Häpeän työttömyyttäni ylikaiken. Kieltäydyn aina sukulaisten ym. muiden vierailukutsusta koska tiedän että heti aletaan udella mitä teet ym. Työttömän on vähän noloa sanoa, että en tee mitään eli olen työtön. Vaikka miten puhutaan, että työttömyyttä ei pidä hävetä, niin kyllä se lyö leiman päähän.
Häpeän työttömyyttä
>asa>
91176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Opettele nollaamaan tuo nolouden tunne joka kerta kun se yrittää tulla esiin. Kehitä jokin "ajattelun työkalu" jolla kykenet nollaamaan sen.
Esim. "ihmisarvoni on samanlainen kuin muiden riippumatta yhteiskunnallisesta asemastani", "tuo ajatus häiritsee elämääni ja siten on turha painolasti", "en voi tietää mitä ihmiset ajattelevat työttömyydestäni, mutta sillä ei ole merkitystä koska asemani suvun jäsenenä ei muutu"
Keskustelutilanteissa yritä nollata nolo aihe kiertämällä aihe tai antamalla neutraalin vastauksen. Esim. "työni on toistaiseksi satunnaista keikkailua mutta ideoita on hakusessa".
Ja minä taas en jaksa enää mennä sukujuhliin kuuntelemaan sitä ihmettelyä:
Sinun työkokemuksellasi ja korkealla koulutuksellasi -- miten on mahdollista, että et vieläkään ole saanut koulutustasi vastaavaa työtä?
Vieläkö sinä olet siellä töissä? Eikö se ole ihan suorittavan tason työtä? Miten sinä siellä viitsit olla? Kannattaisi jo hankkia parempi työpaikka, josta saisit kunnon palkkaa ja koulutustasi vastaavaa työtä.
Vaikka selittää naama punaisena, että ei ole viimeiseen kolmeen vuoteen muuta tehnytkään kun hakenut uutta työtä, se ei auta. Työpaikkoja kuulemma kasvaa joka puussa. Enkä minä halunnut tuonne töihin. Mutta minkäs teet kun firma vaihtaa omistajaa, ja jokaikinen iikka joutuu aivan eri toimenkuvaan kuin aikaisemmin? Vaihtoehtona vapaaehtoinen irtisanoutuminen tai uuden, huomattavasti huonomman paikan vastaanottaminen. Minä valitsin sen huonomman työpaikan ja kärsin nyt siitä.
Sukulaisille ei kelpaa mikään, sanon minä. Ja opiskelen nyt toista korkekoulututkintoa. Vuorotyössä se onneksi on mahdollista. Voi tehdä iltaa ja viikonloppua ja opiskella päivät.
Minä olen ajatellut, jos saisin edes hanttihommia, niin sen jälkeen minulla olisi paremmat mahdollisuudet työllistyä kunnon työpaikkaan. Hakisinhan uutta työpaikkaa työntekijänä enkä työttömänä.
Mutta... mutta... ei se näköjään ihan niinkään taida olla.
Oletko muistanut mainita hakemuksessa, että olet tällä hetkellä "sen ja sen" yrityksen palveluksessa.
ettei työttömyyttä pidä hävetä.
Työvoimatoimistossa työtön saa kuulla olevansa vain laiska kun ei mene töihin, kuitenkaan heillä ei ole mainita mihin työpaikkaan työtön voisi mennä. Työvoimatoimiston johtajakin muistaa aika ajoin antaa juttua lehtiin, ettei työttömiä vain yksinkertaisesti saada töihin, kun työttömänä elo on niin mukavaa.
Tiedotusvälineissä tulee jatkuvasti tietoa työvoimapulasta.
Kaikki tietävät, että työttömyyskorvauksilla elää paremmin kuin palkalla ja vain sen vuoksi on työttömyyttä.
Kaikki tietävät, että veroja maksetaan vain työttömien elättämiseen. Työssäkäyvät itse eivät saa valtiolta mitään... ei lapsilisiä, ei neuvolapalveluita, ei lasten kohtuuhintaista tarhahoitoa, ei lasten ilmaista koulutusta, ei mitään terveydenhoitopalveluja, ei kirjastopalveluita, työssäkäyvät eivät edes saa nauttia veroeuroilla ylläpidetystä kaduista tai teistä,... ei mitään kunnan tai valtion palveluita.
