Kysymys miehille.. Jos nainen jonka kanssa olette viettäneet ainoastaan yhden "seksiviikonlopun" onkin tullut raskaaksi ehkäisyn petettyä niin tahtoisitteko tietää asiasta vaikka molemmat tiedätte että lapsenteko ei tule kysymykseenkään? Eli asiasta ei edes tarvitsisi neuvotella, mutta haluaisitteko kuitenkin tietää? vai onko kertominen vain turhaa "kidutusta".. Olen jo parilta miespuoliselta ystävältäni asiasta kysynyt ja vastauksia on tullut puolesta ja vastaan.. Ja mielellään kiitos asiallisia vastauksia.
raskaus-kertoakko?
miehelle
232421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Vastaukseni on, että haluaisin tietää.
Tottakai pitää kertoa!
Haluaisi ainakaan tietää asiasta. Varsinkin jos on ihan jonkun seksiviikonlopun takia tullut raskaaksi. Jos asia sulle iha varma, mielestäni olisi reilua olla kertomatta...turhaa vaivaa vaan saat sillä itsellesi.
et todellakaan meinaa synnyttää lasta, niin sinun ei tarvitse kertoa miehelle.
Joudut tietysti olemaan ilman hänen mahdollista tukeaan, tai painostusta. Tukea keskeytykseen saa tietenkin yleensä paremmin muilta kuin siittäjältä kuin ainoastaan siittäjältä.
Eli sinun päätös, ellet halua kertoa, sinun ei todellakaan tarvitse kertoa.
Päätös toki on naisen, kertoako vai ei (mikä teko nyt ei olisi ihmisen itsensä päätettävissä), mutta ei se asia siitä kertomatta jättämällä muutu. Jos mies alkaa skitsota, niin sitten voi haistattaa pitkät, joka tapauksessa tuollaisesta pitäisi kertoa. Valehtelu on aina perseestä. Täällä on varmaan joitakin, joiden mielestä pitäisi olla hiljaa vaikka parisuhteessa synnyttämänsä lapsi on jonkun toisen.
Itse en kertonut, enkä kadu. Asiassa ei mielestäni ollut mitään puhumista, koska olin päätökseni tehnyt.
Kummallinen logiikka, ei voi muuta sanoa. Asiasta kertominen ei millään muotoa ole sama kuin päätöksen aukaisu keskustelulle. Jos nyt vähän mietit, niin on se kuitenkin aika törkeää tuollaisessa asiassa olla kertomatta (l. ilmoittamatta) toiselle, mitä on käynyt. Jos ajattelee asiaa toisinpäin, niin lapsentekopuuhissa miehen on varmaan mielestäsi täysin ok olla kertomatta vasektomiastaan, hänhän on jo päätöksensä tehnyt, ettei halua lapsia.
...mutta jos noin olisi minulle käynyt, olisin jo päättänyt tekeväni abortin ja tietäisin saavani tukea muiltakin ihmisiltä, en kyllä näkisi mitään syytä kertoa miehelle. Entä jos hän haluaisikin että pitäisit lapsen? Eihän niiden ajatuksista voi tietää. Tai miksi aiheuttaa miehelle ajateltavaa kertomalla että joo, olet siittänyt minulle lapsen, jonka aion kuitenkin poistattaa elimistöstäni pikimmiten ilman että sinun täytyy puuttua asiaan millään tavalla...
laajentaa alkuperäistä tilannetta, kannanottoni koski vain siinä esitettyä tilannetta. Tilanne olisi kokonaan toinen, jos mahdollinen lapsi aiotaan pitää.
Minusta tässä tapauksessa nainen tekee miehelle ison palveluksen, jolloin mies pääsee, kuin koira veräjästä. Naiselle siis täydet pisteet, jos jättää kertomatta.
