nuori mies ja vanhempi naenen

leikkuupuimuri kirjoitti:

R:14.12. Olemme täällä Joensuusa haastattelemassa Mika nimimerkillä haastateltavaa henkilöä joka kertoo parisuhteestaan vanhempaan naiseen. Ööö. Onko tämän nauhurin käyttämisessä mitään ongelmaa? Että voidaan nauhoittaa?

M: Em mie oikkeen tiiä mit sie ies ajat tällä takkoo mut kaepa tuo suapi olla

R: Selvä. Eli paikalla olemme minä ja Mika ja hänen vaimonsa ei tällä kertaa päässyt tähän haastatteluun tulemaan. Haastatteluni koskee todellakin tätä parisuhdetta vanhempaan naiseen kun mies on nuorempi ja haastattelua käytetään kvalitatiivisen kurssin harjoitustyöhön.

R: Mika, kuinka… Millaisessa suhteessa elät, voitko kertoa vähän? Esitietoja?

M: Ihan tää miun mielest on normmaali suhe. Miehen ja naesen välinen suhe, että
mie en ihan ny tiijä mitä sie tällä ajat takkoo tuas tällä koko hommalla, mutta en mie niä täs mittää viäree tae pahhoo. Tää on ihan rakkaussuhe kok homma.

R: Aivan. Voisitko kertoa itsesi ja puolisosi iän.

M: No mine oon nytten tuota kakskytäkuus vuotta täättäny tossa viime mualiskuussa vuan kohtahan sitä tulloo kakskytäseehtemän vuan mitä sinä nyt tälläkin tuas ajat oekein takkoo, mutta miunniin Ritva on neljäkytäyks vuan hiän niinku komistuu vuam kok ajan. Ja en miä nyt tiä, miten, mit sie halluut.

No jos sie nyt halluut Ritvasta tietee enemmännii nii hiä on yksinhuoltaja koska hiä eros siitä entisestä alkoholisoituneesta vaemosa hakkooja ukon retvakkeesta vua kyllä minä tätä häne poikkoosa ykstoista vuotijasta Perttiä niin kyllä miä häntä piän ihan omana poekana.

R: Aivan, miten te löysitte toisenne ja tapasitte ensimmäisen kerran?

M: Noo, jos sitä ihan ny rupevvaa muistelemmaan nii tuota ekkoo kertoo niin se taes olla ku myö molemmat alotettiin täs par vuotta takaperin tuolla Joensuun ammattikorkeekoulussa tuo liiketallouven päntteeminen piä kallukkaan nii siellähän mie hänet näjin ekan kerran vua ehhän mie uskonna, että siitä tämmöstä voes ees tapahtuu…

Että kyllähän mie näin että siin on verevä naenen mutta en mie aatellu häntä sen enempee

R: Aivan. Eli te olette olleet siitä lähtien yhdessä koko pari vuotta vai miten?

M: No, eehän myö tietenkään het siitä mänty sänkyyn saman tien vua meillä se niinku lähinnä läht siitä, että siinä opiskelluihen yhteyvessä tultiin tutummaks toisiimma kans ja sitten rupes synkkoomaan nuo aatokset keskennää nii siitä myö sitten vähitellen mäntii ja sanotaako, että sitä män ny ainakkii se puol vuotta siinä semmosella pienellä seerusteluasteella ja sen jäläkeen vähä vakavimmin ollaan oltu yhes.

R: Aivan, millä tavalla te asutte nykyisin. Eli te asutte ilmeisesti kaupungissa edelleenkin ja millainen teidän asumismuoto on?

M: Noo, meil on tuota... myöhän asuttiin sit ennen molemmat tae no oekeestaa Ritva asu poekasa kans kahestaan ja mie asuin tiällä Ellin soluasunnossa vua sen jäläkeen myö hajettiin perheasuntoo Elliltä. Poeka on nyt välil isäsä luona asumassa vuan myö ollaa Ritvan kans kahestaa asuttu Ellin semmosessa, mikä se nyt perhetalo, tai semmonen on mitä hyö vuokroovat vua siinä ollaan eletty

R: Aivan, oletteko harkinneet naimisiin menoa

M: Noo, totta kae sitähi on tullu puhheeks, Ritvaha se ny on sitä lähinnä aatellu vua hiä toisaalta sitäki arvelloo, että kannattaakohan tuota ennee lähtee naimisiinka vuan kyllä miä sitä tietysti arvelen, että oishan se tietysti tos hieno homma männä. Mutta ei sitä oo viel piätetty silleesä, ee oo hiäpäevee sovittu tae muuta mut kihlat ollaan kyllä jo vaehettu tuossa hyvvee aekoo sitte mutta sitä ny… Suapi nähä.

