Mikä saa ihmisen uskomaan toisen ihmisen ystävyyteen kerran toisensa jälkeen ja aina kuitenkin sitten lopulta -- pettymään.
Ystäväni muutti Australiaan jo kymmenen vuotta sitten. Sitä ennen ehdittiin tunte toiset kymmenen vuotta. Nelikymppisiä tässä siis ollaan, ja silti tällaiset asiat jaksavat askarruttaa.
Olemme siis pitäneet yhteyttä välimatkasta huolimatta, ja hän käy melkein joka vuosi sukuloimassa Suomessa.
Nyt oli taas vierailun aika. Hän kirjoitteli etukäteen, että on luonani kolmesta viikosta sen ensimmäisen, sitten sukuloi Pohjanmaalla, ja on sitten loppuajan yhden tutun luona ja tulee minun luokseni ainakin loppuajaksi.
Noh, otin muutaman päivän vapaaksi ensimmäisen viikon lopulle. Hän sitten kuitenkin päätti lähteä sinne sukuloimaan jo ensimmäisen viikon puolessavälissä (ja minulla turhaan vapaata) ja päättikin viipyä 1,5 viikkoa siellä. Hän palasi ja meni toisen ystävänsä luo, enkä sitten nähnyt tahi kuullut hänestä oikein kunnolla sen koommin.
Sikäli harmittaa, että annoin hänelle matkan ajaksi käyttöön kannettavan tietokoneeni, kännykkäni, mp3-soittimeni (radion takia) ja muita tavaroitani. Nyt hän aikoo käydä palauttamassa ne kun olen lauantaina töissä ja lähtee sitten lennolla takaisin Ausseihin.
Mitään syytä hän ei ole muuttuneille suunnitelmilleen kertonut. Eikä sitä, miksi hän välttelee minua selvästi. En toki ole myöskään kysynyt. Olen vain niellyt. Tällä kolmen viikon jaksolla ehdin nähdä hänet siis muutaman kerran: kaksi kertaa, kun hän lainasi asuntoani yösijaksi ja söi kaapit tyhjäksi:) ja vahingossa kadulla kun olin menossa aamulla töihin. Alkaa tuntua siltä että olen vain tavaralainaamo....aikaisemmin olimme kuitenkin ystävät, jotka kertoivat toisilleen kaiken. Edelleen tiedän hänestä asioita, joita hän ei muille ole kertonut ellei sitten ole selvästi muuttunut.
Kannattaisiko moinen ihminen unohtaa tyynesti?
Itse en jaksaisi kysellä enkä harrastaa draamaa kyselemällä liikoja. Toisaalta, seurvaavan kerran kun hän lomailee täällä, en taatusti huomio sitä suunnitelmissani mitenkään....
Ystäväni muutti Australiaan jo kymmenen vuotta sitten. Sitä ennen ehdittiin tunte toiset kymmenen vuotta. Nelikymppisiä tässä siis ollaan, ja silti tällaiset asiat jaksavat askarruttaa.
Olemme siis pitäneet yhteyttä välimatkasta huolimatta, ja hän käy melkein joka vuosi sukuloimassa Suomessa.
Nyt oli taas vierailun aika. Hän kirjoitteli etukäteen, että on luonani kolmesta viikosta sen ensimmäisen, sitten sukuloi Pohjanmaalla, ja on sitten loppuajan yhden tutun luona ja tulee minun luokseni ainakin loppuajaksi.
Noh, otin muutaman päivän vapaaksi ensimmäisen viikon lopulle. Hän sitten kuitenkin päätti lähteä sinne sukuloimaan jo ensimmäisen viikon puolessavälissä (ja minulla turhaan vapaata) ja päättikin viipyä 1,5 viikkoa siellä. Hän palasi ja meni toisen ystävänsä luo, enkä sitten nähnyt tahi kuullut hänestä oikein kunnolla sen koommin.
Sikäli harmittaa, että annoin hänelle matkan ajaksi käyttöön kannettavan tietokoneeni, kännykkäni, mp3-soittimeni (radion takia) ja muita tavaroitani. Nyt hän aikoo käydä palauttamassa ne kun olen lauantaina töissä ja lähtee sitten lennolla takaisin Ausseihin.
Mitään syytä hän ei ole muuttuneille suunnitelmilleen kertonut. Eikä sitä, miksi hän välttelee minua selvästi. En toki ole myöskään kysynyt. Olen vain niellyt. Tällä kolmen viikon jaksolla ehdin nähdä hänet siis muutaman kerran: kaksi kertaa, kun hän lainasi asuntoani yösijaksi ja söi kaapit tyhjäksi:) ja vahingossa kadulla kun olin menossa aamulla töihin. Alkaa tuntua siltä että olen vain tavaralainaamo....aikaisemmin olimme kuitenkin ystävät, jotka kertoivat toisilleen kaiken. Edelleen tiedän hänestä asioita, joita hän ei muille ole kertonut ellei sitten ole selvästi muuttunut.
Kannattaisiko moinen ihminen unohtaa tyynesti?
Itse en jaksaisi kysellä enkä harrastaa draamaa kyselemällä liikoja. Toisaalta, seurvaavan kerran kun hän lomailee täällä, en taatusti huomio sitä suunnitelmissani mitenkään....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minusta näyttää siltä, että ystäväsi käyttää sinua hyväksi. Eikä ole kiinnostunut seurastasi. Suosittelisin miettimään asioita tarkkaan. Äläkä ainakaan enää lainaile tuollaista määrää tavaraa kenellekään. Voihan nuo vuokratakin.
Jos olette olleet ystäviä, siis aitoja, tuo kuulosti oudolta. Onko välillänne ollut erimielisyyttä, jotain toista ihmissuhdetta. Voiko olla kyse mustasukkaisuudesta, ystävienkin välillä voi sitä olla. Olen huomannut, että joku ihminen ei kestäkään sitä, että minulla on vaikka joku muukin hyvä ystävä.
Vai oletko huomaamattasi sanonut jotain arvostelevaa tai loukannut. Pienestähän asiat ovat joskus kiinni.
Tuo käytös vaikutti jotenkin kiukuttelulta, hän tavallaan loisti poissaolollaan tai tärkeydellään.
Tällaista tuli mieleeni..