Aivan ihan albumi!
Sisältää 12 kappalette, jotka ovat:
1. Edward Elgar: Salut d'Amour, Op. 12
2. Gabriel Fauré: Berceuse pour Violon Op.16
3. Jean Sibelius: Rondino, Op.81 No.2
4. J.S. Bach / Charles Gounod: Ave Maria
Edvard Grieg: Violin Sonata No.3 in C minor, Op.45:
5. I: Allegro molto ed appassionato
6. II: Allegretto espressivo alla Romanza - Allegro molto - Tempo I
7. III: Allegro animato
8. Jean Sibelius: Humoreske I, Op.87 No. 1
9. Nicolò Paganini: Cantabile - Kompositionen für Gitarre und Streichinstrumente
Serie. No.8
10. Jules Massenet: Méditation from "Thaïs"
11. Jean Sibelius: Romance Op.78, No.2
12. Fritz Kreisler: Marche miniature viennoise
Soittaa uskomattoman kauniisti ja varmasti. Ilo kuunnella.
Otan vielä esille sen, että Gramophone -lehti kirjoitti albumista loisto-arvostelun, joka on kokonaisuudessa tässä:
This is a delightful recital, lightweight to be sure, but played with such warmth, and an eloquent simplicity of line, that the ear is instantly beguiled.
The opening Elgar Salut d'amour is pleasing enough but the following Fauré Berceuse is utterly winning, and the famous 'Méditation' from Massenet's Thaïs soars aloft without being the least sentimentalized. It was Brava's physical charms that first caught the public attention in Finland during a telecast, while she was playing in the ranks of the Sibelius Academy Symphony Orchestra, but one enjoys a CD with one's ears, and mine tell me that the central performance of the Grieg Sonata is strong, passionate and most compelling.
The central Allegretto espressivo alla Romanza (pure mountain-stream Grieg) is exquisitely played, and how beautifully the excellent pianist, John Lenehan, prepares the way for his soloist's warm-hearted entry. The finale has splendidly gutsy, folksy impetus and plenty of light and shade. Both artists are very well recorded and the balance is excellent. I suspect Brava's tone is comparatively small (although the second subject of the finale brings a boldness and opulence that really communicate); but her finished timbre records very well indeed and the playing itself is nicely polished as well as musically sensitive. A wellcome collection.
Ivan March - Gramophone Magazine
Sisältää 12 kappalette, jotka ovat:
1. Edward Elgar: Salut d'Amour, Op. 12
2. Gabriel Fauré: Berceuse pour Violon Op.16
3. Jean Sibelius: Rondino, Op.81 No.2
4. J.S. Bach / Charles Gounod: Ave Maria
Edvard Grieg: Violin Sonata No.3 in C minor, Op.45:
5. I: Allegro molto ed appassionato
6. II: Allegretto espressivo alla Romanza - Allegro molto - Tempo I
7. III: Allegro animato
8. Jean Sibelius: Humoreske I, Op.87 No. 1
9. Nicolò Paganini: Cantabile - Kompositionen für Gitarre und Streichinstrumente
Serie. No.8
10. Jules Massenet: Méditation from "Thaïs"
11. Jean Sibelius: Romance Op.78, No.2
12. Fritz Kreisler: Marche miniature viennoise
Soittaa uskomattoman kauniisti ja varmasti. Ilo kuunnella.
Otan vielä esille sen, että Gramophone -lehti kirjoitti albumista loisto-arvostelun, joka on kokonaisuudessa tässä:
This is a delightful recital, lightweight to be sure, but played with such warmth, and an eloquent simplicity of line, that the ear is instantly beguiled.
The opening Elgar Salut d'amour is pleasing enough but the following Fauré Berceuse is utterly winning, and the famous 'Méditation' from Massenet's Thaïs soars aloft without being the least sentimentalized. It was Brava's physical charms that first caught the public attention in Finland during a telecast, while she was playing in the ranks of the Sibelius Academy Symphony Orchestra, but one enjoys a CD with one's ears, and mine tell me that the central performance of the Grieg Sonata is strong, passionate and most compelling.
The central Allegretto espressivo alla Romanza (pure mountain-stream Grieg) is exquisitely played, and how beautifully the excellent pianist, John Lenehan, prepares the way for his soloist's warm-hearted entry. The finale has splendidly gutsy, folksy impetus and plenty of light and shade. Both artists are very well recorded and the balance is excellent. I suspect Brava's tone is comparatively small (although the second subject of the finale brings a boldness and opulence that really communicate); but her finished timbre records very well indeed and the playing itself is nicely polished as well as musically sensitive. A wellcome collection.