R: Selvä. Seuraavaksi ajattelin kartoittaa hieman sinun ja puolisosi, puolisonne ikäeroja, sen merkitystä ja mahdollista vaikutusta teidän parisuhteeseen. Olitko Mika ennen suhteen aloittamista ajatellut suhdetta vanhemman naisen kanssa tai sen olevan mahdollista ikäerosta huolimatta.

M: No sitä on vaekee sannoo kun… miten sen ny ottaa. Olinhan mie aatellu sittäi, että mie tuskinkaan ihan oman ikkäästä naesta silleesti ottasinkaan itellein koska mie en oo semmonen paarissa kävijä ja pilehippijäinen kok aikoo siel mänössä oo… mutta mie silleesti etin sellasta raahallisempoo naesta joka ossoos arvostoo yhes olloo silleesti ihan arkipäevinnäin eikä vua aina sit männöö ja männöö ja männöö. Että sitä kaatta… kyllähä mie aattelin silleesti, että voes se olla muutaman vuojen vanahempikin naenen, mutta en minä silleest aatellu, että parriikymmentä tae eehän meil Ritvan kans niikkään paljoo sitä ikäerroo oo… mutta kylhän se tietysti vähä yllätti ihtennii, mutta sitä ku sitte jäläkeenpäin aattelloo nii.. eepä tuo oikeestaan sillesä.. meillä on hyvi paljon samanlaeset aatokset asijoista ja muutennii kok elämäst ja suhtautumisesta tähän.. Silleesti meillä männöö niinku tos hyvin mutta aenoot hommatha just mik on niinku haetanna on niinku just tuo ympäristön paene tae kaverit ja sukulaeset mikä tähän on tullu silleesti. Se on vähäsen niinku haetanna, jotta pitäs olla koko aijjan niille tekemässä tillii, et miks myö ollaan valittu tämmönen elämä ja tyyl ja nii poespäen.

Minunnii kaverit sanovat, että siehän oot varsinaenen nyhverö kun tällee meet tekemmään, että kyllä nyt sulle oes löytynnä nuorempiihhii naestakin ja nätimpee. En mie nyt silleest kato, että se nuoremppikkii oes mitenkää parempi, että vanahassa on vara ja.. kyllä… tää on miulle kaekin puolin parempi, että silleesti mie arvelin tämmöset kaverit jos hyö ee ymmärrä nii tätä assiita nii olokkaat omissa ololoissaan, hyö ku ite ovat lähinnä niitä paarissa kävijä tyyppijä. Sitä myöten se on ollunna mutta on tietysti et tää ei miulle oo ollut nii vaikee homma ollenkaan ku Ritvalle ku Ritvalla se on ollut enemmän tämän asian kanssa tekemistä ja vaikkeeta ku hälle kaekki sukulaiset mitä hiällä ny on ollunna nii nehä kaekki ihmettellöö mitä hiä nyt tämmösen kikolon kans tekköö oekkeen.
Mut se o sitä kautta ja esmerkiks tämä poikasuhe nii, sitte nii ohhan se vähä erlaesta ku on poekakkii ykstoista vuotta ja mie oon tässä häne isäpuollennaa.. nii ohhan se vähän sinällää erikoesen tuntusta mut on meellä oekeestaan sen alakuvaikeuvven jäläkkeen ollunna mittään onkelmii.

Alakkuuha tämä poeka ee silleesti pitännä minnuu minnään. Minnuu oes ennemminnii hakkuuttanu kavulla noilla vierastyöläesillä mutta sen jäläkkeen ku alakkuvaekeuksista piästii yl nii myö ollaan poijan kanssa tultu ihan hyvin toemeen. Nii, myö ee silleesti puututa toestemme asijoihin hirmu paljoo mut kuitennii kyl mie oon yrittänny hälle olla jonniinlaesena tukena ja turvana jos hää tarvihtoo minnuu vua.

