu vielä siitä että mies alkaa vaikuttamaan sinun elämääsi mustasukkaisuudellaan eikä halua sinun käyvän ulkona ja tapaavan muita miehiä. Hän haluaa sinun odottelevan kotona häntä itseään. Minulla kävi niin että loppujen lopuksi kun riistäydyin ja aloin taas elää kodin ulkopuolella niin selvästi pelkäsin vieraiden ihmisten kohtaamista varsinkin miesten. Se kesti kauan mutta pakotin itseni siihen. En voi muuta sanoa kuin että tämä ikuinen rakkaustarinani sen aiheutti. Vaurioita tulee voit olla varma. Lisäksi sinun on vaikea sen jälkeen alkaa seurustella normaalisti, ainakin minulla oli aluksi. MIETI NYT TARKKAAN MITÄ TEET. Minä lopetin suhteeni monta kertaa ja mies oli niin sinnikäs että ajauduin aina uudestaan siihen. Viimeisellä kerralla hän sanoi eroavansa jos vain otan hänet takaisin. Ja mitä kävi, ei hän eronnutkaan, siitä ei tullut mitään. Silloin käytin häntä häikäilemättömästi hyväkseni sen suruaikani ajan ja olin hänen rakkaansa juuri niin kauan kuin tajusin pystyväni lopulliseen eroon. Eron kun tein miehellä ei ollut enää kanttia pyrkiä takaisin.Se sattui meihin molempiin silloin se ikuinen rakkaustarina. Nyt minulla on uusi mies ihan vapaa ja ihana. Elämä hymyilee.
Näitä juttuja seuranneen en voi muuta kuin sanoa, että noinhan se juuri on. Tätä tuossa itsekin yritin sanoa.
Mutta mikä piru siinä on, että naiset, jotka tähän kuristusleikkiin lähtevät, ovat sittenkin uusiutuva luonnonvara? Aina jostakin tulee se nainen, joka silmättä suurena selittää, että juu-juu, tämä onkin aivan poikkeuksellinen tapaus tämä mies.
Siinä sitten on seurannut, kun tämä poikkeus vuosien aikana kasvattaa perhettää - ja samaan aikaan laskettelee niintä ihmieellisiä lorujaan sille toiselle. Ja se toinen uskoo...
Kautta aikojen on aina sanottu, että kyllä vaimon täytyy olla tyhmä, kun ei huomaa, että miehellä on toinen nainen kuvioissa. No, harvoinpa mies vaimolle kertoilee, kuinka sillä toisella naisella on asiat pielessä ja hän yrittää nyt olla mahdollisimman kanssa tämän kanssa, jotta toisen naisen elämä helpottuisi.. Juu, ei se näin mene! Mies salailee toista naista parhaan taitonsa mukaan.
Toiselle naiselle sitten krrotaan kyllä suoraan, että naimisissa ollaan ja just nyt ei niin ruusuista. Että eroakin valmistellaan, kunhan lasten eläkkeelle jääminen on juhlittu.. Siis voiko joku nainen todellakin väittää, ettei koskaan epäile varatun miehen puheita kurjista kotioloista ja rumasta vaimosat?! Varsinkin, kun olettaa, että naiselle ei varatun kanssa seurustelu ole se ensimmäinen suhde..
Pointtina se, että näemmä se vaimo alkaa miehensä tarinoita epäilemään ennen kuin se toinen nainen. Olisiko syynä se, että kumppanin oppii kyllä yhteisen elämän varrella tuntemaan arjessa hiukan paremmin ;)
usein ne "tyhmät" vaimotkin tietävät mitä meneillään on.. mutta fiksuna seuraavat tapahtumia ainakin vähän (tai kauemminkin) aikaa siinä sivussa. Mitään hiiskumatta. Olisihan se etenkin miehelle noloa, että hänen salarakkaansa paljastuisi! Sellasia epeleitä vaimot vaan joskus on, että tiukan paikan tullenkin ajattelevat empaattisesti eivätkä hyökkää miehensä kimppuun vaatien selityksiä (jolloin kaikki menee päin seiniä). Jos mies oikein tsemppaa niin hänkin huomaa, että vaimo tietää jotain. Ihmettelee miksei tämä kysele, tutki ja nosta äläkkää... Olisi edes masentunut, mutta ei...
Juu..kyllä sitä sitten ollaan hakemassa myötätuntoa ja puhutaan että heittäköön ekana kiven jne,kun ollaan kaikista yrityksistä ja päätöksistä huolimatta kömmitty varatun lakanoihin.
