Heissan.Minun tilanne on tämä.Tutustuin viime keväänä tosi mukavan oloiseen yksinhuoltaja isään.(Minäkin olen yh)Hänellä lapsia on kolme,minulla kaksi.Meillä oli tarkoitus tavata mutta minua alkoi jarruttamaan meidän pitkä välimatka.(300km.)Jotenkin hän jäi kuitenkin mieleeni ja nyt lauantaina vihdoin viimein tapaamme:(Hui ku jännittää)Hänellä on omakotitalo ja vakituinen työ siellä missä asuu.Minulla on hyvät ystävät ja kaverit sekä vanhemmat lähellä täällä missä asun.Kaiken lisäksi teen kolmivuorotyötä,tosin sijaisena olen toistaiseksi.Niin eli miten tällainen tulis toimimaan jos tästä nyt ylipäänsä mitään tulee kuhan eka tavataan.Hän kiinnostaa minua kovasti mutta onko välimatka sittenkin liikaa..Komentteja..
Kauas on pitkä matka
Ninni
2788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heissan Ninni!
Kuinkas sattuikaan:
teen kolmivuorotyötä itsekkin ja tapasin sokkotreffeillä 300 kilsan päässä asuvan miehen , jolla vakkari työ ja asunto.
Kolahti sen verran, ettei tule kuuloonkaan että päästäisimme tällaisen rakkauden menemään!
Katsellaan rauhassa mihin päin kallistutaan asumisen sun muun suhteen (mulla tässä opiskelujakin vielä pari vuotta!) mutta ei haittaa pätkääkään!
Se on niin suuri onni kun löytää kunnollisen ja itselle sopivan rakkaan että asiat kyllä järjestyy yhdessä neuvotellen.
Toivottavasti tämä rohkaisi Sinua ja muita jotka pelottelevat turhaan itseään välimatkalla, yms. sillä jos on hyvä olla toisen kanssa....niin sitä vaan...on hyvä olo vaikkei aina kyhnääkään kyljessä. Terkkuja paljon ja eipä tässä muuta!
.. tai sitten ei. Minun rakkaani on lähes 300 km päässä ja minulla elämä ja lapset täällä, hänellä siellä. Kuitenkin, tunne on voimakas ja aion katsoa tämän loppuun asti. Aika näyttää tuleeko tästä pitkäaikainen suhde. Minä en voi enkä halua häntä missään nimessä tällä hetkellä pois elämästäni, hän on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Etukäteen ei voi tietää miten käy, on vain oltava rohkea ja uskottava siihen miltä tuntuu silti olematta sinisilmäinen. Hätäillä ei kannata eikä vaatia pikaisia ratkaisuja kun ei ole kyse vain omasta vaan myös lasten ja muiden läheisten elämästä.
Olen kuitenkin ajatellut niin, että ystävien ja sukulaisten kanssa voi olla yhteydessä helpommin puhelimitse mutta oma kulta tarvis olla lähellä ainakin suurimman osan aikaa. Siis tämä on periaate mutta toteutuuko se meidän kahden kohdalla, sen aika näyttää.