3.5 v parisuhdetta takana. rakastan miestäni tosi paljon eikä suurempia ongelmia ole ollut. hän tietää haluavansa kanssani naimisiin muttei ole kuulemma ihan vielä valmis kihlautumaan. miksi?jos sanoo olevansa varma?
meillä on hauskaa yhdessä ja seksi on loistavaa. silti tuntuu jatkuvasti etten ole suhteeseen täysin tyytyväinen vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. johtunee varmaan juuri tuosta sitoutumispelosta. mies osaa olla todella hellä ja sanoo päivittäin rakastavansa.sanoo minun olevan se oikea. mitä voi tehdä jos on onneton ns.tyhjästä???olen äärettömän epävarma meistä miehen sanoista huolimatta. kaipaan kai tekoja. kertokaa samanlaisista kokemuksista, ja keksittekö syytä miehen sitoutumispelkoon? erityisesti miehiltä kommenttia, toki naisilta myös!!! kiitos!!!
meillä on hauskaa yhdessä ja seksi on loistavaa. silti tuntuu jatkuvasti etten ole suhteeseen täysin tyytyväinen vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. johtunee varmaan juuri tuosta sitoutumispelosta. mies osaa olla todella hellä ja sanoo päivittäin rakastavansa.sanoo minun olevan se oikea. mitä voi tehdä jos on onneton ns.tyhjästä???olen äärettömän epävarma meistä miehen sanoista huolimatta. kaipaan kai tekoja. kertokaa samanlaisista kokemuksista, ja keksittekö syytä miehen sitoutumispelkoon? erityisesti miehiltä kommenttia, toki naisilta myös!!! kiitos!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Me ollaan seurusteltu kaks vuotta ja mä olisin valmis menemään kihloihin, mutta mieheni ei. Hänkin sanoo rakastavansa minua, tahtoo lapsia kanssani, haluaa yhteisen talon jne. Hän haluaa kanssa kaiken mitä vaan voi. Ja sanoo minun olevan se oikea.
Mutta ei vielä haalua kihloihin kanssani...
Silloin ku kuulin sen ekan kerran, ettei hän vielä halua kihloihin, ni en oikein tienny mitä ajatella. Pidin hänen puheitaan ristiriitaisena siihen mitä hän yleensä puhuu. Hän vain sanoi, ettei ole vielä valmia, että kaikki aikanaan...
Olen yrittäny ymmärtää häntä. Enää en juurikaan puhu koko asiasta.
Mullakin se asia pyörii paljon mielessä. Mut ei kai se kihlautuminen ole suhteen tärkein asia? Sulla kuitenkin on sun kulta eikä se varmaan oo siitä mihinkään lähössä :)
Sitouttamalla tukehdutat ihmistä. "Jos haluat pitää jotain päästä se vapaaksi", olen nähnyt jossain kirjoitettavan. Nauti tilanteestasi ja rinnallasi olevasta ihmisestä. Ongelmanne saattaa olla siinä että olette liian vähän erillään esim. omien harrastusten ja kavereiden kanssa. Ilmeisesti roikutte toisissanne kiinni kuin iilimadot ja teette kaiken yhdessä. Ette ole toisillenne kohta enää mielenkiintoisia kun ei ole mitään mitä ette toisesta tiedä.
meillä on molemmilla omat harrastukset ja viikonloppuisin vietetään lähes aina yks ilta/yö omien kavereidemme kanssa eli erillään. emme ole koko aikaa yhdessä enkä sitä haluakkaan.ikinä. oma tila täytyy olla. sen jälkeen kun asian otin viimeksi puheeksi en ole ottanut sitä esiin eli en painosta häntä. siitä on useita kuukausia. tiedän että pitäisi elää hetkessä, on vain niin vaikea ymmärtää misei hetki ole sopiva nyt jos tietää sen olevan sopiva myöhemmin. epävarmuutta on vaikea torjua kun se oikein iskee. silti täytyy yrittää ei paljon vaihtoehtoja ole!
Olen tuntenut miestäni 5,5v, varsinaista seurustelua takana on kohta 5v. Eikä olla vielä kihloissa, eikä se itseasiassa hirveesti minua haittaakaan.
Olemme puhuneet tulevaisuudesta, yhdessä ajateltiin olla hautaan asti, lapsiakin halutaan joten naimisiinkin pitäisi mennä, ja sitä ennen kihloihin. Mitään tarkkoja suunnitelmia meillä ei ole, eikä tarvikaan olla.
Tämä aika yhdessä on mennyt todella nopeasti, enkä ole ehtinyt jäädä miettimään koska mennään kihloihin tai eteneekö suhde tarpeeksi nopeasti. En myöskään epäile mieheni sitoutumishalua, koska hän on uudelleen ja uudelleen osoittanut haluvansa olla kanssani loppu elämän. Meillä ei kuitenkaan ole kiire kihloihin, vaikka ei mitään nuoria enää ollakkaan, minä olen kohta 24 ja mieheni 27.
Mitä se sormus sormessasi muuttaisi? Se on vain koru, ei sen kummempaa. Miehesi on jo kertonut haluavansa kanssasi naimisiin, eikö se riitä? Ehkä hän suunnittelee mahtavaa kosintaa, tai tahtoo odottaa tiettyyn päivään? Ehkä hänelle ei tällaiset spontaanit kihlaukset sovi, vaan hän tahtoo kaiken menevän tietyn kaavan mukaan.