Ensi vuodeksi kaavaillaan työmarkkinatukeen korotusta, jonka kattamiseen tarvitaan miljoonia veroeuroja työssäkäyvien kukkarosta.
Työttömyydestä syyllistetään työtöntä itseään joka tilanteessa. Miten joku voisi väittää ettei työttömyyttä tarvitse hävetä?
Syyllistäminen on tehokas keino kaikin tavoin päästä päämäärään. Kun työmarkkinat pamppuineen haluavat käyttää edullista työvoimaa, niin noin sitä saadaan.
Kun työttömien surkeasta asenteesta ottaa työtä vastaan toitotetaan tarpeeksi, niin halpaa työvoima on tarjolla.
Itsekunnioitus saadaan nujerretuksi hyvin helposti. Työvoimapulaahan ei ole, mutta kunnollisen palkan maksajista on pulaa.
Todellakin häpeän työttömyyttä minäkin. Korkeasti koulutettuna ja suhteelisen nuorena odotukseni valmistumisen jälkeisestä elämästä olivat suuret. Siirtyminen yliopistosta työelämään oli kuitenkin pudotus pohjattomaan kuiluun. Kun vielä huomattava osa kavereistani on peräisin opiskeluajoilta, on todella kiusallista selitellä, että työnhaussa ei ole tärpännyt vieläkään.
Monien tuttujen ja sukulaisten suhtautuminen tilanteeseeni suorastaan vituttaa. Heidän säälivät ja hieman vahingoniloiset "kyllä se siitä" tai "pian sinä töitä löydät" -kommentit koettelevat jo valmiiksi kiristyneitä hermojani.
Kiusallisten kommenttien takia ei todellakaan huvita tavata urallaan menestyviä tuttavia. Eipä siihen toisaalta ole työttömällä juuri mahdollisuuksiakaan. Kun harrastukset ja vapaa-aika ovat säästölistan kärjessä, jäävät myös sosiaaliset kontaktit vähäisiksi.
Ihmiset häpeävät monenlaisia asioita, vaikka he eivät ko. asiaan voisi edes itse vaikuttaa. Syitä on monia. Niitä kannattaa tutkia. Syy turhaan häpeään on sinussa, omissa arvoissasi ja kokemuksissasi eikä sitä kukaan muu voi sinulta pois ottaa.
Minua ei työttömyys hävetä. MINÄ OLEN, vaikkei olekaan työpaikkaa juuri nyt.
Kannattaa ajatella koko työttömyys hommaa toiselta kantilta. Siis niin kauan kuin ei ole taloudellisesti kuolemassa.
Itse olen nauttinut työttömyysajasta, korvaukset riittävät hyvin elämiseen, silloin tällöin teen myös jotain pientä keikka hommaa.
Kun muut kyselee mitä teet, niin vaihtoehtoina on sanoa keikkahommia, tai mikä parempi: vapaaherra. Vaikka ihmiset saattaisivatkin reagoida siinä tilanteessa tympeästi, niin yleensä ne on kuitenkin kateellisia kun joku nauttii elämästä ja vapaudesta.
Itse nautin työttömyydestä. Aikaisemmin olin myyntihommissa. Päämärkänä hiestä kun kiire oli ja ei ollut aikaa itselle eikä perheelle. Lapset jäi vaille vanhemman huomiota. Sitten tein elämässä muutoksen ja vaihdoin alaa. No siinä paikassa pomo teki konkan ja työpaikka meni alta. Nyt sitten saa nauttia työttömyydestä. On lapsille aikaa ja niistä kasvaa terveempiä aikuisia kuin jos olisi töissä ja en näkisi kuin 2 h /päivä. Työttömyyskorvauskin riittää hyvin koska myyntihommista tuli sen verran suuret tilit.
Tulevaisuudessa pitää tietysti mennä töihin mutta sittenkin haen vain osa-aikaista duunia ja haen soviteltua päivärahaa. Ei mene koko elämä työntekoon