Eli ongelmani on hiukan outo. Eräs ystäväni kerran nappasi minusta kiinni ja sanoi olevansa ihastunut. Olin ihan ällikällä lyöty, joten sopersin jotain kuinka immareltu olen jne. Sitten töissä eräs huoltomies pyysi ulos, taas tuli ihan yllätyksenä. Nämä molemmat olivat aivan mukavia, mutta ne ei vaan ollu mun tyyppiä ja ei kiinnostanut mikään läheisempi sillä hetkellä. kaverin halusin pitää vain kaverina (mikä onnistuikin alku vaivautuneisuuden jälkeen joten kuten). Eli siis mitä teen väärin? Lähetänkö jotain viestejä huomaamattani? Olen kuitenkin sosiaalinen ihminen ja pidän jutustelusta, hymyilen paljon ja olen muutenkin iloinen. En ainakaan pyri flirttailemaan, mutta ehkä teen sitä vahingossa. Nyt alan olemaan vainoharhainen, tänään postimies sanoi minulle jotain, ja aloin heti miettimään, että mitä jos se pyytää minua ulos tai jotain. Aloin jo miettimään kieltäytymistapoja.
Eli onko jotain mitä EI kannata ehdä jos ei halua tehdä lähempää tuttavuutta? Kuitenkin palveluammatissa olen, joten hymyily ja silmiinkatsominen on melkeimpä pakollista. Oon tämmönen normaali parikymppinen tavallinen nainen, en mitenkään erikoisen näköinen.
Eli onko jotain mitä EI kannata ehdä jos ei halua tehdä lähempää tuttavuutta? Kuitenkin palveluammatissa olen, joten hymyily ja silmiinkatsominen on melkeimpä pakollista. Oon tämmönen normaali parikymppinen tavallinen nainen, en mitenkään erikoisen näköinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihastuin/rakastuin aikoinaan ystävääni (10-11 vuotta sitten). Hän on juuri sellainen, että häneen miehet rakastuvat helposti.
Ensin meinasin kirjoittaa ettei hän ole flirtti, eikä olekaan, mutta jotain hänessä on että alkaa epäillä että onko sittenkin kiinnostunut tai ei. Vaikka mekin on keskusteltu asia joskus läpi.
Jatka vain sellaisena kuin olet. Kenenkään ei tule olla mitään muuta kuin mitä on.
Minä olen täsmälleen samanlainen, mikä on sinällään hassua, sillä osaan tarvittaessa olla kaikkea muuta kuin flirtti; töykeä, vittumainen, ja kylmä. Siitä huolimatta miehet näkevät minussa jotakin. Kaikki alkoi kunnolla lukioaikoina, kun ystäväni tosiaan alkoivat ihastua minuun. (Nyt vuosia myöhemmin itseasiassa seurustelen yhden kanssa.) Olen myös asiakaspalvelutyössä, ja asiakkaani ovat suurimmaksi osaksi miehiä, jotka ilmeisesti erehtyvät luulemaan iloista asiakaspalveluasennettani flirttailuksi, tai muuten vain kuvittelevat että asiakaspalvelija tarkoittaa samaa kuin "vapaata riistaa". Johonkin pisteeseen asti miesten flirtti on lähinnä huvittavaa ja joskus jopa piristävää, mutta sinnikkäimmät tapaukset ärsyttävät. Minulla on sormus sormessani ja kerron heille seurustelevani, mutta silti tämäkään ei estä kaikkia jatkamasta. En tiedä onko vika miehissä, vai tosiaan minussa, mutta olen aikapäiviä sitten lakannut ymmärtämästä heitä. Niin ja mainittakoon, että räväkänpunaista tukkaani lukuunottamatta en minäkään ole sen kummemman näköinen kuin muutkaan naiset. En ole klassisen kaunis, tai mallimitoissa, enkä edes halua kuvitella mitä asiakaspalvelua tekevät TODELLA kauniit naiset saavat kestää.