Se on vua just tuo Ritvan muu suku ja kaverit jotka o vähä kahtonneet minnuu kieroon koko aijjan silleesti, että mie en oo oekeen heijjän kanssaa piässy sillee nii hyvviin tekemissiin…mut kyllä hyökkii ilmeesesti aijjan mittaaa uskoot et kyllä myö iha oekeesti aijjotaan ellee yhessä ja heijännii on otettava miut ystäväkseen jos hyö halluuvat… Jos ee halluu nii olokkaat sitte iliman että tää on tätä.

R: Aivan, palataan siihen yhteisön ja yhteiskunnan mukana oloon…suhtautumiseen tässä parisuhteessa myöhemmin ja vielä esitän kysymyksiä ikäerosta tässä itse tilanteessa ja suhteistanne ulkopuolisiin ihmisiin.

R: Ikäero ei sinusta selvästikään ole ratkaiseva asia ja tuota yhteisöpuolta on sittenkin parasta tässä vaiheessa ottaa esille. Tuntuuko sinusta, että ulkopuoliset ihmiset yrittävät saada sinua ja Ritvaa tuijottamaan tähän ikäeroon, ilman että se on teille mitenkään merkittävä asia. Mitä sanot tähän?

M: No, mie oon ite assiissa silleesti sitä mieltä.. Miehän oon muilleki suositellu, samanlaesille ku mie, että ihan kannattas harkita tämmöstä vähäsen vanahempoo naesta silleesti… nii sitä löötäs ehkä semmosen sielun kumppanin… enemmän sitä puolta että nää nuoret huitukat… eehän nämä tiijä yhtään mitä tahtoovat elämältään ja mieku jo ite oon aatellu silleesti, että mitä mie oekeen halluun nii sitä kautta mie löysin myös semmosen naesen.

Silleesti kyllähä mie tässä jo vähä viittasinnii, että kyllähä ne o toeset just siihe ikäerroon puuttunna. Se o ollu jok paekassa, että mitä kummoo sie tälleesti tiet, että mitäs sit ku sie oot viiskymmentä ja naene on jo seehtemänkymmentä, että miten se sit elämä sujjuu. Vuan myö siitä lähettään päevä kerrallaan elämöö viettämmään ja kyllähä sitä suattaa eroja tulla muillehii ihan tuosta vuan. Vuan ee sit kannata liikoo tulevaesuutteen lähtee aattelemmaan sitäkkää, että mitä se elämä on ny sitte viijenkymmenen vuon piästä tae sitähhii ennen. Voiphan olla että sitä kuolloo jo huomenna tästä poes tae että ee ennee huomenna ollakkaa yhessä mutta kyllä mie oon siit lähtenny, että Ritvaan oon sittoutuna ihan satakunta rosenttisesti, että sen puolesta on vaikkeeta sannoo mitä muut tästä aattelloovat, mutta ehkä se on kuitennii se ikä vaikka myö muuten tullaan nii hyvin toimmeen keskenämmö ettää muuttiin on nähneet että myö ollaan niin samanlaisii immeisii sitte vaikka sitä ikäerroo onnii.

Vuan tullooha se joessain asijoissa vähä haettatekijäksii mutta kun esimerkiks tv-ohjelmiakii ku katotaan nii hiä ee ennee hallukkaa yötämyöten kahtoo kaekkia ohjelmia niinku ehkä mie halluun, mut kyllä mie ossoon joostoo näissä asijoissa. Mutta hyvin on männy tähän männessä ja miksei voes männä tästähi etteenpäin.

R: Mitä ajattelet siitä, että olisiko tilanne paljon vaikeampi jos sinä olisit puolestaan vanhempi ja Ritva olisi nuorempi eli tuntuuko, että onko helpompaa tulla hyväksytyksi jos on nuorempi mies ja vanhempi nainen kuin päinvastaisessa tapauksessa?

M: No, suattashan se olla näennii. Sitä katottas, että siinä on mies vaehtana nuorempaan ja mänevämpään pelliin. Mutta en minä ny tiijä oisko se sen helepompoo sitteenkää se elämä silleesti, että kyllä sitä varmasti tulloo kaekenmualiman vihjailluu siitäkkii jos on nuor eukko alla vua se o… sit on vaekee sannoo.. sitä pitäs ite kokkee kaik nää assiit enneku pystys puuttummaa toisten asijoihin mitenkään, että eletään kaik ommoo elämmöö ja sit myöten männään etteenpäen, että turha tässä muitten asijoihin on puuttua ku itelläkkii on elämistä.

R: Aivan. Käykö kumpikaan teistä töissä opiskelun ohella ja vieläkö opiskelette?

