avokkini lähtee armeijan harmaisiin heinäkkun alussa.olemme olleet aika tiiviisti koko ajan yhdessä, jo kolme vuotta.asumme yhdessä ja olemme kihloissa.miten ihmeessä kestän hänmen inttiaikansa ja sen että joudunkin siitä päivästä lähtien kun hän lähtee,asumaan ns.yksinään?musta ei ole ollenkaan mukavaa olla yksinään ja tiedän että kuitenkin mulle tulee kauhee ikävä.tää tuntuu jotenkin nyt niin lopulliselta koko juttu..etten näkisin häntä sen jälkeen oikeastaan ollenkaan yms.?epäilen myös tuleeko meidän suhteesta ja yhdessä olemisesta mitään hänen armeijaan mentyään??enää ei ole yhteisiä hetkiä niin paljon kuin ennen ja hän tietty pääsee kauhean harvoin lomille.:0( kertokaa minulle apua ja jos tiedätte armeijasta,miten pian pääsee ekoille lomille yms. niin kertokaa ihmeessä??
miten kestän inttiajan??
epätietoinen
9493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Huh, huh!!!
Kyl ne jätkät tulee sieltä intistä joskus takas. Onpahan ainakin kiihkeämpää ku tulee takas. Toihan ny merkkaa hyvin pitkälti sitä et oot riippuvainen jätkästäs. Olethan muistanu säilyttää ystävät, vaikka seurusteletkin. On siitä kaikki muijat tähänki saakka selvinny niin mix et sit sä? Teetkö asiasta liian suuren numeron itsellesi?
no tottakai minä oon riippuvainen kullastani ja mun mielestä se on ihan luonnollista.rakastan häntä kuitenkin ihan kauheasti.en mä tiedä teenkö tästä liian suurta numeroa..mä en vaan kestä olla pitkiä aikoja hänestä erossa koska hänen kanssaan on tasapainoinen ja hyvä olo.ei tarvi olla toisesta koko ajan huolissaan silloin.
- Mutta pitää yrittää pitää järki kädessä. Jouduin olemaan mieheni kanssa eri paikkakunnalla muutaman kuukauden ja voin sanoa, että hemmettiähän se oli. Mutta aina kun nähtiin, siis viikonloppuna, oli todella ihanaa ja kiihkeää... Se tavallaan korvasi viikon arkipäivät. Tietysti puhuttiin paljon puhelimessa ja tuli hirveät puhelinlaskut...
Ymmärrän tavallaan tuon riippuvaisuuden tunteen, mutta pitäähän sitä pystyä yksinkin olemaan ja elämään. Kavereiden kanssa vähän tuulettumaan! Voi myös lukea ja katsoa telkkaria rauhassa.
Muistaakseni ainakin ensimmäinen kaksi viikkoa (ellei kuukausi - joku valistuneempi voi kertoa) on kokonaan intissä. Sitten alkavat viikonloppu- ja pitemmätkin vapaat.
Kyllä se siitä.
"Hänen kanssaan olen tasapainoinen ja eikä tarvii olla koko ajan huolissaan toisesta". Saanko kysyä, miksi pitäis ollaa huolissaan, jos toinen on intissä ja miksi pitää elää elämäänsä toisen ihmisen kautta?
Tuollaiset parisuhteet käyvät ennemmin tai myöhemmin ahdistaviksi ja vapautta riistäviksi. Elämässä on ja pitääkin olla paljon muutakin kun oman kullan kainalossa pyörimistä. Tuollainen riippuvuusuhde on hyvin vaarallista ja myös kuluttavaa. Elämässä on hyvä oppia pärjäämään omillaan, kun koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
Otappa siis ihan kasvun paikkana tämä poikaystäväsi inttiaika, niin siitä on vaan positiivistä hyötyä elämässäsi.
mun kundi meni tammikuussa inttin..=( ollaan
kihloissa ja sitä ennen oltiin joka päivä yhes..