Olen edelleen sitä mieltä että kiviä niskaan vaan tällaisille naisille ja miehille(vaikka itsekin olen syntinen).Eiköhän se yhden kivityksen jälkeen moraali käsitykset muokkautuis uudelleen.Häpeäisit edes!
Hei Sikermä! Neuvoja en osaa antaa, koska olen itsekin samantapaisessa tilanteessa kanssasi, mutta uskon että aika tekee tehtävänsä ja näilläkin asioilla on tapana järjestyä jollakin tavalla...tosin rikkinäisiä sydänten riekaleita saattaa olla seurauksena ja paljon kyyneleitä :(
Minä tapasin "salarakkaani" (huh, mikä sanahirviö) viime talvena. Olin vasta toipumassa edellisestä hiljattain päätyneestä suhteesta ja tietenkin aika masentunut ja rikkinäinen sielu. Tämä tapaamani mies sananmukaisesti tanssitti minut taivaisiin. Heti ensi hetkestä hänen kosketuksensa, tuoksunsa, sanansa...kolahti minuun aivan täysillä. Hänellä ei ollut sormusta, mutta ilmoitti kyllä heti olevansa naimisissa ja että myös lapsia on. Minä peräydyin oitis, koska en ole koskaan kuvitellutkaan sekaantuvani varattuihin miehiin. Kuitenkin annoin puhelinnumeroni, kun mies sitä pyysi. Siitä sitten alkoivat tiiviit tapaamiset ja puhelut.
Aluksi tunsin hirvittävää syyllisyyttä ja häpeää ja toisinaan vieläkin..yritän vain painaa ne tunteet sivummalle. Meidän suhteemme perustuu aika paljon fyysiseen vetovoimaan. Edellinen pitkä suhteeni oli lähes täydellisen seksitön ja olen kuvitellut , että olen siltä osin jo "kuollut". Tämä mies sitten herätti minussa henkiin sen seksuaalisuuden ja naisellisuuden kukan, mikä on ollut piilossa vuosikausia. Siitä voin olla hänelle kiitollinen. Minä uskon, että tällaista fyysistä hyvänolontunnetta ei voi elämänsä aikana kokea kovin monen kanssa, siksi olen päättänyt nauttia jokaisesta hetkestä kuin se olisi viimeinen!
Vaikka suhteemme on ollut varsin seksipitoinen, uskon että meillä olisi muutenkin kivaa yhdessä, ongelma on vain se perinteinen että emme voi juurikaan liikkua yhdessä julkisilla paikoilla.
Miehen vaimo tietää minun olemassaolostani, tosin mies ilmeisesti väittää leikin jo loppuneen. Minä en ole painostanut miestä eroamaan tai ylipäätänsä tekemään mitään minun takiani. Päinvastoin, olen sanonut, että en ole lainkaan varma olisiko meidän yhteiselolla mitään pohjaa. Jos hän kerran kykenee valehtelemaan vaimolleen ja lapsilleen sujuvasti, miksei hän tekisi sitä minullekin? En sentään ihan sinisilmäinen ole!
Minä en ole hautautunut kotiin unelmoimaan ja odottamaan tätä miestä. Tapaamme, jos se sopii molempien suunnitelmiin. Muuten liikun paljon ja olen tavannut myös "vapaita" miehiä. Valitettavasti sellaista vapaata unelmamiestä ei toistaiseksi ole kävellyt vastaan, joka olisi saanut sydämeni sulamaan.
En tiedä kuka tässä meidän tapauksessa on suurin syyllinen, joka ensimmäisenä pitäisi kivittää !?!
Elämme kuitenkin vain kerran, jokainen hetki on ainutlaatuinen...virta vie virta tuo! Jokainen tietysti joutuu suorittamaan oman "Jaakobinpininsa" sen suhteen mikä on oikein ja mikä väärin. Hyvää syksynjatkoa niin kaikille uskollisille hyvässä parisuhteessa eläville kuin pettureille ja petetyillekin! Yritetään löytää se pieni rakkauden siemen jokainen itsestämme! PS.Saa kivittää ;))))
Hei Sinisiipi,
kiitos kirjeestäsi.. minä todella tarvitsen voimia!