M: No, opiskelut on kuitennii viel siinä vaeheessa, että Ritva nytten… kääpi se välillä tuossa töessä kaapan kassalla. Lähheisessä Siwassa on töessä siinä aena sillon tällön, mutta ee hänkää siellä jatkuvasti voe pyörrii ku meillä o tosissaa nää opiskelut viel kesken.
Mie ite oon panostannu kok ajan tuohon hommaan, että kerkiisin enne Ritvoo piästä poes siit ja suaha töetä, että mie sitten vuorostaan piäsisin Ritvan jäläkkeen hoetamassa sitä työpuolta vuan siinä se männöö tuo elämä, jokapäeväsesti opiskelluu vua välillä sitte harrastellaan jottai yhes ja sitte on töissä Ritva… mie ite en oo tosissaa töehin lähteny opiskeluaekana olemoosinkaan

R: Selvä, millaisia harrastuksia teillä on ja löytyykö mitään yhteisiä harrastuksia?

M: No, meillä on. Ritvahan on tuota pitsinnypläystä harrastanu jo pienestä likasta pittäin, että hälle se on ihan ommoo alloonsa.. mut ollaa myö sitten aena yhessäkkii… ulkoilemassa myö aeka paljon käyvvään ja sitte käyvvään välistä aena tuolla kaapuntilla aena kahtelemassa… ostoksilla käyvvään ja ite asiassa miehii oon oppina Ritvan myötä ny tykkeemään ostoksillakkii käämisestä? Sekkii on yllättävän haaskoo ku siihen ossoo suhtautua oekeella tavalla.

Tietysti jos vielä suan sannoo niin telekkarrii tulloo aeka paljo katottua. Miekii oon oppinu tykkeemmään Kaannista ja rohkeista ihan uuvvella tavalla ku Ritvan kanssa on sitä ihan jatkuvasti katottu. Vuan.. kyllä se on ehkä tuo ulukoilu mikä meijjän homma on. Tuolla raittiissa ilimassa on oekeen mukava kulukkoo rakkaimpasa kanssa ja siellä on… se niinku avartaa silleesti muutennii.

R: Miten kuvailisitte toistenne persoonallisuuksia: oletteko samanlaisia tai erilaisia. Mihin perustuu se, että pidätte toisistanne?

M: No joo… ehkä se perustuu… myö ollaan suurimmilta osin aika samanlaisii immeisii. Mie oon ehkä tälleen aeka raahallinen tyyppi ja lepposa mutta Ritvalla on sitä tiettyä äkkipikasuutta sillon tällön mutta se antaa miusta vuan hyvän mausteen hänneen, että ee sen puolleen. Myö ehkä jotennii sillee… miten sen nyt sanos sillee täyvennettään toisimmu mut onko se nyt kornii sannoo sillee tae ei mutta kyllä siinä on silleesti, että meil on tämmönen elämänkumppanuus lähteny siitä, että yhessä elettään nää assiit mitä tulloo etteen ja otettaan semmosennaan, että kyllä minun mielestä tämä meijjän suhe on toiminnu oikkeen hyvin. Silleesti siihen persoonallisuuteen vielä jos sitä miettii, että en tuota tiijä silleesti. Hyvin pitkälle niinkun sanoin… niin ollaan samanlaisii vuan sitten ne tietyt erovaisuuvvet niin mie oikeestaan tykkeen niistä hänestä, että kyllä myö… tästä myö on lähetty.

R: Aivan, kerroit että tulette toimeen toimeen toistenne kanssa hyvin ja teiltä löytyy paljon yhteisiä ja täydentäviä piirteitä, mutta varmaan teillä on riitojakin kun niiltä ei parisuhteessa voi välttää. Voisitteko jotenkin luonnehtia kiistojanne, millaisista asioista ne syntyvät ja onko ikäerolla osuutta niihin? Tai värittääkö ikäero kiistojen sisältöä millään tavalla?

M: No riitoja sitä on ite kullahhii niinku itekkii tiijät sen, että niitähän tulloo väestämätä ja meilläkkii se on niinku ylleensä niin rahasta ja sen käätöstä se meillähi tulloo mutta voipi sannoo ihan suoraan, että ikäerolla ei siinä oo sen silijän merkitystä. Ei se vaikuta siihen millää tappoo.
Se suattaa olla vähä niinniin, että meillä on vähemmän riitoja kun ikäerokkii on tämmöne.

