En ole avoliiton kannattaja mutta toisaalta en yhtään ihmettele miksi ihmiset nykyään haluavat elää avoliitossa. Siitähän on helppo lähteä kun alkaa mennä "päin prinkkalaa"! Raamattu kehoittaa avioliittoon, avioliiton pitäisi olla elinikäinen. Kaunis ajatus....
Kuitenkin olen miettinyt miten voi elää toisen ihmisen kanssa koko elämänsä jos toinen esim muuttuu vuosikymmenten aikana kuin eri ihmiseksi, tarkoitan negatiiviseen suuntaan. Nuorena tehty puolison valinta voi olla vanhemmiten väärä valinta.
Kaiken kukkuraksi jos esim. mies on väkivaltainen, voidaanko vaatia, että sellaisen ihmisen kanssa eletään koko loppuelämä koska sattuu olemaan sellaisen ihmisen kanssa naimisissa? Eikö ero ole silloin oikeutettu? Vai päättyykö elämä ja avioliitto vasta siihen kun mies lyö sen viimeisen kohtalokkaan kerran? Vastaavasti myös jos puoliso harrastaa henkistä väkivaltaa, eli ei lyö mutta "lyö sanan miekalla". Yhtä kamalaa kuin fyysinen väkivalta.
Toisen ihmisen luonteen muuttumisen odottaminen taitaa olla melko toivotonta. Ja kuka sitä nyt haluaisikaan taipua toisen tahdon mukaiseksi? Joskus tosiaankin voi olla perusteltua ottaa ero, jo pelkän oman mielenterveytensä takia, varsinkin jos puolisoa joutuu pelkäämään.
Tämä mietiskely ei ole saanut alkuaan omasta elämästäni, mutta tämä on syvällisen ajattelun tulosta.
Kuitenkin olen miettinyt miten voi elää toisen ihmisen kanssa koko elämänsä jos toinen esim muuttuu vuosikymmenten aikana kuin eri ihmiseksi, tarkoitan negatiiviseen suuntaan. Nuorena tehty puolison valinta voi olla vanhemmiten väärä valinta.
Kaiken kukkuraksi jos esim. mies on väkivaltainen, voidaanko vaatia, että sellaisen ihmisen kanssa eletään koko loppuelämä koska sattuu olemaan sellaisen ihmisen kanssa naimisissa? Eikö ero ole silloin oikeutettu? Vai päättyykö elämä ja avioliitto vasta siihen kun mies lyö sen viimeisen kohtalokkaan kerran? Vastaavasti myös jos puoliso harrastaa henkistä väkivaltaa, eli ei lyö mutta "lyö sanan miekalla". Yhtä kamalaa kuin fyysinen väkivalta.
Toisen ihmisen luonteen muuttumisen odottaminen taitaa olla melko toivotonta. Ja kuka sitä nyt haluaisikaan taipua toisen tahdon mukaiseksi? Joskus tosiaankin voi olla perusteltua ottaa ero, jo pelkän oman mielenterveytensä takia, varsinkin jos puolisoa joutuu pelkäämään.
Tämä mietiskely ei ole saanut alkuaan omasta elämästäni, mutta tämä on syvällisen ajattelun tulosta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Käypikö semmonen päinsä jos akan vie papin eteen kymmenien vuosien kuluttua ja sanoo ettei tämä ole se sama akka jonka ylä-ja alamäet lupasin tasoitella?
pakko korjata pari (yleistä?)harhaluuloa... ensinnäkin, avioliitosta on aika helppo lähteä loppujen lopuksi, pari lappua täytttää niin siinä se. ei mikään estä jos ei haluakaan sitoutua toiseen. olen eronnut, nääs. toiseksi, henkinen väkivalta ei koskaan ole yhtä kamalaa kuin fyysinen; siihen ei kuole, ei suuret sanat suuta halkaise, maailmaan puhetta mahtuu - vaan jos pilaa toisen ulkonäön tai pahimmassa tapauksessa vammauttaa tai tappaa, puhutaan ihan eri luokan jutusta. Välivaltainen kajoaminen toiseen on pahinta yksityisyyden rikkomista ja kunnioituksen puutetta. Mieluummin huudetaan pikaistuksissa kun lyödään, eikö?
Henkiseen väkivaltaan voi kuolla - Suomen itsemurhatilastot puhuvat karua kieltään.
Heippa!
Pohdiskelusi oli mielenkiintoista. En ole itse mitenkään uskovainen, mutta löysin samoja asioita pohdiskellessani netistä seuraavan sivun ja siitä kohdat avioero ja avioituminen uudelleen http://www.evl.fi/sanasto/selitysS.htm. Mielestäni teksti on inhimillistä ja avarakatseista. Koska valitettavasti ihminen on inhimillinen ja tekee myös virheitä/luulee rakkaudeksi jotakin jota se ei ole. En tarkoita, että rakastumisentunne olisi rakkautta. Ja toisaalta rakkaus on paljon, paljon syvempää kuin "tykkääminen". Tästäpä taas tuli mieleeni, että jos ihmistä ei ole koskaan rakastettu, ei hän voi tietää mitä rakkaus on. Joo olipa aamunyön tuntien sepustusta, mutta olipa kuitenkin...