Kun kirjoitin alkuperäisen viestini, ajattelin, että sen kirjoittaminen auttaisi minua osaltaan luopumaan ihastuksestani, miehestä, joka on varattu. Mutta kuinkas kävikään.. Sain viestiini kommentteja, jotka laittoivat minussa liikkeelle taiston oikean ja väärän välillä. Kiitos ja halaus jokaiselle kirjoittajalle erikseen! Seuraavan päivän viestitulva yllätti ja kaiken lukeminen yhdeltä istumalta (tulin koneelle vasta yötä vasten) oli kuitenkin voimavaroilleni liikaa. Minun tuli miestä vain entistä ikävämpi ja kaipasin hänen kainaloonsa.
Olihan minulla toki käsitys oikeasta ja väärästä jo ennen kirjoitustanikin, minulla, joka on aina pyrkinyt tekemään kaiken oikein. Mutta mitä enemmän ikää karttuu, sitä useammin teen niitä virheitä, joista olen aikoinani tuominnut toiset. Niin nytkin.
Oikein on antaa varatun miehen olla ja väärin on taas mennä hänen kanssaan sänkyyn. Helppoa. Mutta tämän kärsimysnäytelmän kautta olen saanut oivaltaa sen, että kumpaisenkin elämäntilanne ja otollinen hetki sanelevat paljon enemmän kuin periaate, jota siihen asti on aina pystynyt noudattamaan.
Kun nyt itse olen tässä tilanteessa, niin kaikki aikaisemmat päätelmäni "pettäjistä", "avionrikkojista" ja "toisista naisista" ovat murentuneet. Niin hyvin kuin itseni ja miehen tunnen, niin kumpikaan ei muistuta ilmoitustaulun etsintäkuulutettua. Olemme tavallisia ihmisiä erilaisista taustoista, joille ensimmäinen tapaaminen ei jäänyt viimeiseksi. Kyse ei ole salamarakkaudesta, vaan pikkuhiljaa tiivistyvästä molemminpuolisesta kiintymisestä.
Kun sinä Sinisiipi kerrot suhteesi perustuvan "aika paljon fyysiseen vetovoimaan", niin minulle taas suhteessani merkitsee enemmän henkinen puoli. Iloitsen kanssasi, kun seksuaalisuutesi on herännyt vuosien uinumisen jälkeen, se on ihanaa kuulla:)) Minun seksuaalisuuteni on kuitenkin repaleinen; joten kun olen nyt saanut tavata miehen, joka ei kiirehdi ja jolle ei tarvitse olla muuta kuin oma orpo itsensä, niin on vapauttavaa vain saada levätä hänen kainalossaan. Kyllä, kainalohetkistä on helppo edetä pidemmälle, kuten meillekin on käynyt (tosin vain kerran), mutta silti miehen "pelkkä" hyväksyvä läheisyys merkitsee minulle kaikkein eniten. Olen sanonut hänelle, ettei hänen tarvitse vaivautua minun eteeni ja että rakastuisi vain vaimoonsa, se olisi kaikkein helpointa ja sitä paitsi se olisi oikeinkin. Mutta kun rakkaus ei toimi kuten järki (onneksi), niin silloin syntyy historiaa, jota kukaan ei voi kirjoittaa etukäteen.
Ihminen, joka ei ole saanut kohdata elämässään omaa vaillinaisuuttansa, on taipuvainen kivittämään kenet tahansa "väärin" toimivan. Hän kivittää ylhäältä vartiotornistansa ja tekee sen armotta. Toisin kuitenkin toimii se, joka on päässyt tutustumaan elämänsä varrella julkisivunsa varjossa elävään vähemmän sankarilliseen puoleensa. Hän astelee kivitettävän tykö ja suojaa häntä kivitykseltä. Hän nostaa tuomitun maasta ja vie hänet turvaan. Hän on valmis kuulemaan syytetyn koko tarinan ja vaikka se ei häntä miellyttäisikään, hän ei silti syyttäisi, sillä hän on istunut samaisella syytetynpenkillä osoittelevien sormien sarjatulessa ja voi siksi ymmärtää tuomittua.
Voi hyvin, Sinisiipi:) Voimia myös sinulle! Kaikkea hyvää sinulle ja kaikille, jotka ovat saaneet kirjoituksillaan minut pohtimaan sudettani monelta eri kantilta. Olen saanut niin neuvoa, varoitusta ja rohkaisuakin, kuin myös jyrkkiä "ei mene läpi" -viestejäkin. Nykyinen tilanteeni on kaipuu miehen kainaloon, joka on ajoittain syvää ja jolta ei saa rauhaa; sekä mieltä kovasti askarruttava, herännyt rakkaudentunne häntä kohtaan.
Kiitos ja kauniita rakkaudenhetkiä kaikille:)