Olisitko oikeasti tyytyväisempi jos sulla olisi sormus sormessasi? Mitä se osoittaisi mitä et jo nyt tiedä? Etkö luota miehen sanaan, ei se kosinta sen kummempaa ole sekään, sekin on vain miehen lupaus avioliitosta. Ja sellainenhan sinulla on jo. Nauti ilon hetkistä ja hyvästä seksistä, turha kiirehtiä kihloihin, sillä en usko, että sormus muuttaa teidän suhdetta suuntaan tai toiseen. Paitsi että tulee kiireitä ja stressiä järjestää häät ;)
Tällaista minulla tuli mieleen :)
sepä se just onkin kun se ei muuttaisi juuri mitään, niin miksei kihloihin voi mennä? jos se on ihan yhdentekevää onko kihloissa vai ei niin en keksi estettä!
toisaalta tämä vimmani johtuu varmaan osittain ympäristönkin painostuksesta, kun tuntuu että niin monet ovat ottaneet sen askeleen jo kauan aikaa sitten, tuntuu vain että mikä meissä on vikana kun sitä ei tapahdu.
ymmärrän täysin ettei toista saa painostaa enkä niin teekkään, paha olo on sisällä eikä se pääse pois. mietin liikaa asioita ja etsin kaikkeen selitystä, se rasittaa avokkiani ja mua itseäni kamalasti. voi kun vois muuttaa itseään. yritystä on ollut mutta tuntuu ettei tuu mitään. rakastetaan niin paljon, älytöntä ettei voi vaan olla tyytyväinen!!!
älä ihmeessä "hätiköi" kihloihin! itse aikoinaan menin käytännössä katsoen hetken huumassa kun luulimpa löytäneeni elämäni rakkauden sillä hetkellä, heh! Eipä mennyt kauaakaan kun ero tuli, eikä ollut mikään nätti ero! (jos semmoisia nyt sitten onkaan mutta kuitenkin.) teillä tuntuu olevan kuitenkin kaikki asiat hyvin nykytilanteessakin, joten ole ihmeessä onnellinen ja nauti siitä :) itselleni riitti kyllä tuo aikojen takainen kokemus kihloista eikä ole hinkua yhtään, se ei kuitenkaan muuttanut mitään.. paitsi minulla ehkä asiat menivät sen jälkeen vain pahempaan suuntaan. kyllä se aika vielä koittaa että miehesi kosii sinua, kunhan maltat vaan odottaa! yritä olla ajattelematta koko asiaa, kyllä se sun miehesi sua rakastaa ihan yhtä paljon oli sormusta taikka ei :) tsemppiä! ps. pisti muuten silmään kun kirjoitit tuohon alkuun että miksei kihloihin voi mennä kun se on yhdentekevää, sen ei pitäisi nimenomaan olla yhdentekevää..
Ja miehesi ajattelee: "Ei kihloihin meneminen muuta mitään, joten miksi pitäisi mennä nyt jo kihloihin". Miksi miehesi pitäisi joustaa tässä asiassa, miksi ette voisi tehdä kompromissin? Päättäisitte että menette kihloihin vaikkapa 5-vuotispäivänä, uutenavuotena 2006 tai jotain muuta.
Ei kaikki muut ole mennyt kihloihin, ja vaikka ovatkin, miksi teidän pitäisi? Kyseleekö kaverisi jatkuvasti sormuksista, semmonen on tietysti ikävä, mutta ei sen saisi vaikuttaa teidän suhteeseen. Ei teissä mitään vikaa ole, kaikilla ei vain ole yhtä hoppu.
Itse en ymmärrä pitkiä kihlauksia, mielestäni vuosi-pari on sopiva kihlausaika. Sillä minä haluan, että kosinnan yhteydessä (eli kihlapäivänä) päätetään hääpäivä. Häävalmistelut siis alkavat kosinnasta.
Koita keskustella miehesi kanssa, ehkä voitte löytää molemmille sopiva kompromissi. Tai sitten ei :)
kiitos vastauksista.
yritän ajatella asiaa rennommin ja antaa olla. kyllä se kosinta tulee kun on tullakseen;) ja nanna: kyllä, sukulaiset ja ystävät kyselevät sormuksista ja se luo paineita.
kyllä tämä tästä, ihanaa kun on nää foorumit olemassa vaikka toisaalta niissä voi pää mennä sekasin kun liian orjallisesti noudattaa neuvoja ja kuuntelee vieraiden mielipiteitä ;)
hyvää loppukesää!
Jos tuo jatkuva utelu ärsyttää, sano vaikka että olette päättäneet olla kokonaan menemättä kihloihin. Tai sano, että se on teidän oma asia ja kerrotte sitten kun on kerrottavaa. Tai sano, ettette usko avioliittoon. Pistä niille jauhot suuhun, mitä turhaan kyselevät :)
Onneksi meillä kummankaan vanhemmat tai lähisukulaiset eivät ole kyselleet sormusten perään. Vanhojen tyttökavereiden kanssa nähdään pari-kolme kertaa vuodessa, jolloin jokainen saa vuorollaan kertoa, mitä on tapahtunut sitten viimeksi. Eli sieltäkään sunnasta ei tuu painostusta, eikä miehenkään kaverit painosta. Ehkä mulla on sitten helpompi elämä tän asian suhteen kuin sulla ;)
aina olen vastannut että mennään mennään, kunhan on oikea aika. ei siinä yleensä lisäkysymyksiä satele, kuukausien välein se sama vain toistuu ;)
kiitos nanna autoit mua paljon!
Misse