Että minäkkii löysin ny semmoosen naesen jot arvostan ja pien häntä suuressahin arvossa silleesti. Just näetä tytön huitukoita mit ois kanssa nii ei meillä sillee sillä tavalla se elämä.. minusta tuntuu, että minulla ois riitoo heijjän kanssa paljokkii enemmän. Hyö halluisivat olla aena mänössä vaikka minne mutta sillo rahhookin kulus. Meillä…jotennii meil on tää elämä tämmöstä raahallisempoo.. se on mulle sopinna oekein hyvin. En mie nyt kato, että meille tulis iän takkii varsinaisesti mittää riitoo, että mitä tuota nytten aina välillä nyt on vähä hankalata poijjan kasvatus, että miten sen ottaa ku se isä on semmonen hunsvotti melaohta, että ee oo siitä mittää tietoo. Mie oon jo vähä ruvenna ottammaan sitä vastuuta tästä poijjasta, että Ritvakin ol alakkuun sit mieltä, että elä kato sitä poekkoo, että miun ei tarvihe siihen puuttuu. Mie oon oikkeestaan ite halunnu olla, että mie vähän ite ottasin osaltaan tätä vastuuta Ritvalta ettei hänen tarvihteis kokonnaan pittee sitä itellään. Silleesti on muutammii kertoi tulluu yhteenottoja poijjannii kanssa nii se on sittennii ollu vähä hankalloo. Ritvakkii ei tiijä kumman puolelle hännii rupejjaa, että onko hän poekasa vai minun puolella siin assiissa. Silleesti on muutammii kertoja. Kyllä sanosin, että se on aika vähhiin jiäny, että varsinaesesti iästä ois kysymys. Ne on ihan muita riitoja mitä sattuu ite kullehii.


R: Aivan, Tämäkin on hieman tällaista toistamista, mutta kun kerran ikäero oli aiheena kysyn vielä, että onko missään vaiheessa suhdetta tullut ajatuksia, tunnetta tai pohdintaa siitä, että tuntisitte kuuluvanne eri sukupolviin?

M: Että ihan er sukupolviin?. No ei voe noin sannoo. Ehkä se johtuu siit, että ite oon henkisesti viiskymppinen niin se on sitä myöten, että myö ollaan aika lähellä toisiimmu. Ehkä mie en oo vyysisesti sillä tasolla mutta kyllä sekkii alakkaa lähestyä..ei kyllä voi sannoo, että er sukupoloviin kuuluttas. En kyllä näkis assiita tähän tyyliin olemoosinkaan.

R: Kysyn vielä, että onko ollut mitään pelkoa siitä, että ajan mittaan kasvaisitte erillenne toisistanne ikäeron takia?

M: No en mie varsinaisesti oo tämmöstä… arvellu, että myö nyt erilleen voetas kasvoo ku kuitennii se on sillee, että Ritva on nähny tämän elämän aika pitkälti, että ei se oo aina helppoo tää elämä. Mie oon silleesti aatellu, että kuitennii tää Ritva on miun elämän naenen nii… tästä etteenpäin, että mie yritän hänen rinnallaan roikkuva siinä minkä mie vuan pystyn ja… silleesti erilleen kasvamista.. Onhan se tietysti mahollista, mutta justiisa mitä tää Ritvan sisko on piäassiissa semmonen viäräleuka, kiero kun mikä…Juutas, että hiä on yrittäny mustamualata meitä ja on yrittäny justiisa
Ritvalle tolokuttoo sit, että mie vaihtasin Ritvan johonkin nuorempaan, että ei siitä tule mittää tästä meijjän suhteesta. Se on ainoastaan yrittänyt tätäkin asijoo suaha pelliin mutta alakuunhan se tuntu tos pahalle, että tälleesä aatellaan yritetään iha oikeesti mustamualata meijän suhetta. Aivan tuntemattomatkin tuntu tietävän meijjän asioista paremmin ku myö ite.

Vuan Ritva on sitte mulle sanonu, että Pirkko on vaan katteellinen meijjän suhteesta ja sitä myöten mie oon aena Pirkolle sanonakkiin ku oon nähny hänet, että tulukkoo vuan kolomanneks pyöräks mukkaa jos lystevvää. Siihen se on lopettanu ne puhheesa. Mutta en miä ite vois kahtoo, että meillä ois vuaroo erilleen kasvamisesta tae silleesti. Se on sitten korkeentaan kun sitä ikkee tulloo ja mie jos jouvvun sitten Ritvoo hoitammaan niin.. mutta kyllä minä oon lähtennä siitä, että sitä kun on tähän rinnalle tultu niin siinä sit pysyttään loppuhu asti.