ekoille lomille pääs jo 2 viikon kuluttua
..alokas aika oli aika vaikee..se oli koko ajan
huonol tuulel ja sellast mut heti ku se oli ohi
ja se pääs sinne laivalle (upiniemi) niin kaikki
meni paremmin...nähdään aina keskiviikosin ja viikoloppusin..pe-su tai pe-ma..niin kannattaa
kyl mennä laivastoon..=)..ollaan jo päätetty
et mennään naimisiin 2004...joten hyvin menee
..turhaan sä sitä huolehdit...tää aika on menny
tosi nopeesti...kunhan sen alokas ajan pääsee
ohi..sillon ei muuten ollu yhtä paljo lomia =(..
enää 4 kk...jess!...tsemppiä sulle =)
Mun mies meni inttiin tammikuussa, eli se pääsee nyt heinäkuussa pois. Ollaan oltu kans reilu kolme vuotta yhessä. Alkuaika oli raskasta...varsinkin kun mä otin sen aika raskaasti. Oli tottunu näkemään joka viikonloppu jne. mut nyt saatto mennä kakskin viikkoo ilman mitään...ei puheluita, tekstareita, jos ne oli metässä tms. Siitä ei kannata ottaa stressiä...alkuaika on kyllä kova! ainakin meille oli. Mutta nyt kun ollaan jo loppusuoralla, niin ei tunnu niin pahalta. Ehkä siihen on jo tottunukkin. Jälleennäkemiset onkin sitten aivan uskomattomia välillä...ehkä suhde paranee kuitenkin jollain lailla, vaikka ennen armeijaa en uskonut siihen. Äkkiä se aika menee...varsinkin jos opiskelet tms. Älä huoli, kyllä se siitä. Meitä on monia muitakin samassa tilanteessa...on ollut, on, ja tulee olemaan. Kannattaa toivoo, et jätkäs pääsee/haluaa päästä puolella vuodella...mä en ite ainakaan ois jaksanu enempää. Pärjäile. =)
kyllä kait ne kurkkusalaatit aika usein on viikonloppu lomilla jne,.
ja jos ootta noinkin kauan olleet yhdessä ja menee hyvin niinsulla ei oo mitään hätää.
ja puhelimethan on keksitty. :)
Viime kesänä näihin aikoihin olin samassa tilanteessa kuin sä nyt. Helvettiähän se oli, joutu olemaan kolme viikkoo kiinni heti aluks, mitä isku. Kyllä siinä oli kestämistä; kamala ikävä koko ajan, pelko miten se pärjää, eikä se kaverien kans irrottelu todellakaan nappaa silloin, niinku joku yritti tossa ehdottaa. Viikonloppuna sit nähtiin aina, ja jos ei, niin ajoin kassulle sitä moikkaamaan. Kyllä siinä oli usein itku herkässä... Et kertonut miten kauan kundisi on intissä. Me selvismme kuin ihmeen kaupalla 6 kk:lla. Vuosi ois ollu jo... en halua ajatellakaan.
Mutta hei! koville se ottaa mutta kyllä se aika kummasti vaan kului ja kohta se paska oli ohi :) Kyl se siitä!
ekat lomat yleensä kahen viikon jälkeen, sit muuten joka viikonloppu mut yks kines kerran kahes kuussa, riippuu tietty siitä mihin varuskuntaan menee ja mihin joukko-osastoon joutuu. oma mies oli 9kk intissä (vuonna 2000) ja sillonkin juhannuksen kiinni kun oli valmareissa. muuten suunnilleen niiin kuin edellä selitin. sen jälkeen on vielä selvitty 2viikon kertausharjotuksista jotka oli viime kesänä norjassa. sitten nyt keväällä se oli 3 viikkoo niinisalossa koulutuksessa ja lähti nyt 18.4 vuodeks kosovoon, että ei sulla oo mitään hätää, kun minäkin kestän kaiken tämän. varotan kylläkin siitä että kun jätkäs on lomilla niin kaikki teksti koskee inttiä, inttiä, inttiä ja vielä vaan inttiä. ja siinä menee hermo. joskus joutuu sanomaan melko napakasti että vaihdetaanhan aihetta/levyä. koita kestää, kyllä se siitä!!!