Ivan March - Gramophone Magazine
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tämä kertoo varmasti siitä symbioosista, mitä levybisneksessä ja klassisen musiikin piireissä toimii.
EMI tekee levyn, jossa on kaunis nainen kannessa ja soittaa viulua nätisti. Gramophone -lehden myynti tykkää hyvää kun kun saa esitellä Playboy -mallia lehdessään häpeilemättä. Eikä lehti halua tehdä pilkkaavaa arvostelua isosta mainosasiakkaastaan, EMIstä. Lehden levikki on taas aika suoraan verrannollinen levyjen myyntilukuihin.
Eipä silti, kiva jos tykkää.
Lähetä ystävällesi Linda -nettikortti!
http://www.suomi24.fi/postikortit/card/send.shtml/lindabrava432.jpg?lindabrava432
Itseasiassa Lindaa ei sen koommin esitelty lehdessä. Levystä kirjoitettiin vain arvostelu. Mutta kiva teoria silti :)
No, älä loukkaannu vaikka et ihan alaasi hallinutkaan.
Bravan levy tosiaan ihan kuunneltava.
...mitä suomalainen voi antaa on kiukkuinen kateus - irvailu ja haukkuminen. Siitä tietää mitä kannatta kuunnella/ostaa.
Tähdennettäköön nyt, että minun kirjoitukseni tarkoitus ei ollut kateuden puuskassa luotua, en ajatellut irvailla enkä Linda Lampeniusta haukkunutkaan. Sen sijaan halusin vain tuoda esille klassisen musiikin levytuotannon toisenkin puolen.
Linda Lampenius osaa soittaa, kyllä hänellä viulu kädessä pysyy. Sitä en ole kieltänytkään. Levy-yhtiöt vain ovat taipuvaisempia ottamaan talleihinsa mediaseksikkäämpiä soittajia, soittajiakin brändätään yhä enenevissä määrin. Levymyyntihän on ollut laskussa viime aikoina, ja on kannattavampaa antaa Lindan levyttää platallinen pikkukappaleita kuin vaikkapa jollekin itäeurooppalaiselle tuntemattomalle suuruudelle joku iso sonaatinjärkäle. Ensimmäinen myy ne muutamat kymmenet tuhannet kappaleet, jälkimmäinen olisi taloudellinen itsemurha.
...Jos/kun Linda/tai kukatahansa pannaan soittamaan joku nykysäveltäjän "sonaatinjärkäle" levylle niin ei sen myynnillä tosiaan kukaan nettoa tee.
Kävisin useammin konsertissa minäkin ellei siellä olisi ainakin yksi atonaalijärkäle jota en tosiaan kestä.
Se on vielä niin juonikkaasti ettei voi jäädä pois väliajalta. Pakkosyöttöä v-mäisimmillään.
Kyllä minulla täytyy olla lupa ja oikeus olla senverran "sivistymätön" ;)))
Todellinen helmi!
Itse muistan kun levyn sain, ja en olisi millään kuunnellut sitä, koska minulla oli omat luuloni Lindasta; Mutta hyvä kun kuuntelin, sillä Linda Brava on aivan uskomattoman kaunis ja ihana kokonaisuus. Erityisesti Elgarin Salut d`Amour ja Paganinin kappale ovat mieleeni.
Ihana albumi! Oli pakko lainata luettuani tekstisi. En Lindaa tunne, mutta soittaa osaa.
Kiitos, kun informoit!
featuring story:
Suomalaiset julkkiset - Linda Lampenius.
Ei ihan turha tyttö!
kaikki kopioitu.säälittävää.kuin myös grammophone
Ihan kaunis kokonaisuus. Suosittelen myös.
Itse olen tehnyt kolmoskurssin viulussa ja soittanut esim. Sibeliuksen viulukonserton orkesterin kanssa. Linda soittaa ihan sujuvasti, mutta mikään häikäisevä solisti hän ei ole. Suomessa on samantasoisia soittajia eri orkestereissa kymmenittäin. Varmasti pääsisi johon orkesteriin soittamaan, mutta solisti hän ei todellakaan ole.
Siis hän on soittanut muun muassa Stockholm Sinfoniettan, La Scala -orkesterin ja BBC National Orchestra of Walesin solistina; Jokainen edellä mainittu orkesteri voisi vapaasti valita kenet tahansa solistikseen, joten jos Linda on heille kelvannut, ei kyseessä aivan turha solisti voi olla.