HAASTATTELUN VIIMEINEN TEEMA:

R: Aivan, nyt päästään tähän haastattelun viimeiseen teemaan eli ikäeroon ja muiden ihmisten suhtautumiseen siihen. Siitä puhuttiinkin jo vähän alussa ja haastattelun kuluessa. Mutta tässä olisi vielä muutama täsmellisempi kysymys tähän teemaan liittyen. Onko ihmisten asenne ollut voittopuolisesti hyväksyvää tai paheksuvaa. Millaiset ovat kokemuksenne asiasta?

M: No, se on justiisa siinä, että alakkuun ne immeiset kahto, että tää on jonniinlaenen välaekanen kuvijo, että ee tää tuu kestämmään kovinkkaan kauvvoo. Tai että miun kohalle tulloo semmonen, että mie en jaksa ennee kohta Ritvoo aatella ennee sen kummemmin alaku ihastuksen jäläkeen.
Siinä ol alakkuun se kaik mutta sitten kun myö ollaan oltu yhessä ja oltu sitten oikeestaan puoltoista vuotta.. tätä tulloo nyt tätä yhteiselloo, että ollaan asuttu yhessä saman katon alla. Ne kahtoo nyt, että kyllä ne taetaa sittennii ellee keskennään, että sitä myöten myö ollaan nyt oltu tässä. Sanotko mikä se siun kysymys oekein ol ? Nii, kyllä sit alussa katottiin vähä kieroon. Myökkii ku käytiin kaupassa aina niin siellä katottiin, että oonko miä hänen aekamiespoeka.. siinä sitä arvel muutama mutta kyllä ne on sitten ruvennu ymmärtämmään, että kyllä sitä ollaan ihan par eikä mikkää erikoosempi tappaus. Mut kyllä se on aekoo viennynnä.. se täätyy myöntee, että ei se oo tullu ihan helepolla se muitten immeisten hyväksyntä. Kun ne näkköö sen, että vähitellen tämä tästä etennöö niin pakkohan se on heijjän ottoo tae sitte ovat ottamatta ollenkaan assiita.

Tämäkkii paikka missä myö eletään ei oo kovin iso sillee, että opiskelutoverit mit esmerkiks tuolla on ni hyö ne ehkä jo alusta asti kahto, että ehkä myö ollaan ihan oikee par ja sitten justiisa nää Ritvan sukulaiset ja miunnii sukulaiset ja varsinnii miun vanahemmat kahto sitä aika tavalla alakkuun pahaks. Miullakin vanahemmat sano, että minä en sua mittää perintörahoja jos ruppeen Ritvan kanssa elämmään. Kyllä he on nyt sitä asijjoo kahtonneet ja nyt ite assissa Ritva on heijjän mielestään oikkee hyvä minijäehokas, että mikä tässä. Siltä nyt näättäs siltä että kyllä se minijä hänestä tulloo tähän tallouteen.

R: Miten ihmisten mielipiteet ilmenivät? Miten suoraan näitä mielipiteitä esitettiin ? Hiljainen hyväksyntä? Ritvan sisko Pirkko?

M: Se ol just näellä.. mitä myö ei ees oekein kavereina pietty.. se ol just semmosta, että katottiin vähä kieroon meitä missä kulettiin ja sitten supisivat vähä selän takana jottain. Ei myö haluttu antoo sen vaikuttoo meijjän elämmään millää tavoin. Ateltiin että supiskoot raahassa jos siltä tuntuu. Sitten enemmän tämä meijjän varsinainen suku sano.. anto tulla ihan täyveltä laijjalta sen päin nuamoo. Hyö olivat olevinnaan… pittäähän se ymmärtee, et heillä ol ehkä jonniilainen hätä sen assiin kanssa, että ollaanko myö järissämmä ja aijjotaanko myö tosissamme ellee. Kyllä se on sen jäläkkeen kun hyö on asijansa sanonneet suoraan ja myö ollaa sanottu heille takasin samalla tavalla, nii kyllä se o siitä parantunu. Tuntemattomien kanssa on sitten vähän erlaista. Ne vähä vihjaa niinku omalla käättäätymisellään.. semmosella.. että miten hyö meihin suhtautuu. Muutamattii eivät oo meille tullu käymmää vaekka ollaan pyyvetty… vae, en tiijä johtuuko se sitten tästä vai ihan jostain muusta muhkurasta.