Mitä sitten, jos mies haluaisi pitää lapsen? Tapahtunut mikä tapahtunut, olet päätöksesi tehnyt ja siinä pysyt, kuten sanoit. Tuntuu, että kertomatta jättämällä halutaan vain itse päästä helpolla, vakuutella itselle (mielestäni ontuvilla) perusteluilla olevan oikein olla kertomatta ja olettaa miehen reaktion olevan automaattisesti negatiivinen (l. että kertomisesta seuraa ongelmia).
Millä tavalla mies pääsee kuin koira veräjästä, jos tälle ei kerrota? En minä ainakaan halua kuulla pelkästään positiivisia asioita. Minä en haluaisi lasta (vaikkei sitä minulta kysyttäisikään) ilman, että haluaisin elää elämääni naisen kanssa, mutta varmasti saisin hetkeksi toden teolla miettimistä, jos noin kävisi. Näkisin tuon hyvinkin kasvun paikkana, enkä todellakaan halua, että minua yritettäisiin "suojella" tosiasioilta.
ei kaikkea tarvitse tietää, ehkä nainen myös tässä tapauksessa halusi, ettei tästä mitään kasvutapahtumaa miehelle tulisi, jollekin toiselle miehelle, hän olsi mahdollisesti kertonut. Eli tämä on tapauskohtainen juttu, sinulle hän olisi ehkä saattanu kertoa, jos olisit ollut siinä osallinen, mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa, hän ei halua kertoa, joten tuen häntä siinä päätöksessä täysin.
Lukisitko alkuperäisen viestin uudelleen...
-molemmat tietää, ettei lapsen teko tule kysymykseen
-nainen tietää, mitä tekee (raskauden suhteen)
-nainen miettii, pitäisikö kertoa myös miehelle; haluaako mies tietää asiasta ja säästääkö tämän joltain, ellei kerro
Minusta tuossa selkeästi pitäisi kertoa, ei kuulosta hyvältä, jos psyykkaa itsensä uskomaan, ettei miehen "tarvitse tietää". Jos ei uskalla kertoa miehen reaktion takia, niin ei sitten kerro, mutta kannattaako tuossa vielä itselleen valehdella se todellinen syy.
tämä jahkailu jo riitä, turha syyllistää naista. hänellä on edessä, joka tapauksessa henkisesti raskas aika, joten turha pohtia miehen "henkisiä kärsimyksiä", jos hänelle kerrottaisiin sellaita mitä hän ei halua tietää. Ne ovat hyvin pieniä murheita naisen murheisiin verrattuna ja lisäisivät vain naisen murheiden määrää entisestään.
"Turha pohtia miehen henkisiä kärsimyksiä, jos hänelle kerrottaisiin sellaista mitä hän ei halua tietää".
Ensinnäkin miehen mahdollisia kärsimyksiä pohti alkuperäinen kirjoittaja, kun mietti säästääkö miehen joltain olemalla kertomatta, en minä. Lisäksi jos ei ole sama asia kuin varmasti, kuten näytät sen käsittävän, kysymyshän koski sitä, haluaisivatko miehet itse tietää, ao. miehen oletetusta reaktiosta ei alkuperäisessä viestissä ollut viitteitä. Kirjoituksesta paistaa läpi ajatus, että parempi olisi olla tekemättä mitään, ettei tule tehtyä virheitä. Mies voi aivan yhtä hyvin tarjota tukensa, jos nainen sitä haluaa. lmeisesti nainen ei tiedä miten mies suhtautuisi, muutenhan sitä ei täältä tarvitsisi kysyä.
minä luin keskustelun uudestyaan läpi ja halusin oikeastaan vain sanoa sen, että naisella ei ole velvoitetta kertoa raskaudesta tälläisessä tilanteessa, mutta hänen pitäisi kertoa jos uskoo saavasa tukea tekemälleen päätöselle, vastaavasti olla kertomatta jos uskoo siitä tulevan vain lisää vaikeuksia. Oletin kyllä ensin, ettei hän haluaisi kertoa, mutta haluaisi tietää miehiltä, pitäisikö hänen kertoa.
Uusinta lukemisella hänen oma kantansa ei tule ollenkaan esille kurten oletin.
Itse kuuluisin ehdottomasti tukijoihin, jos olisin tilanteessa osallinen, mutta tuntematta yhtään tapauksen kaveria, en tietenkään osaa sanoa kuuluisiko hän samaan ryhmään. Se on ihan sama vaikka 99 sadasta kuuluisi tukijoihin, jos kyseessä oleva kaveri kuuluisi tähän mahdolliseen vähemmistöön, jolloin kertominen vain pahentaisi tilannetta naisen kannalta.
Tilastot eivät tässä auta yhtään.
Eiköhän tässä tullut oleellinen jo sanottua, ainakin minun osaltani, kiitän keskustelusta ja toivon alkuperäisen kirjoittajan pystyvän tekemään oikean ratkaisun kertomisen suhteen, oli se kumminpäin tahansa, mitään velvoitetta kertomiseen ei hänellä kuitenkaan ole.
Sitten ole tällaisessa tilanteessa kaikki oikeus päästä helpolla?
Mielestäni siinä vaiheessa kun abortti on vielä mahdollinen kyse ei ole miehestä eikä lapsesta vaan naisen omasta kehosta. Kellään miehellä, aviomiehellä tai puolitutulla, ei ole mitään oikeutta naisen omaan itseensä.
Tottakai nainen saa olla itsekäs, hänestähän on kysymys.
Kirjoititpa fiksusti! En kyllä kovasti paheksu naista, joka puhtaan yhdenillanjutun jälkeen päätettyään tehdä abortin jättää sen kertomatta, mutta ei siinä mistään miehen suojelusta ole kyse, vaan naisen omasta mukavuudesta. Kyllä miehetkin osaavat käsitellä noita asioita eikä ole meidän naisten homma päättä, millaiselta tiedolta miestä pitää "suojella"...
"Tottakai nainen saa olla itsekäs, hänestähän on kysymys." :)
Eihän tässä nyt mistään naiseen kajoamisesta ole ollut kysekään. Jos nyt mietitään kuinka ihmisen pitäisi yleisesti ottaen käyttäytyä toista (vieläpä vähintäänkin tuttua) ihmistä kohtaan, niin kyllä toista noinkin paljon koskettava asia pitäisi kertoa. Ja kertauksen vuoksi, tämä ei ole sama asia kuin kysyä miehen mielipidettä aborttiin.
Itse olen mies, ja varmaankin mieluummin olisin tuollaista uutista kuulematta, elämässä on stressiä muutenkin tarpeeksi. Jos siis nainen on ilman muuta aborttia tekemässä. Jos nainen epäröi mitä tekee raskautensa kanssa, niin siinä tapauksessa on syytä kertoa asiasta miehelle, vaikuttaahan asia mahdollisesti miehen koko loppuelämään...
Olen taas sitä mieltä, että jos nainen on tekemässä aborttia yhden yhden yönsuhteessa ja kärsii tilantesta itse joka tapauksessa, niin miksi ei myös kerrro asiasta miehelle. Miksi vain naisen pitäisi kärsiä? Miksei myös miehen tulisi miettiä, miltä tuntuu, kun jälkikasvu on tapettu?
TODELLAKIN! Miksi miehelle ei olisi syytä antaa purtavaksi samaa palaa, jota jo nainen joutuu pureksimaan. Eiköhän tuollaisesta asiasta tule miehellekin kertoa ja antaa hieman mietittävä.
Kuten arvelinkin, mielipiteitä on näköjään monia.. Kyse ei ole siitä että minua pelottaisi kertoa tälle miehelle, tiedän että hän on erittäin empaattinen luonne ja ottaisi varmaan ensimmäisen lennon luokseni, mutta hänen elämässään vaan tapahtuu nyt niin paljon että en tiedä onko mitenkään järkevää sotkea hänen päätään enää lisää, varsinkin kun kyse on vain "ilmoitusluontoisesta" asiasta. Mutta, pitää harkita vielä mitä teen.