R: Aivan, yritittekö missään vaiheessa suhdetta salata sitä?

M: Ainoastaa ehkä se… melekeispä sitä tul salattua ainoastaan iteltämmy. Koska myö kuitennii ehkä melekeistä suorraan sanottuna tuota muutama opiskelutoveri sano jäläkkeenpäin, että hyö kahtovat heti, että noista voepi tulla jottaa ku myö nii hyvin viihyttiin toisiimmu kans. Ite sitä ei tullu ees aateltua sillee. Ei myö tätä olla yritetty pittee keneltäkkää piilossa. Miekkii kyllä sanoin vanahemmille melekkein het tämän asijan, että nyt se on löytynyt minijä tähän talloon. Kyllä se vähä ol heille hankala paekka, mutta kuten sanottua niin vähä kerrallaa on tilanne parantunnu ja Ritvaki sanoo suorraan ihan kaikille, että ee myö olla mitenkään salamyhkäsesti eletty tae muutenkkaa.

Se on ihan tämän poojjan kannalta parempi, että myö kerrottaan nää asiat ihan rehelliseltä pohjalta, että hällehii ei tule sitte mittää. Tietysti hällekkii kyl ol ehkä koulussa.. mitä ollu.. nii muutamat olleet vähä semmosia.. mutta ollaan vuan sanottu, että se on niitten oma häppee.

M: No eikai tätä nyt nettiin laiteta pyörimmään suorraan? Jos tämä on kouluhomma niin sillon tämä kyllä käy kunhan tämä nyt ei tule iha julukisseen levitykseen.



Haastateltava selitti ikäeron suhteessa niin luontevasti, että se teki kysymyksistä jotenkin hankalan esittää ja teeman jotenkin kyseenalaiseksi. Haastattelun kohde kertoi asiansa niin maanläheisellä tavalla ja esitti itsensä sellaisen narratiivin kautta, että kysymysten esittäminen tuntui vähän hänen elämäntyylinsä kyseenalaistamiselta tai turhalta problematisoinnilta. Hän itse koko ikäeron ongelmattomaksi ja ongelmat lähinnä ovat yhteisön keinotekoisesti aiheuttamia. Haastattelija tekee itsensä tämän vuoksi aihevalinnallaan tähän ulkopuoliseen ryhmään kuuluvaksi, henkilöksi jokaa tekee problematisointeja sinne missä niitä ei ole. Tämän vuoksi vastakkainasettelu heti haastattelun alusta alkaen on ilmeinen haastateltavalle, mutta ei välttämättä haastattelijalle. Jouduin selkeästi pehmentämään ja perustelemaan kysymyksiäni etteivät ne tuntuisi liian pahoilta haastateltavan korvissa tai hänen näkökulmastaan negatiivisia arvovarauksia sisältäviksi.

Haastattelussa oli lopulta kyse juuri luottamuksen saavuttamisesta ja toisen näkökulmaan asettumisesta.Täsmälliset kysymykset tuntuivat tämän tajuamisen jälkeen toissijaisilta kun oman näkökulman ylittäminen vaatii muutakin kuin kankeissa muodollisuuksissa pysymymistä.
Tämän vuoksi en sisältänyt litterointeihin omia kysymyksiänikään. Jouduin viestittämään eleillä tai sanoilla epäsuoraan, että minä hyväksyn hänen elämäntyylinsä. Luultavasti haastateltava ymmärsikin haastattelun alun jälkeen, että en tee haastattelua hänen valintojensa kyseenalaistamisen vuoksi vaan pyrin aidosti ymmärtämään häneen omaa näkökulmaa, asettumaan siihen.
Haastateltavan puhe on eräänlaista tajunnan virtaa. Asiat tulevat esille puheessa keskustelun myötä vaikka en niitä täsmällisesti edes kysynyt. Kysymykset oli tehty etukäteen varmuuden vuoksi, mutta tässä tapauksessa ne osoittautuivat täysin turhiksi itse haastattelun sujuvuuden kannalta. Eri asia tietysti voi olla miten kysymyksen asettelut vaikuttavat tutkimusongelman ratkaisemiseen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä